Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten onnistuitte perheen ja työn yhteensovittamisessa?

Vierailija
08.04.2006 |

Minulla ei ole vielä lapsia, mietityttää hieman tuo asia. Tykkään nykyisestä työstäni ja vaikka minulta ei sinänsä mitään ylitöitä vaaditakaan, niin joskus työpäivät venyy, ihan vain siksi että on kivaa tehdä töitä. Kertokaa kokemuksia, onko teillä ollut ongelmia, vai ovatko asiat lutviutuneet itsestään? Meillä on se tilanne että mies tekee kaksivuorotyötä ja minä päivätyötä, joten se ehkä hieman auttaa aikataulujen sovittamisessa. Olen jo yli 3-kymppinen, joten perheen perustamista ei voi enää kauan siirtää.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä kun tuntuu, että ihmisiä kiinnostaa vain toisten haukkuminen, seksi, pinnalliset asiat ja lauantai-iltaisin siiderin juominen : ) Jos yrittää virittää jotain vakavampaa " perhepoliittista" keskustelua, niin se ei oikein tunnu herättävän mielenkiintoa.



Iloinen yllätys tosin tänään oli tuo eilisen tyttöparin häiden vastaanotto. Kerrankin monet lähettivät positiivisia kommentteja.

Vierailija
2/5 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tehostanut työpäiviä eli jättänyt ylimääräiset tauot ja keskustelut väliin. Ja hyvin olen saanut saman määrän töitä tehtyä lyhyemmässä ajassa kuin ennen lapsia. Ja usein mies hakee lapset, jolloin voi jäädä vähän yliajaksikin, jos tarvitsee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin lapsia on vasta yksi. Töihin ei voi jäädä lorvimaan, koska lapsi on haettava tiettyyn aikaan mennessä tarhasta pois. Myös omat työpäivät pysyvät ryhdikkäämpinä, kun tietää, että luppoaikaa ei ole. On myös mukavampi lähteä töistä, kun tietää näkevänsä oman mussukkansa. Arki on ollut aika helppoa, sillä lapsi sopeutui hoitoon hyvin. Ainostaan sairastelut vaativat hieman järjestelyjä eli neuvottelua miehen kanssa siitä, kumpi voi jäädä kotiin lapsen kanssa.

Vierailija
4/5 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin olemme miehen kanssa onnistuneet.



Sain vakipaikan jo ennen lapsia. Palasin töihin lasten ollessa 4 ja 2,5 v. Siitä lähtien olen ollut osittaisella hoitovapaalla, teen 4-päiväistä viikkoa kunnes eka lapsi menee eskariin.



Mies oli kaikki isyysvapaat kotona ja toisen lapsen synnyttyä enemmän kotona kuin töissä kunnes toinen lapsi oli vuoden. Vuorottelimme eri perhevapaita ja olimme naimisissa Kelan kanssa, mutta kyllä kannatti!

Vierailija
5/5 |
08.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Elämä on nyt sitä arkea. Meillä se pyörii aika kätevästi, kun vuorottelemme hoitoon viennit ja haut, niin että lapselle ei tule tolkuttoman pitkiä hoitopäiviä. Sumplimista on silloin, kun muksu sairastaa - mitä tapahtuu usein. :(



Työssä olo on muuttunut, kuten muutkin kirjoittivat, lorviminen on jäänyt ja töistä lähtee ajoissa, kun on pakko lähteä. Mutta tosi hyvin työyhteisöni ymmärtää sen, että olen pienen lapsen äiti eikä kukaan oletakaan, että olisin töissä iltamyöhään. Meillä onneksi on liukuva työaika, on kivaa ettei tarvitse ehtiä töihin minuutilleen.