Eikö naisille tule koskaan halu "kadota" ulkomaille ja katkaista kaikki siteet entiseen elämään?
Olen mies ja tiedän että monille ystävillenikin tulee usein valtava halu kadota muualle maailmaan. Minua ennen kaikkea kiinnostaisi ajatus paikasta jossa ei edes tiedetä Suomesta yhtään mitään eikä voisi IKINÄ törmätä suomalaisiin.
Kommentit (18)
Ei, koska heille on niin tärkeää esitellä trikoopersettä somessa kaikille tutuille suomalaisille ja satunnaisille kävijöille. Ilman tätä some-laumaa he eivät ole mitään.
Kyllä, ei mun tarvitse välttämättä paeta kaikkia suomalaisia, mutta joskus haluaisin todella jättää mun nykyisen elämän ja siihen kuuluvat ihmiset ja aloittaa alusta ihan muualla. Ehkä helpointa tuo olisi ulkomailla, koska Suomessa on yllättävän pienet piirit.
N29
Silloin kun lapset oli pieniä ja mä olin käytännössä ihan yksin vastuussa niistä. Lisäksi olen introvertti ja tarvitsisin paljon omaa aikaa. Pää meinas levitä ja hyyyyvin usein oli vahva tunne, että haluan häipyä mahdollisimman kauas ja jättää pennut äijälle. Oppiipahan mitä niitä on hoitaa!
Tulee. Kahdesti olen sen tehnytkin eikä kaduttanut. Nyt ei mahdollisuutta kun kaksi alaikäistä lasta ex-miehen kanssa.
Tuli exän kanssa useinkin, lapsesta huolimatta. Velvollisuudentunne kuitenkin voitti, ja sekin halu katosi sittemmin, kun vaihdoin puolison parempaan.
Joka päivä. Paitsi lapseen. Muuten häipyisin heti.
Kyllä, nuorempana tuli useinkin. Nykyään asunkin ulkomailla, pidän kyllä yhä yhteyttä läheisimpiin Suomessa, mutta enää tulee harvoin mieleen että haluaisin vain lähteä.
N39
Ei ole mitään syytä katkaista yhteyksiä Suomeen. Lähden kyllä ulkomaille vähintään väliaikaisesti hakemaan uusia kokemuksia ja tekemään töitä.
Tulee, ja se on suunnitelmissa. Kaksi kolmasosaa rahoista on kerättynä, vielä hetken aikaa säästän tuota pesämunaa ja sitten se on hyvästi. Muuttopaikka ja kaikki muu on sunniteltu valmiina. Yhden tai kahden sukulaisen kanssa pidän varmaan välit ettei tarvitse huolehtia onko minulla käynyt jotain, muille en kerro mitään.
Todellakin tulee ja olenkin pari kertaa niin tehnyt, kunnes joku on vetänyt taas takaisin koti-Suomeen. Nyt nelikymppisenä sitä tarvetta on vähemmän, olisiko seikkailunhalu laantunut.
Välillä lähden toiseen lääniin missä kukaan ei tunne minua ja tulen yöpikavuorobussilla takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Tulee, ja se on suunnitelmissa. Kaksi kolmasosaa rahoista on kerättynä, vielä hetken aikaa säästän tuota pesämunaa ja sitten se on hyvästi. Muuttopaikka ja kaikki muu on sunniteltu valmiina. Yhden tai kahden sukulaisen kanssa pidän varmaan välit ettei tarvitse huolehtia onko minulla käynyt jotain, muille en kerro mitään.
Mitä aiot tehdä elääksesi?
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapset oli pieniä ja mä olin käytännössä ihan yksin vastuussa niistä. Lisäksi olen introvertti ja tarvitsisin paljon omaa aikaa. Pää meinas levitä ja hyyyyvin usein oli vahva tunne, että haluan häipyä mahdollisimman kauas ja jättää pennut äijälle. Oppiipahan mitä niitä on hoitaa!
Äijälle olis joo hyvä opetus ja lapsetkin oppis samalla, ettei läheisiinkään voi ikinä täysin luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin! Suosittelen.
Minäkin olen tehnyt sen, kahdesti!
Olen siis nainen. Ensimmäisellä kerralla lähdin Suomesta ja mukanani oli kaksi lastani. Toinen kouluiässä toinen aloitti koulun maassa johon häippäsimme.
Oli helppo lähteä siinä mielessä että lasten isää ei olisi vähempää voinut kiinnostaa missä olimme, ja omaan perheeseeni ei ollut yhteyksiä. Minulla hyvä koulutus ja työtä sain heti.
Siinä maassa ei suomalaisista kokonaan voinut välttyä, mutta en pitänyt heihin mitään yhteyttä enkä ottanut kontaktia. 20 vuotta siellä asuimme ja Suomi jäi kauaksi taka-alalle. Nyt kun lapset on isoja, tyttö muutti vielä uuteen maahan poikakaverinsa kanssa kun sai hyvän työpaikan. Minäkin lähdin taas, samaan maahan jossa tyttökin on ollut jo viisi vuotta. Tulin tänne elokuussa. Poika jäi lähtömaahan oman perheensä kanssa.
Edelleenkin satunnaisesti kuulen suomen kieltä kadulla, varsinkin turistiaikana, mutta suomalaisiin en ole yhteyksissä. Minulla on hyvä elämä täällä, mutta ei ole pois suljettua että vielä vanhuuden päivikseni lähtisin johonkin tosi lämpimään! :-) Tykkään seikkailla eikä minua ole koskaan pelottanut. Olen nähnyt ja kokenut valtavasti ja oppinut uskomattomia asioita. Elämä on ollut todella rikasta ja elämyksiä täynnä. Suosittelen!
up