Onko saksan kieli vaikeaa oppia? Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Miten hyvin osaat suomea? Miten yleensä opit kielet? Mitä muita kieliä osaat ja miten hyvin? Et anna mitään tarpeellista tietoa.

Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.

Jos matematiikka on sinulle helppoa, niin saksan opiskelu sopii sinulle. Kielioppi on monimutkaisempi kuin englannissa, mutta se on looginen. Vaikeinta on ehkä suomesta (ja myös englannista) poikkeavat sanajärjestys: esim. sivulauseessa verbi tulee loppuun.

En ole kovin pitkälle opiskellut, C-saksan luin koulussa ja kirjoitin, ja vähän olen yritellyt myöhemmin palautella. Minusta vaikeinta on ollut muistaa substantiivien suvut (der, die, das).

Siskolleni on ollut suurta etua saksan kielen taidosta, hän oli Saksassa vaihtarina. Suomessa on vaikea saada opetusta perustasoa pitemmälle, siksi saksan osaajille on kysyntää ainakin kaupan alalla.

Kuten todettu, saksa on vaikeampi kuin ruotsi tai englanti. Kielioppi on monimutkaisempi. Toisaalta sanasto muistuttaa ruotsia jonkin verran. Jos olet pakkoruotsisi lukenut kunnialla, olet paremmassa asemassa aloittaessasi, kuin ne uppiniskat, jotka eivät ruotsiaan lukeneet.

Oma kokemukseni on, että saksa vaatii käytännön harjoittelua enemmän kuin ruotsi ja englanti. Jälkimmäisissähän pärjää pistelemällä sanoja peräkkäin. Saksassa pitää myös osata taivuttaa ja käyttää oikeita artikkeleita.

Ei muuta kuin härkää sarvista! Kyllä sen kielen ovat muutkin oppineet =) Ja ainahan on pohdittava myös, että millainen kielitaito on tavoitteena. Pitääkö pystyä kirjoittamaan syvällisiä artikkeleita vai riittääkö arjen tilanteiden edellyttämä taito?

Verbin paikka ei  todellakaan ole vaikea, sen oppii jo ennen kuin osaa saksaa. Substantiivien sukuja on ainakin ensin vaikea muistaa.

Taivutukset ovat vaikeita, kielioppi yleensäkin, ja sanavaraston karttuminen vie aikaa. Periaatteessa ulkoaopetteluahan se on, mutta opeteltavaa on paljon. Poikkeuksien poikkeuksia löytyy joka puolelta. Motivaatiolla on suuri merkitys. Jos nautit sadan kielioppitaulukon ja loputtomien listojen ja taivutusten ulkoaopettelusta, niin suosittelen. Jos et nauti "hauki on kala"-ulkoaopettelusta, vaan enemmän ongelmanratkaisusta tai ymmärtämisestä, niin ei kannata. Saksaa vuosia päntänneenä sanoisin, että sen ajan voisi kyllä todella käyttää johonkin hyödyllisempäänkin. Käteen ei jää oikein mitään, jos saksaa ei käytä vähään aikaan. Kieleen ei juurikaan törmää arjessa.

Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.

Saksa ei ole lainkaan vaikeaa. Se on selkeää kuin ruotsi. Jos enkku ja ruotsi on uponneet hyvin, saksa ei tuota ongelmia. Ongelmaksi tosiaan vaan tulee se,että saksalaisten kanssa on helppo puhua englantia ja puolittaisella kielitaidolla ei ole hirveästi käyttöä.

Itse olen lukenut C-saksan ja kirjoittanut siitä vielä laudaturin aikanaan. Ymmärrän tekstiä aika paljon, mutta en saisi tuotettua enää 20 vuoden jälkeen sitä vähääkään kuin aikanaan. Tein vuosia töitä saksalaisten kanssa puhuen englantia. Toki hiukan oli hyötyä, kun ymmärsin heidän puheestaan pätkiä, kun puhuivat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Verbin paikka ei  todellakaan ole vaikea, sen oppii jo ennen kuin osaa saksaa. Substantiivien sukuja on ainakin ensin vaikea muistaa.

ne pitää opetella osana sanaa heti saman tien. Ei koskaan kannata opetella saksan sanoja ilman artikkelia, se on sama kuin opettelisi vain puoli sanaa!

Vierailija kirjoitti:

Kuten todettu, saksa on vaikeampi kuin ruotsi tai englanti. Kielioppi on monimutkaisempi. Toisaalta sanasto muistuttaa ruotsia jonkin verran. Jos olet pakkoruotsisi lukenut kunnialla, olet paremmassa asemassa aloittaessasi, kuin ne uppiniskat, jotka eivät ruotsiaan lukeneet.

Oma kokemukseni on, että saksa vaatii käytännön harjoittelua enemmän kuin ruotsi ja englanti. Jälkimmäisissähän pärjää pistelemällä sanoja peräkkäin. Saksassa pitää myös osata taivuttaa ja käyttää oikeita artikkeleita.

Ei muuta kuin härkää sarvista! Kyllä sen kielen ovat muutkin oppineet =) Ja ainahan on pohdittava myös, että millainen kielitaito on tavoitteena. Pitääkö pystyä kirjoittamaan syvällisiä artikkeleita vai riittääkö arjen tilanteiden edellyttämä taito?

Saksa on vaikea kieli jonka opettelu on aloitettava nuorena. Pakkoruotsin takia olet auttamatta myöhässä saksan opiskelun suhteen. Ruotsin kieli voi vähän auttaa saksan kielen sanojen ymmärtämistä mutta myös haitata, koska sanat usein kirjoitetaan vähän eri tavalla tai merkitys on hieman eri.

Vaikean kielen opiskelu pitää aloittaa nuorena koska nuorena kielen oppiminen on helpompaa. Venäjän ja saksan kieli ovat vaikeimpia kieliä ja siksi ne pitää aloittaa nuorena. Muutenkin kannattaa opiskella saksa ensin koska se toimii hyvänä porttina ruotsin kielelle. Jos jää aikaa ja kokee tarpeelliseksi voi opiskella ruotsia sen päälle. Ruotsia voi sitten opiskella yliopistossa ja työelämässä jos kokee sen tarpeelliseksi.

Suomalaisen kannattaa opiskella ensin venäjää tai saksaa jotka paljon vaikeampina kielinä vaativat paljon enemmän työtä. Vasta sitten kannattaa opiskella ruotsia koska sen voi oppia lyhyemmässä ajassa.

Jos tekee päinvastoin jää venäjän tai saksan osaaminen huonolle tasolle eikä niitä ehdi omaksua kunnolla. Jos opiskelee ensin ruotsia, pitää venäjän tai saksan opiskelua jatkaa vielä yliopistossa ja työelämässä.

Kielioppi on kyllä aika looginen. Vaikeimpia ovat sanat, ei kielioppi. Tai no siinä on muistamista mikä taipuu akkusatiiviin, datiiviin tai onko se der die oder das, mutta kyllä puhua voi ja asia selväksi tulee vaikka varsinkin viimeksimainitut menisivätkin päin pyllyä. Solkottaa vaan menemään. Mutta kuten joku sanoi, kyetäkseen puhumaan saksaa sitä pitää osata aika paljon ja oleskelu saksassa auttaa siihen todella paljon, niin että kieltä joutuu puhumaan. Itse olin nuorena 2 x 3-4 viikkoa ja kyllä aika hyvin opin puhumaan koulusaksan päälle, joka itsellä A-kieli.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.

Espanja? Tai ruotsi. Mutta ruotsia olen vähän jäävi arvioimaan, totta kai se tuntui helpolta A-saksan jälkeen :) Eikä ole kovin eksoottinen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.

Italia. Kielioppi mielestäni helpompaa kuin espanjan kielessä, joskaan ei se espanjan kielioppi mitään rakettitiedettä sekään ole. Italian ääntämys on suomalaisen suuhun helppoa.

Saksassa manasin der, das, die -artikkeleita. Ei mitään puhetta 1980-luvulla kielen opiskelussa että kun opettelee sanastoa, kannattaa samalla opetella mihin sukuun sana kuuluu. Koulussa tankattiin sanoja ilman artikkeleita opettajan johdolla. Lopulta nuo oppi ainakin pääpiirteittäin, kun asuin Saksassa jokusen vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.

Höpön pöpön.

Jos noin ajattelet, ei kannata mitään kieltä opiskella, "kaikkihan englantia puhuvat"!

Kyllä vähäisestäkin kielitaidosta on iloa: pystyt toiminaan arkisissa tilanteissa saksaksi, ymmärrät, mistä tekstissä puhutaan ja mistä aiheesta esimerkiksi televisiossa puhutaan - vaikka et sanatarkkaa käännöstä osaisikaan tehdä.

Minäkin olen lukenut saksaa "vain" viisi vuotta (yläasteella valinnaisena sekä lukiossa), ja siitä on jo yli 32 vuotta. Silti hyödyn kielitaidosta aina, kun matkustan Saksassa tai luen saksankielisiä lehtiä.

Ap:lle sanoisin, että saksa on oikeasti aika helppo kieli, jos on sitä kielen oppijatyyppiä, joka tykkää selkeistä kielioppisäännöistä. Saksa on melko vastakkainen kieli siinä mielessä englannille: saksassa on selkeät säännöt ja niukasti poikkeuksia, englannissa on hyvin vähän kielioppisääntöjä, mutta hemmetisti "poikkeuksia" (tää nyt vaan sanotaan näin...)

Toki saksassakin pitää opetella jonkin verran sukuja, ja epäsäännöllisiä verbejä, mutta kielioppi ei ole vaikeaa eikä logiikka outoa. Esimerkiksi ranskaan ja venäjään sisältyvät erillset verbimuodot jo päättyneelle ja yhä jatkuvalle toiminnalle puuttuvat saksasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten todettu, saksa on vaikeampi kuin ruotsi tai englanti. Kielioppi on monimutkaisempi. Toisaalta sanasto muistuttaa ruotsia jonkin verran. Jos olet pakkoruotsisi lukenut kunnialla, olet paremmassa asemassa aloittaessasi, kuin ne uppiniskat, jotka eivät ruotsiaan lukeneet.

Oma kokemukseni on, että saksa vaatii käytännön harjoittelua enemmän kuin ruotsi ja englanti. Jälkimmäisissähän pärjää pistelemällä sanoja peräkkäin. Saksassa pitää myös osata taivuttaa ja käyttää oikeita artikkeleita.

Ei muuta kuin härkää sarvista! Kyllä sen kielen ovat muutkin oppineet =) Ja ainahan on pohdittava myös, että millainen kielitaito on tavoitteena. Pitääkö pystyä kirjoittamaan syvällisiä artikkeleita vai riittääkö arjen tilanteiden edellyttämä taito?

Saksa on vaikea kieli jonka opettelu on aloitettava nuorena. Pakkoruotsin takia olet auttamatta myöhässä saksan opiskelun suhteen. Ruotsin kieli voi vähän auttaa saksan kielen sanojen ymmärtämistä mutta myös haitata, koska sanat usein kirjoitetaan vähän eri tavalla tai merkitys on hieman eri.

Vaikean kielen opiskelu pitää aloittaa nuorena koska nuorena kielen oppiminen on helpompaa. Venäjän ja saksan kieli ovat vaikeimpia kieliä ja siksi ne pitää aloittaa nuorena. Muutenkin kannattaa opiskella saksa ensin koska se toimii hyvänä porttina ruotsin kielelle. Jos jää aikaa ja kokee tarpeelliseksi voi opiskella ruotsia sen päälle. Ruotsia voi sitten opiskella yliopistossa ja työelämässä jos kokee sen tarpeelliseksi.

Suomalaisen kannattaa opiskella ensin venäjää tai saksaa jotka paljon vaikeampina kielinä vaativat paljon enemmän työtä. Vasta sitten kannattaa opiskella ruotsia koska sen voi oppia lyhyemmässä ajassa.

Jos tekee päinvastoin jää venäjän tai saksan osaaminen huonolle tasolle eikä niitä ehdi omaksua kunnolla. Jos opiskelee ensin ruotsia, pitää venäjän tai saksan opiskelua jatkaa vielä yliopistossa ja työelämässä.

Jos opiskelee ensin ruotsia niin joutuu opiskelemaan saksaa työelämässä.

Aivan kuten sinulle ap on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.

Höpön pöpön.

Jos noin ajattelet, ei kannata mitään kieltä opiskella, "kaikkihan englantia puhuvat"!

Kyllä vähäisestäkin kielitaidosta on iloa: pystyt toiminaan arkisissa tilanteissa saksaksi, ymmärrät, mistä tekstissä puhutaan ja mistä aiheesta esimerkiksi televisiossa puhutaan - vaikka et sanatarkkaa käännöstä osaisikaan tehdä.

Minäkin olen lukenut saksaa "vain" viisi vuotta (yläasteella valinnaisena sekä lukiossa), ja siitä on jo yli 32 vuotta. Silti hyödyn kielitaidosta aina, kun matkustan Saksassa tai luen saksankielisiä lehtiä.

Ap:lle sanoisin, että saksa on oikeasti aika helppo kieli, jos on sitä kielen oppijatyyppiä, joka tykkää selkeistä kielioppisäännöistä. Saksa on melko vastakkainen kieli siinä mielessä englannille: saksassa on selkeät säännöt ja niukasti poikkeuksia, englannissa on hyvin vähän kielioppisääntöjä, mutta hemmetisti "poikkeuksia" (tää nyt vaan sanotaan näin...)

Toki saksassakin pitää opetella jonkin verran sukuja, ja epäsäännöllisiä verbejä, mutta kielioppi ei ole vaikeaa eikä logiikka outoa. Esimerkiksi ranskaan ja venäjään sisältyvät erillset verbimuodot jo päättyneelle ja yhä jatkuvalle toiminnalle puuttuvat saksasta.

Toki kaikki opiskelu on aina hyödyllistä ja liiba laaba... Mutta joku nyt vaan on vähän hyödyllisempää kuin joku toinen. Esim itse olen opiskellut saksaa vielä lukiossakin, mutten ole käyttänyt sitä kuin ihan muutamia kertoja (ja olen kyllä käynyt saksassa jne). Puhun myös ihan hyvää ruotsia ja vaikka olen asunut ruotsissa, en kieltä ole kovin paljoa tarvinnut. Mokomat kohteliaat ruotsalaiset kun heti huomasi muumiruotsistani, että olen suomalainen ja vaihtoivat englannille.

Sen sijaan venäjän ja kiinan opinnoista on ollut hyötyä, vaikken ole niitä kovin kauaa lukenutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Verbin paikka ei  todellakaan ole vaikea, sen oppii jo ennen kuin osaa saksaa. Substantiivien sukuja on ainakin ensin vaikea muistaa.

Verbin paikka on helppo silloin kun kirjoittaa ja on aikaa miettiä. Se on paljon hankalampaa silloin, kun puhuu ja pitäisi lennossa muodostaa lauseita, joissa sanajärjestys on ihan toinen kuin mihin on tottunut.

Opinnoissa ei saa yhtään lepsuilla koska kielioppi on tärkein. Jos sen osaa niin helppo kieli on.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.

Italia on ainakin aluksi helppo, jos huviksesi opettelet :)