jos on tehty ennakollinen lastensuojelu ilmo / ilmoitus vauva-aikana niin

Sinun lapsesi huostaanottoa jo valmistellaan. Olet aivan liian harhainen äidiksi.

Kiitän sosiaalityöntekijöitä vastauksista!

Vielä tuohon avun tarjoamiseen: Jos äiti käy psykoterapiassa mutta jaksaa hoitaa perheensä arkea, niin miksi sitten pitäisi ottaa perhetyöntekijä tai lastenhoitaja perheeseen? Haluan viettää perheeni kanssa aikaa keskenään, eikä tuollaiselle avulla ole tarve ja jos on, niin yksityiseltä puolelta voi palkata lastenhoitoapua. Onko siis vaarana, että sossu alkaa painostamaan siihen, että pitää ottaa vaikka ekan lapsen hoitoon mukaan perhetyöntekijä, jos perhe jaksaa ihan itsekseen, mutta äiti vain käy psykoterapiassa vielä sen takia, että menneisyyden ongelmat eivät nostaa uudelleen päätään? ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitän sosiaalityöntekijöitä vastauksista!

Vielä tuohon avun tarjoamiseen: Jos äiti käy psykoterapiassa mutta jaksaa hoitaa perheensä arkea, niin miksi sitten pitäisi ottaa perhetyöntekijä tai lastenhoitaja perheeseen? Haluan viettää perheeni kanssa aikaa keskenään, eikä tuollaiselle avulla ole tarve ja jos on, niin yksityiseltä puolelta voi palkata lastenhoitoapua. Onko siis vaarana, että sossu alkaa painostamaan siihen, että pitää ottaa vaikka ekan lapsen hoitoon mukaan perhetyöntekijä, jos perhe jaksaa ihan itsekseen, mutta äiti vain käy psykoterapiassa vielä sen takia, että menneisyyden ongelmat eivät nostaa uudelleen päätään? ap

Jos perhe pärjää ei verorahoja todellakaan huuskata mihinkään pakkoapuun.

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Sunhan ei tarvitse olla rehellinen. Sanot vaan mitä ne olettavat kuulleensa. Sanot että olette hyvin tasa-arvoisia ja kaikki tekee kaikkea. Luettelet pitkän listan "tukiverkostoa", kerrot olevasi täysin päihteetön, lääkkeetön ja MT-ongelmaton tätä nykyä (terapialla vain varmistetaan vielä). Et tunne itseäsi koskaan väsyneeksi, puhkut energiaa ja elämänriemua. Olet istunut nenä kiinni vauvanhoito-oppaissa ja myös keskustellut vanhempien sukupolvien kanssa lastenhoidosta. Mutta et tietenkään noudata heidän neuvojaan vaan nykyaikaisia lastenhoito-oppeja. Sinulla on jo suunnitelmissa MLL:n vaavinkaiskerho ja perhekahvila. Ja muskari ja vauvauinti. Puhut näistä niin vuolaasti ettei ne missään välissä ehdi kysyä terapeutin nimeä tai udella muutakaan kiusallista. Sillai.

Meistä tehtiin ennakollinen lasu. Tai tulevasta lapsesta siis. Koska lasta ei siis vielä ole, ennakollinen lasu ei mene lastensuojelulle vaan aikuissosiaalityölle. Sosiaalityöntekijä ei vaikuttanut kovin hyvin tietävän, mitä sille ilmoitukselle pitäisi tehdä. Hän ei katsonut voivansa arvioida tilannetta, joten hän halusi kutsua koolle ns. verkostopalaverin, jossa oli mukana lastensuojelusta ihminen ja sitten sen ilmoituksen tehnyt taho. Siellä kyseltiin lähinnä tukiverkostoista ja siitä, koetaanko itse tarvetta apuun.

Ilmoituksesta ei seurannut mitään muuta kuin turhaa stressiä silloin, kun olisi kaikkien ohjeiden mukaan ottaa rennosti ja levätä ennen synnytystä. Stressaavinta oli odottaa, että se palaveri saatiin kokoon ja asia selvitettyä. Turhautti, ettei sosiaalityöntekijä voinut vain tavata meitä vaan piti ensin sopia, kuka lastensuojelusta ehtisi paikalle jne. No oli siinä se hyvä puoli, että jos joskus on tarvetta lastensuojelun palveluille niin minulle jäi siitä lastensuojelun sossusta kyllä hyvä muisto. Hän vaikutti olevan parhaiten kärryillä hommasta ja kuunteli mitä me sanoimme eikä katsonut vain huolenaiheita vaan myös positiivisen kautta eli näki voimavaroja ym.

Sossu nro 2 kirjoitti:

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Kyllä, eikä minulla ole estettä ottaa tukitoimia vastaan silloin kun niitä tarvitsen. Itsestä vaan hivenen tuntuisi oudolta antaa vauva hoitoon lastenhoitajalle jos sitä itse haluaisin ja jaksaisin hoitaa. Siis jotenkin absurdi tilanne olisi, mitä minä sillä välin edes tekisin? Tai jos joku perhetyöntekijä tulee opettamaan että vauvaan pitää luoda katsekontakti ja että vauvalle pitää puhua. En kuitenkaan ole tyhmä, yliopisto-opintoja takana, eli ihan tuollaiset perusasiat kunnossa. Luonteeltani on iloinen ja välittävä, en voisi edes kuvitella, etten puhuisi, katselisi ja hoivaisi omaa vauvaani. Ainoa ongelmani tuossa tilanteessa olisi juurikin se, että takana on pitkä mt-historia (terapian saaminen oli vaikeaa, siksi sairaus pitkittyi, sosiaali varmasti tietää terapiasaantiongelmat) ja se, että saattaisin käydä vielä vauvan synnyttä terapiassa. Jos tulisi jotain vuorovaikutusongelmaa tai muita ongelmia, niin puhuisin asioista oman psykoterapeuttini kanssa ja ottaisin myös yhteyttä lastenpsykologiin. En minä apua vastaan ole, mutta en todellakaan halua perheeseeni turhan takia ylimääräistä virkamiestä vain menneisyyteni takia. ap

En ymmärrä noita ennakoivia lasuja. Kiva alku äitiydelle.

Teille halutaan kotiin apua että teitä voidaan valvoa.

Vierailija kirjoitti:

Sossu nro 2 kirjoitti:

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Kyllä, eikä minulla ole estettä ottaa tukitoimia vastaan silloin kun niitä tarvitsen. Itsestä vaan hivenen tuntuisi oudolta antaa vauva hoitoon lastenhoitajalle jos sitä itse haluaisin ja jaksaisin hoitaa. Siis jotenkin absurdi tilanne olisi, mitä minä sillä välin edes tekisin? Tai jos joku perhetyöntekijä tulee opettamaan että vauvaan pitää luoda katsekontakti ja että vauvalle pitää puhua. En kuitenkaan ole tyhmä, yliopisto-opintoja takana, eli ihan tuollaiset perusasiat kunnossa. Luonteeltani on iloinen ja välittävä, en voisi edes kuvitella, etten puhuisi, katselisi ja hoivaisi omaa vauvaani. Ainoa ongelmani tuossa tilanteessa olisi juurikin se, että takana on pitkä mt-historia (terapian saaminen oli vaikeaa, siksi sairaus pitkittyi, sosiaali varmasti tietää terapiasaantiongelmat) ja se, että saattaisin käydä vielä vauvan synnyttä terapiassa. Jos tulisi jotain vuorovaikutusongelmaa tai muita ongelmia, niin puhuisin asioista oman psykoterapeuttini kanssa ja ottaisin myös yhteyttä lastenpsykologiin. En minä apua vastaan ole, mutta en todellakaan halua perheeseeni turhan takia ylimääräistä virkamiestä vain menneisyyteni takia. ap

Kotipalvelusta voi saada lapsenhoitajan terapiakäyntiesi ajaksi. Mulla on silloin tällöin ollut. Mutta lapsiperheiden kotipalvelua voi saada ilmankin lastensuojelun asiakkuutta. Kerro kuitenkin sossulle, jos on jotain tollaista, mistä voisi olla sulle oikeasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossu nro 2 kirjoitti:

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Kyllä, eikä minulla ole estettä ottaa tukitoimia vastaan silloin kun niitä tarvitsen. Itsestä vaan hivenen tuntuisi oudolta antaa vauva hoitoon lastenhoitajalle jos sitä itse haluaisin ja jaksaisin hoitaa. Siis jotenkin absurdi tilanne olisi, mitä minä sillä välin edes tekisin? Tai jos joku perhetyöntekijä tulee opettamaan että vauvaan pitää luoda katsekontakti ja että vauvalle pitää puhua. En kuitenkaan ole tyhmä, yliopisto-opintoja takana, eli ihan tuollaiset perusasiat kunnossa. Luonteeltani on iloinen ja välittävä, en voisi edes kuvitella, etten puhuisi, katselisi ja hoivaisi omaa vauvaani. Ainoa ongelmani tuossa tilanteessa olisi juurikin se, että takana on pitkä mt-historia (terapian saaminen oli vaikeaa, siksi sairaus pitkittyi, sosiaali varmasti tietää terapiasaantiongelmat) ja se, että saattaisin käydä vielä vauvan synnyttä terapiassa. Jos tulisi jotain vuorovaikutusongelmaa tai muita ongelmia, niin puhuisin asioista oman psykoterapeuttini kanssa ja ottaisin myös yhteyttä lastenpsykologiin. En minä apua vastaan ole, mutta en todellakaan halua perheeseeni turhan takia ylimääräistä virkamiestä vain menneisyyteni takia. ap

Kotipalvelusta voi saada lapsenhoitajan terapiakäyntiesi ajaksi. Mulla on silloin tällöin ollut. Mutta lapsiperheiden kotipalvelua voi saada ilmankin lastensuojelun asiakkuutta. Kerro kuitenkin sossulle, jos on jotain tollaista, mistä voisi olla sulle oikeasti apua.

Tuollainen palvelu on hyvä, jos sitä tarvitsee. Mutta en minä tarvitse lastenhoitajaa terapiakäynnin ajaksi, terapeuttini nimittäin tekee paljon kotikäyntejä ja minulla on hyviä ystäviä, jotka voivat auttaa. Lisäksi monessa perheessä, jossa isä on läsnä, niin on luontevaa, että isä hoitaa lasta terapiakäynnin ajaksi. Toisaalta sitten lastenhoitajan saa tarvittaessa ilman lasuakin yksityiseltä tai voi pyytää ystävää avuksi. ap

Vierailija kirjoitti:

Sossu nro 2 kirjoitti:

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Kyllä, eikä minulla ole estettä ottaa tukitoimia vastaan silloin kun niitä tarvitsen. Itsestä vaan hivenen tuntuisi oudolta antaa vauva hoitoon lastenhoitajalle jos sitä itse haluaisin ja jaksaisin hoitaa. Siis jotenkin absurdi tilanne olisi, mitä minä sillä välin edes tekisin? Tai jos joku perhetyöntekijä tulee opettamaan että vauvaan pitää luoda katsekontakti ja että vauvalle pitää puhua. En kuitenkaan ole tyhmä, yliopisto-opintoja takana, eli ihan tuollaiset perusasiat kunnossa. Luonteeltani on iloinen ja välittävä, en voisi edes kuvitella, etten puhuisi, katselisi ja hoivaisi omaa vauvaani. Ainoa ongelmani tuossa tilanteessa olisi juurikin se, että takana on pitkä mt-historia (terapian saaminen oli vaikeaa, siksi sairaus pitkittyi, sosiaali varmasti tietää terapiasaantiongelmat) ja se, että saattaisin käydä vielä vauvan synnyttä terapiassa. Jos tulisi jotain vuorovaikutusongelmaa tai muita ongelmia, niin puhuisin asioista oman psykoterapeuttini kanssa ja ottaisin myös yhteyttä lastenpsykologiin. En minä apua vastaan ole, mutta en todellakaan halua perheeseeni turhan takia ylimääräistä virkamiestä vain menneisyyteni takia. ap

Mistä miinukset? :D

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita ennakoivia lasuja. Kiva alku äitiydelle.

Teille halutaan kotiin apua että teitä voidaan valvoa.

Ne onkin tarkoitettu tosi vakaviin tilanteisiin, joissa oikeasti on odotettavissa tarve lastensuojelulle kutakuinkin heti lapsen syntyessä. Mutta niitäkin näköjään tehdään vähän mistä vaan huolen aiheesta, vaikka voisi ihan rauhassa etsiä apua sitten lapsen synnyttyä, jos on tarvetta avulle.

Tästä koko ketjusta tulee niin mieleen termi "opittu avuttomuus". Joidenkin mielestä perhettä tulee varmuuden vuoksi holhota mahdollsimman paljon, eikä perhe itse saa esittää mitä apua tarvitsee, sillä perheen aikuiset ovat sairaudentunnottomia jos ovat koskaan saaneet mt-diagnoosin. Perhe ei voi esim itse rauhassa etsiä itselleen tarvittavia palveluita vapailta markkinoilta (lapsenhoito, psykoterapia, psykologi), vaan perhetyöntekijä tulee roolikarttojen kanssa kertomaan, että lapselle pitää hymyillä ja puhua, perhe saa lapsenhoitoapua vaikka äiti haluaa hoitaa lasta itse, jne jne... Niin sitä sitten hyysätään niin  paljon, ettei ihminen tunne enää hallitsevansa elämää. Kotirauha se on kaikilla, myös mt-potilailla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossu nro 2 kirjoitti:

Hei ap,

nämä esimerkit avohuollon tukitoimista (perhetyö, lastenhoitoapu), olivat todellakin vain esimerkkejä. Jos tilanne on, kuten kerrot, en usko että kukaan lähtisi sinulle näitä "tyrkyttämään". Valikoima tukitoimista on muutenkin laaja, ja päätökset tehdään aina yksilökohtaisesti. Toisaalta, jos lastensuojelun asiakkuus syntyy, voi tukitoimiin suhtautua niinkin, että ne ovat asiakkaalle ilmaisia. Harva tulee ajatelleeksi, että kyseessä ovat palvelut, jotka ovat kuitenkin aika arvokkaita.

Mutta. Kun olet vasta tuossa tilanteessa, emme tiedä, syntyykö ls -asiakkuutta. Palvelutarpeen arvionti saa lain mukaan kestää 3 kk. Se joko päättyy viimeistään tuolloin, tai johtaa asiakkuuteen. Mikäli ls -ilmoitus ehditään käsitellä 7 arkipäivässä, niin joskus prosessi päätetään jo tuolloin ja edes PTA:ta ei avata.

Laki on tukitoimien suhteen mielenkiintoinen. Se linjaa että avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niitä tulee ensisijaisesti tarjota jos asiakkuus on voimassa. Joskus tilanne on kuitenkin meidän kannaltamme hankala (enkä siis edelleenkään tarkoita sinua, kerron vain yleisesti). Eli jos asiakas toistuvasti kieltäytyy KAIKISTA avohuollon tukitoimista, jotka, tai jonka, sos.tt. näkee asiakkaalle tarpeelliseksi, mutta asiakas ei, eli todella eriävät mielipiteet. Tällöin mm. sijoitus voi tulla kyseeseen. Konkreettinen (karkea) esimerkki voisi olla, että tarjotaan vaikka juuri tätä perhetyötä, mutta lapsella aina kakat housussa, syö lähinnä vain perunalastuja ja äiti ei vaikkapa ymmärrä jutella lapselle ollenkaan. 

Kyllä, eikä minulla ole estettä ottaa tukitoimia vastaan silloin kun niitä tarvitsen. Itsestä vaan hivenen tuntuisi oudolta antaa vauva hoitoon lastenhoitajalle jos sitä itse haluaisin ja jaksaisin hoitaa. Siis jotenkin absurdi tilanne olisi, mitä minä sillä välin edes tekisin? Tai jos joku perhetyöntekijä tulee opettamaan että vauvaan pitää luoda katsekontakti ja että vauvalle pitää puhua. En kuitenkaan ole tyhmä, yliopisto-opintoja takana, eli ihan tuollaiset perusasiat kunnossa. Luonteeltani on iloinen ja välittävä, en voisi edes kuvitella, etten puhuisi, katselisi ja hoivaisi omaa vauvaani. Ainoa ongelmani tuossa tilanteessa olisi juurikin se, että takana on pitkä mt-historia (terapian saaminen oli vaikeaa, siksi sairaus pitkittyi, sosiaali varmasti tietää terapiasaantiongelmat) ja se, että saattaisin käydä vielä vauvan synnyttä terapiassa. Jos tulisi jotain vuorovaikutusongelmaa tai muita ongelmia, niin puhuisin asioista oman psykoterapeuttini kanssa ja ottaisin myös yhteyttä lastenpsykologiin. En minä apua vastaan ole, mutta en todellakaan halua perheeseeni turhan takia ylimääräistä virkamiestä vain menneisyyteni takia. ap

Kotipalvelusta voi saada lapsenhoitajan terapiakäyntiesi ajaksi. Mulla on silloin tällöin ollut. Mutta lapsiperheiden kotipalvelua voi saada ilmankin lastensuojelun asiakkuutta. Kerro kuitenkin sossulle, jos on jotain tollaista, mistä voisi olla sulle oikeasti apua.

Tuollainen palvelu on hyvä, jos sitä tarvitsee. Mutta en minä tarvitse lastenhoitajaa terapiakäynnin ajaksi, terapeuttini nimittäin tekee paljon kotikäyntejä ja minulla on hyviä ystäviä, jotka voivat auttaa. Lisäksi monessa perheessä, jossa isä on läsnä, niin on luontevaa, että isä hoitaa lasta terapiakäynnin ajaksi. Toisaalta sitten lastenhoitajan saa tarvittaessa ilman lasuakin yksityiseltä tai voi pyytää ystävää avuksi. ap

Meilläkin se kotipalvelu oli vähän niin kuin varalla ja käytettiin silloin, kun ei muut hoitojärjestelyt onnistuneet. Ei sieltä niin paljon tunteja saanutkaan, että olisi montaa viikkoa voinut sen turvin käydä terapiassa. Lähinnä ei tarvinut ottaa lasta mukaan terapiaan tai perua terapia-aikaa silloin, kun isä tai isovanhemmat eivät pystyneet hoitamaan lasta. Pieni vauva toki saattoi ihan hyvin olla mukanakin mutta sitten vähän isompana lapsi alkoi viedä turhan paljon huomiota terapialta.

Lähinnä ajattelin, että jos teidän tilanne on sellainen, että haluavat teille jotain apua tyrkyttää ja voisi olla hyvä johonkin apuun suhtautua positiivisesti niin tuo on sellainen, ettei siitä mitään haittaakaan ole. Täällä ainakin se kotipalvelu on käytännössä joltain firmalta ostettua ja saatiin siihen palveluseteli, jolla sen sai itse tilata tarpeen mukaan ja ne työntekijät eivät todellakaan kytänneet mitään vaan heitä kiinnosti lähinnä se, oliko palveluseteli oli myönnetty lastenhoitoon vai kodinhoitoon vai molempiin. Kyse ei siis ollut lastensuojelun kotipalvelusta, en tiedä olisiko se ollut heidän omien työntekijöiden tekemää. Nykyäänhän kunnan on tarjottava lapsiperheiden kotipalvelua muutenkin kuin lastensuojelun kautta ja lastensuojelun palveluita kuuluu käyttää vain jos muut palvelut eivät riitä. Meille siis lastensuojelun sossu sanoi, että se, että siellä tavallisessa perhetyössä ei ole resursseja tarjota tarpeeksi jotain ihan peruspalvelua ei ole syy siirtää lastensuojelun asiakkaaksi.

Unohtui tuolta yhdestä aiemmasta vastauksesta, että sossut todennäköisesti haluavat varmistaa, että tiedät, mistä apua saa ja olet valmis sitä pyytämään, jos on tarvetta sitten lapsen synnyttyä. Sitähän ei voi etukäteen tietää, mikä on jaksaminen synnytyksen jälkeen.

Näitä ennakoivia ls-ilmoja ei pitäisi tehdä, ellei ole ihan todellinen hätä kyseessä. Jos on todellinen hätä, niin silloin odottava äiti ei yleensä kauheasti stressaa, kun elämä on niin kuralla. On päihdeongelmaa tai niin pahaa masennusta, ettei sängystä meinaa päästä. Sen sijaan normaali äiti stressaa ennakoivaa ls-ilmoa. Odotusaikana stressi pitäisi saada minimoitua, koska odotusajan stressi vaikuttaa sikiöön, altistaa mm. skitsofrenialle.

On sos.työnt. näkökulmasta ainoastaan hyvä asia, että saat apua psykoterapian muodossa. Terapian sisältöä ei tarvitse eritellä. Varallisuus-asia luonnollisesti on tärkeä selvittää, mutta ilmeisesti ette köyhyydessä elä? Sossu ei kysele tiskauksesta ja vaipoista.