Lue keskustelun säännöt.
Onko saksan kieli vaikeaa oppia? Mitä kannattaa ottaa huomioon?
24.10.2017 |
Töiden puolesta ois hyvä alkaa opettelemaan saksaa. Mitkä asiat saksan kielen opiskelussa ovat ne haastavammat/vaikeimmat opetella/muistaa? Muita neuvoja, vinkkejä?
Kommentit (73)
Sanojen suvuilla on selkeät säännöt . Miksi ette opettele niitä? Valtaosa saksan suvuista selviää opettelemalla säännöt esim. Ie, ei, erin, in, heit, keit, schaft, ung- loppuiset sanat ovat die-sukuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole opiskellut italiaa, mutta ranskaa ja espanjaa.
Jotkut sanoivat täällä italian kieltä ja kielioppia helpoksi. Eikös italian kielessä ole subjunktiivia niin kuin espajanssa ja ranskassa? Entäpä preteritiä?
Verbien taivutukset olivat mielestäni haastavinta espanjassa, muuten se on mielestäni helpompi kieli kuin esim.ranska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.
Höpön pöpön.
Jos noin ajattelet, ei kannata mitään kieltä opiskella, "kaikkihan englantia puhuvat"!
Kyllä vähäisestäkin kielitaidosta on iloa: pystyt toiminaan arkisissa tilanteissa saksaksi, ymmärrät, mistä tekstissä puhutaan ja mistä aiheesta esimerkiksi televisiossa puhutaan - vaikka et sanatarkkaa käännöstä osaisikaan tehdä.
Minäkin olen lukenut saksaa "vain" viisi vuotta (yläasteella valinnaisena sekä lukiossa), ja siitä on jo yli 32 vuotta. Silti hyödyn kielitaidosta aina, kun matkustan Saksassa tai luen saksankielisiä lehtiä.
Ap:lle sanoisin, että saksa on oikeasti aika helppo kieli, jos on sitä kielen oppijatyyppiä, joka tykkää selkeistä kielioppisäännöistä. Saksa on melko vastakkainen kieli siinä mielessä englannille: saksassa on selkeät säännöt ja niukasti poikkeuksia, englannissa on hyvin vähän kielioppisääntöjä, mutta hemmetisti "poikkeuksia" (tää nyt vaan sanotaan näin...)
Toki saksassakin pitää opetella jonkin verran sukuja, ja epäsäännöllisiä verbejä, mutta kielioppi ei ole vaikeaa eikä logiikka outoa. Esimerkiksi ranskaan ja venäjään sisältyvät erillset verbimuodot jo päättyneelle ja yhä jatkuvalle toiminnalle puuttuvat saksasta.
Toki kaikki opiskelu on aina hyödyllistä ja liiba laaba... Mutta joku nyt vaan on vähän hyödyllisempää kuin joku toinen. Esim itse olen opiskellut saksaa vielä lukiossakin, mutten ole käyttänyt sitä kuin ihan muutamia kertoja (ja olen kyllä käynyt saksassa jne). Puhun myös ihan hyvää ruotsia ja vaikka olen asunut ruotsissa, en kieltä ole kovin paljoa tarvinnut. Mokomat kohteliaat ruotsalaiset kun heti huomasi muumiruotsistani, että olen suomalainen ja vaihtoivat englannille.
Sen sijaan venäjän ja kiinan opinnoista on ollut hyötyä, vaikken ole niitä kovin kauaa lukenutkaan.
Äh mitä tuubaa. Mitä jos tekisit tuolle pakkoruotsiruikutussellesi oman aloituksen, etkä tuputtaisi sitä ketjuihin, joihin se ei liity.
SULLA on ollut omat kielitarpeesi, monella muulla erilaiset. Se on täysin ja tyystin yksilöllistä, mistä kielestä kukin hyötyy!
Itse olen opiskellut siis ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Kaikkia olen jossakin vaiheessa tarvinnut, kas kun ammatiltani olen ulkomaantoimittaja. Pohjoismaisissa uutiskokouksissa keskustelukieli on aina ollut skandinaaviska, ei siellä jonkun pakkoruotsineuroottisen suomalaisen takia alettaisi englantia puhua. Ja matkustellessani Pohjoismaissa olen aina puhunut ruotsia ja sillä minulle on aina myös vastattu, aksentista riippumatta.
Mutta tuokin on siis täysin yksilöllinen kantani. En voi yleistää, etkä voi sinäkään.
Minä otin tuossa kantaa lähinnä väitteeseen, että saksan taidosta ei muka olisi hyötyä, jos kieltä ei osaa todella hyvin. Kyllä on, vähäisestäkin kielitaidosta ON hyötyä.
Ja se sitten tosiaan on yksilöllistä, mitä kieltä elämässään tulee eniten tarvinneeksi. Työkaveri meni naimisiin balilaisen miehen kanssa, mutta aika noloa olisi väittää sen perusteella, että bahasa se vasta onkin hyödyllinen kieli!
15
Vierailija kirjoitti:
Sanojen suvuilla on selkeät säännöt . Miksi ette opettele niitä? Valtaosa saksan suvuista selviää opettelemalla säännöt esim. Ie, ei, erin, in, heit, keit, schaft, ung- loppuiset sanat ovat die-sukuisia.
Älä höpsi. Tuo ei kata kuin pienen osan substantiiveista.
Kerro minkä sukuinen on Cola?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.
Höpön pöpön.
Jos noin ajattelet, ei kannata mitään kieltä opiskella, "kaikkihan englantia puhuvat"!
Kyllä vähäisestäkin kielitaidosta on iloa: pystyt toiminaan arkisissa tilanteissa saksaksi, ymmärrät, mistä tekstissä puhutaan ja mistä aiheesta esimerkiksi televisiossa puhutaan - vaikka et sanatarkkaa käännöstä osaisikaan tehdä.
Minäkin olen lukenut saksaa "vain" viisi vuotta (yläasteella valinnaisena sekä lukiossa), ja siitä on jo yli 32 vuotta. Silti hyödyn kielitaidosta aina, kun matkustan Saksassa tai luen saksankielisiä lehtiä.
Ap:lle sanoisin, että saksa on oikeasti aika helppo kieli, jos on sitä kielen oppijatyyppiä, joka tykkää selkeistä kielioppisäännöistä. Saksa on melko vastakkainen kieli siinä mielessä englannille: saksassa on selkeät säännöt ja niukasti poikkeuksia, englannissa on hyvin vähän kielioppisääntöjä, mutta hemmetisti "poikkeuksia" (tää nyt vaan sanotaan näin...)
Toki saksassakin pitää opetella jonkin verran sukuja, ja epäsäännöllisiä verbejä, mutta kielioppi ei ole vaikeaa eikä logiikka outoa. Esimerkiksi ranskaan ja venäjään sisältyvät erillset verbimuodot jo päättyneelle ja yhä jatkuvalle toiminnalle puuttuvat saksasta.
Toki kaikki opiskelu on aina hyödyllistä ja liiba laaba... Mutta joku nyt vaan on vähän hyödyllisempää kuin joku toinen. Esim itse olen opiskellut saksaa vielä lukiossakin, mutten ole käyttänyt sitä kuin ihan muutamia kertoja (ja olen kyllä käynyt saksassa jne). Puhun myös ihan hyvää ruotsia ja vaikka olen asunut ruotsissa, en kieltä ole kovin paljoa tarvinnut. Mokomat kohteliaat ruotsalaiset kun heti huomasi muumiruotsistani, että olen suomalainen ja vaihtoivat englannille.
Sen sijaan venäjän ja kiinan opinnoista on ollut hyötyä, vaikken ole niitä kovin kauaa lukenutkaan.
Äh mitä tuubaa. Mitä jos tekisit tuolle pakkoruotsiruikutussellesi oman aloituksen, etkä tuputtaisi sitä ketjuihin, joihin se ei liity.
SULLA on ollut omat kielitarpeesi, monella muulla erilaiset. Se on täysin ja tyystin yksilöllistä, mistä kielestä kukin hyötyy!
Itse olen opiskellut siis ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Kaikkia olen jossakin vaiheessa tarvinnut, kas kun ammatiltani olen ulkomaantoimittaja. Pohjoismaisissa uutiskokouksissa keskustelukieli on aina ollut skandinaaviska, ei siellä jonkun pakkoruotsineuroottisen suomalaisen takia alettaisi englantia puhua. Ja matkustellessani Pohjoismaissa olen aina puhunut ruotsia ja sillä minulle on aina myös vastattu, aksentista riippumatta.
Mutta tuokin on siis täysin yksilöllinen kantani. En voi yleistää, etkä voi sinäkään.
Minä otin tuossa kantaa lähinnä väitteeseen, että saksan taidosta ei muka olisi hyötyä, jos kieltä ei osaa todella hyvin. Kyllä on, vähäisestäkin kielitaidosta ON hyötyä.
Ja se sitten tosiaan on yksilöllistä, mitä kieltä elämässään tulee eniten tarvinneeksi. Työkaveri meni naimisiin balilaisen miehen kanssa, mutta aika noloa olisi väittää sen perusteella, että bahasa se vasta onkin hyödyllinen kieli!
15
Pakkoruotsi aiheuttaa pakkoruotsineurooseja. Pakkoruotsi on suomalaisten huonon kielipaletin aiheuttanut eikä sitä syntyvää hyvinvointitappiota saa vähätellä.
Tietysti ulkomaantoimittajan pitää osata niitä kieliä joissa toimii, mutta et sinäkään osaa perustella pakkoruotsia kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastava kieli oppia hyvin mutta erittäin loogiset säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Haastava kieli oppia hyvin mutta erittäin loogiset säännöt.
Jos lapsi oppii saksankieltä jo ala-asteella niin ruotsinkielen oppiminen tulee olemaan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kovin pitkälle opiskellut, C-saksan luin koulussa ja kirjoitin, ja vähän olen yritellyt myöhemmin palautella. Minusta vaikeinta on ollut muistaa substantiivien suvut (der, die, das).
Suvut opitaan sanan kanssa. Kissa ei siis ole Katze vaan die Katze, koira on der Hund, lapsi on das Kind, lapset ovat die Kinder. Jos jo tämä on vaikeaa, unohda saksan opiskelu, koska vaativaa on se taivutus: Kissan kanssa on mit der Katze, ilman koiraa on ohne den Hund, lasten lelut on die Spielsachen der Kinder. Nominatiivin lisäksi on siis pakko hyvin harjoitella akkusatiivi, genetiivi ja datiivi (jota suomessa ei ole).
Vahvat ja epäsäännölliset verbit ovat myös kinkkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastava kieli oppia hyvin mutta erittäin loogiset säännöt.
Jos lapsi oppii saksankieltä jo ala-asteella niin ruotsinkielen oppiminen tulee olemaan helppoa.
Lapsi luki A-saksan ja ruotsi tuli vasta 6.luokalla. Ruotsin opettaja manaili kuulemma välillä että jahas huomaa , että saksaa on luettu aiemmin. En tiedä miten ilmeni. Allekirjoitan kyllä yhteyden. Itse yritin koulussa muistella mitä joku sana on ruotsiksi , jos en muistanut saksaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saksan verbit ja niiden taivutus on hankala oppia, varsinkin jos mennään yhtään pitemmälle opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiselle suht helppo kieli. Lausuminen on meille helppoa.
Kielioppi ei ole hankala. Järjestelmällinen.
Ne sanojen suvut. En tiedä miten puhutussa kielessä, onko oltava kohillaan?
Kannattaa opiskella kieltä ja mennä saksaa puhuvaan maahan.
Vierailija kirjoitti:
Saksan verbit ja niiden taivutus on hankala oppia, varsinkin jos mennään yhtään pitemmälle opinnoissa.
Saksan verbien taivutus on helppoa. Tosin on siinä vähän enemmän muistamista kuin englannissa tai ruotsissa. Sen sijaan adjektiivien taivutuksessa (silloin, kun adjektiivi on substantiivin edessä) on paljon enemmän opettelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin kuin täällä useat kommentoijat, minusta saksan kieli on helpompi oppia kuin enkku tai ruotsi. Sen kielioppi on looginen, toki siinä on ulkoa opittavaa kuten muissakin kielissä. Saksan prepositioluettelot osaan varmasti hautaan asti :D Varmasti helpommin saksan opit kuin vaikka ranskan, koska saksassa on paljon yhtäläisyyksiä enkun ja ruotsin kanssa, samaa kieliperhettä kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kovin pitkälle opiskellut, C-saksan luin koulussa ja kirjoitin, ja vähän olen yritellyt myöhemmin palautella. Minusta vaikeinta on ollut muistaa substantiivien suvut (der, die, das).
Suvut opitaan sanan kanssa. Kissa ei siis ole Katze vaan die Katze, koira on der Hund, lapsi on das Kind, lapset ovat die Kinder. Jos jo tämä on vaikeaa, unohda saksan opiskelu, koska vaativaa on se taivutus: Kissan kanssa on mit der Katze, ilman koiraa on ohne den Hund, lasten lelut on die Spielsachen der Kinder. Nominatiivin lisäksi on siis pakko hyvin harjoitella akkusatiivi, genetiivi ja datiivi (jota suomessa ei ole).
Vahvat ja epäsäännölliset verbit ovat myös kinkkisiä.
Mnä olen opiskellut saksaa aika vähän ja asun Saksassa ja en koskaan oppinut sukuja. Hyvin olen vuosikymmeniä pärjännyt. Työmeileissä kielioppuvirheet korjaantuu automaatisesti, puhuessa porskutan vaan fiiliksellä menemään.
Saksan ääntäminen on meille todella helppoa. Äännetään niin kuin suomalainen ne sanat lausuisi.
Lähes kaikkien muiden romaanisten kielten oikea ääntäminen vaatii kovan harjoittelun (esim ranska mutta varsinkin englannin ääntämissäännöt ovat aivan naurettavan kaoottisia; ei mitään logiikkaa).
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiselle suht helppo kieli. Lausuminen on meille helppoa.
Kielioppi ei ole hankala. Järjestelmällinen.
Ne sanojen suvut. En tiedä miten puhutussa kielessä, onko oltava kohillaan?
Kannattaa opiskella kieltä ja mennä saksaa puhuvaan maahan.
Tässähän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.
Jäi lainaus pois, tähän siis italiaa ehdotin :) t 31
Italia on kaunis kieli muttei se mikään helppo kieli ole oppia. Ihmettelen usein tätä suomalaisten väittämää. Kyllä jonkun grazie ja buongiorno oppii samantien kun turistirysään menee mutta että kieli olisi helppoa ei pidä paikkaansa. Lausumisen puolesta helpompaa kuin ranskan kieli tietysti.
Mielenkiintoista. Puhun suomenruotsia riikinruotsalaisille joka viikko. Kyllä he minua ymmärtävät ja minua heitä.
Saksa ei ole kovin vaikeaa, sen kun aloittaa opinnot ja yrittää oppia muutama sana päivässä. Kielioppi on aluksi vähän erilainen mutta kun sen tajuaa, kieli itsessään ei ole