Saamme lapsen ja meillä ei ole oikein ketään omaisia

Itse löysin ystäviä muista äideistä perhekerhon kautta, naapureista, joilla suht samanikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ystäviä muista äideistä perhekerhon kautta, naapureista, joilla suht samanikäisiä lapsia.

Muut äidit on ihan hyvä idea, jos heihin jossain tutustuisi. Emme siis kaipaa itsellemme lisää ystäviä sinänsä, koska ystäviä meillä on jo useita, jopa enemmän kuin mitä ehtii tavata ja pitää yhteyttä, olemme aika sosiaalisia kyllä. Mutta ne ei ole sellaisia ystäviä, jotka erityisesti lapsen elämässä haluaisivat tiiviisti olla mukana. En ole siis huolissani siitä, että minulla ei ole omaisia, vaan siitä että tulevalla lapsellani ei tule olemaan omaisia. Ap.

Sisarus

Vierailija kirjoitti:

Sisarus

Totta. Tosin tämänkin raskauden alulle saattaminen kesti, eikä ikää tule jatkossa olemaan meillä yhtään vähemmän, joten en laske sen varaan, että meille onnistuisi toista lasta tulemaan, kun olemme siis jo 40. Ap.

Nythän on oikeasti kaikenlaisia varamummu- ja -pappa-palveluita, joista ehkä voisi löytää apua. Tai ihan somessa kysäistä. :)

Viiu kirjoitti:

Nythän on oikeasti kaikenlaisia varamummu- ja -pappa-palveluita, joista ehkä voisi löytää apua. Tai ihan somessa kysäistä. :)

Sellaista olen vähän miettinyt. En siis tarvitse lapselle varamummua hoitajaksi (voin maksaa jollekin opiskelijatytölle jos tulee meille joskus hoitamaan lasta) vaan haluaisin, että lapsella olisi joku mummu, jonka kylään tulemista voisi odottaa innoissaan ja jutella kahvin ja pullan ääressä ja jolle soittaa ja kysyä mitä kuuluu jne. Siksi en haluaisi määräaikaisvaramummua vaan sellaisen, joka oikeasti haluaisi sitoutua. Ap.

Hankkikaa lapselle kivat kummit, ja pitäkää huoli, että suhde muodostuu ja yhteys säilyy.

No mä olen 40 v ja maailmassa yksin, kun pakenin huonosta suhteesta ja lapsihaaveista. On tämä aika orpoa, useimmiten vasta joku 70-80 v lapseton mummeli alkaa olla ilman lähisukua.

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa lapselle kivat kummit, ja pitäkää huoli, että suhde muodostuu ja yhteys säilyy.

Ollaan ateisteja, niin ei oikein ymmärretä kummiasioiden päälle. Ja en tiedä mistä edes voi hankkia kivoja kummeja, jos meidän ystävät ei ole mitään kovin lapsista kiinnostuneita ihmisiä. Kivoja kummeja ei kasva puissa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ystäviä muista äideistä perhekerhon kautta, naapureista, joilla suht samanikäisiä lapsia.

Muut äidit on ihan hyvä idea, jos heihin jossain tutustuisi. Emme siis kaipaa itsellemme lisää ystäviä sinänsä, koska ystäviä meillä on jo useita, jopa enemmän kuin mitä ehtii tavata ja pitää yhteyttä, olemme aika sosiaalisia kyllä. Mutta ne ei ole sellaisia ystäviä, jotka erityisesti lapsen elämässä haluaisivat tiiviisti olla mukana. En ole siis huolissani siitä, että minulla ei ole omaisia, vaan siitä että tulevalla lapsellani ei tule olemaan omaisia. Ap.

Mikä omaisten puutteessa sinua eniten huolettaa?

No onhan niitä kaikenlaisia varamies- ja setämiespalveluja?

Etsi esiin serkut ja pikkuserkut ja heidän perheensä. Suku ja siihen liittyvät tarinat  antaa kuitenkin oman lisänsä, taustan,  lapsen elämään, tavallaan juuret. Olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän ihmiset ovat tekemisissä esim. serkkujensa  tai pikkuserkkujensa kanssa. Sitten joskus kun ymmärtää suvun arvon, on usein jo myöhäistä. Onhan se kiva lapsellekin sanoa, että serkut tai jotkut muut sukulaiset, kaukaisetkin, tulevat vaikkapa kylään. Tai sinulla on isoisäsi luonne, tai isotätisi teki näin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin ystäviä muista äideistä perhekerhon kautta, naapureista, joilla suht samanikäisiä lapsia.

Muut äidit on ihan hyvä idea, jos heihin jossain tutustuisi. Emme siis kaipaa itsellemme lisää ystäviä sinänsä, koska ystäviä meillä on jo useita, jopa enemmän kuin mitä ehtii tavata ja pitää yhteyttä, olemme aika sosiaalisia kyllä. Mutta ne ei ole sellaisia ystäviä, jotka erityisesti lapsen elämässä haluaisivat tiiviisti olla mukana. En ole siis huolissani siitä, että minulla ei ole omaisia, vaan siitä että tulevalla lapsellani ei tule olemaan omaisia. Ap.

Mikä omaisten puutteessa sinua eniten huolettaa?

No lapsen kannalta se, että lapsella ei sitten ole ketään ydinperheen ulkopuolista läheistä aikuista, johon kiintyä, ja jolta saada aikaa ja huomiota ja kiinnostuksen osoituksia. Ja jota varten vaikka piirtää ja lähettää niitä piirustuksia tms mitä moni lapsi nyt kokee tärkeäksi tehdä. Kyllä lapsille vaan mummot ja vaarit on usein aika tärkeitä. Ap.

Ei tuosta kannata stressiä ottaa. Jos teillä on kahden vanhemman perhe ja vielä ystäviäkin siihen päälle, se on ihan riittävästi. Luotte omannäköisenne traditiot juhlapäiviksi. Lapsi löytää todennäköisesti aikanaan muitakin hyviä aikuisia, mutta noita asioita ei voi etukäteen suunnitella.

Lapsi kiintyy myös ystäviin ympärillänne. Kortteja hän voi lähettää tädilleen, soittaa skypepuheluita.

Päiväkoti-ja koulukavereista muodostuu tärkeitä. Myöhemmin parisuhteesta ja omasta perheestä

Olen salaa toivonut että voisin olla jollekin pienokaiselle varamummu, kun omia lapsia ei ole. Ollaan miehen kanssa pian 60-vuotiaita, mies ei ehkä niinkään kaipaa pikkuisia kuin minä joka olen melkein kateellinen ystävilleni jotka jaksavat höpöttää lapsenlapsistaan. Missähän tälläiset varamummut ja pikkulapsiperheet voisivat kohdata? En oikein usko että hiekkalaatikolla kukaan innostuisi jos menisin sinne seuraani tyrkyttämään...

Äitini asuu palvelutalossa ja olisitpa nähnyt niitä mummoja ja pappoja, kun äidin ensimmäinen lapsenlapsenlapsi tuotiin kyläilemään. Ehkä löydät jonkin tällaisen paikan, jossa voitte vaikka puuhailla ja olla ja tutustua ihmisiin, jotka saattaisivat tulla teille vastavierailemaan. Onnea vauvasta ja kaikkea hyvää teille!

Te olette sitten tiivis kolmikko, ihan kuten mekin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa lapselle kivat kummit, ja pitäkää huoli, että suhde muodostuu ja yhteys säilyy.

Ollaan ateisteja, niin ei oikein ymmärretä kummiasioiden päälle. Ja en tiedä mistä edes voi hankkia kivoja kummeja, jos meidän ystävät ei ole mitään kovin lapsista kiinnostuneita ihmisiä. Kivoja kummeja ei kasva puissa. Ap.

Minä olen "täti" ateistiystävieni lapselle, eli kyllä ei-kristillisen kummin rooliin voi pyytää ihan ilman mitään uskonnollisia vakaumuksiakin. Kysehän on siitä, että lapsella on oma aikuinen ystävä, eikä niinkään siitä, että kummin pitäisi jotain vakaumuksellista kasvatusta olla tarjoamassa. Jos teillä on kerran ystäväpiiri, niin sieltä kehoittaisin pyytämään kummiksi sellaista henkilöä/henkilöitä, jotka ovat edes jossain määrin lapsiystävällisiä ja sen myötä kiinnostuneita olemaan läsnä teidän lapsenne elämässä - tuskin ystäväpiirinne aivan autistista kuitenkaan on? Tehkää selväksi kummiksi pyytäessänne,  ettette odota kummin olevan ilmainen lapsenvahtipalvelu tai lahja-automaatti. Omasta mielestäni on kuitenkin hienoa saada olla sellainen ihminen, joka voi tutustua lapseen yksilöllisenä persoonana, seurata hänen kasvuaan ja aina toisinaan puuhailla jotain pientä mukavaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa lapselle kivat kummit, ja pitäkää huoli, että suhde muodostuu ja yhteys säilyy.

Ollaan ateisteja, niin ei oikein ymmärretä kummiasioiden päälle. Ja en tiedä mistä edes voi hankkia kivoja kummeja, jos meidän ystävät ei ole mitään kovin lapsista kiinnostuneita ihmisiä. Kivoja kummeja ei kasva puissa. Ap.

No, ei mekään kirkkoon kuuluta, mutta lapsilla voi olla myös "pakanakummeja". Ystävä, joka pyydetään kummiksi, harvoin kieltäytyy ja voi hyvinkin kokea kummiuden sekä kunniatehtävänä että velvoittavana. Hyvä suhde voi syntyä lapsen ja aikuisen välille kummiuden varjolla, vaikkei kummiksi kutsuttu ennestään mikään lapsifani olisikaan.