Lue keskustelun säännöt.
Onko saksan kieli vaikeaa oppia? Mitä kannattaa ottaa huomioon?
24.10.2017 |
Töiden puolesta ois hyvä alkaa opettelemaan saksaa. Mitkä asiat saksan kielen opiskelussa ovat ne haastavammat/vaikeimmat opetella/muistaa? Muita neuvoja, vinkkejä?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Taivutukset ovat vaikeita, kielioppi yleensäkin, ja sanavaraston karttuminen vie aikaa. Periaatteessa ulkoaopetteluahan se on, mutta opeteltavaa on paljon. Poikkeuksien poikkeuksia löytyy joka puolelta. Motivaatiolla on suuri merkitys. Jos nautit sadan kielioppitaulukon ja loputtomien listojen ja taivutusten ulkoaopettelusta, niin suosittelen. Jos et nauti "hauki on kala"-ulkoaopettelusta, vaan enemmän ongelmanratkaisusta tai ymmärtämisestä, niin ei kannata. Saksaa vuosia päntänneenä sanoisin, että sen ajan voisi kyllä todella käyttää johonkin hyödyllisempäänkin. Käteen ei jää oikein mitään, jos saksaa ei käytä vähään aikaan. Kieleen ei juurikaan törmää arjessa.
Yhdyn edelliseen; aikoinaan lyhyen saksan lukeneena yritin keskustella eri puolilla saksaa, mutta paikalliset, eri murteineen, eivät yleensä ymmärtäneet minua ja vaihtoivat englantiin ( jota useimmat, ainakin koulutetut ihmiset puhuvat). Ruotsissakaan en ole vuosiin edes yrittänyt puhua suomenruotsia, jota pakko-opetettiin suomalaisissa kouluissa vuosikausia, ehkä vieläkin?
Sen sijaan turistireissuilla esim. italiaa, espanjaa (puhekieltä) olen oppinut todella nopeasti puhumaan ymmärrettävästi. Eri asia on tietysti jonkun alan ammattisanasto
Suomessa, Saksassa, Itävallassa (Sveitsissä ehkä vähän "suvaitsevampaa") takerrutaan liikaa kielioppisääntöihin, puhumaan oppii vain kuuntelemalla paikallisia ja puhumalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos matematiikka on sinulle helppoa, niin saksan opiskelu sopii sinulle. Kielioppi on monimutkaisempi kuin englannissa, mutta se on looginen. Vaikeinta on ehkä suomesta (ja myös englannista) poikkeavat sanajärjestys: esim. sivulauseessa verbi tulee loppuun.
Mitään kieltä ei voi oppia matemaattisesti tai logiikan ja sääntöjen kautta. Sitä oppii korvakuulolta ja puhumalla.
Ap, älä usko mitään matemaattisia selittelyitä, itse olen aivan sysipska matikassa mutta handlaan kielet ja saksan opin lähes yhtä hyvin kuin äidinkieleni suomen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verbin paikka ei todellakaan ole vaikea, sen oppii jo ennen kuin osaa saksaa. Substantiivien sukuja on ainakin ensin vaikea muistaa.
ne pitää opetella osana sanaa heti saman tien. Ei koskaan kannata opetella saksan sanoja ilman artikkelia, se on sama kuin opettelisi vain puoli sanaa!
Ei pidä paikkaansa.
T. Saksa äidinkielen tasolla
Helppojahan saksa ja ruotsi on, jos lähestyy asiaa siltä kantilta, että välttelee virheitä.
Sen kun opettelee kieliopin ja riittävän sanaston, niin kuivilla ollaan. Hauskuuden laita on kyllä niin ja näin.
Englanti, italia ja espanja ovat kivempia, mutta niiden oppimisessa on syytä alistua siihen, että tulee aina olemaan aksentteineen ja hassuine virheineen vieraan kielen puhuja.
Vierailija kirjoitti:
Taivutukset ovat vaikeita, kielioppi yleensäkin, ja sanavaraston karttuminen vie aikaa. Periaatteessa ulkoaopetteluahan se on, mutta opeteltavaa on paljon. Poikkeuksien poikkeuksia löytyy joka puolelta. Motivaatiolla on suuri merkitys. Jos nautit sadan kielioppitaulukon ja loputtomien listojen ja taivutusten ulkoaopettelusta, niin suosittelen. Jos et nauti "hauki on kala"-ulkoaopettelusta, vaan enemmän ongelmanratkaisusta tai ymmärtämisestä, niin ei kannata. Saksaa vuosia päntänneenä sanoisin, että sen ajan voisi kyllä todella käyttää johonkin hyödyllisempäänkin. Käteen ei jää oikein mitään, jos saksaa ei käytä vähään aikaan. Kieleen ei juurikaan törmää arjessa.
Yhdyn edelliseen; aikoinaan lyhyen saksan lukeneena yritin keskustella eri puolilla saksaa, mutta paikalliset, eri murteineen, eivät yleensä ymmärtäneet minua ja vaihtoivat englantiin ( jota useimmat, ainakin koulutetut ihmiset puhuvat). Ruotsissakaan en ole vuosiin edes yrittänyt puhua suomenruotsia, jota pakko-opetettiin suomalaisissa kouluissa vuosikausia, ehkä vieläkin?
Sen sijaan turistireissuilla esim. italiaa, espanjaa (puhekieltä) olen oppinut todella nopeasti puhumaan ymmärrettävästi. Eri asia on tietysti jonkun alan ammattisanasto
Suomessa, Saksassa, Itävallassa (Sveitsissä ehkä vähän "suvaitsevampaa") takerrutaan liikaa kielioppisääntöihin, puhumaan oppii vain kuuntelemalla paikallisia ja puhumalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppojahan saksa ja ruotsi on, jos lähestyy asiaa siltä kantilta, että välttelee virheitä.
Sen kun opettelee kieliopin ja riittävän sanaston, niin kuivilla ollaan. Hauskuuden laita on kyllä niin ja näin.Englanti, italia ja espanja ovat kivempia, mutta niiden oppimisessa on syytä alistua siihen, että tulee aina olemaan aksentteineen ja hassuine virheineen vieraan kielen puhuja.
Ei pidä paikkaansa italian osalta. Suomalainen lausuu italiaa lähes täysin oikein, jopa ummikko.
jeneparlepa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivutukset ovat vaikeita, kielioppi yleensäkin, ja sanavaraston karttuminen vie aikaa. Periaatteessa ulkoaopetteluahan se on, mutta opeteltavaa on paljon. Poikkeuksien poikkeuksia löytyy joka puolelta. Motivaatiolla on suuri merkitys. Jos nautit sadan kielioppitaulukon ja loputtomien listojen ja taivutusten ulkoaopettelusta, niin suosittelen. Jos et nauti "hauki on kala"-ulkoaopettelusta, vaan enemmän ongelmanratkaisusta tai ymmärtämisestä, niin ei kannata. Saksaa vuosia päntänneenä sanoisin, että sen ajan voisi kyllä todella käyttää johonkin hyödyllisempäänkin. Käteen ei jää oikein mitään, jos saksaa ei käytä vähään aikaan. Kieleen ei juurikaan törmää arjessa.
Yhdyn edelliseen; aikoinaan lyhyen saksan lukeneena yritin keskustella eri puolilla saksaa, mutta paikalliset, eri murteineen, eivät yleensä ymmärtäneet minua ja vaihtoivat englantiin ( jota useimmat, ainakin koulutetut ihmiset puhuvat). Ruotsissakaan en ole vuosiin edes yrittänyt puhua suomenruotsia, jota pakko-opetettiin suomalaisissa kouluissa vuosikausia, ehkä vieläkin?
Sen sijaan turistireissuilla esim. italiaa, espanjaa (puhekieltä) olen oppinut todella nopeasti puhumaan ymmärrettävästi. Eri asia on tietysti jonkun alan ammattisanasto
Suomessa, Saksassa, Itävallassa (Sveitsissä ehkä vähän "suvaitsevampaa") takerrutaan liikaa kielioppisääntöihin, puhumaan oppii vain kuuntelemalla paikallisia ja puhumalla!
No senkun sanotte niille idiooteille että haluaisit harjoitusta saksan puhumisen kanssa ja puhutte nyt saksaa ja että englantia puhumalla et kieltä opi. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin pitkän saksan. Siis lukiossa myös pitkänä nyt olen viiskymppisenä ja turhauttaa, kun en ole sitä tarvinnut mihinkään ja enkun opin sitten lyhyenä huonommin.
Olen unohtanut kaikki suvut ihan kokonaan. Elokuvista ymmärrän vähän saksaa.
Tykkään matikasta ja tykkään saksan kieliopista. Se on mukavan loogista. Minusta englanti on hankalampaa. Täytyy osata ääntää ja kielioppi on täynnä poikkeuksen poikkeuksia.
Miksi kielissä on erilaiset artikkelit substantiivien edessä.
Siis mikä järki siinä on? Sitä tarvitaan sijamuotojen takia, mutta miksi on eri artikkelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä kieli ois muutes helppo opiskella? Muu kuin englanti. Muakin kiinnostaisi joku kieli, en tartte sitä kyllä töissä tai missään mut muuten vaan ois kiva oppia vähän.
Jäi lainaus pois, tähän siis italiaa ehdotin :) t 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielet on aina vaikeita kun parhaimmillaan aloitetaan omaksumalla täysin uusi kulttuurinen identiteetti ja sitten keskustelujen kautta opitaan itse kieltä. Ja joo en ymmärrä yhtään suomalista kieltenopiskelua jossa päntätään sanoja... perse edellä puuhun kuitenkin ymmärtämättä sanojen kulttuurisidonnaisia merkityksiä
Vierailija kirjoitti:
En ole kovin pitkälle opiskellut, C-saksan luin koulussa ja kirjoitin, ja vähän olen yritellyt myöhemmin palautella. Minusta vaikeinta on ollut muistaa substantiivien suvut (der, die, das).
Siskolleni on ollut suurta etua saksan kielen taidosta, hän oli Saksassa vaihtarina. Suomessa on vaikea saada opetusta perustasoa pitemmälle, siksi saksan osaajille on kysyntää ainakin kaupan alalla.
Eipä mua ole läpi käsien kaupan alalle työllistetty saksan kielen taidostani huolimatta. Pitkä työkokemuskin alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verbin paikka ei todellakaan ole vaikea, sen oppii jo ennen kuin osaa saksaa. Substantiivien sukuja on ainakin ensin vaikea muistaa.
ne pitää opetella osana sanaa heti saman tien. Ei koskaan kannata opetella saksan sanoja ilman artikkelia, se on sama kuin opettelisi vain puoli sanaa!
Ei pidä paikkaansa.
T. Saksa äidinkielen tasolla
Jos kielitaitosi on oikeasti äidinkielen tasolla niin olet jäävi kertomaan miten joku joutuu opiskelemaan saksan kielen aikuisena.
Taidat olla ihan vaan pelle.
Saksa on erinomainen. Business-kieli. Vaikka monet puhuvatko oikein hyvää englantia, niin kyllä saksaa osaavaa Business-kumppania arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä ottaisin huomioon, että saksa kuuluu niihin kieliin, joita pitää osata TODELLA hyvin, että siitä kielitaidosta on - näin kärjistetysti- mitään iloa. Siis koska saksaa äidinkielenään puhuvat osaavat keskimäärin hyvin englantia. Ja jos puhut saksaa huonommin, kuin saksalainen puhuu englantia, niin keskustelu käydään mitä todennäköisimmin englanniksi.
Todellako? Kun asuin Saksassa, viranomaisten kanssa ei todellakaan asioitu kuin saksaksi. Ensimmäinen paikka, jossa jouduin käymään, oli Bürgeramt. Ja tuosta ei ole kauan.
Niin, ne viranomaiset tuskin puhuivat kovin kaksista englantia. Näin Saksassa asuvana olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että eipä täällä juuri englannilla pärjää, joten auttavakin saksa on parempi kuin ei mitään.
Onhan se selvä, että kieltä pitää osata melko hyvin, että sitä voi käyttää työelämässä. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki sitä alempi kielitaito on turhaa. Tullessani Saksaan töihin reilu kuusi vuotta sitten, osasin juurikin sen "turhan" verran, jonkun verran ymmärsin luettua, hidasta yksinkertaista puhetta ja osasin muodostaa joitakin lauseita. Kuitenkin aivan liian vähän, että olisin voinut käyttää kieltä töissä. Yksinkertaisia asioita sain kuitenkin hoidettua (kaupassa asiointi, kiinteistövälittäjä, vuokranantaja, lasten opettajat, jne.) ja pystyin opiskelemaan omatoimisesti, jotta pystyin n. vuoden jälkeen vaihtamaan työkielen saksaksi. Olisihan se ollut helpompaa, jos olisin puhunut sujuvaa saksaa tänne tullessa, mutta toisaalta vaikeampaa, jos en olisi osannut sitä ollenkaan. Lisäksi auttava saksani oli tosiaan "avuksi" kun nuorempana oli reissaamassa itä-Euroopassa ja paikalliset puhuivat lähinnä saksaa. Mielumminhan sitä olisi asiat hoitanut englanniksi, mutta jos on jalka poikki, eikä ole sähkötoimista rullatuolia, niin yksikin kainalosauva on tyhjää parempi (noin niinkuin kuvaannollisesti)
Saksa lienee suomalaiselle kaikkein helpoin vireraskieli. Sanat lausutaan kuten kirjoitetaan, kielioppisääntöjä on hyvin vähän ja ne ovat loogisia. Jos omaa pakkoruotsi-taustan niin saksan oppii lähes automaattisesti kuuntelemalla. Harvoja opeteltavia asioita on sanojen suvut, der, die vaiko das. Niissä on tietysti opettelemista loppu iäksi, mutta onneksi asia tulee ymmärretyksi vaikka arvaisit suvun väärin.
Vierailija kirjoitti:
Saksa lienee suomalaiselle kaikkein helpoin vireraskieli. Sanat lausutaan kuten kirjoitetaan, kielioppisääntöjä on hyvin vähän ja ne ovat loogisia. Jos omaa pakkoruotsi-taustan niin saksan oppii lähes automaattisesti kuuntelemalla. Harvoja opeteltavia asioita on sanojen suvut, der, die vaiko das. Niissä on tietysti opettelemista loppu iäksi, mutta onneksi asia tulee ymmärretyksi vaikka arvaisit suvun väärin.
Jännä, että nuo substantiivien suvut ovat sellainen asia, johon moni takertuu. "Kyllähän minä sen kieliopin osaan, mutta kun ne der,die tai das menee aina väärin..." Just.. Kaikista taivutusmuodoista ei pysty sukua edes päättelemään ja usein puhuessa artikkeleiden ja adjektiivien päätteet niellään... Virheettömään kielioppiin toki kuuluu, että sanojen suvut menevät oikein, mutta se ei ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Sanajärjestysvirheet pistävät silmään (korvaan?) paljon enemmän, eikä lausumista kannata vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Saksa lienee suomalaiselle kaikkein helpoin vireraskieli. Sanat lausutaan kuten kirjoitetaan, kielioppisääntöjä on hyvin vähän ja ne ovat loogisia. Jos omaa pakkoruotsi-taustan niin saksan oppii lähes automaattisesti kuuntelemalla. Harvoja opeteltavia asioita on sanojen suvut, der, die vaiko das. Niissä on tietysti opettelemista loppu iäksi, mutta onneksi asia tulee ymmärretyksi vaikka arvaisit suvun väärin.
Saksan kieli on vaikea kieli ja siksi sen opiskelu pitää aloittaa nuorena, muuten sen osaaminen jää alhaiselle tasolle. Ruotsin kieli ei auto saksan opiskelussa koska se on liian yksinkertainen Saksaan verrattuna, mutta päinvastoin hyötyä voi syntyä.
Suomenkielisille pätemätön porttiteoria on heikko peruste pakkoruotsille. Se koskee vain äidinkieletään ruotsinkielisiä. Heidän ei tarvitse ensin opiskella ruotsia oppiakseen saksaa, englantia helpommin. Siksi suomalaisen kannattaa opiskella suoraan saksaa eikä ruotsia.
Ei ole kielitaitoa osata suomenruotsia, suomenruotsilla ei pärjää edes Tukholmassa, koska suomenruotsi ei ole edes portti ruotsin kieleen.
Todellako? Kun asuin Saksassa, viranomaisten kanssa ei todellakaan asioitu kuin saksaksi. Ensimmäinen paikka, jossa jouduin käymään, oli Bürgeramt. Ja tuosta ei ole kauan.