Mitä ajattelet ihmisestä joka jää asumaan lapsuudenkotiinsa
Kommentit (26)
On jo tarpeeksi outoa, jos ihmisellä on lapsuudenkoti jäljellä. Ettei olla muutettu sen vertaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Jos jää sinne lapsuudenkotiin, on pumpulissa kasvanut prinsessa.
Mitä elämää sellainen on, että jää samaan paikkaan?
Että hänen on siinä varmasti hyvä asua.
Tunnen yhden tällaisen, ja hänen lapsuudenkotinsa on niin kiva talo kertakaikkisen ihanalla paikalla, että vähän käy kateeksikin. Mutta varsinaisesti olen onnellinen hänen puolestaan, että pystyy pitämään talon. Tiedän sen olleen hänen unelmansa jo kauan.
Eikä ole maataloustuotannosta yms. kyse.
Vierailija kirjoitti:
Esim maatilalle tms.
Oletan hänen jatkavan tilanpitoa ja vanhemmat ovat muuttaneet muualle.
Ihan normaalia.
En asu Suomessa ja systeemi on täällä yleinen. Lapsuudenkotia saatetaan laajentaa (nykyään vanhukset elää kauemmin kuin ennen), että jopa neljä sukupolvea mahtuu samaan taloon. Just yksi vanhempi mies mulle surkutteli, kun tytär perheineen rakensikin oman talon ja muuttivat pois. Koville otti kuulemma se poismuutto papalle. Se talo rakennettiin 200 m päähän...
Ajattelen että siinäpä kova wrestling-ukko. Siis jos se tyyppi sattuu olemaan Hulk Hogan.
Että maatilalle jäävä mahdollisesti jatkaa siinä, ja miläli tila on kannattava niin sehän on enemmänkin kuin fiksua jäädä siihen myös asumaan. Ei tule työmatkakuluja nääs. Jos jää muuten vain lapsuudenkotiinsa asumaan en ihmettele sitä sen enempää kuin kerrostalossa asuviakaan. Eihän se tarkoita, etteikö olisi joskus asunut jossain muuallakin :"D
Tuntemani lapsuudenkodissaan asuvat ovat helsinkiläisiä ja asuvat Kalliossa tai Töölössä. Ymmärtääkseni aika lailla tavallista myös Käpylässä. Nuoret ostavat kaksion ja perheen kasvaessa vaihtavat asuntoa vanhempiensa kanssa. Muutama on tehnyt niinkin, että on asunut 30 vuotta muualla ja kun vanhemmat joutuvat palvelutaloon tms. ja itse ollaan jäämässä eläkkeelle,niin palataan lapsuudenkotiin.
Maalla taitaa olla nykyisin jo harvinaisempaa, koska maatilat vähenevät vuosi vuodelta.
Onko kukaan ilmiantanut näitä loputtomia Mitä ajattelet ihmisestä -aloituksia?
Aiheet on tylsiä, aloittajalla ei itselläänkään ole niistä sanottavaa.
Hän uppaa niitä moneen kertaan, kun kukaan ei ymmärrettävästi vastaa.
Feedissä on nytkin about 15% näitä.
Tiedän monia, jotka ovat ns. vaihtaneet vanhempien kanssa asuntoa. Mutta jos tässä haettiin sitä, että koko elämänsä asuu lapsuudenkodissaan niin se voi olla outoa tai sitten ei. Jos henkilöllä on esim. ikääntyvät vanhemmat ja haluaa olla näiden tukena. Käy kuitenkin itse töissä ja pystyy jopa matkustelemaan. Mutta jos koko ikänsä asuu vanhempien kanssa "syyttä" niin kyllähän se elämä aika yksitoikkoista on, eikä ole todellisuudessa nähnyt muuta elåmää.
Tekopalkka,peräkammarin tyttö,vanhapoika.
Jaa-a tulisi varmasti pitkä tarina jos kertoisin mitä ajattelen itsestäni. Yleisesti ottaen ei herätä ajatuksia.
Tiedän pari miestä, jotka ovat jääneet lapsuuden kotiinsa asumaan koko loppuelämäkseen, mutta toinen heistä on skitsfreenikko ja toinen ihan terve, mutta entinen perheyrityksen osakas, ja kun vanhemmat lopettivat firmansa, niin eipä poika mihinkään kodin ulkopuoleiseen työhön ole katsonut tarpeelliseksi mennä. Nyt auttelee ikääntyneitä vanhempiaan, kun heillä on jos minkäkinlaista terveydellistä ongelmaa.
Sitten tiedän pari siskosta, jotka ovat jääneet kotiinsa, ja hoitivat aikoinaan äitiään, joka on jo kuollut, ja nyt hoivaavat isäänsä.
Toinen siskoista tekee etätyötä, ja toinen on työtön, mutta en tiedä, onko tällä hetkellä jo päässyt fyysisistä vaivoistaan työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ylipäätänsä päästään vialliset aikamiehet ja -naiset jäävät sinkkuilemaan syntymäkotinsa peräkamariin äidin ja isän hoivapalveluiden käyttäjiksi, kun ei ole ollut sitä jotain, että olisivat osanneet tai muuten vaan kyenneet lähtemään kotoaan pois ja muuttaneet omilleen.
Minä asun lapsuudenkodissani, omakotitalo. Äitini muutti kerrostaloon miesystävänsä kanssa, joten minä muutin "kotiin". Maksan asumiskulut, ei lainoja ei yhtivastikkeita ei vuokraa.
Leppoisaa elämää, joskus kannattaa olla ainoa lapsi.
Remppaan asuntoa ja pidän huolta. Minulle tämä tulee joka tapauksessa kun äidistä aika jättää.
Enkä koe olevani sen erikoisempi kuin muut
Up