Miksi seurustelusuhteen löytäminen on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Kuka näitä kehotuksia antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Kuka näitä kehotuksia antaa?

No, kyllähän niitä nyt voi lukea esimerkiksi keskustelupalstoilta, kun joku kysyy neuvoa "miksi mies ei ota yhteyttä", "miksi mies ei vastaa viesteihini", "onkohan mies minusta kiinnostunut", "pitäisikö itse ottaa yhteyttä" jne. Ja kyllä tiedän myös, että varsinkin vanhemmat kokeneemmat naiset viljelevät myös tätä samaa ohjetta "mies osoittaa kyllä kiinnostuksensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Kuka näitä kehotuksia antaa?

Muut naiset, eri muodoissa. Naistenlehdissäkin kehotetaan vähän "pelaamaan" ja "esittämään". Itselle kaikki pelit ja esittämiset on absoluuttinen turn off. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Kuka näitä kehotuksia antaa?

Muut naiset, eri muodoissa. Naistenlehdissäkin kehotetaan vähän "pelaamaan" ja "esittämään". Itselle kaikki pelit ja esittämiset on absoluuttinen turn off. 

Jep, katsos kun miehen pitää saada saalistaa... Juu, mä en ajatellut kyllä olla kenenkään saalis ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Ei ole kyse siitä, ovatko ihmiset selvin päin tai missä enemmän aikaa vietetään, vaan siitä tilanteen laadusta. Vaikka minä istuisin päivät läpeensä kirjastossa, en siellä keskusteluihin ajaudu samalla tavalla kuin baarissa. Minulla on näissä paikoissa ihan erilaiset toimintatavat ja tarkoitukset. Omituista, jos et nyt tätä ymmärrä. 

Minulla vähän samaa ongelmaa, kuin ap:lla. Ne on joko yhdet tai maksimissaan kolmet treffit, niin tulee ghostaus. Luulen, että joku parempi vie aina voiton eikä anneta edes mahdollisuutta tutustua. Olen sitten vaan todennut, että ulkonäköni ei viehätä miehiä. Omasta mielestäni olen kyllä ihan nätti, mutta ei se vaan riitä, kun joku muu on vielä nätimpi tai jollain muulla on parempi peppu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle se on vaikeaa siksi, että en itse kiinnostu kenestäkään riittävästi. Seurustelu vaatii niin julmetun suuret tunteet (ainakin itse koen niin), että mukava ja kiva ei siihen riitä. Pitää olla sukat ihan sekaisin toisesta..

Mitä jos ne sukat menee sekasin vasta toisilla, kolmansilla tai neljänsillä treffeillä. ..heti ei pidä luovuttaa jos ihminen muuten vaikuttaa ihan järkityypiltä ja tulette hyvin toimeen ja keskusteluyhteys löytyy. Itselle kävi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Ei ole kyse siitä, ovatko ihmiset selvin päin tai missä enemmän aikaa vietetään, vaan siitä tilanteen laadusta. Vaikka minä istuisin päivät läpeensä kirjastossa, en siellä keskusteluihin ajaudu samalla tavalla kuin baarissa. Minulla on näissä paikoissa ihan erilaiset toimintatavat ja tarkoitukset. Omituista, jos et nyt tätä ymmärrä. 

Kyllähän minä ymmärrän! :D Eikös asia ole lähinnä päinvastoin?! Sinähän tässä kohdistat minuun perusteluvelvollisuutta, minä nimittäin pidän täysin mahdollisena, ettei tämä tapa ole sinulle sopiva. Kaikki tässä viestittelyssä lähti siitä, että jotkut olivat sitä mieltä, että nykyään on lähes mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin vapaamuotoisesti. Minä sitten kerroin yhdestä näkökulmasta miten se onnistuu. (Tai ainakin omalla kohdallani on onnistunut useinkin) Kaikille se ei välttämättä sovi, se on totta. Mutta todellakin on mahdollista muodostaa ihmissuhteita myös tällä tavalla. Itse olisin varmaan kamala katastrofaalinen tapaus, jos joutuisin treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Ei ole kyse siitä, ovatko ihmiset selvin päin tai missä enemmän aikaa vietetään, vaan siitä tilanteen laadusta. Vaikka minä istuisin päivät läpeensä kirjastossa, en siellä keskusteluihin ajaudu samalla tavalla kuin baarissa. Minulla on näissä paikoissa ihan erilaiset toimintatavat ja tarkoitukset. Omituista, jos et nyt tätä ymmärrä. 

Kyllähän minä ymmärrän! :D Eikös asia ole lähinnä päinvastoin?! Sinähän tässä kohdistat minuun perusteluvelvollisuutta, minä nimittäin pidän täysin mahdollisena, ettei tämä tapa ole sinulle sopiva. Kaikki tässä viestittelyssä lähti siitä, että jotkut olivat sitä mieltä, että nykyään on lähes mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin vapaamuotoisesti. Minä sitten kerroin yhdestä näkökulmasta miten se onnistuu. (Tai ainakin omalla kohdallani on onnistunut useinkin) Kaikille se ei välttämättä sovi, se on totta. Mutta todellakin on mahdollista muodostaa ihmissuhteita myös tällä tavalla. Itse olisin varmaan kamala katastrofaalinen tapaus, jos joutuisin treffeille.

No joo, kai se sitten joillakin toimii. Pidän vain jotenkin kummallisena, että noin vain kaupan kassalla vaihdettaisiin puhelinnumeroita, kun minusta small talk vieraiden ihmisten kanssa on ihan normaalia eikä sen yleensä oleteta johtavan yhtään mihinkään. Minä en siis osaa ajatella tuollaisia ohimeneviä tilanteita minään syvällisinä keskusteluina, joista jotkut puhuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Ei ole kyse siitä, ovatko ihmiset selvin päin tai missä enemmän aikaa vietetään, vaan siitä tilanteen laadusta. Vaikka minä istuisin päivät läpeensä kirjastossa, en siellä keskusteluihin ajaudu samalla tavalla kuin baarissa. Minulla on näissä paikoissa ihan erilaiset toimintatavat ja tarkoitukset. Omituista, jos et nyt tätä ymmärrä. 

Kyllähän minä ymmärrän! :D Eikös asia ole lähinnä päinvastoin?! Sinähän tässä kohdistat minuun perusteluvelvollisuutta, minä nimittäin pidän täysin mahdollisena, ettei tämä tapa ole sinulle sopiva. Kaikki tässä viestittelyssä lähti siitä, että jotkut olivat sitä mieltä, että nykyään on lähes mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin vapaamuotoisesti. Minä sitten kerroin yhdestä näkökulmasta miten se onnistuu. (Tai ainakin omalla kohdallani on onnistunut useinkin) Kaikille se ei välttämättä sovi, se on totta. Mutta todellakin on mahdollista muodostaa ihmissuhteita myös tällä tavalla. Itse olisin varmaan kamala katastrofaalinen tapaus, jos joutuisin treffeille.

No joo, kai se sitten joillakin toimii. Pidän vain jotenkin kummallisena, että noin vain kaupan kassalla vaihdettaisiin puhelinnumeroita, kun minusta small talk vieraiden ihmisten kanssa on ihan normaalia eikä sen yleensä oleteta johtavan yhtään mihinkään. Minä en siis osaa ajatella tuollaisia ohimeneviä tilanteita minään syvällisinä keskusteluina, joista jotkut puhuvat. 

Jos olisit lukenut yllä olevat viestit, niin ymmärtäisit, etteivät asiat ole edenneet noin. Missään vaiheessa kyse ei ole ollut mistään kaupan kassalla vaihdetuista numeroista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän samaa ongelmaa, kuin ap:lla. Ne on joko yhdet tai maksimissaan kolmet treffit, niin tulee ghostaus. Luulen, että joku parempi vie aina voiton eikä anneta edes mahdollisuutta tutustua. Olen sitten vaan todennut, että ulkonäköni ei viehätä miehiä. Omasta mielestäni olen kyllä ihan nätti, mutta ei se vaan riitä, kun joku muu on vielä nätimpi tai jollain muulla on parempi peppu.

Miksi ihmeessä kuvittelet ongelman olevan ulkonäössäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lopetan viestittelyn nopeasti jos minun pitää aina aloittaa keskustelut ja kuulumisien kysymiset. Jos nainen ei tosiaan lähetä viestiä ensimmäisenä ikinä niin häntä ei varmaankaan kiinnosta ja parempi jättää asia sikseen. 

Tämä on totta. Ainoa ongelma on, että monesti naista kehoitetaan esittämään vaikeasti tavoiteltavaa ja "mies kyllä ottaa aina yhteyttä, jos on kiinnostunut" tai "mies kyllä hakee vaikka kuun taivaalta, jos on oikeasti kiinnostunut ja pitää yhteydenpitoa yllä". Moni nainen kuvittelee, että jos on itse aloitteellinen, miehet juoksee karkuun ja pitävät tyrkkynä / epätoivoisena / liian helppona.

Kuka näitä kehotuksia antaa?

Muut naiset, eri muodoissa. Naistenlehdissäkin kehotetaan vähän "pelaamaan" ja "esittämään". Itselle kaikki pelit ja esittämiset on absoluuttinen turn off. 

No onko pakko usko noita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se on vaikeaa siksi, että en itse kiinnostu kenestäkään riittävästi. Seurustelu vaatii niin julmetun suuret tunteet (ainakin itse koen niin), että mukava ja kiva ei siihen riitä. Pitää olla sukat ihan sekaisin toisesta..

Mitä jos ne sukat menee sekasin vasta toisilla, kolmansilla tai neljänsillä treffeillä. ..heti ei pidä luovuttaa jos ihminen muuten vaikuttaa ihan järkityypiltä ja tulette hyvin toimeen ja keskusteluyhteys löytyy. Itselle kävi noin.

Jaa-a...vaikeaa sanoa, olen aina itse tiennyt kutakuinkin heti onko ihmisessä "sitä jotain", onko välillämme kemiaa vai ei.

Ei se kumppani tule pimmottaan ovikelloa. Pois sieltä tietokoneen ääreltä. Tinderistä löydät vain pinnallisia ihmisiä. Ole sosiaalinen. Ala esimerkiksi käymään tapahtumissa (ei ryyppyjuhlissa), mitkä edes vähän kiinnostavat sinua. Mutta älä laita niitä kotiverkkareita, joissa on mukava kotona oleskella. Pukeudu rennon oloisiin vaatteisiin, jotka ovat samalla siistit ja asialliset, kunhan sulla on itse mukava olla niissä. Tai ala harrastamaan jotakin ja tapaa sillä tavalla uusia ihmisiä. Hanki uusia kavereita. Aloita ensin kaveripohjalta mahdollisen kumppaniehdokkaan kanssa, mutta älä etene liian nopeasti. Tutustu ensin kunnolla kyseiseen henkilöön, niin näet onko hän sinulle se oikea. Vasta sen jälkeen ehdota seurustelua, jos siltä tuntuu.

Onhan se vaikeaa jos on kovat vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta treffailu ja tutustu erilaisiin ihmisiin vapaamuotoisesti ilman jotain ankeita treffejä. Nykyajan treffikulttuuri vaikuttaa olevan ihan pimeä... kukaan ei pysy perässä ja hirveesti pitää esittää jotain.

Miten tuo nykymaailmassa onnistuu? Kun menet minne tahansa tapahtumiin, tilaisuuksiin tai baariin niin kaikki ovat pariskunnittain tai kaveriryhmittäin. Kokemusta on 10v ajalta.

Jos asenne on tuo, niin eihän se silloin onnistukaan. Ja voi olla esim todella ujoille hyvinkin haasteellista, se myönnettäköön. Itse olen tutustunut useisiin ihmisiin (sekä miehiin että naisiin) vain aloittamalla keskustelua, tai vaihtoehtoisesti vastaamalla keskustelunavauksiin -paikasta riippumatta. Jotkut keskustelut jäävät yhteen kertaan, jotkut toiset taas johtavat pidempään tuttavuuteen, joista osa myös on jalostunut ihan ystävyydeksi. Ja se yksi ystävyys on johtanut parisuhteeseen, joka on jatkunut koko aikuiselämäni. Silti tulee edelleen rupateltua ja edelleen tapaan ihmisiä jatkuvasti. Ne hetket johtaa muuhunkin hyvään kuin merkityksellisiin ihmissuhteisiin, töitäkin olen löytänyt sillä tavalla ja hyviä reseptejä saanut :D

Minulla ei kyllä koskaan randomihmisille jutteleminen johda pidempään tuttavuuteen. Kaikki tuttavuuteni ovat syntyneet opiskelussa, töissä, kaveriporukoissa, baarissa tai tinderissä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset muka tutustuvat jossain kadulla, kirjastossa tai kaupan jonossa. Kyllähän jutella voi, mutta en minä koskaan small talkin perusteella puhelinnumeroa pyydä. 

Miksi siellä baarissa olis jotenkin vähemmän randomeja tyyppejä kuin siellä kirjastossa?

Koska baarissa vietetään enemmän aikaa toisten ihmisten kanssa kuin kirjastossa. Käytkö sinä baarissa vain hakemassa pikaisesti jotain itsellesi tai istumaan yksiksesi? 

Kuka viettää missäkin aikansa... Mutta eipä ne ihmiset ole yhtään sitä vähemmän tai enemmän randomeja kännissä baaritiskillä kuin selvinpäin kirjastossa tai kahvilassa.

Mut ei tästä tarvi väittelyä aloittaa. Kerroin vain omista kokemuksistani millä tavoin itse olen tutustunut ihmisiin. Ja ehdotin ap:lle samaa yhtenä vaihtoehtona. Ei kokemuksiani tarvitse pyrkiä mitätöimään sillä perusteella, ettei sinulle sama tunnu luontevalta.

Ei ole kyse siitä, ovatko ihmiset selvin päin tai missä enemmän aikaa vietetään, vaan siitä tilanteen laadusta. Vaikka minä istuisin päivät läpeensä kirjastossa, en siellä keskusteluihin ajaudu samalla tavalla kuin baarissa. Minulla on näissä paikoissa ihan erilaiset toimintatavat ja tarkoitukset. Omituista, jos et nyt tätä ymmärrä. 

Kyllähän minä ymmärrän! :D Eikös asia ole lähinnä päinvastoin?! Sinähän tässä kohdistat minuun perusteluvelvollisuutta, minä nimittäin pidän täysin mahdollisena, ettei tämä tapa ole sinulle sopiva. Kaikki tässä viestittelyssä lähti siitä, että jotkut olivat sitä mieltä, että nykyään on lähes mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin vapaamuotoisesti. Minä sitten kerroin yhdestä näkökulmasta miten se onnistuu. (Tai ainakin omalla kohdallani on onnistunut useinkin) Kaikille se ei välttämättä sovi, se on totta. Mutta todellakin on mahdollista muodostaa ihmissuhteita myös tällä tavalla. Itse olisin varmaan kamala katastrofaalinen tapaus, jos joutuisin treffeille.

No joo, kai se sitten joillakin toimii. Pidän vain jotenkin kummallisena, että noin vain kaupan kassalla vaihdettaisiin puhelinnumeroita, kun minusta small talk vieraiden ihmisten kanssa on ihan normaalia eikä sen yleensä oleteta johtavan yhtään mihinkään. Minä en siis osaa ajatella tuollaisia ohimeneviä tilanteita minään syvällisinä keskusteluina, joista jotkut puhuvat. 

Jos olisit lukenut yllä olevat viestit, niin ymmärtäisit, etteivät asiat ole edenneet noin. Missään vaiheessa kyse ei ole ollut mistään kaupan kassalla vaihdetuista numeroista.

Minä tuolla puhuin kaupan kassasta, kirjastosta ja kadusta ja sinä sanoit, että nämähän ovat vallan loistavia tilaisuuksia aloittaa juttelu. Minulle kirjastossa kohtaaminen on täysin rinnastettavissa kaupan kassalla kohtaamiseen. Ei siinä pitkää ja syvällistä keskustelua synny, koska olen kirjastossa ihan muista syistä kuin viettämässä aikaa ihmisten kanssa. 

Mistä tässä nyt sitten oli kyse, kun puhuttiin vapaamuotoisista keskustelun aloituksista? Kuten tuolla jo aiemmin mainitsin, minulle tällaiset keskustelut ovat mahdollisia lähinnä töissä, opiskelukuvioissa tai baarissa. Ja nykyään kun se baari ei kuulu elämään ja töissä ja opiskeluissa ei tapaa uusia naamoja, missä ne keskustelut voisivat syntyä, jos nyt ei puhuttu kirjastosta tai kaupan jonosta, joissa yleensä tavataan vain ohimennen.