Liityin Facebookiin 50-vuotiaana. Näin se vaikutti...
Tein profiilin Facebookiin. Hain samantien ihmisiä elämäni varrelta. Kahdessa päivässä olin jo ihan kypsä Facebookiin. Kukaan ei oikeastaan kiinnosta. Mutta se vakavin seuraus: kaikilla näyttää olevan niin täydellinen elämä, upeat kuvat. Kaikki on hienosti!
Etsin myös lasteni ikätovereita. Heilläkin kaikki asiat hyvin, Facebookin illuusion mukaan. Tiedän, että Instassa meno vielä parempaa, hienompaa, jne.
Kahdessa päivässä masennuin. Mulla elämä päin helvettiä.
Kommentit (4)
Facebook on ällö ja samoin on koko some, yäk yäk yäk. Pysyttelen niin paljon erossa kuin pystyn.
Mulla on päinvastainen kokemus. Kaverini ovat tavallisia kertovat rosoisesti elämästään ja ovat sodissa keskellä tai politiikassa tai vaan kotona normielämää viettämässä. Asioista puhutaan niitten oikeilla nimillä ja tuetaan toisiamme. Etsi oikeat ystävät. Se vie aikaa kyllä.
Mä en ole ajatellut liittyä sinne edes sitten kun olen 50v.
Onko tarkoitus Facessa esitellä kaikki parhain päin? Miten mä en innostu Facesta ollenkaan... Miksi pitäisi kaiken olla niin hyvin, kun oikeasti ei ole? Olen introvertti, erakko, yksinkulkija, yksinäinen susi. Ja outo.
Facebookin maailmankuva on erikoinen, ei sovi mulle.