Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saamme lapsen ja meillä ei ole oikein ketään omaisia
25.10.2017 |
Molemmille suku on aina ollut etäinen asia, sukulaiset asuneet kaukana ja jääneet vieraiksi. Mies on ainut lapsi, minulla on yksi sisko, joka asuu toisella puolella maapalloa eli voidaan tavata vain harvoin. Ja meidän molempien vanhemmat on jo kuolleet (ei olla itse mitään ihan nuoria ja meidän vanhemmat on saaneet meidät aika vanhoina). Mutta tästä kaikesta seuraa, että vaikka emme koskaan ole yksinäisiksi itseämme kokeneet, niin meidän lapsella ei tule juuri olemaan omaisia. Havahduin asiaan vasta, koska en tosiaan ole itse sukua kaivannut, mutta nyt lapsen myötä omaisten puute tuntuu oudolta. Minulla ja miehellä on molemmilla useita ystäviä, joten mitään erakkoja ei todellakaan olla, mutta ystävät ei ole mitään yhteisiä ystäväperheitä vaan citysinkkuja tai yli nelikymppisiä veloja tms, ei siis tulevalle lapsellemme mitään sukulaiskorvikkeita oikein. Ketään kohtalotoveria? Pitääkö tässä ryhtyä lehti-ilmoituksella etsimään lapselle jotain varamummua?
Kommentit (24)
Kummius on pahasti yliarvostettua, eikä oikein istu nykymaailmaan. Monelle kummius on ihan kauhea riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa!
Meillä on sukua, mutta ne ainoat kiinnostuneet ovat kuolleet/juuri kuolemassa.
Me ollaan perheenä aika yksin, meillä on kaksi poikaa. Vanhempi poika kovasti pyytelee MLL n lastenhoitajaa (iäkäs naishenkilö) kylään, mikä tuntuu minusta välillä aika repivältä. Tänään viimeksi kun näki mummin hakevan kaverinsa eskarista. Että sillä tasolla mennään.
Me ollaan yritetty kuitenkin kaikkemme, että lapsilla olisi hyvä ja rikas lapsuus. Kun esikoinen oli pieni, palaveerasimme siitä miten tuomme sitä elämän jatkumoa hänelle, kun ei ole oikein sukulaisia, ei kesäpaikkoja tms. Päädyimme joka vuosi lähteä samaan paikkaan telttailemaan yhdessä, siitä onkin tullut oikeasti huipputärkeää lapselle. Matkustamme myös jonkin verran, mutta ennen kaikkea olemme panostaneet siihen, että me ollaan yhdessä perheenä. Kehittäkää niitä perheen omia juttuja, meille se on retkeily.
Meilläkään ei ollut mitään ystäviä samassa tilanteessa kun lapsi syntyi. Nyt kuitenkin olemme saaneet uusia ihmisiä elämään lapsen kautta päivähoidosta ja esikoulusta. Vietämme vapaa-aikaakin heidän kanssaan.
Lapsi tuo paljon mahdollisuuksia! Älkää surkutelko sitä mitä teillä ei ole vaan miettikää minkälaisen lapsuuden haluatte ja voitte tarjota näillä puitteilla :) Ja olkaa avoimia uusille ihmisille, joita elämäänne toivottavasti tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lapselle kivat kummit, ja pitäkää huoli, että suhde muodostuu ja yhteys säilyy.
Ollaan ateisteja, niin ei oikein ymmärretä kummiasioiden päälle. Ja en tiedä mistä edes voi hankkia kivoja kummeja, jos meidän ystävät ei ole mitään kovin lapsista kiinnostuneita ihmisiä. Kivoja kummeja ei kasva puissa. Ap.
Täällä joutava mummiksi
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän niitä ihmisiä yleensä tuossa vaiheessa on. Enemmän säälin lasta kuoltuanne, ellei ole saanut omaa perhettä. Tämä siis oman kokemuksen tunne. Pelkkä yksikin vanhempi riittää, mutta kun sitäkään ei enää ole, on todella yksin.