Lue keskustelun säännöt.
Onko siihen kännykän piippauksen tai soittoon reagoitava kylässä/ystävän seurassa?
23.10.2017 |
Ottaa päähän ihmiset, jotka ovat kännykkänsä orjia. Onko pakko reagoida heti, kun se piippaa viestin merkiksi tai puhelin soi? Myös ruokapöydässä, kylässä, ystävän seurassa - koko ajan ja kaiken aikaa. Viikonloppuna meillä oli ystäväpariskunta istumassa iltaa. Oltiin juuri päästy ruokapöytään, kun toisen puhelin soi. Hän vastasi siihen ja puhui ja puhui isäntäväen ja miehensä odottaessa ruokalautasten äärellä. Eikä todellakaan ollut mikään tärkeä puhelu. Sitten päästiin syömään ja eikö hänelle tule viesti. Taas kännykkää kaivaamaan ja katsomaa, kuka viestittää ja kertomaan meille muillekin, mitä tämä henkilö hänelle viestii. Siis haloo! Mielestäni tämä on huonoa käytöstä.
Itse laitan puhelimeni äänettömälle jopa oman perheen ruokailun ajaksi, saati sitten vieraiden aikana. Laittavathan ihmiset puhelimet kiinni konserteissa ja teatterissakin, miksi ei sitten ystäviä tavatessa?
Kommentit (57)
17, ihmiset tietää että teen työtä jossa on pakko välillä vastata, mutta toki koitan mahdollisimman nopeasti asian hoitaa enkä odotuta muita, tosin moni ystävistäni kyllä ymmärtää elämän asiat, toisin kuin moni pikkusielu täällä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
13, ehkä sinun "ystäväsi" niin kuin sanoin, minun ystävät kyllä ymmärtävät, he ovat ihan itsekin tavoitettavissa omille lapsilleen.
Ja kieltämättä hiukan outoa että omalla lapselle vastaaminen olisi jonkun mielestä paha asia?
On aikoja ja on tapoja. Lapsenkin tulisi tämä oppia, että vanhempi ei aina välttämättä ole tavoitettavissa.
Jos lapsi on turvallisessa ympäristössä miksi heidän peräänsä pitää katsoa?
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla ei ole 6 vuotiasta lasta vaan vanhempia lapsia, ja viimeksi kun vanhin lapseni soitti oli hätä hänen omalla hevosellaan, jota ei itse pystynyt siinä tilanteessa hoitamaan.
Miten sinä hoidit sen puhelimessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan jos lapseni soittaa tai isäni joka on vanha. Ystäväni kyllä ymmärtää asian.
Kuten huomaamme se on oman tärkeyden tunteen välikappale.
Lapsellekin on huono, että se vanhempi on aina tavoitettavissa ja ratkaisemassa niitä ongelmia.
En ehkä itse jättäisi kuusivuotiasta yksin kotiin ja lähtisi kyläilemään - riippuu tietysti lapsesta. Omat kokemukseni ovat tilanteista, joissa näemme aika harvoin. Asumme kaukana toisistamme. Etenkin erään ystäväni kohdalla on todennäköisesti kyse tuosta "omasta tärkeydestä". Hän valittaa aina, miten kaikki koko ajan odottavat häneltä apua siihen ja tähän ja tuohon, silti ei voi ikinä olla vastaamatta puhelimeen tai edes sanoa, että "hei, olen nyt kylässä ja soittelen sinulle myöhemmin". Tai vaikka sanoisi näin, jatkaa silti puhelua.
Reagoin aina soittoihin ja viesteihin. Kurkkaan siis kuka otti yhteyttä ja jos se ei ole todella tärkeää (lapsi menossa sairaalaan), pistän kännykän pois vastaamatta. Ei ole ok antaa muiden turhaan odottaa ja antaa ruokiensa kylmetä, jollei asia todella ole pakko hoitaa just heti silloin ja silloinkin pahoittelen, sanon että alkakaa vaan tuun ihan pian kyllä takaisin ja poistun rauhallisempaan tilaan puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17, ihmiset tietää että teen työtä jossa on pakko välillä vastata, mutta toki koitan mahdollisimman nopeasti asian hoitaa enkä odotuta muita, tosin moni ystävistäni kyllä ymmärtää elämän asiat, toisin kuin moni pikkusielu täällä :)
Ai, nyt onkin kyse työstä eikä lapsesta ja isästä.
ps. mistä tiedät ettei nämä pikkusieluiset ole ystäviäsi?
Onko tuo nyt niin kauhean loukkaavaa jos vieras vastaa puhelimeensa kunhan ei pitkään jaarittele. Minun kotonani ainakin vieraat saavat vastata puheluihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23, elämä sinuakin opettaa aikanaan.
Lapseni saa aina soittaa, se että onko puhelin äänettömällä vai ei, riippuu taas tilanteesta missä itse olen.
Kenties se asia ei ole sinulta pois? Kiellä ihan niitä omia lapsia vaan soittamasta ja lipittele viiniä ystävin kesken :)
Elämä kun ei vain ole kaikilla samanlaista.
Tämä on joku egoistinen tärkeysjärjestysasia näköjään. Jos minulla on joku kylässä, hän saa vastata puhelimeen. En koe silti olevani vähemmän tärkeä kuin soittaja, enkä siis koe tarvetta vetää herneitä nenään puhelimeen vastaamisesta.
Jos puhelimeni soi kylässä ollessani, katsln, kuka soittaa. Vastaan sitten tilanteen mukaan. Ja kerron, etten voi nyt puhua pitkään, koska olen paikassa ja tilanteessa x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27, tunnen ystäväni ja kyllä, työ, lapseni ja isä. Ne ovat siinä vastauslistassa kärkipäässä.
Sinulla kenties näin: "ystävä", oma pikkusieluinen itseni", ystävä"
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias on vielä sen ikäinen että voi tulla hätä yksin ollessa, siksi vastaan puhelimeen!
Jättäkö noin pienen yksin kyläilyn vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
27, tunnen ystäväni ja kyllä, työ, lapseni ja isä. Ne ovat siinä vastauslistassa kärkipäässä.
Sinulla kenties näin: "ystävä", oma pikkusieluinen itseni", ystävä"
Työ menee lapsen ja isän edelle?
24, oletko hiukan yksinkertainen? Tottakai lapseni soitti minulle kun hevosella isompi ongelma.
Olin onneksi lähellä ja ajoin itse paikalle.
Jos olisin ollut kauempana, olisin hoitanut paikalle jonkun muun joka tietää mitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaa hetki, en kerkiä postaamaan tätä juttuani, puhelimeni soi juuri...
Vierailija kirjoitti:
27, tunnen ystäväni ja kyllä, työ, lapseni ja isä. Ne ovat siinä vastauslistassa kärkipäässä.
Sinulla kenties näin: "ystävä", oma pikkusieluinen itseni", ystävä"
Se ihminen menee edelle ketä on edessäni, joskus se tosiaan on myös minä itse.
Ei ole sivistynyttä käytöstä odotuttaa muita ruokalautaset äärellä puhelun vuoksi. Kertoo myös arvostuksen puutteesta ja itsekeskeisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan jos lapseni soittaa tai isäni joka on vanha. Ystäväni kyllä ymmärtää asian.
Mikä tarve lapsellasi olisi soittaa juuri silloin? Miksi jättäisit lapsesi ilman turvaa ja lähtisit itse kyläilemään? Joku tässä mättää.
Lapsi voi vaikka sairastua, vaikka olisikin turvallinen hoitaja.
Ärsyttävintä on kun kaveri pitää puhelintaan äänettömällä, värinä päällä taskussa. Itse en huomaa sen soimista, mutta kaveri saattaa kesken lauseeni napata puhelimensa korvalle ja alkaa puhua puhelimeen. Olisko vaikea sanoa että anteeksi puhelimeni soi, vastaan siihen...
Vierailija kirjoitti:
24, oletko hiukan yksinkertainen? Tottakai lapseni soitti minulle kun hevosella isompi ongelma.
Olin onneksi lähellä ja ajoin itse paikalle.
Jos olisin ollut kauempana, olisin hoitanut paikalle jonkun muun joka tietää mitä pitää tehdä.
Et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita?
Minusta on kohteluasts vastata jos joku soittaa. Aina kun näen että joku jättää vastaamatta niin ihmettelen mikä moukka.
Puhlimeen sanon että olen nyt yställä syömässä että nyt ei ole hyvä hetki, soitellaan myöhemmin. Testarit luen jossain sopivammassa välissä ja vastaan vasta kotona.
Lapsen puheluun vastaisin vaikka presidentin illallispöydässä!
Äitini jätti vastaamatta tuttavalleen joka sitten löytyi kuolleena eteisen lattialta puhelin kourassa. Oli viimeinen puhelu jonka hädissään soitti.