Synnytyskeskustelun ihmettelystä, miksei kerrota: itse pahasti revenneenä jolla oli pahin mahdollinen kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yllätys yllätys, tämäkin ketju meni taas niiden huonokokemuksisten syyttämiseen uikuttaviksi valehtelijoiksi. Ihan juuri kuten AP sanoi edellisessä ketjussa käyneen, minkä takia perusti erillisen ketjun niille, joilla ei käynyt yhtä hyvin.

Haukkukaa ihan rauhassa, mutta minä en uskalla synnyttää. Mummi kuoli toiseen synnytykseen, täti toiseen, kaksi serkkua ja pikkuserkku ensimmäiseen, kaikilla sama geenivirhe kuin minulla. Yksi synnyttänyt on äidin puolen suvusta hengissä ja se on (minun onnekseni) oma äitini, joka saatiin pelastettua juuri ja juuri, vaikka aivovamma hänellekin verenhukan vuoksi jäi. Toista lasta ei uskaltanut. Lopuilla ei ole lapsia koska eivät uskaltaneet ottaa riskiä.

Joo, kuulun harvinaiseen väestönosaan ja synnytykseen kuoleminen/siinä vakavasti vammautuminen on harvinaista tilastollisesti. Se ei vaan lohduta yhtään niitä naisia ja heidän perheitään, joille niin on käynyt, ja tuollainen ”vain puolelle prosentille käy noin, ei sillä ole väliä”-vähättely tuntuu minunkaltaisistani ihmisistä aivan helvetin kusipäiseltä.

N. 60 000 lasta vuodessa. 0,5% on 30 naista vuodessa, joilla käy jotain todella vakavaa. Mutta hei, eihän sillä ole mitään väliä kun myös 0,5%:lla lapsi vaan lentää kaaressa ulos ja te olette tärkeämpiä ja enemmän naisia kuin ne, joilta se ei suju samaan aikaan ripaskaa tanssien.

Tilastot ei vaan merkkaa mitään siinä kohtaa kun se on oma äiti/sisko/tytär/vaimo/sinä itse, jonka kohdalle osui se kaikista paskin mahdollinen repeämä tai kuolema. Ei saisi toivoa ihmisille pahaa, mutta musta välillä tuntuu, ettei tollaiset vähättelijät oikeasti tajua aiheuttamansa tuskan määrää tai välitä siitä, ennen kuin itselle tai omalle lapselle käy niin, joten toivottavasti itsellenne, kun lapsenne ovat tunnekylmyyteenne syyttömiä.

N24, kohtu poistettu

Näin.

Muita riskejä on alatiesynnytyksessä myös kuin äidin kuolema. Esim vauvan hapenpuutteesta aiheutuneet häiriöt esim puheessa vanhemmiten, joita ei eded huomata synnärillä eikä tilastoida oikeassa laajuudessaan.

Vakavia riskejä on paljon useammalla kuin 30 vuodessa. Ihan jo omassa lähipiirissä milemmat siskoni lapset meinasivat kuolla alatiessä ja toinen sai puhehäiriön hapenpuutteedta, jota ei ole tilastoitu virallisesti synnytyksestä johtuvaksi. Minä meinasin itse kuolla nopeaan ja runsaaseen verenvuotoon. Serkkuni lapsisitten ihan todellakin kuoli alatiesynnytyksessä. Näitä riittää, tunnen muitakin synnytyksessä vammautuneita lapsia ja vaurioituneita naisia.

Kummasti nämä kasautuvat sitten tiettyyn tuttavapiiriin, kun aina joku pystyy lonkalta heittämään useita tapauksia ihan lähipiiristä. Minä en tunne yhtäkään, enkä ole töissäkään törmännyt 10 vuoden aikana kuin yhteen lapseen, jolla oli lonkkaluksaatio, ja minulla on kuitenkin ollut asiakkaana satoja lapsia tänä aikana.

Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa että esimerkiksi lantion ahtaus on perinnöllistä ja synnytykset siksi vaikeampia? Ihan kuten ruumiinrakenne tai hiusten väri, myös lantion ja synnytyskanavan rakenne voi periytyä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö muuten, että valinnaisen sektion (ulkomailla) valitsee usein terveydenhuollon ammattilainen, eli henkilö joka tietää ja on itse nähnyt mitä se synnytys on. Suomessa sektiovastaisuus on kyllä ihan omassa luokassaan.

Tuohan riippuu ihan ulkomaasta. Esim. Hollannissa moni korkeakoulutettu valitsee kotisynnytyksen. Suomessa synnyttävänä minä annan eniten painoarvoa suomalaisen asiantuntijan mielipiteelle Suomessa hoidettavista synnytyksistä.

Liian vähän puhutaan synnytyksen aiheuttamista jälkivaivoista. Minulla oli helppo synnytys mutta synnytyksen jälkeisiä ongelmia oli, eikä niistä kukaan ollut kertonut etukäteen mitään.

Kahden kuukauden runsas jälkivuoto oli ihan helvettiä. Hemoglobiini meni pohjalukemiin, huimasi koko ajan, ja lihasvoimat olivat niin vähissä, että en pystynyt edes kylvettämään vauvaa itse. Rauta-arvojen mittaamista ei ehdotettu neuvolassa, sitä piti itse vaatia.

Sain kauheat, kivuliaat peräpukamat, jotka vuotivat verta lähes koko ajan. Ne leikattiin, mutta vaiva uusi. Leikkaus on aika epämiellyttävä kokemus. Lääkärini mukaan yli 90 % synnyttäneistä naisista kärsii pukamista. Niihinkään ei terveydenhuollossa lähdetä tarjoamaan hoitoa, vaan sitä pitää itse osata vaatia.

Rinnat olivat erittäin kipeät yli vuoden. Nännit oli verillä imetyksestä.

Hormonitoiminta meni synnytyksen jälkeen sekaisin moneksi kuukaudeksi. Kilpirauhanen meni liikatoimintaan. Hiukset lähtivät tukkoina päästä melkein vuoden. Ym ym ym.

Vierailija kirjoitti:

En toitota asiaa ympäriinsä (oikeastaan en keskustele siitä kenenkään kanssa paitsi mieheni ja lääkäreideni tietysti), koska se johtaisi väistämättä keskusteluun siitä miten en ole vieläkään täysin pidätyskykyinen (kärsin ulosteenkarkailusta) yli 6 vuotta ja neljä korjausleikkausta myöhemmin, ja miten minä aikuinen ihminen joudun vuoraamaan alushousuni siteillä joka jumalan päivä siltä varalta, etten kerkeä tarpeeksi nopeasti vessaan. Synnytykseni oli äärimmäisen traumaattinen pitkittynyt imukuppisynnytys, kolmannen asteen repeämät ja sulkijalihas täysin poikki. Pelkäsin kuolevani ja pelkäsin vauvan hengen puolesta. Kokonaisuudessaan kokemus on sellaista mössöä, harmaata laaksoa joka oli helvetti maan päällä. Toisaaalta meni ajantaju ja käsitys ympäristöstä mikä vaikeutta muistamista mutta toisaalta muistan kaiken liian hyvin.

Näin hämmentävän paljon omituisen naaiveja ja täysin tietämättömiä kommentteja synnytysketjussa. Kuten "äiti sanoi ihmetelleensä miksi muut naiset kiroilivat ja huusivat", niin, äitisi kommentti varustaakin sinut arvioimaan miten kivuliasta synnyttäminen on, myöskin useat naiset kuten vaikka minä jolla kaikki mitä vaan voi mennä pieleen meni pieleen ei päästä pihaustakaan koska tapa käsitellä kipua on hiljaisuus. Tai että miten repeämät kuitenkin ommeellaan heti synnytyksen jälkeen. Hyvänen aika,90% naisista repeää synnytyksistä (tietysti suurin osa lieviä, lieviä ei edes tarvitse ommella), eikä niitä emättimen syviä repeämiä noin vaan ommella ja sillä hyvä.

Myöskin koko ketju tuntui olevan yhtä syyllistämistä ja tasoa "no kyllä tosi monella se vauva vaan lennähtää ulos emättimestä, hups vaan" ja miten synnyttäminen voi olla täysin 100% kivuton kokemus jos vaan asenne on oikea.

Pahoittelen tilannettasi ja pahoittelen, että loukkaannuit vastauksestani.

Kerroin, mitä äitini totesi synnytettyään kolme lasta. Ruumiinrakenne vaikuttaa synnytykseen ja äidilleni synnytykset olivat helppoja, kuten monille muillekin naisille. 

Minulla ei ole lapsia enkä missään nimessä vähättele kenenkään kipuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, varmaan siksi, kun kuulut siihen johonkin puoleen prosenttiin, jolle jää pahempia ongelmia. Ei ole järkeä lietsoa hysteriaa, kun tuollainen on kuitenkin niin harvinaista.

Onneksi synnytyksesi ei kuitenkaan mennyt sillä pahimmalla tavalla, kun olet vielä hengissä. Ne äidit jotka kuolivat (sektioidut), eivät ole täällä jakamassa kokemuksiaan.

Sektioidut äidit kuolevat synnytyksiin? :D

"Ne äidit, jotka kuolivat".

Tilastojen mukaan lähes kaikki synnytyksissä kuolevat äidit olivat sektioituja.

Miten voi ihmisen ymmärrys olla tuolla tasolla?[/

Oliskohan näissä sektiokuolemissa kuitenkin kyseessä pieleen mennyt alatiesynnytys, jossa viimeisenä keinona yritetään pelastaa äiti ja vauva? Suunnitellussa sektiossa kuoleman riski lienee suhteellisen pieni vaikka on tietenkin aina olemassa.

Niin, miksi ei saisi valita sektiota tässä poliisivaltiossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, varmaan siksi, kun kuulut siihen johonkin puoleen prosenttiin, jolle jää pahempia ongelmia. Ei ole järkeä lietsoa hysteriaa, kun tuollainen on kuitenkin niin harvinaista.

Onneksi synnytyksesi ei kuitenkaan mennyt sillä pahimmalla tavalla, kun olet vielä hengissä. Ne äidit jotka kuolivat (sektioidut), eivät ole täällä jakamassa kokemuksiaan.

Sektioidut äidit kuolevat synnytyksiin? :D

"Ne äidit, jotka kuolivat".

Tilastojen mukaan lähes kaikki synnytyksissä kuolevat äidit olivat sektioituja.

Miten voi ihmisen ymmärrys olla tuolla tasolla?[/

Oliskohan näissä sektiokuolemissa kuitenkin kyseessä pieleen mennyt alatiesynnytys, jossa viimeisenä keinona yritetään pelastaa äiti ja vauva? Suunnitellussa sektiossa kuoleman riski lienee suhteellisen pieni vaikka on tietenkin aina olemassa.

Sektio on iso leikkaus, jossa voi mennä paljon pieleen. Minulla repesi kohtu ja menetin valtavasti verta. Tilanteen kruunasi kuolioon mennyt haavatulehdus. Kyse ei ollut alatiesynnytyksen pieleen menosta.