Lue keskustelun säännöt.
Synnytyskeskustelun ihmettelystä, miksei kerrota: itse pahasti revenneenä jolla oli pahin mahdollinen kokemus
29.10.2017 |
En toitota asiaa ympäriinsä (oikeastaan en keskustele siitä kenenkään kanssa paitsi mieheni ja lääkäreideni tietysti), koska se johtaisi väistämättä keskusteluun siitä miten en ole vieläkään täysin pidätyskykyinen (kärsin ulosteenkarkailusta) yli 6 vuotta ja neljä korjausleikkausta myöhemmin, ja miten minä aikuinen ihminen joudun vuoraamaan alushousuni siteillä joka jumalan päivä siltä varalta, etten kerkeä tarpeeksi nopeasti vessaan. Synnytykseni oli äärimmäisen traumaattinen pitkittynyt imukuppisynnytys, kolmannen asteen repeämät ja sulkijalihas täysin poikki. Pelkäsin kuolevani ja pelkäsin vauvan hengen puolesta. Kokonaisuudessaan kokemus on sellaista mössöä, harmaata laaksoa joka oli helvetti maan päällä. Toisaaalta meni ajantaju ja käsitys ympäristöstä mikä vaikeutta muistamista mutta toisaalta muistan kaiken liian hyvin.
Näin hämmentävän paljon omituisen naaiveja ja täysin tietämättömiä kommentteja synnytysketjussa. Kuten "äiti sanoi ihmetelleensä miksi muut naiset kiroilivat ja huusivat", niin, äitisi kommentti varustaakin sinut arvioimaan miten kivuliasta synnyttäminen on, myöskin useat naiset kuten vaikka minä jolla kaikki mitä vaan voi mennä pieleen meni pieleen ei päästä pihaustakaan koska tapa käsitellä kipua on hiljaisuus. Tai että miten repeämät kuitenkin ommeellaan heti synnytyksen jälkeen. Hyvänen aika,90% naisista repeää synnytyksistä (tietysti suurin osa lieviä, lieviä ei edes tarvitse ommella), eikä niitä emättimen syviä repeämiä noin vaan ommella ja sillä hyvä.
Myöskin koko ketju tuntui olevan yhtä syyllistämistä ja tasoa "no kyllä tosi monella se vauva vaan lennähtää ulos emättimestä, hups vaan" ja miten synnyttäminen voi olla täysin 100% kivuton kokemus jos vaan asenne on oikea.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko hetkeäkään siihen, että jollakulla olisi muka ollut täysin kivuton synnytys! Se koskee, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän mutta koskee kuitenkin.
Ja toisilla vaan korkeampi kipukynnys.
Minun kohdallani kävi synnytyslääkäri ensimmäisen kohdalla toteamassa, että kohdunsuu on jo niin auki, että epiduraalia ei voi enää antaa. Minä totesin, että ei tässä edes vielä Panadol tai Disperin ole käynyt mielessä ja kohta sen jälkeen vauva jo syntyikin. Heti seuraavana päivänä juuri synnyttäneet äidit lähetettiin ryhmänä jonnekin toiseen kerrokseen, sinne päästyäni ihmettelin, missä muut ovat.. no he hitaasti hivuttautuen tulivat paljon myöhemmin. Toisen kohdalla käynnistettiin ja onneksi niin, sillä kotona ollessa olisi lapsi syntynyt sängyn jalkopäähän, niin nopeasti ja kivuttomasti se kävi. Kolmas tuli samoin helposti ja kävin aika pian sen jälkeen suihkussa - hoitaja tuli ehdottamaan suihkussa käyntiä hänen avustamaan paljon myöhemmin ja kauhistel, miten olin jo sen tehnyt.
Minua harmittaa se, että pakstoilla tuntuu olevan vain kauhukokemuksien jakaminen suotavaa, kun kuitenkin suurin osa äideistä selviää ilman henkisiä ja fyysisiä vaurioita ja synnyttää useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yllätys yllätys, tämäkin ketju meni taas niiden huonokokemuksisten syyttämiseen uikuttaviksi valehtelijoiksi. Ihan juuri kuten AP sanoi edellisessä ketjussa käyneen, minkä takia perusti erillisen ketjun niille, joilla ei käynyt yhtä hyvin.
Haukkukaa ihan rauhassa, mutta minä en uskalla synnyttää. Mummi kuoli toiseen synnytykseen, täti toiseen, kaksi serkkua ja pikkuserkku ensimmäiseen, kaikilla sama geenivirhe kuin minulla. Yksi synnyttänyt on äidin puolen suvusta hengissä ja se on (minun onnekseni) oma äitini, joka saatiin pelastettua juuri ja juuri, vaikka aivovamma hänellekin verenhukan vuoksi jäi. Toista lasta ei uskaltanut. Lopuilla ei ole lapsia koska eivät uskaltaneet ottaa riskiä.
Joo, kuulun harvinaiseen väestönosaan ja synnytykseen kuoleminen/siinä vakavasti vammautuminen on harvinaista tilastollisesti. Se ei vaan lohduta yhtään niitä naisia ja heidän perheitään, joille niin on käynyt, ja tuollainen ”vain puolelle prosentille käy noin, ei sillä ole väliä”-vähättely tuntuu minunkaltaisistani ihmisistä aivan helvetin kusipäiseltä.
N. 60 000 lasta vuodessa. 0,5% on 30 naista vuodessa, joilla käy jotain todella vakavaa. Mutta hei, eihän sillä ole mitään väliä kun myös 0,5%:lla lapsi vaan lentää kaaressa ulos ja te olette tärkeämpiä ja enemmän naisia kuin ne, joilta se ei suju samaan aikaan ripaskaa tanssien.
Tilastot ei vaan merkkaa mitään siinä kohtaa kun se on oma äiti/sisko/tytär/vaimo/sinä itse, jonka kohdalle osui se kaikista paskin mahdollinen repeämä tai kuolema. Ei saisi toivoa ihmisille pahaa, mutta musta välillä tuntuu, ettei tollaiset vähättelijät oikeasti tajua aiheuttamansa tuskan määrää tai välitä siitä, ennen kuin itselle tai omalle lapselle käy niin, joten toivottavasti itsellenne, kun lapsenne ovat tunnekylmyyteenne syyttömiä.
N24, kohtu poistettu
Vierailija kirjoitti:
Väärin. Hätäsektio on vaarallisin vaihtoehto. Suunniteltu sektio on turvallisin. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12911445
Sektio on reippaasti kalliimpaa kuin alatiesynnyttäminen, siksi sitä pakotetaan Suomessa missä ei saa laskuttaa synnytystavan mukaan vaan maksu menee päivältä (ja on maksukatto jos olo pitkittyy).
Suomessa alatiesynnytys on turvallisempi kuin suunniteltu sektio.
https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin sekion, osaksi lapsen turvallisuuden takia (tutkittua että on vauvalle parempi, siinä riskit on äidillä), osaksi repeämäriskin takia. En ole katunut päivääkään! Sektion valinnasta syyllistämisessä täytyy olla taustalla kateus ja katkeruus, että joku on päässyt niin paljon helpommalla. Suosittelen kaikkia vaatimaan sen. Miehet eivät ikinä suostuisi alatiesynnytyksiin vaan jos he synnyttäisivät, sektiosta olisi jo tehty kaikille subjektiivinen oikeus.
Sinä suosittelet omaa tapaasi kaikille, koska se oli sinulle hyvä. On mahtavaa, että oma synnytyksesi sujui hyvin ja mahtavaa, että kuuntelit itseäsi ja sinun toiveesi kuultiin.
Minulle alatiesynnytys oli mahtava kokemus, kivulias toki mutta haluaisin ehdottomasti kokea sen uudestaan. Nyt raskaana sain radi diagnoosin, ja pahin pelkoni on, että joudun leikkaukseen enkä saa synnyttää alateitse, toki alistun leikkaukseen jos vauva kasvaa niin isoksi että alatiesynnytyksen riskit nousee liian korkealle, mutta leikkauksen vaatiminen ei kävisi mielessänikään.
Minä seurasin ja osallistuin keskusteluun ja minusta silmiin osui enemmän niitä viestejä joissa purettiin omaa pahaa oloa synnytystä kohtaan. Miten alapää on pilalla sen jälkeen ja se on kamalaa kidutusta. Ehkä yksi tai kaksi sellaista juttua jossa lapsi tuli melkeinpä aivastamalla. Kun ei sitä ole järkeä yleistää oman huonon kokemuksenkaan pohjalta. Saa kertoa miten itsellä meni, mutta osa ei jättänyt siihen vaan yleisti että aina menee niin. Ei kukaan yritä hiljentää, vaan saada myöntämään ettei kenenkään kokemus ole totuus synnytyksistä. Ei kumpikaan ääripää. Todennäköisin skenaario on usein siinä keskellä. Sattuu hitosti, mutta ei jää pysyviä vaurioita. Sitten siitä kumpaankin suuntaan on variaatioita tuhansittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärin. Hätäsektio on vaarallisin vaihtoehto. Suunniteltu sektio on turvallisin. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12911445
Sektio on reippaasti kalliimpaa kuin alatiesynnyttäminen, siksi sitä pakotetaan Suomessa missä ei saa laskuttaa synnytystavan mukaan vaan maksu menee päivältä (ja on maksukatto jos olo pitkittyy).
Suomessa alatiesynnytys on turvallisempi kuin suunniteltu sektio.
https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Öö! Tässä tutkimuksessaan sanottiin, että sektio yleensä on vaarallisempi, kuin alatiesynnytys. Kaikille lienee selvää, että hätäsektio on vaarallisin. Jos ei leikata, niin nainen/lapsi kuoli jo. Myö suunnitelluissa sektioissa olisi hyvät verrata sektion syytä. Esim perätila. Millaisia komplikaatioita perätilasynnytykset aiheuttaa vs. keisarileikkauksella leikatut perätilat?
Ja onpas muuten kumma, että suomalainen tutkimus antaa taas negatiivisen kuvan sektioissa. Taitaa tutkijan omamielipide vaikuttaa kysymyksen asetantaan ja sitä kautta tuloksiin.
Tiesitkö muuten, että valinnaisen sektion (ulkomailla) valitsee usein terveydenhuollon ammattilainen, eli henkilö joka tietää ja on itse nähnyt mitä se synnytys on. Suomessa sektiovastaisuus on kyllä ihan omassa luokassaan.
Vierailija kirjoitti:
Myöskin vielä, että naisen ei ole tarkoitettu synnyttämään selällään. Se on lääkärile helpoin asento mutta ylivoimisesti huonoin naiselle. Kyykyssä olisi paras, missä myös painovoima vauhdittaisi synnyttämistä.
Lääketiede laahaa tässä asiassa perässä. Tosiasia on , että jos tahtoa löytäisi emme olisi synnyttämisessä niin naurettavan alkeellisella tasolla.
Halloo! Ne on kätilöt jotka synnytyksen hoitaa, osoitapa siis kritiikkisi oikeaan osoitteeseen!
Siinä vaiheessa kun lääkäri kutsutaan paikalle, asiat ovat jo todennäköisesti pielessä ja silloin joku synnytysasento on aivan sivuseikka. Vai meinaatko, että synnyttäjä kiipeää johonkin tikapuille, jotta painovoima pääsee tukemaan siinä vaiheessa kun imukupilla revitään? Olisi tietty kätevää siinä mielessä, että lääkäri voisi roikkua imukupissa koko painollaan, varmasti tulisi lapsi parissa sekunnissa ulos..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja yllätys yllätys, tämäkin ketju meni taas niiden huonokokemuksisten syyttämiseen uikuttaviksi valehtelijoiksi. Ihan juuri kuten AP sanoi edellisessä ketjussa käyneen, minkä takia perusti erillisen ketjun niille, joilla ei käynyt yhtä hyvin.
Haukkukaa ihan rauhassa, mutta minä en uskalla synnyttää. Mummi kuoli toiseen synnytykseen, täti toiseen, kaksi serkkua ja pikkuserkku ensimmäiseen, kaikilla sama geenivirhe kuin minulla. Yksi synnyttänyt on äidin puolen suvusta hengissä ja se on (minun onnekseni) oma äitini, joka saatiin pelastettua juuri ja juuri, vaikka aivovamma hänellekin verenhukan vuoksi jäi. Toista lasta ei uskaltanut. Lopuilla ei ole lapsia koska eivät uskaltaneet ottaa riskiä.
Joo, kuulun harvinaiseen väestönosaan ja synnytykseen kuoleminen/siinä vakavasti vammautuminen on harvinaista tilastollisesti. Se ei vaan lohduta yhtään niitä naisia ja heidän perheitään, joille niin on käynyt, ja tuollainen ”vain puolelle prosentille käy noin, ei sillä ole väliä”-vähättely tuntuu minunkaltaisistani ihmisistä aivan helvetin kusipäiseltä.
N. 60 000 lasta vuodessa. 0,5% on 30 naista vuodessa, joilla käy jotain todella vakavaa. Mutta hei, eihän sillä ole mitään väliä kun myös 0,5%:lla lapsi vaan lentää kaaressa ulos ja te olette tärkeämpiä ja enemmän naisia kuin ne, joilta se ei suju samaan aikaan ripaskaa tanssien.
Tilastot ei vaan merkkaa mitään siinä kohtaa kun se on oma äiti/sisko/tytär/vaimo/sinä itse, jonka kohdalle osui se kaikista paskin mahdollinen repeämä tai kuolema. Ei saisi toivoa ihmisille pahaa, mutta musta välillä tuntuu, ettei tollaiset vähättelijät oikeasti tajua aiheuttamansa tuskan määrää tai välitä siitä, ennen kuin itselle tai omalle lapselle käy niin, joten toivottavasti itsellenne, kun lapsenne ovat tunnekylmyyteenne syyttömiä.
N24, kohtu poistettu
Näin.
Muita riskejä on alatiesynnytyksessä myös kuin äidin kuolema. Esim vauvan hapenpuutteesta aiheutuneet häiriöt esim puheessa vanhemmiten, joita ei eded huomata synnärillä eikä tilastoida oikeassa laajuudessaan.
Vakavia riskejä on paljon useammalla kuin 30 vuodessa. Ihan jo omassa lähipiirissä milemmat siskoni lapset meinasivat kuolla alatiessä ja toinen sai puhehäiriön hapenpuutteedta, jota ei ole tilastoitu virallisesti synnytyksestä johtuvaksi. Minä meinasin itse kuolla nopeaan ja runsaaseen verenvuotoon. Serkkuni lapsisitten ihan todellakin kuoli alatiesynnytyksessä. Näitä riittää, tunnen muitakin synnytyksessä vammautuneita lapsia ja vaurioituneita naisia.
Vierailija kirjoitti:
YKSIKÄÄN synnytys ei voi olla täysin kivuton. Se, että avautumisvaihe ennen epiduraalia olisi kivuton on mahdotonta. Myöskään epiduraali itsessään on kaukana täysin vaarattomasta, ja epiduraali vaikeuttaa omalla tavallaan synnytystä koska kipua ei enää pysty käyttämään ohjailemaan synnyttämistä, myöskin se häiritsee kehon normaalia hormoonitoimintaa. Synnytys voi olla kyllä hyvä kokemus ja kipu kestettävissä, mutta sitä maagista yksisarvissynnytystä missä ei tunne sekuntiakaan kipua ja kaikki on yhtä juhlaa ja palautumista ei tarvita laisinkaan ja keho on jopa parempi kuin ennen synnyttämistä ei ole olemassakaan. Minua vituttaa suunnattomasti nähdä niin törkeää valehtelua.
Näin myöskin kommentointia "luonnollisuudesta". Luonnollista on se, että ihminen ei elä yli 30-vuotiaaksi ja että 90% syntyneistä kuolee ensimmäisen vuoden aikana. Luonnollista on se, että sekä äiti että vauva kuolevat synnytyksessä tai pari viikkoa sen jälkeen. Mikään ei ole sen luonnollisempaa kuin äitiys- ja imetyskuolleisuus, ja vielä sillon kuin oikeasti synnytettiin luonnollisesti naisia ja vauvoja kaatui kuin heinää. Nykyisessä synnyttämisessä on luonnollisuus kaukana.
Onko tämän palstan vallaneet jotkin trollailevat esineiti-ikäiset pojat, vai miten ihmeessä voi olla niin, että synnyttäneiden naisten palstalla syylistetään naisia jotka kertovat synnytyksen sattuneen? Miten voi olla, että vauva.fi nimisellä palstalla valtaosa kommenteista ketjussa, jossa ihmetellään miksei synnytyksestä puhuta avoimesta on "No koska niin monella se on vaan kaikin puolin täydellinen kokemus".
Onnea niille joilla näitä täydellisiä kokemuksia oli, itse kun en tunne ainuttakaan tälläistä naista oikeassa elämässä. Tunnen kylläkin niitä jotka repesivät reisiin saakka, yhden jolta meni klitoris, joiden seksielämä on mennyt pilalle synnytksen takia (itselläkin kesti yli vuosi kunnes kipu loppui), niitä jotka ovat masentuneet ja ahdistuneet kun synnytys ja elämä vauvan kanssa olikin luultua vaikeampaa ja elämme yhteiskunnassa missä sen esitetään sinussa olevan jotain vikaa jos kaikki ei mennytkään täydellisesti.
Ei se, että synnyttäminen on yhtä paskaa vähennä lasten ja vauvojen iloa tai äitiyden kauneutta. Kyllä pitää saada puhua ääneen asioista jotka ovat totta.
Itsellä käynnisteltiin kun oli yliaikainen. Sain vähän kaikenlaista lääkettä ja olin jo alkuvaiheessa niin tokkurassa että en meinannut hereillä pysyä kun kävin pöntöllä. Kivut kuitenkin olivat sitä luokkaa että otin ihan mielellään vastaan epiduraalin. Kun näitä puudutteita on laitettu niin eihän se synnytys vastaa sitä mitä se olisi ilman niitä. Eli en tiedä itse miten kovaa kipua olisin kokenut. Ponnistusvaiheessa en tuntenut juuri mitään muuta kuin kovaa painetta, oli todella vaikea ponnistaa kun ei tuntenut mitään. Se kestikin liki tunnin eikä lapsi olisi tullut ilman apua ulos, lääkäri painoi mahan päältä. No tästä tod.näk. tuli mulle häpyliitoksen repeäminen joka oli itselleni se traumaattisia juttu. Varsinkin kun yhtäkkiselle ”halvaantumiselle” ja hirveälle kivulle ei annettu edes selitystä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni syntyi sektiolla, joka meni pieleen ja vietin kuukauden sairalassa koska tarvitsin kuusi korjausleikkausta ja jatkuvan suonensisäisen antibiootin. Todennäköisyys komplikaatioilleni on kuitenkin pieni samoin kuin muillekin vakaville komplikaatioille. Synnytyksessä on aina riski oli se millainen tahansa. Fakta on kuitenkin, että suurin osa menee ihan normaalisti. Se normaalius ei kuitenkaan tarkoita etteikö ne voisi koskea. On aika naiivia kuvitella, että niitä koskaan saisi kivuttomiksi.
Suunniteltu sektio vai hätäsektio?
Siltä väliltä. Piti olla käynnistetty alatiesynnytys, mutta kun ei käynnistynyt niin leikattiin. Alatiesynnytyksessä ei siis ollut mikään pielessä, koska se ei koskaan alkanutkaan.
Tämä naisten välinen rìitely synnytystavoista jatkuu vaan. Sitä olen aina ihmetellyt, että monet alatiesynnyttäneet äidit eivät soisi toisille sektiota. On selvää, että jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi valintakysymys, samoin muu lääketieteellinen kivunlievitys olisi paremmalla tolalla. Uskon että menee vielä jonkun aikaa ennen kuin se on Suomessa valinnaista. Kätilöt laittaisin myös aputytön asemaan, niin paljon heissä on kaikenlaisia luomuhörhösadisteja, jotka pihtaavat turhaan kivunlievitystä ja kaikkien ammattitaito vaan ei riitä. Suomessa on menty vaan taaksepäin synnytyksen hoidossa. Joskus menneinä vuosikymmeninä Helsingissäkin oli useita paikkoja missä voi synnyttää yksityisesti ja oli EML-mahdollisuus. Onneksi synnyttäminen ei ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yllätys yllätys, tämäkin ketju meni taas niiden huonokokemuksisten syyttämiseen uikuttaviksi valehtelijoiksi. Ihan juuri kuten AP sanoi edellisessä ketjussa käyneen, minkä takia perusti erillisen ketjun niille, joilla ei käynyt yhtä hyvin.
Haukkukaa ihan rauhassa, mutta minä en uskalla synnyttää. Mummi kuoli toiseen synnytykseen, täti toiseen, kaksi serkkua ja pikkuserkku ensimmäiseen, kaikilla sama geenivirhe kuin minulla. Yksi synnyttänyt on äidin puolen suvusta hengissä ja se on (minun onnekseni) oma äitini, joka saatiin pelastettua juuri ja juuri, vaikka aivovamma hänellekin verenhukan vuoksi jäi. Toista lasta ei uskaltanut. Lopuilla ei ole lapsia koska eivät uskaltaneet ottaa riskiä.
Joo, kuulun harvinaiseen väestönosaan ja synnytykseen kuoleminen/siinä vakavasti vammautuminen on harvinaista tilastollisesti. Se ei vaan lohduta yhtään niitä naisia ja heidän perheitään, joille niin on käynyt, ja tuollainen ”vain puolelle prosentille käy noin, ei sillä ole väliä”-vähättely tuntuu minunkaltaisistani ihmisistä aivan helvetin kusipäiseltä.
N. 60 000 lasta vuodessa. 0,5% on 30 naista vuodessa, joilla käy jotain todella vakavaa. Mutta hei, eihän sillä ole mitään väliä kun myös 0,5%:lla lapsi vaan lentää kaaressa ulos ja te olette tärkeämpiä ja enemmän naisia kuin ne, joilta se ei suju samaan aikaan ripaskaa tanssien.
Tilastot ei vaan merkkaa mitään siinä kohtaa kun se on oma äiti/sisko/tytär/vaimo/sinä itse, jonka kohdalle osui se kaikista paskin mahdollinen repeämä tai kuolema. Ei saisi toivoa ihmisille pahaa, mutta musta välillä tuntuu, ettei tollaiset vähättelijät oikeasti tajua aiheuttamansa tuskan määrää tai välitä siitä, ennen kuin itselle tai omalle lapselle käy niin, joten toivottavasti itsellenne, kun lapsenne ovat tunnekylmyyteenne syyttömiä.
N24, kohtu poistettu
Näin.
Muita riskejä on alatiesynnytyksessä myös kuin äidin kuolema. Esim vauvan hapenpuutteesta aiheutuneet häiriöt esim puheessa vanhemmiten, joita ei eded huomata synnärillä eikä tilastoida oikeassa laajuudessaan.
Vakavia riskejä on paljon useammalla kuin 30 vuodessa. Ihan jo omassa lähipiirissä milemmat siskoni lapset meinasivat kuolla alatiessä ja toinen sai puhehäiriön hapenpuutteedta, jota ei ole tilastoitu virallisesti synnytyksestä johtuvaksi. Minä meinasin itse kuolla nopeaan ja runsaaseen verenvuotoon. Serkkuni lapsisitten ihan todellakin kuoli alatiesynnytyksessä. Näitä riittää, tunnen muitakin synnytyksessä vammautuneita lapsia ja vaurioituneita naisia.
Noilla yksittäisillä kokemuksilla ei ole mitään väliä tilastollisesti. Sektioista on tullut tilastollisesti enemmän vakavia komplikaatioita Suomessa, niistäkin olisi vaikka kuinka paljon kauhutarinoita jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yllätys yllätys, tämäkin ketju meni taas niiden huonokokemuksisten syyttämiseen uikuttaviksi valehtelijoiksi. Ihan juuri kuten AP sanoi edellisessä ketjussa käyneen, minkä takia perusti erillisen ketjun niille, joilla ei käynyt yhtä hyvin.
Haukkukaa ihan rauhassa, mutta minä en uskalla synnyttää. Mummi kuoli toiseen synnytykseen, täti toiseen, kaksi serkkua ja pikkuserkku ensimmäiseen, kaikilla sama geenivirhe kuin minulla. Yksi synnyttänyt on äidin puolen suvusta hengissä ja se on (minun onnekseni) oma äitini, joka saatiin pelastettua juuri ja juuri, vaikka aivovamma hänellekin verenhukan vuoksi jäi. Toista lasta ei uskaltanut. Lopuilla ei ole lapsia koska eivät uskaltaneet ottaa riskiä.
Joo, kuulun harvinaiseen väestönosaan ja synnytykseen kuoleminen/siinä vakavasti vammautuminen on harvinaista tilastollisesti. Se ei vaan lohduta yhtään niitä naisia ja heidän perheitään, joille niin on käynyt, ja tuollainen ”vain puolelle prosentille käy noin, ei sillä ole väliä”-vähättely tuntuu minunkaltaisistani ihmisistä aivan helvetin kusipäiseltä.
N. 60 000 lasta vuodessa. 0,5% on 30 naista vuodessa, joilla käy jotain todella vakavaa. Mutta hei, eihän sillä ole mitään väliä kun myös 0,5%:lla lapsi vaan lentää kaaressa ulos ja te olette tärkeämpiä ja enemmän naisia kuin ne, joilta se ei suju samaan aikaan ripaskaa tanssien.
Tilastot ei vaan merkkaa mitään siinä kohtaa kun se on oma äiti/sisko/tytär/vaimo/sinä itse, jonka kohdalle osui se kaikista paskin mahdollinen repeämä tai kuolema. Ei saisi toivoa ihmisille pahaa, mutta musta välillä tuntuu, ettei tollaiset vähättelijät oikeasti tajua aiheuttamansa tuskan määrää tai välitä siitä, ennen kuin itselle tai omalle lapselle käy niin, joten toivottavasti itsellenne, kun lapsenne ovat tunnekylmyyteenne syyttömiä.
N24, kohtu poistettu
Näin.
Muita riskejä on alatiesynnytyksessä myös kuin äidin kuolema. Esim vauvan hapenpuutteesta aiheutuneet häiriöt esim puheessa vanhemmiten, joita ei eded huomata synnärillä eikä tilastoida oikeassa laajuudessaan.
Vakavia riskejä on paljon useammalla kuin 30 vuodessa. Ihan jo omassa lähipiirissä milemmat siskoni lapset meinasivat kuolla alatiessä ja toinen sai puhehäiriön hapenpuutteedta, jota ei ole tilastoitu virallisesti synnytyksestä johtuvaksi. Minä meinasin itse kuolla nopeaan ja runsaaseen verenvuotoon. Serkkuni lapsisitten ihan todellakin kuoli alatiesynnytyksessä. Näitä riittää, tunnen muitakin synnytyksessä vammautuneita lapsia ja vaurioituneita naisia.
Kummasti nämä kasautuvat sitten tiettyyn tuttavapiiriin, kun aina joku pystyy lonkalta heittämään useita tapauksia ihan lähipiiristä. Minä en tunne yhtäkään, enkä ole töissäkään törmännyt 10 vuoden aikana kuin yhteen lapseen, jolla oli lonkkaluksaatio, ja minulla on kuitenkin ollut asiakkaana satoja lapsia tänä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni taas on, että nimenomaan hyvät ja positiiviset synnytyskokemukset saavat tällä palstalla hirveästi haukkuja ja alapeukkuja, varsinkin jos kivunlievitystä ei ole tarvittu.
Itselläni on kaksi hyvää synnytyskokemusta - ei kivuttomia, mutta kauniita ja voimaannuttavia. Eikä kyse ole siitä, että aika olisi kullannut muistot - laskettu aika taas ensi viikolla. Nollapisteestä lähdetään tälläkin kertaa, toki luottaen omiin voimiin, mutta myös tiedostaen, että jokaisessa synnytyksessä on kysymys elämästä ja kuolemasta.
Hyvät ja positiiviset synnytyskikrmukset saa negatiivisen vastaanoton koska AINA ne on niin omahyväisiä ja dissaavat niitä jotka ovat "huonon asenteensa" takia epäonnistuneet synnytyksessä.
Älytöntä verrata alatiesynnytyksen ja esim hätäsektion komplikaatioita. Jos hätäsektioon joutunut äiti jäisi leikkaamatta, hän ja todennäköisesti myös lapsi kuolisivat. Tähän komplikaatioon pitäisi verrata hätäsektion komplikaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaadin sekion, osaksi lapsen turvallisuuden takia (tutkittua että on vauvalle parempi, siinä riskit on äidillä), osaksi repeämäriskin takia. En ole katunut päivääkään! Sektion valinnasta syyllistämisessä täytyy olla taustalla kateus ja katkeruus, että joku on päässyt niin paljon helpommalla. Suosittelen kaikkia vaatimaan sen. Miehet eivät ikinä suostuisi alatiesynnytyksiin vaan jos he synnyttäisivät, sektiosta olisi jo tehty kaikille subjektiivinen oikeus.
Voitko kuvitella, mä en missään nimessä haluais sektiota. Vain jos oma tai lapsen henki olis vaarassa niin sitten, pakolla ja viimeisenä keinona. Mun pelkona oli että joudun sektioon. Olen synnyttänyt kolmesti alakautta ja ilman kivunlievitystä (tai no hengittelin mä ilokaasua, mutta ei se juurikaan auttanut), silti valitsisin edelleen alatiesynnytyksen. En todellakaan haluais, että mun maha leikattais auki. Kammottaa ajatuskin tikeistä ym. Olen ainakin kuvitellut päässeeni synnytyksissäni helpolla, enkä usko että sektio olis ollut yhtään helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan siksi, kun kuulut siihen johonkin puoleen prosenttiin, jolle jää pahempia ongelmia. Ei ole järkeä lietsoa hysteriaa, kun tuollainen on kuitenkin niin harvinaista.
Onneksi synnytyksesi ei kuitenkaan mennyt sillä pahimmalla tavalla, kun olet vielä hengissä. Ne äidit jotka kuolivat (sektioidut), eivät ole täällä jakamassa kokemuksiaan.
Onko muuten olemassa virallisia tilastoja esimerkiksi siitä kuinka iso prosentti naisista tarvitsee synnytyksen yhteydessä tikkausta? Ja kuinka moni tarvitsee korjausleikkauksen? Entä kerätäänkö tilastotietoa siitä kuinka moni kärsii synnytyksen jälkeisistä pidätysvaivoista?
Huhut kuolemastani ovat liioiteltuja
Terveisin sektioitu
Omilla lapsillani oli pään läpimitta jokaisella yli 12 cm, kun kohdunsuu aukeaa sen 10 cm. Vaikka pää toki menee hieman "kasaan" synnytyksessä, ei se noin paljon mene. Ennen vanhaan olisin kuollut synnytykseen. Onneksi asun Saksassa, jossa tutkittiin etukäteen. Ekaa yritin itsepäisesti synnyttää 3 päivää, koska olin lukenut alatiesynnytyksen riemuista. Lopulta leikattiin. Seuraavat synnytykset suosiolla suunniteltuja keisarileikkauksia. Olen ylpeä äiti ja onnellinen kolmesta terveestä lapsesta ja siitä, että synnytyksestä ei jäänyt kenellekään pysyviä vaurioita.
Älkää stressatko synnytystavasta. Vaatikaa keisarileikkaus, jos siltä tuntuu. Terve lapsi on pääasia.
Minä vaadin sekion, osaksi lapsen turvallisuuden takia (tutkittua että on vauvalle parempi, siinä riskit on äidillä), osaksi repeämäriskin takia. En ole katunut päivääkään! Sektion valinnasta syyllistämisessä täytyy olla taustalla kateus ja katkeruus, että joku on päässyt niin paljon helpommalla. Suosittelen kaikkia vaatimaan sen. Miehet eivät ikinä suostuisi alatiesynnytyksiin vaan jos he synnyttäisivät, sektiosta olisi jo tehty kaikille subjektiivinen oikeus.