Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei puhu
Tuskastuttaa
26.10.2017 |
Onko teillä miehiä jotka ei osaa puhua juuri mistään vakavemmasta? Tai puhu riitoja ja asioita selviksi? Riitoja ei puhuta ja sovita, vaan riidan jälkeen leikitään, että kaikki on hyvin ja mitään ei ole tapahtunut oli riita kuinka iso ja paha tahansa. Joskus todetaan että anteeksi mutta siihen jää. Toki kukaan ei jaksa loputtomasti jauhaa mutta edes ne perusasiat selvitettäisiin ettei jäisi kaivertamaan. Miten tulette toimeen tälläisen kanssa?
Entä miehen joka ei muutenkaan osaa puhua kuin suunnilleen säästä ja unohtaa esim mainita suunnitelmistaan jotka vaikuttaa myös sinun elämään tai toiveistaan?
Kommentit (28)
On vähän tuollaista. Tai puhuu, mutta vasta kun on "pakko" ... mun pitää aloittaa keskustelut. Kahesti oltu siinä tilanteessa, että olen jo ollut valmis pakkaamaan laukut... vasta siinä vaiheessa mies löytänyt sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Koska naiset välttävät tunteellisia miehiä? On katsos paljon sexympää kun sohvalla röhnöttää kaljamahainen ukkeli pullo kädessä.
Kokeilkaa keskustella tärkeistä asioista tekstareilla tai sähköpostilla. Anna miehelle aikaa miettiä ja muotoilla vastaus, älä hoputa ja tivaa. Moni mies, varsinkin nykyään, on huono ja/tai hidas kommunikoimaan suullisesti, ja voi sen takia "tiukassa paikassa" mykistyä tyystin, mutta saattaa silti kirjallisesti kyetä yllättävänkin syvälliseen ajatustenvaihtoon.
Onko tähän mitään apukeinoja miten miehen saisi puhumaan enemmän? Hermohan siinä menee arvaillessa ja asioita maton alle lakaistessa...
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Samaa heti ajattelin. Aloittaja on alunperin "valinnut" ja hyväksynyt miehen, joka ei puhu, ja nyt haluaisi muuttaa tätä. Itse en olisi voinut ihastua mieheen, joka ei puhu, eli ei olisi myöskään voinut kehittyä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole sellaista miestä, mutta olin juuri kuvailemasi miehen kaltainen. Eli neuvoisin sua puhumaan hänelle rohkaisevasti ja kannustavasti. Ja puhut silläkin uhalla, ettet välttämätttä saa vastausta. Yritä myös painottaa sitä, että riidoista on hyvä puhua ja riitojen syyt selvittää.
Meillä mies selkeästi oppinut kotoa vanhemmilta tämän tyylin, ihan samoin toimivat. eivät puhu suunnilleen kuin säästä ja jos jotain tärkeämpää yrittää kysyä ei vanhemmat kunnolla edes vastaa ja vältellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kanssa saa puhua ja puhua, vaikka arkiyönä aamuneljään. Mikään ei muutu. Jos kokemusta on tuommoisesta tyhjästä länkyttämisestä, niin mitäpä sitä sellaiseen osallistumaan. Kyllä niistä tunteista jauhaa saa. Jos sen sijaan todetaan tunteet ja keskustellaan niistä hetki ja sen jälkeen sovitaan, mikä suhteessa muuttuu, ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa. Tosin minun kokemukseni tällaisesta sopimisesta on, että nainen sanelee ehtoja, joihin miehen sitten pitää suopua.
Hyvät puhujanaiset, jos uhkaatte kamojen pakkaamisella, ottakaa huomioon se, että uhkaaminen on vaikuttavaa vasta, jos todella viime kädessä pakkaatte ja lähdette. Tyhjällä uhkailevia naisia on nähty, eikä heidän jutuistaan kannata liikaa hötkyillä.
Siispä: ei se puhuminen yksin mitään auta. Pitää myös toimia ja tehdä muutoksia.
Menettäisin hermot, jos mies ei puhuisi mtn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Koska naiset välttävät tunteellisia miehiä? On katsos paljon sexympää kun sohvalla röhnöttää kaljamahainen ukkeli pullo kädessä.
No mun puhumaton mies on aivan älyttömän herkkä ja tunteellinen. Ongelma on se, että kuuntelee mua, mutta ei osaa tuoda omaa tahtoaan ja toiveitaan esiin... ja sitten kasaa sitä pahaa oloa sisälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Samaa heti ajattelin. Aloittaja on alunperin "valinnut" ja hyväksynyt miehen, joka ei puhu, ja nyt haluaisi muuttaa tätä. Itse en olisi voinut ihastua mieheen, joka ei puhu, eli ei olisi myöskään voinut kehittyä parisuhdetta.
Alkuhuumassa ja kun ei nähty niin kovin usein tämä ei tullut esiin. Sitten 1,5 vuoden jälkeen arjen ja myös riitojen tultua kuvioon alkoi tulla esiin nämä ominaisuudet. En hänestä alati höpöttävää ruuneperia odota mutta edes pientä yritystä. Koska onhan se mahdotonta lukea kenenkään ajatuksia ja hän tiedostaa sen itsekin. Ja hän haluaa kuitenki esim tietää missä minä liikun ja mitä teen mutta unohtaa kertoa omat menonsa ja suunnitelmat. Ja kyllähän aikuisen tulisi ottaa vähän vastuuta parisuhteestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa keskustella tärkeistä asioista tekstareilla tai sähköpostilla. Anna miehelle aikaa miettiä ja muotoilla vastaus, älä hoputa ja tivaa. Moni mies, varsinkin nykyään, on huono ja/tai hidas kommunikoimaan suullisesti, ja voi sen takia "tiukassa paikassa" mykistyä tyystin, mutta saattaa silti kirjallisesti kyetä yllättävänkin syvälliseen ajatustenvaihtoon.
Tuon saman olen huomannut. Joskus vaan rasittaa, kun huomaa että jokin toista painaa ja tietää että vain tekstareilla osaa sitten pukea sen asian sanoiksi... sitten voi tulla hyvin syvällistäkin settiä. Mutta se on rassaavaa se edeltävä tilanne kun tietää että jokin vaivaa mutta mitään ei irtoa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa saa puhua ja puhua, vaikka arkiyönä aamuneljään. Mikään ei muutu. Jos kokemusta on tuommoisesta tyhjästä länkyttämisestä, niin mitäpä sitä sellaiseen osallistumaan. Kyllä niistä tunteista jauhaa saa. Jos sen sijaan todetaan tunteet ja keskustellaan niistä hetki ja sen jälkeen sovitaan, mikä suhteessa muuttuu, ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa. Tosin minun kokemukseni tällaisesta sopimisesta on, että nainen sanelee ehtoja, joihin miehen sitten pitää suopua.
Hyvät puhujanaiset, jos uhkaatte kamojen pakkaamisella, ottakaa huomioon se, että uhkaaminen on vaikuttavaa vasta, jos todella viime kädessä pakkaatte ja lähdette. Tyhjällä uhkailevia naisia on nähty, eikä heidän jutuistaan kannata liikaa hötkyillä.
Siispä: ei se puhuminen yksin mitään auta. Pitää myös toimia ja tehdä muutoksia.
Yksinpuhuminen ei todellakaan auta. Parisuhteessa on kaksi. Mykkyys lähtee kotikasvatuksesta ja sen voi muuttaa kiinnostumalla itse omista ongelmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Samaa heti ajattelin. Aloittaja on alunperin "valinnut" ja hyväksynyt miehen, joka ei puhu, ja nyt haluaisi muuttaa tätä. Itse en olisi voinut ihastua mieheen, joka ei puhu, eli ei olisi myöskään voinut kehittyä parisuhdetta.
Alkuhuumassa ja kun ei nähty niin kovin usein tämä ei tullut esiin. Sitten 1,5 vuoden jälkeen arjen ja myös riitojen tultua kuvioon alkoi tulla esiin nämä ominaisuudet. En hänestä alati höpöttävää ruuneperia odota mutta edes pientä yritystä. Koska onhan se mahdotonta lukea kenenkään ajatuksia ja hän tiedostaa sen itsekin. Ja hän haluaa kuitenki esim tietää missä minä liikun ja mitä teen mutta unohtaa kertoa omat menonsa ja suunnitelmat. Ja kyllähän aikuisen tulisi ottaa vähän vastuuta parisuhteestaan...
Eli ymmärränkö oikein, että mies ei kerro sinulle omista menoistaan ja suunnitelmistaan ja tämä on nyt se ongelma? Anna joku esimerkki niin on helpompi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa saa puhua ja puhua, vaikka arkiyönä aamuneljään. Mikään ei muutu. Jos kokemusta on tuommoisesta tyhjästä länkyttämisestä, niin mitäpä sitä sellaiseen osallistumaan. Kyllä niistä tunteista jauhaa saa. Jos sen sijaan todetaan tunteet ja keskustellaan niistä hetki ja sen jälkeen sovitaan, mikä suhteessa muuttuu, ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa. Tosin minun kokemukseni tällaisesta sopimisesta on, että nainen sanelee ehtoja, joihin miehen sitten pitää suopua.
Hyvät puhujanaiset, jos uhkaatte kamojen pakkaamisella, ottakaa huomioon se, että uhkaaminen on vaikuttavaa vasta, jos todella viime kädessä pakkaatte ja lähdette. Tyhjällä uhkailevia naisia on nähty, eikä heidän jutuistaan kannata liikaa hötkyillä.
Siispä: ei se puhuminen yksin mitään auta. Pitää myös toimia ja tehdä muutoksia.
No mulla ainakin ne kaksi tilannetta kun oon ollut lähdössä on olleet tositilanteita. En ole kälättäjä ja se on asia johon mies sanoi alussa minuun ihastuneensa... mullekaan ei oo helppoa ottaa vaikeita asioita puheeksi, mutta teen kun on pakko... ja rassaa se, että se olen "aina minä" - se kamojen pakkaamisesta kirjoittanut
Miesten kommunikointi- ja yhteistyötaidot eivät poikkea oleellisesti naisten vastaavista taidoista ellei kyseessä ole esimerkiksi älyllisesti jälkeenjäänyt mies.
Yksinkertaisesti kääntäisin peiliä myös itseesi, teetkö jotain väärin? Kommunikoitko epäselvästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Samaa heti ajattelin. Aloittaja on alunperin "valinnut" ja hyväksynyt miehen, joka ei puhu, ja nyt haluaisi muuttaa tätä. Itse en olisi voinut ihastua mieheen, joka ei puhu, eli ei olisi myöskään voinut kehittyä parisuhdetta.
Alkuhuumassa ja kun ei nähty niin kovin usein tämä ei tullut esiin. Sitten 1,5 vuoden jälkeen arjen ja myös riitojen tultua kuvioon alkoi tulla esiin nämä ominaisuudet. En hänestä alati höpöttävää ruuneperia odota mutta edes pientä yritystä. Koska onhan se mahdotonta lukea kenenkään ajatuksia ja hän tiedostaa sen itsekin. Ja hän haluaa kuitenki esim tietää missä minä liikun ja mitä teen mutta unohtaa kertoa omat menonsa ja suunnitelmat. Ja kyllähän aikuisen tulisi ottaa vähän vastuuta parisuhteestaan...
Eli ymmärränkö oikein, että mies ei kerro sinulle omista menoistaan ja suunnitelmistaan ja tämä on nyt se ongelma? Anna joku esimerkki niin on helpompi ymmärtää.
Jatkuvasti saa olla kyselemässä miehen päivän kulusta ja aikatauluista ja monelta lähdetään töihin ja kotiin ja onko suunnitelmia ym kun ei itse viitsi kertoa mitään. Kuljen siis miehen kyydillä työmatkat hänen aikataulunsa mukaan joka vaihtelee. Energia menee kyselyyn ja tenttaamiseen kun itse kuitenkin kerron kyselemättä suunnitelmat. Lisäksi kun me ei asuta yhdessä mutta vietetään aika jomman kumman luona joten tämänkin takia pitäisi vähän paremmin tietää toisen liikkeistä.
Lisäksi kun riitaa on saattaa minulla olla hyvinkin paha mieli toisen pahoista sanoista ja toinen tulee vaan esim töistä tms että moikka ja esittää ettei mitään ole ollut edes. asian nopea läpikäynti saisi asian jäämään menneisyyteen eikä että tulee aina uusiksi esiin riidoissa tms kun ei olla puhuttu läpi ja selvitetty ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kommunikointi- ja yhteistyötaidot eivät poikkea oleellisesti naisten vastaavista taidoista ellei kyseessä ole esimerkiksi älyllisesti jälkeenjäänyt mies.
Yksinkertaisesti kääntäisin peiliä myös itseesi, teetkö jotain väärin? Kommunikoitko epäselvästi?
Olen hyvin suorapuheinen ja selitän kantani selkeästi ja perustellen. Enkä harrasta murjotusta tai mykkäkoulua. Enkä myöskään jaksa loputtomasti jauhaa vaan asia puhuttaisiin jossain välissä selväksi ja eteenpäin. Nyt vaan ei puhuta lainkaan ongelmista. Mies usein vaan toteaa olevansa p**ka ja antaa koko asian olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??
Koska naiset välttävät tunteellisia miehiä? On katsos paljon sexympää kun sohvalla röhnöttää kaljamahainen ukkeli pullo kädessä.
Luulin, että mieheni on tunteellinen. Hän oli alussa kiinnostunut mielipiteistäni ja asioistani. Keskustelimme paljon. Nyt kun asumme yhdessä, niin juurikin tuo sohvalla makailu kaljapullon kanssa ja överijuominen tapahtumissa nukahtamispisteeseen on ollut kuvioissa mukana.
Olisi kiva taas käydä jossain ja kotiin tullessa olisimme molemmat vielä seurustelutuulella, kuten alussa. Kaljamahaa on tullut siitä alkutilanteesta myös, tuntuu että ei välitä omasta terveydestäänkään yhtään, muuten minua ei ulkomuoto haittaa. Muiden asiat tuntuu kiinnostavan häntä enemmän. Neljä vuotta olemme olleet yhdessä siis.
En mielestäni nalkuta, paitsi juomisesta tekee kyllä mieli nalkuttaa. On niin ikävää kun viikonloput menee siinä että toinen on pää jumissa. Lisäksi hän on matkahommissa usein viikolla, ja pois kotoa. Hän tahtoisi perhettä (ollaa molemmat +-35v) mutta en näe häntä kovin isällisenä hahmona noin suuren alkoholin kulutuksen takia ja välinpitämättömyyden vuoksi, joita osoittaa kotihommia sekä puolisoaan kohtaan. En voi tuudittautua siihen, että sitten hän muuttuu vauvan tultua. Ajattelen että siinä käy ennemmin niin, että ei ne velvollisuudet nappaakaan ja menojalka vipattaa entiseen malliin ellei enemmän. Ja "yksinhuoltajaksi" parisuhteessa ja ainoaksi vastuunkantajaksi vanhempana en ala.
Ihmiset muuttuu intressiensä mukaiseen suuntaan. Toivottavasti minä en ole pian alkoholistin holhoaja. Tämä kirjoitus auttoi varmasti eniten itseäni, kun puin tuntemukset sanoiksi. Havahduin, että tosiaan saattaa olla juuri minun tilanteeni. Ja minä luulin saaneeni tunteellisen, ei ulkonäkö keskeisen, mutta siistin miehen! Se meni.
Miten tuollaisen puolimykän kanssa on mahdollista päätyä suhteeseen??