Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja syyllisyys
28.10.2017 |
Aiheesta on hankala kirjoittaa ja vaikea päättää, mistä tämän aloittaisi. Olen jo jonkin aikaa kärsinyt vaikeasta masennuksesta, minkä johdosta olen pidemmällä sairauslomalla töistä. Koen erittäin suurta syyllisyyttä siitä, että joudun olla pois töistä ja työni pakkautuvat muiden niskaan. Tiedän, että työpaikalla ollaan todella ärtyneitä poissaolooni. Tekisi mieli irtisanoutua, mutta pelkään saavani karenssin jos toimin näin.
Käyn terapiassa, syön lääkkeitä ja koitan parhaani mukaan parantua mahdollisimman nopeasti. Silti suurin osa päivistä on sellaisia, etten jaksa kävellä sängystä keittiöön hakemaan lasillista vettä, saati sitten jaksaisi tehdä muita asioita. Pakotan itseni joka päivä kävelylle ja olenkin varmaan tuttu näky itkuisine silmineni lenkkipolulla, välillä vaan tulee itku kun väsyttää niin paljon. Koitan muutoinkin aktivoida itseäni ja käydä esimerkiksi leffassa tai kaupungilla, jotta edes vähän pysyisin kasassa.
Tämä leffassa käyminen esimerkiksi on kuulemma aiheuttanut työpaikalla hirveää supinaa tyylillä "Olevinaan niin sairas ja kaiket päivät humputtaa ja istuu leffassa, kun toiset joutuu olla töissä!". Lisäksi monet kaverit ovat suuttuneet, kun en jaksa vastata viesteihin ja puheluihin. Monilla on tapana aina valittaa omaa stressiään ja en tässä mielentilassa jaksa kuunnella. Myös vinkit siitä, että masennus paranee kun vain muutan asennetta satuttavat.
Miten te muut masentuneet kestätte syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen? Ihan aidosti yritän parantua ja antaisin mitä vain, että masennus menisi pois. Silti moni ajattelee minun olevan vain laiska ja huomionhakuinen. Tuntuu, että tämä syyllisyys alkaa pikkuhiljaa tehdä itsetuhoiseksi, kun on niin huono omatunto jaksamattomuudesta ja voimattomuudesta.
Miten teidän muiden työpaikoilla on suhtauduttu? Joudutteko pelkäämään työpaikkanne puolesta?
Kommentit (4)
Ihan samat fiilikset oli mullakin. Olin viimeksi puoli vuotta sairaslomalla ja sitä ennen oli lyhyempiä sairaslomia tässä vuosien saatossa ja koko ajan samassa työpaikassa. Kaverit ja perhe katosi masennuksen syvimissä syövereissä, eivätkä ole takaisin palanneet. En enää mieti mitä minusta työpaikalla ajatellaan, olen leiman otsaani jo saanut ja sen kanssa oppinut elämään.
Masennus tulee seuraamaan minua hautaan asti ja senkin asian kanssa olen oppinut elämään. Seuraava romahdus ja sairaslomakin varmasti tulee taas jossain vaiheessa, nyt ollaan suht tasaisessa vaiheessa, vaikka rankkaa aikaa muuten elänkin. Tai ehkä tähän vaan on tottunut, en tiedä. Joskus ajattelen, että jos tässä vielä rahahuolia tulee lisää tai muita ongelmia, aina on se vaihtoehto että poistuu täältä oman käden kautta. Ajatus siitä jostain syystä helpottaa ahdistusta. Ei kait tästä mitään apua sulle kyllä ollut, kunhan avauduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset oli mullakin. Olin viimeksi puoli vuotta sairaslomalla ja sitä ennen oli lyhyempiä sairaslomia tässä vuosien saatossa ja koko ajan samassa työpaikassa. Kaverit ja perhe katosi masennuksen syvimissä syövereissä, eivätkä ole takaisin palanneet. En enää mieti mitä minusta työpaikalla ajatellaan, olen leiman otsaani jo saanut ja sen kanssa oppinut elämään.
Masennus tulee seuraamaan minua hautaan asti ja senkin asian kanssa olen oppinut elämään. Seuraava romahdus ja sairaslomakin varmasti tulee taas jossain vaiheessa, nyt ollaan suht tasaisessa vaiheessa, vaikka rankkaa aikaa muuten elänkin. Tai ehkä tähän vaan on tottunut, en tiedä. Joskus ajattelen, että jos tässä vielä rahahuolia tulee lisää tai muita ongelmia, aina on se vaihtoehto että poistuu täältä oman käden kautta. Ajatus siitä jostain syystä helpottaa ahdistusta. Ei kait tästä mitään apua sulle kyllä ollut, kunhan avauduin.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle. Se on inhottavaa, miten ihmiset katoavat ympäriltä silloin kun ei ole parhaimmillaan.
Tuttuja ajatuksia. Mitä paremmin jaksaa, sitä syyllisempi olo on. Työkavereiden mielipiteistä ei kannata välittää (vaikka toki tiedän, että välittäminen ei lakkaa sillä että joku käskee), työpaikkaasikin sinulla on oikeus, älä missään tapauksessa irtisanoudu.
Hanki elämä