Liitossani ei osoitettu läheisyyttä yli 10 vuoteen
Osaisikohan sitä enää edes jos joku kiva mies osuisi kohdalle? Olen monta kertaa miettinyt miltä tuntuisi kun läheinen ihminen silittäisi, taputtaisi, halaisi tai antaisi pusun spontaanisti. Tai vaikka että itse voisin vaan mennä sohvalle ihan liki tai taputtaa peffasta kun kävelee ohi. Kuulostavat yhtä kaukaisilta kohdallani kuin avaruuslento.. tämmöisiä sunnuntai-illan mietteitä..
Muistakaahan helliä niitä ihanuuksianne :)
Kommentit (8)
Oikeasti? Ettekö voi itse halata tai mennä viereen? Miten suhteen saa tuolle mallille? Minä olen itse niin fyysinen ihminen, että loukkaantuisin ja lähtisin menemään jo viikon jälkeen, jos minun läheisyyteni ei kelpaisi. Pakko olla vika teissä itsessännekin, että suhde on noin kylmä.
Kannattaa jäädä haaveksimaan nykytilanteeseen. Vai rahako pitää kulissin pystyssä?
Minulla sama, että kotona ei saa hellyyttä. Kaksi viikkoa sitten ihastukseni halasi minua. Tuntui aivan ihanalta, kun sai halata jonkun kanssa. Halaus oli tosi tiukka ja kesti kauan. Ihastukseni tiesi, että minua ei ole halattu vuosiin. Ehkä siksikin se tuntui niin lohdulliselta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jäädä haaveksimaan nykytilanteeseen. Vai rahako pitää kulissin pystyssä?
Olen jo eronnut lähes 3v sitten. Kaipa sitä toivoi et asiat muuttuisi ja lasten takia halusi yrittää. Pieni kuilu kasvoi vaan isommaksi ja isommaksi. Jotenki siihen tilanteeseen vaan turtui. Ei ollut voimaa lähteä aiemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama, että kotona ei saa hellyyttä. Kaksi viikkoa sitten ihastukseni halasi minua. Tuntui aivan ihanalta, kun sai halata jonkun kanssa. Halaus oli tosi tiukka ja kesti kauan. Ihastukseni tiesi, että minua ei ole halattu vuosiin. Ehkä siksikin se tuntui niin lohdulliselta.
Ihana. Tuli ihan kylmät väreet :) Varmaan ulvoisin jos eräs halaisi :) ap
Meillä mies oli kylmä yli kaksi vuotta. Joitain satunnaisia kosketuksia oli, mutta viimeisen vuoden aikana kaikki kosketus minun aloitteesta, mutta suurin osa kosketuksistani torjuttiin esim rumasti pukkaamalla tai pyristelemällä irti. Niin monet kerrat itkin. Kaikki muukin suhteessa oli pielessä. Mies vain sanoi EI kaikkeen tai oli välinpitämätön.
Minulla on uusi suhde ja voi sitä rakkautta ja ihanuutta, kun rakas halaa. Itkettää ajatuskin.
Meillä ihan sama, miehelle ei tule mieleenkään koskea spontaanisti eikä ymmärrä miten tärkeää se on mulle. Kosketuksen kaipuu on ihan konkreettista kipua. Taas pari päivää sitten juteltiin asiasta ja hän sanoi että tule syliin, ota se halaus ja sano mitä tarvitset, kyllä hän halaa. Ei se vaan tunnu samalta.
Tiedän että mies ei tee sitä tahallaan vaan häneltä puuttuu läheisyysgeeni täysin. On muuten rakastava, huomioonottava ja huomaavainen. Kylmyyttä meidän välillä ei todellakaan ole.
Mutta... sama tilanne kuin #4, kun eräs rakas ystäväni halaa se tuntuu varpaankynsissä saakka!
Samaa mietin minä...