Millainen mies jää naisetta?
Millaisia ovat tuntemanne miehet, jotka ovat 25-35 vuotiaita ja ovat naisetta, vaikka haluaisivat naisen?
Ja tässä ei nyt siis haeta niitä, jotka säätävät niin monen naisen kanssa jatkuvasti, että suhteista ei tule pysyviä. Enemmänkin kyseessä olisi ne miehet, joista naiset eivät kiinnostu.
Kommentit (417)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että tännekin kirjoittelevat miehet tietää että pariutuminen ei onnistu vuorovaikutusongelmien takia, sisimmässään. Mutta on helpompaa syyttää rumuuttaan jolle ei voi mitään. Ja samalla voi syyttää naisia eikä omaa kyvyttömyyttään muodostaa ihmissuhteita. Näkyy monilla myös siinä ettei työtä, ei ystäviä. Mutta ei yhdistetä pisteitä koska ei haluta. Fiksataan huomio siihen että olen lyhyt kalju ruma lyhyt kalju ruma. Sattuu vähemmän sillä lailla.
Miksi ruma ulkonäkö olisi vähäteltävä tekijä tässä asiassa? Ihan selvä juttuhan on että ulkonäöllä on hyvin paljon väliä myös naisille valitessaan paria
Sos. todella epävarma ja kiusallista seuraa, ei katso silmiin, ei juuri puhu. Kalju.
Vierailija kirjoitti:
Sos. todella epävarma ja kiusallista seuraa, ei katso silmiin, ei juuri puhu. Kalju.
Sokea, ujo mies.
Olen itse 33-vuotias mies ja elänyt koko elämäni yksin. En ole koskaan käynyt treffeillä enkä halannut edes naista. Tuskin koskaan tulenkaan. Ei, en ole sossupummi. Suoritan parhaillaan tekniikan amk-tutkintoa ja käyn töissä opintojen ohella oman alan töis. En juo alkoholia juurikaan, jos kerran kaksi vuodessa humalatila. Punttisalilla 4 kertaa viikossa ja kesällä lenkillä. Mutta sitten se mutta: olen vain 175cm pitkä. Mikään superlihava en ole, vyötärö 88 ja painoa 89kg. Ehkä vähän yläkroppapainotteinen.
Töissä on naisia konttorihommis ja puhun kyllä heidän kanssaan (ovat varattuja) tarpeelliset asiat.
Naama on tosin levinnyt bulkilla ja myös kreatiini pöhöttää.
Itselläni ainakin se ongelma, että tyydyn vähään. Jos joku nainen näytti aikoinaan kiinnostusta, niin ikään kuin päätin että "tämä nyt riittää minulle", ja lopetin siihen. En tiedä miksi käyttäydyin noin. Vähemmän yllättävästi jäin yksin.
Ensin se oli ujo nuori poika. Ei vaan uskaltanut alkaa tyttöjen kanssa tekemisiin. Vuodet vierivät ja miehestä tuli naisten suhteen estynyt nuori mies. Sama meininki jatkui naisten kanssa. Jotain hataria yrityksiä oli, mutta mikään ei onnistunut, ei saanut positiivisia kokemuksia rohkaisemaan yrittämistä. Vuosia taas eteenpäin ja mies on jo keski-ikäinen, edelleen kokematon ja jo toivonsa menettänyt. Koska tietää, ettei tässä iässä enää kokemattomana pärjää, se piste elämässä meni jo vuosia sitten. Mies sai ennen lopullista toivonsa menetystä yhden mahdollisuuden, mutta mokasi sen tietenkin lahjakkaasti olemalla kokematon. Nainen odotti kokeneempaa eikä ymmärtänyt miehen kanssa kokemiaan ongelmia, nehän nainen oli kaiketi kokenut jo vuosikymmeniä sitten ja ehtinyt jo unohtaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan käynyt treffeillä, en pitänyt naista edes kädestä kiinni puhumattakaan mistään muusta intiimistä. Ja ei, en ole peräkammarin poika. Asunut yksin 19-vuotiaasta lähtien, ja nyt ikää 32. Opiskelen korkeakoulussa ja duunia siinä sivussa. Mutta kontakteja naisiin ei silti ole koskaan ollut. Nekin vähät mitä on, on ollut jonkinlainen asiakaspalvelutilanne. Niissä olen vain kylmän asiallinen. Miesvaltainen ala myöskin, joskin miesvaltaisella alalla läppä lentää eikä ole työpäivät tylsiä. Saa sosiaalisen annoksen täyteen. Harrastan myös liikuntaa, mutta jos on naamalta ruma, ei sellasta söpöä naista sitten saa. Valaat ei kiinnosta. Kertoo elämänhallinnan puutteesta.
Onko mielessäsi käynyt lähestyä normaalipainoista mutta kasvoistaan rumaa naista? Eli juuri sellaista, kuin mitä olet itsekin. Jos katselet vain niitä söpöjä tyttöjä, niin yksin jäät sillä et omaa mahdollisuuksia tuollaisiin naisiin. Tämä on realiteetti, ja sen kanssa on elettävä. On paljon myös omasta asenteesta kiinni että millä todennäköisyydellä pääsee suhteeseen. Eikä kaikki naiset edes ole mitään valaita. Tapasi puhua muista ihmisistä on äärimmäisen negatiivinen, kukaan ei pakota sinua viehättymään lihavista naisista mutta ei heitä tarvitse alkaa nimittelemään. Väitteesi siitä, että kaikki ylipainotapaukset ovat elämänhallinnan puutetta, on täyttä roskaa. Tiedän tapauksia, joissa lihomisen on aiheuttanut voimakas lääkitys.
Itselläni todettiin monta allergiaa ja paino tippuu koko ajan, mutta en haluaisi miestä, joka kyttää naisen painoa. Onneksi on..... kauppoja niin nainen ei välttämättä tarvitse miestä ollenkaan. Ja olen 170 cm pitkä niin monet kotityöt onnistuu ilman apua.
Lyhyt, kalju, ruma, epäsosiaalinen (naisten kanssa) ,välttelee katsekontaktia, ei hymyile ellei tapahdu jotain hauskaa ja huono tyylitaju. Kyllähän näitä riittää. Kuvailin siis itseni. Kyllä ne realiteetit vaan pitää hyväksyä, vaikka pitkään uskottelin, että olen sinkku ihan omasta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 33-vuotias mies ja elänyt koko elämäni yksin. En ole koskaan käynyt treffeillä enkä halannut edes naista. Tuskin koskaan tulenkaan. Ei, en ole sossupummi. Suoritan parhaillaan tekniikan amk-tutkintoa ja käyn töissä opintojen ohella oman alan töis. En juo alkoholia juurikaan, jos kerran kaksi vuodessa humalatila. Punttisalilla 4 kertaa viikossa ja kesällä lenkillä. Mutta sitten se mutta: olen vain 175cm pitkä. Mikään superlihava en ole, vyötärö 88 ja painoa 89kg. Ehkä vähän yläkroppapainotteinen.
Töissä on naisia konttorihommis ja puhun kyllä heidän kanssaan (ovat varattuja) tarpeelliset asiat.
Naama on tosin levinnyt bulkilla ja myös kreatiini pöhöttää.
Ei 175 cm mies ole edes lyhyt, mutta tietysti teillä miehillä on naisille raja, kuinka paljon nainen saa painaa, että kelpaa.
Helppoa: häviä geenilotossa. Ulkonäölle ei tietyn rajan jälkeen pysty tekemään mitään.
pituus 120 paino 120 leveys 120 ja nopeus 120....
Epäsiisti. Huonot hampaat. Huono huumori. Pienet kädet. Lyhyt. Epävarma. Ei tervehdin edes, vaikka asuu samassa taloyhtiössä. Ei käytöstapoja. Vaatteet roikkuvat. Kengät lintassa. Käyttää Kuomia. Sellaisia pikkulasten toppakenkiä.
Minä, mies joka pääsee treffeille, mut ei kykene luomaan parisuhdetta. Kai mä olen vaan luuseri :/
En ymmärrä miehiä, jotka valittaa pituudesta. On naisia, joille kelpaa 165 cm mies esim. itselle kelpaisi, olen 170 cm.
Ei ole tullut edes tilannetta, että joku lyhyempi mies olisi ehdottanut jotain joten en ymmärrä ollenkaan.....
Lyhyt alle176cm. Tämä on koettu. Ei pituudella saisi olla merkitystä parinvalinnassa. Muiden asioiden pitäisi olla ratkaisevampia.
mäheitän iänaikaisen vinkin, laita hyvät vaatteet, pikkukengät, pukupaita silitettynä, ole puhdas hanki joku kiva arvokello alle tonnin saa jo kivan, pidä aina lompakossa isoa setelitukkoa mutta kun aukaiset lompakon ja joku näkee käteisen niin maksa kortilla....käyttäydy hyvin puhu naiselle kauniisti
Mitä työ hameväellä ees teette?
M43
Lyhyt