Miten saavuttaa lapsen huolettomuus ja onni

Lapsen huolettomuus perustuu siihen, ettei hänen tarvitse huolehtia itsestään, toimedntulosraan, jne. Eivät lapset ole mitään ihmeitä, vaan lapsuus on yksi vaihe elämässä, jolloin ei vielä tarvitse eikö kykene ottamaan vastuuta asioista.

Aikuisena olemisen huolettomuus tulee, kun kantaa vastuunsa ja iloitsee elämästä. Ilman vastuuta ei ole vapautta.

Hanki itsellesi joku luottohenkilö huolehtimaan asioistasi. Sen jälkeen voit heittäytyä välinpitämättömäksi ja irtautua kaikesta vastuusta/ velvollisuuksista.

Elät kuin heinäsirkka, ilman huolen häivää, hyppelet iloisena ja sirität onnellisena elämäsi loppuun asti.

Psykedeelit.

No kokemuksia et voi poistaa mutta voit valita miten asennoidut. Lapsellekin tulee paha mieli välillä mutta harva lapsi jää pohtimaan naapurin Villeä, joka potkaisi nilkkaan keinuilla. Jos asiasta kysyy lapselta myöhemmin niin lapsi vastaa ja jatkaa sitten johonkin toiseen asiaan. Käsittely vie vähemmän aikaa ja luotto siihen, että kohta telkkarista tulee hauska tuttu lastenohjelma on kova. Joten lapsella on jotain kivaa odotettavaa, johon hän suuntaa fokuksensa. Lapsi ei anna asioiden häiritä vaan keskittyy tähän hetkeen. Lapsikin voi ymmärtää, että nyt tuli vahingossa revittyä uusi paita leikissä ja äiti voi vähän siitä suuttua mutta ei lapsi keskeyttä leikkiä sen takia lopullisesti. Leikki jatkuu ja kaikilla on kohta taas kivaa, äidin kohtaaminen on sitten joskus myöhemmin. Tähän liittyy tietysti vastuun oppiminen, empatiakyvyn oppiminen, huolehtiminen itsesta ja monet muut asiat, jotka matkan varrella opitaan. Mutta paras tapa päästä lähimmäksi sellaista lapsen iloa ja huolettomuutta on muuttaa omaa ajatusmaailmaa. Miettiä niitä hyviä ja innostavi asioita elämässä ja tehdä niitä. Opetella huumoria, jos sitä ei ole tai se on hukassa. Tehdä kivoja juttuja toisille. Lapsethan mm. piirtelevät piirrustuksia ja saattavat jaella niitä vaikka kenelle. Tee jotain hauskaa toiselle: Kirjoita kirje. Piilota tikkari omalle kumppanille ja piirrä kartta mihin olet tikkarin sijainnin piirtänyt ja jätä kartta pöydälle. Yritä katsella työmatkalla maisemia vähän eri tavalla. Koita etsiä sellasia juttuja mitä et ole ennen huomannut. Pysähdy katsomaan junaa tai rakennustyömaata. Se aktivoi aivoja ja herättelee mielikuvitusta, ja sen kautta on helpompaa päästä käsiksi huolettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen huolettomuus perustuu siihen, ettei hänen tarvitse huolehtia itsestään, toimedntulosraan, jne. Eivät lapset ole mitään ihmeitä, vaan lapsuus on yksi vaihe elämässä, jolloin ei vielä tarvitse eikö kykene ottamaan vastuuta asioista.

Aikuisena olemisen huolettomuus tulee, kun kantaa vastuunsa ja iloitsee elämästä. Ilman vastuuta ei ole vapautta.

Juuri näin. Ei huolta mistään oikeasti stressaavasta. Äiti ja isä sanovat suojelevansa kaikelta ja loppukädessä ottavat vastuun kaikesta. Lapsi ei myöskään vielä ymmärrä kaikkea pahuutta mitä maailmassa on. Lapsen aivot eivät vielä osaa sellaisia ymmärtää, ja eihän niistä kukaan aikuinenkaan lapsille kerro. Tieto lisää tuskaa, näin se vaan on.

Heippa ap.

On selvä, että lapsen ja aikuisen elämät poikkeavat toisistaan juurikin vastuun ja huolen kautta. Silti sekin on totta, että myös aikuisen sisällä asuu yhä se pieni sisäinen lapsi. Ihminenkään ei ole vain joko-tai vaan sekä-että.  Omasta mielestäni avainsana ovat hetket. Yksittäisellä hetkellä aikuinenkin voi rentoutua, päästää irti kontrollista, nauttia ja hullutella kuin lapsi, tuntea aidot tunteet ilman liiallista aivoanalysointia, olla hetkessä kiinni. Hyvin monille tämä mahdollistuu jonkun luovan toiminnan ja itseilmaisun kautta, olipa se sitten musiikkia, tanssia, kuvataidetta tai mitä tahansa. Myös rakkaiden ja läheisten seurassa voi olla erittäin huolettomia ja hyviä hetkiä. Nämä hetket lataavat aikuista tarttumaan jälleen velvollisuuksiin ja vastuuseen ja huolen kantamiseen, kun niille tulee taas tarvetta ja aika.  Toivottavasti jokainen löytää oman tapansa huolettomuushetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen huolettomuus perustuu siihen, ettei hänen tarvitse huolehtia itsestään, toimedntulosraan, jne. Eivät lapset ole mitään ihmeitä, vaan lapsuus on yksi vaihe elämässä, jolloin ei vielä tarvitse eikö kykene ottamaan vastuuta asioista.

Aikuisena olemisen huolettomuus tulee, kun kantaa vastuunsa ja iloitsee elämästä. Ilman vastuuta ei ole vapautta.

Ei vastuun pitäisi kovettaa ihmistä, joka siis tapahtuu aikuisille. Kyse on muusta. On jokin muu tekijä,miksi aikuisisra tulee tavallaan jäykempiä henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen huolettomuus perustuu siihen, ettei hänen tarvitse huolehtia itsestään, toimedntulosraan, jne. Eivät lapset ole mitään ihmeitä, vaan lapsuus on yksi vaihe elämässä, jolloin ei vielä tarvitse eikö kykene ottamaan vastuuta asioista.

Aikuisena olemisen huolettomuus tulee, kun kantaa vastuunsa ja iloitsee elämästä. Ilman vastuuta ei ole vapautta.

Ei vastuun pitäisi kovettaa ihmistä, joka siis tapahtuu aikuisille. Kyse on muusta. On jokin muu tekijä,miksi aikuisisra tulee tavallaan jäykempiä henkisesti.

Mitä tarkoitat tuolla "jäykempiä henkisesti"?

Mä en ainakaan muista mitään henkisesti huoletonta lapsuutta. En silti, vaikka ei kotioloissa ollut mitään ihmeempää vikaa. Ehkä olin sitten vaan luonnostani synkkämielisyyteen taipuvainen, mutta niin kauan kuin muistan asioita, muistan murehtineeni kaikenlaista.

Päiväkodissa jo sitä kelpaanko toisten leikkeihin ja mitä ne minusta ajattelee. Pienikin fyysinen oire oli todella pelottava koska ei ollut kokemusta mikä on vaaratonta ja ikä ei. Muistan valmistautuneeni henkisesti kuolemaan jo kun mulle tuli tuikitavallinen vesirokko, ennen kuin lääkäri sitten sanoi että se on vain vesirokko ja menee ohi. Minä olin varma, että minulla on tosi harvinainen, kuolettava sairaus. Pelkäsin myös kaikenlaista outoa, kuten että isäni lähteeä astronautiksi ja kuolee avaruudessa, tai että isälleni tai äidilleni tulee syöpä ja ne kuolevat pois.