Mielipiteeni päiväkodeista!
MInusta siinä Nyt liitteessä sanoi hyvin se nainen, että jos lapsi on päivähoidossa 8 tuntia päivässä ja itse näet lastasi 4 tuntia päivässä, niin kukas sitä lasta kasvattaa? Et sinä ainakaan. Minusta on surullista että joku ei näe lapsensa ensiaskeliakaan :( kun on ollut niin kiire töihin ja lainoja makselemaan.
Minä en aio panna lapsiani alle 3-vuotiaana päivähoitoon vaikka taloudessa olisi kuinka tiukka (ja tulee olemaan). Olen päättänyt että lapset ovat tärkeämpiä kuin taloudellinen menestyminen ja talolainankin otamme vasta kun lapset ovat tarhassa ja meillä on siihen varaa. Lapset ovat lapsia vain niin pienen hetken!
En tuomitse niitä jotka lapsensa tarhaan panee yksivuotiaina tai jopa nuorempina, mutta kerronpa vain mitä itse ajatelen. Olen varma että minun lapsistani tulee onnellisia kun saavat olla kotona äitinsä kanssa :) (tietysti tarhalapsetkin voivat olla onnellisia en sitä sano).
Mutta siis pointtini on että tarviiko sitä omaa kotia heti hommata jos sen takia ei ole varaa olla kotona lasten kanssa. Vaikea kuvitella ketään äitiä jonka sydän ei särkyisi viedessään alle yksivuotiasta tarhaan!
Kommentit (46)
minä taas olen töissä ja hoidan silti lapseni. katsos kun kaikki vaihtoehdot ei ole niitä 10 tuntisia hoitopäiviä. T. vuosimallia -75
Totta! ja kakkoselle, et taida olla mikään välkky.
Yleensä nuoret äidit on rakastavia ja ajattelevat lapsen parasta, ei sitä saamarin tilinsaldoa!!
ja olen jo yli 10 vuotta ehdottamaanne ikää vanhempi yliopistokoulutettu ja naimisissa oleva.
monta hyvää asiaa kirjoituksessasi oli mutta kyllä siitä paistoi kypsymättömyys läpi, ei elämä ole niin musta-valkoista.
Meilläkin talot ja muut hankitaan, kun itse lähden myös töihin. Mutta sittenkin aloitan pph:n työt, joten omat hoidan itse kotona.
Myös tämä keski-ikä lapsien teossa kun on kasvanut vaikuttaa asiaan. Sillä yli 30v ensisynnyttäjällä se ura ja työ on jotain mistä ei voi luopua. Kun on tottunut isoihin tuloihin pieni kotihoidontuki tuntuu niin mitättömältä. Eli vain rahaa ajatellaan, ei lapsen etua.
Siksi kun tein lapset nuorena, en niin kaipaa suuria tuloja sillä mulla se kaikki on vielä edessä. Olen n. 26v kun aloitan vasta työnteon kunnolla. Silloin nuorimmainen 2v.
taida olla muuta mahdollisuutta? Jos olet 19, niinkuin oletan, niin tuskin kummoista koulutusta, työkokemusta sulla on. Eikä siis työtä mihin palata, jos nyt kotona lasten kanssa olet?!?!
Itsekin pidän kotia parempana kasvupaikkana ja lapsemme ovatkin kotihoidossa (24v akateemisesti koulutettu olen). En voisi kuvitella laittavani lapsia päivähoitoon koska tykkäävät olla kotona ja minä en pystyis olemaan erossa ite heistä 8h päivittäin.
Mutta en silti menisi tuollasta kellekään sanomaan. Kyllä tuosta ap:n tekstistä vaan kuultaa läpi tuomitseminen, joten kannattaa vielä miettiä sanakäänteitä.
Mutta tätäpä mieltä on moni ystävänikin ja vanhin heistä on jo 36-vuotias ja neljän lapsen äiti joka hoiti kuopuksenkin kotona kolmivuotiaaksi. Eikös meillä kaikilla ole oikeus mielipiteeseemme vai mitä? Kun en ketään tekstissäni edes tuominnut.
Sitä vaan, että kaikki tuntemani jotka ovat noin yksivuotiaan tarhaan vieneet, ovat olleet siihen " pakotettuja" eli talolaina painaa päälle ja on kamalan tiukkaa ilman etteimolemmat ole töissä. Mutta en ymmärrä, että jos kuitenkin miehen palkalla ja äidin tuilla maksaa lainan kuitenkin ja jos joutuukin elämään niukasti niin onko se niin kamalaa? Siisjos kuitenkin tulee toimeen mutta joutuu tinkimään, ajamaan huonolla autolla tai jättämään matkustelun väliin? Onko nuo asiat tärkeämpiä kuin sen oman lapsen kotona kasvattaminen?
Johtuukohan nykynuorten pahoinvointi osittain juuri siitä vanhempien urakeskeisyydestä? Että lapset on saaneet viestinvanhemmiltaan että perhe voi hyvin kun on rahaa, vaikkei aikaa yhdessäoloon oliskaan?
Nämä siis vain mun mietteitä. Anteeksi jo etukäteen.
Vaihtoehtoja myös on. Minä ainakin käyn töissä ja kasvatan itse lapseni. Päiväkoti on kasvatuskumppani, joka tukee meidän perheen kasvatustyötä. Lasteni hoitopäivät ovat alle 4 tuntisia ja suurin osa hoitopäivästä menee syömiseen ja päiväuniin. En jää mistään paitsi.
Myönnän häpeämättä, että hoidin esikoistani kotona ensimmäiset kolme vuotta vain siksi, ettei ollut työpaikkaa minne mennä.
ja 11 valitettavasti en aina osaa kirjoittaa niin ettei jokin osa tekstissä jollain tapaa jotakuta loukkaa. Se on aika vaikeaa varmaan " akateemisellekin" ;)
olen ammatiltani lastenhoitaja, ollut töissä aivan ihanissa päiväkodeissa, joten uskon että se pk:kin on hyvä paikka kasvaa, lapset kuitenkin ymmärtävät pk:n ja kodin eron.
Mutta en kestäisi koskaan kuulla jonkun hoitajan sanovan" tänään lapsesi otti ensiaskeleensa ja sanoi ensimmäisen sanan.."
Sydänhän siinä särkyisi:(
MUTTA annetaanhan kaikkien kukkien kukkia..
Mulla kyllä 2 ammattia ja työpaikka johon palata, kunhan toiselta hoitovaan lopetan.
Mutta siihen työpaikkaan en aio palata vaan aloitan alani työt.
Ja nyt siis täytän 24v.
Vierailija:
Päiväkoti on kasvatuskumppani, joka tukee meidän perheen kasvatustyötä. Lasteni hoitopäivät ovat alle 4 tuntisia ja suurin osa hoitopäivästä menee syömiseen ja päiväuniin. En jää mistään paitsi..
vaan juuri siitä, että olisivat sen 8 tuntia eli normaalin työpäivän verran hoidossa. Niinkuin useimmat ovatkin. Harvalla kun on mahdollisuutta tehdä 4-tuntisia työpäiviä.
Onko niin huono liksa, ettei jää mitään hoitomaksujen jälkeen käteen?
Olisitko oikeasti kotona, jos TODELLA hyväpalkkanen duuni odottaisi, vai oletko kotona siksi, ettei töihin KANNATA mennä? Etkä vain sitä kehtaa myöntää? ;)
Vierailija:
Onko niin huono liksa, ettei jää mitään hoitomaksujen jälkeen käteen?
Olisitko oikeasti kotona, jos TODELLA hyväpalkkanen duuni odottaisi, vai oletko kotona siksi, ettei töihin KANNATA mennä? Etkä vain sitä kehtaa myöntää? ;)
Noin puhuu neiti vm. -87.