Työuupumuksen jälkeen työpaikan vaihtaminen - kokemuksia?

Itse olen saikulla vaikean työuupumuksen takia ja pohdintaa juurikin tuo työpaikan ja jopa alan vaihto. Eli en osaa neuvoa muuta kuin pitää opetella sanomaan ei ja pitämään omaa puoliaan. Ei varmaan ole yhtä oikeaa tapaa tästä selvitä.

Osui niin lähelle, että on pakko kommentoida. Haluan vain sanoa, että tulet varmasti pärjäämään ja menestymään uudessa työssäsi. Muista vaan nostaa mahdolliset epäkohdat ajoissa esille niin, ettet pääse uupumaan kasvaneen taakan alle. Tsemppiä, olet tehnyt hyvän ja oikean ratkaisun!

Mulla itselläni on sellainen olo, että tämä tilanne on vähän niin kuin pettäminen parisuhteessa... Jos molemmilla osapuolilla on sitoutumista korjata tilannetta ja halua jatkaa niin varmasti kannattaa yrittää. Mun osalta työpaikan puolelta ei ole tällaista sitoutumista. Työnantaja esimerkiksi ei ole tehnyt niitä asioita, joita uupumuksen aikana työterveysneuvotteluissa ym. sovittiin työssä jaksamisen ja pärjäämisen parantamiseksi. Ne vaan on jääneet, ja itse en ole jaksanut niistä pitää meteliä. Samalla katson vierestä kun sitä toista työuupunutta höösätään jo ties kuinka monetta vuotta ja mahdollistetaan kaiken maailman osa-aikaisuudet ja muut.

Olen yrittänyt ajatella, että se oma fiilis siitä, että en osaa mitään enkä pysty mihinkään, on jonkinlainen ajatusvääristymä. Ja että siitä on tosi vaikea päästä pois ainakin tässä samassa vanhassa työssä ja työyhteisössä. Voisin jäädä vielä vuosiksi venailemaan että muuttuisiko tämä tästä paremmaksi, tai sitten voin vaan todeta että tämä on ainutkertainen elämäni ja haluan katsoa, mitä muuta työelämällä olisi vielä tarjolla. Silti on sellainen syyllinen ja kurja olo, että mitä jos en sittenkään itse tehnyt tarpeeksi ja olisiko pitänyt yrittää vielä kääntää se viimeinenkin kivi. Työkaverit, ystävät ja perhe tosin yrittävät tolkuttaa että olen takuulla tehnyt ihan tarpeesi sen suhteen, että asiat työpaikalla muuttuisivat parempaan suuntaan...

-ap

Helpommin tilanne ratkeaa työpaikan vaihdolla mutta pitää muistaa pitää huolta omasta jaksamisesta siellä uudessa työssä paremmin kuin siinä missä koki työuupumuksen.

Mies vaihtoi ja hyvä niin. Oli helpompi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, kun vanhassa paikassa painolastina juurikin se tilannetta edesauttanut huono johtajuus ja yksilöiden kohtelu pelkkinä tuotantokoneina. Olisi ollut vaikea lähteä peruuttamaan siitä tilanteesta, vaatia vastuiden supistamista jne varsinkin kun muista työkavereistakaan ei ollut tueksi.

Uudessa työpaikassa vaan heti huomio omaan jaksamiseen ja ajoissa toimiminen ettei tilanne enää pääse kärjistymään!

Jos työyhteisö olisi joustava ja burn-out enemmän omista toimintatavoista seurannut ongelma, silloin voisi jääminenkin toimia.

Älä ole liian lojaali työnantajalle, firmojen tehtävä on tuottaa voittoa. PISTE. Työntekijät ovat yksi kuluerä ja aina saa uusia.

Tsemppiä uusiin hommiin; muista rakentaa uusi elämä niin että työ on vain yksi osa elämää; ei se mitä tai kuka olet. Uupumus on kokemus ja käytä sen oppeja haluamasi elämän rakentamiseen. On vain tämä yksi elämä ja tämä hetki; mieti miten jokaisen hetken käytät arvokkaasti

Kiitos tähänastisista kommenteista, ihanat <3

-ap

On tämä ihme yhteiskunta, työttömiä pilvin pimein ja toisaalta ihmiset uupuu työssään.

2 jatkaa vielä, että omalla kohdallani entinen työnantajani teki omalta puoleltaan pelin niin selväksi, että omaksi tehtäväksi jäi vain uskoa tilanne ja kerätä rohkeus toimia sen mukaisesti. Päätös on tosi vaikea, kun tykkää työstään, mutta jos toimii sydämen mukaan, ei voi mennä vikaan.

On ihmeellistä minustakin. Jos tässä meidänkin firman tapauksessa oltaisiin heti otettu se sijainen kun tajuttiin että työparini sairauslomat vaan jatkuvat ja pitenevät, niin tilanne olisi taatusti ollut omaltakin kannaltani ihan toinen. Olisi ne ongelmat ja arvoristiriidat olleet siellä työpaikalla edelleen, mutta niitä olisi ollut kuitenkin jonkinlainen kapasiteetti käsitellä.

Nyt on vaan sellainen olo, että pitäkää tunkkinne. Jonkinlaista yhteistyötä pitäisi näön vuoksi yrittää tehdä jatkossakin kun samalla, Suomen mittakaavassa aika pienellä toimialalla ollaan. Mutta ehkä se on omaltakin kannalta parempi, että yrittää ainakin ulospäin olla mahdollisimman neutraali ja kertoo sitten vaan omalle lähipiirille, mitä oikeasti ajattelee. Enkä varmaan ikinä saa tilaisuutta kertoa työnantajalle kaikkea sitä, mitä meni pieleen. Aikaisemmissa työpaikoissa on ennen lähtöä pidetty vielä viimeinen kehityskeskustelu, mutta tässä firmassa ei takuulla hyödynnetä pois lähtevien ihmisten näkemyksiä mitenkään.

-ap

Vaihdoin keväällä työpaikkaa. Nyt on mennyt kohta viisi kuukautta ja alan pikku hiljaa palautua. Olen edelleen hieman epävarma ja aloitekyvytön verrattuna omaan normaaliin, mutta en enää koe masennusta ja huonommuutta jatkuvasti. Monta viikkoa meni samalla lailla kuin edellisessä työssä eli lehtiä lukien ja somessa, mutta aloin lopulta tarttumaan töihin. Kyseessä on luova työ. Edellisen työn ongelma oli siis vähäiset työtehtävät, vähistä työtehtävistä tappelevat kollegat ja esimies joka pyrki vähentämään työtehtäviä entisestään (että voidaan vähentää henkilökuntaa). Töitä olisi siis ollut paljon, mutta niitä ei saanut tehdä. Töissä oli myös paljon matkustamista, joka pisti päivärytmin sekaisin.

Näkyy olevan kasvava ongelma tämä työuupumus. Voisivat edes tunnustaa sairaudesta niin ei tarvitsisi kikkailla sairasloman syillä.