Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan kateellisia nähdessänne nuoria, joilla on vielä elämä edessä?
Kommentit (41)
En todellakaan. On ollut niin paljon helpompaa kasvaa 60-luvulla, kuin mitä nykypäivänä on. Kohta pääsen eläkkeelle ja sitten se todellinen elämä vasta alkaa. Kesät mökillä ja talvet mahdollisimman paljon ulkomailla. Olen jopa harkinnut, että myisin Suomen asuntoni ja ostaisin esim. Italiasta asunnon.
En usko nykynuorten saavuttavan pitkäjaksoisia työsuhteita, eikä heillä myöskään ole kunnollisia mahdollisuuksia saada omaisuutta kasaan. Minä sen sijaan nautin elämäni loppumetrit suorastaan yltäkylläisyydessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. On ollut niin paljon helpompaa kasvaa 60-luvulla, kuin mitä nykypäivänä on. Kohta pääsen eläkkeelle ja sitten se todellinen elämä vasta alkaa. Kesät mökillä ja talvet mahdollisimman paljon ulkomailla. Olen jopa harkinnut, että myisin Suomen asuntoni ja ostaisin esim. Italiasta asunnon.
En usko nykynuorten saavuttavan pitkäjaksoisia työsuhteita, eikä heillä myöskään ole kunnollisia mahdollisuuksia saada omaisuutta kasaan. Minä sen sijaan nautin elämäni loppumetrit suorastaan yltäkylläisyydessä!
Mutta muistat varmaan silti ruikuttaa eläköidyttyäsi joka ikisellä keskustelupalstalla, miten eläkeläisiä syrjitään ja poljetaan ja koiranruokaa joutuu syömään?
Kuinkahan nuoria sitä pitäisi näin 24-vuotiaana kadehtia, ehkä jotain lukioikäisiä tai juuri täysi-ikäistyneitä?
Jos jotakuta kadehdin, niin lähinnä niitä ihmisiä, joilla on mielenterveys ja elämänhallintataidot kunnossa, ihan iästä riippumatta.
Vaikka peruskoulu olikin per... hanurista ja samaten pitkälti vielä lukiokin, niin jos jotain voisin menneisyydestäni muuttaa, se olisi opiskelemaan lähteminen heti lukion jälkeen. Näin 5. vaiko kenties jo 6. välivuodellani olen kyllä kateellinen itseäni fiksummille nuorille, jotka tajusivat jatkaa yrittämistä.
En kadehdi, koska muistan sen ehdottomuuden, epävarmuuden, arkuuden ja auktoriteettien pelon, joka nuorilla velloo päässä kaikesta vastakkaisesta käytöksestä huolimatta. Ajattelen vain, että, jospa silloin olisi ollut päässä tämä vähäinenkin viisaus, niin olisi uskaltanut tehdä monta asiaa toisin.
Palstalaisista muut olette tehneet tietenkin aina, kuten olette halunneet, mutta kaikki eivät ole yhtä rohkeita.
Kaikki me vanhenemme. Ne nuoretkin.
Kaikki me teemme elämässä vääriä valintoja. Ne nuoretkin.
Kenenkään ei kannata ihmetellä toisia, ei vanhojen nuoria eikä nuorten vanhoja. Samalla polulla tässä ollaan. Lopputulos on kakille sama: rämpimistä, onnistumisia, kaatumisia, selviämisiä.... vain ajankohta on eri, milloin tämän kaiken teemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniille ja isotissisille nuorille naisille olen kateellinen. Voin vain kuvitella miten erilaista heidän elämänsä on ihailevien miesten katseiden ja iskuyritysten alla. Itse olen ruma ja aa-kupin omaava nainen. Koskaan en ole tuntenut elämässäni olevani haluttu. Toivon että seuraavassa elämässä minäkin olen kaunis ja isotissinen.
Komean nuoren miehen jos näen, mietin vaan että voi että kuinka paljon hän tulee saamaan/mahdollisesti saa jo pillua.
En, mutta olen joskus surullinen katsoessani pihan leikkiviä lapsia ja miettiessäni millaiseen maailmaan he joutuvat kasvamaan. Mutta tässä hetkessä olen onnellinen siitä, että heillä on ainakin vielä asiat hyvin. Se ilo ja riemu tuo itsellekin energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just luin nuorena kirjoittamaani päiväkirjaa ja totesin, että elämä on nyt paljon levollisempaa ja tasapainoisempaa. Sopii mulle paremmin kuin nuoruus.
Minulla ei ole mitään syytä kadehtia ketään, elämäni on muuttunut koko ajan paremmaksi, nyt olen jo lähellä eläkeikää. Jos jotain toivoisin takaisin, niin nuoren joustavan kropan, mutta se nyt vaan on mahdotonta, joten faktat faktoina, kukaan ei pysy parikymppisen kuosissa vaikka tekisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin olen enemmänkin huolestunut heidän tulevaisuudestaan. Oma elämäni on mennyt paremmin kuin hyvin.
Tavallaan, mutta olen iloinen, että synnyin 60-luvulla. Maailma oli kivempi paikka 1900-luvulla kuin nyt.
Elämä on niin koneellista, automatisoitua. ihmisten ei tarvitse itse tehdä eikä osata oikein mitään. Älypuhelin ja facebook on säälittävä korvike sille. Lapset ja nuoret on innottomia, lihavia, fyysisesti ja älyllisesti velttoja. He odottavat, että ei tarvitse vaivautua. Heillä on edessään, tai jo nyt psyykkisiä ja fyysisiä rappeumasairauksia, hedelmättömyyttä, ja kurja vanhuus. "Kuka tätä paattia ohjaa?" Poliitikot ja ns. asiantuntijat ovat pihalla kuin lumiukot. Parhaansa he yrittävät, mutta päätäntävalta siirtyy yhä kauemmas. Nykyihmisen suurimmat haasteet: oppia olemaan läsnä, pysyä aktiivisena, rauhallisena, tasapainoisena, vältellä myrkkyjå, pysyä fyydisesti toimintakykyisena, vaikka elämän voi halutessaan viettää sohvalla lojuen ja hoitaen kaiken pyyhkimällä näyttöä, elää itse, eikä vain katsella videoklippejä elämästä ja lähettää niitä "kavereille".
Nykylasten työelämää en osaa edes kuvitella, eikä onneksi tarvitsekaan.
Maailmasta puuttuu idyllisyys, aitous, kauneus, rauha, inhimillisyys. Kiitän kohtaloani siitä, että suurin osa elämääni on jo takana, enkä ole nuori maailmassa, jossa jokainen vuosikymmen on sairaampi kuin edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koska niille tulee se sama paska eteen. Viim. 20weenä. Tää on suomi Finland. Henkisen pahoinvoinnin ilmentymä.
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi koskaan ketään. Jos jotakuta kadehtii, pitäisi olla valmis ottamaan kateuden kohteen koko elämä, ei vain esim. sitä nuoruutta (jota sitäkään en halua). Eli jos haluaa nuoruuden, pitää olla valmis ottamaan myös kaikki mitä se ehkä tuo tullessaan: heikko itsetuntemus, huono itsevarmuus, rahattomuus, asuminen ehkä soluasunnossa, opiskelu, huoli tulevaisuudesta: saako työtä, löytääkö kumppanin, kestääkö parisuhde, saako lapsia... Minusta on ihana elää juuri omaa keski-ikäisen elämääni.
Olipas oudosti kirjoitettu. Sinulla voi olla hyvä keski-ikäisen elämä, mutta kaikilla ei ole, mutta eipä ole kaikilla ollut tuollaista surkeaa nuoruutta, mitä sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 34 et käsitä laajempia kokonaisuuksia. Vastaus oli kokonaisvaltainen ja kattava.
"Pitäisi ottaa kateuden kohteen koko elämä" 👍 Mutta eihän kukaan käsitä tätä. Ne vain ottaisi ne kadehtimansa asiat ja jättäisi loput ottamatta.
Nuorten osa ei ole kadehdittava: baby boomerit ovat heitä ennen rohmunneet kaiken itselleen ja kaiken päälle vieläpä paskoneet maapallon. Ei ole enää samoja mahdollisuuksia kuin ennen.
Voi kun pääsisikin tällä ymmärryksellä menneisyyteen.
en kateellinen, mutta vähän haikea, oma nuoruus oli niin kiva. Eläkettä en kyllä odota, koska sehän on kuin kuoleman odottelua. Tulin jotenkin surulliseksi noista vastaajista, jotka odottaa vanhuutta :(
Yritän löytää jokaisesta päivästä jotain iloa, vaikka tietysti on murheitakin ja maailman tilanne välillä surettaa. Silti mottoni on: jokainen uusi aamu on armo. On ilo herätä ja herättää kaksi unista koululaista kouluun. Ja viikonloppuna on ilo makoilla sängyssä puoleen päivään.
Jos nyt nuoruuteeni voisin palata, ehkä valitsisin toisen opiskelualan paremman rahapussin toivossa. Iso ehkä, koska pienistä rahoista huolimatta pidän tähän astista elämääni riittävän hyvänä. Paljon kiitollisuuden aihetta sekä nuoruudessa että nyt.
Koko ajan olen! Etenkin kun käyn oppilaitoksissa. Tänäänkin pitäisi käydä yliopiston kirjastossa lainaamassa muuan kirja, kateeksi käy ne opiskelijat, jotka saavat vielä opiskella, ja ehkä työpaikankin vielä joskus.
Ja mitä tekisin toisin - olisin sosiaalisempi ja koettaisin verkostoitua, vaikkei se yhtään kiinnostaisi. Ja nimenomaan pärjääjien kanssa, eikä minkään luusereiden. En hajauttaisi opintojani niin moneen suuntaan. Olisin opiskellut pidemmälle matematiikkaa ja tilastotiedettä.