Tuli tosi paha mieli kuolleiden varusmiesten takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hirveän surullista että nuoria ihmisiä kuolee. On myös surullista että ihmisiä loukkaantuu. Onnettomuus oli raju ennen kaikkea kokoluokkansa takia: monta kuollutta ja useita loukkaantuneita.

Mutta jotenkin minua hämmentää tämä kauhea parku siitä että on kauheaa kun tämä tapahtui armeijassa. Miten tämä onnettomuus poikkeaa muusta vastaavanlaisesta liikenne- ja tasoristeysonnettomuudesta? Mitä jos junan alle olisikin jäänyt koulubussi? Ja miksi ette ahdistu ja itkety kun vaikkapa neljä nuorta kuolee viikonloppuna suistuttuaan autolla tieltä päin puuta. Missä se itku ja ahdistus on silloin?

Mutta kertokaa siis mikä tekee juuri tästä onnettomuudesta erityisen kamalan ja miten se armeija siihen liittyy.

Mulla se, ettei oma lapseni voisi olla yöllä kaahavan auton kyydissä mutta tällaisen armeijakuljetusauton kyydissä kyllä.

Miten voit olla niin varma asiasta? Entä jos joku muu kaahaa ja törmää lapsesi? Mikään ei ole varmaa tässä elämässä.

Aika iso osa onnettomuuksista muuten tapahtuu päivällä. Eikä välttämättä ole edes kyse mistään kaahaamisesta. Liukkaalla joutuu tekemään äkillisen väistöliikkeen tai joku muu törmää päälle esimerkiksi. Miksi siis tämä onnettomuus on erityisen tunteisiin menevä?

Kun sotaharjoituksissa oltiin niin olisi pitänyt olla joku turvaamassa tasoristeyksenkin turvallisuus. Luulen, että jos oikein menee niin vastuuseen tässä joutuu harjoitusten johtaja.