Mistä tukea vakavan sairauteni vuoksi, koska ainoa ystäväni on unohtanut minut?

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti "ystäväsi" pitää sinuun etäisyyttä ihan syystä. Kuulostat aikamoiselta vaatijalta ja uhriutujalta. Toivot hänelle pahaa, koska hän ei ole salamana apunasi eikä lue ajatuksiasi. Ystävyys on vastavuoroista ja vapaaehtoista, ei toisella ole velvollisuutta soittaa.

Ota itse yhteyttä, jos kaipaat toisen tukea. Jos hän ei halua olla kanssasi yhteyksissä, kunnioita hänen päätöstään ja etsi seuraa muualta.

Kaikkea hyvää kuitenkin paranemiseen.

Juu näin teen tuon ihmisen suhteen, kuten neuvoit, en enää oikeastaan edes kaipaa tuota ns. teennäistä ystävääni, joka odottaa vaan muilta, että häntä muistettaisiin. Itse hän ei pysty, eikä kyke muutoinkaan minkäänlaiseen ystävyyden ylläpitämiseen.

Jo vuosia sitten kuulin häneltä itseltään, kun hän itse sairastui, ja oli pitkällä sairaslomalla työstään, niin hän ihmetteli minulle, että kummallista, etteivät hänen läheisimmätkään työkaverit ottaneet minkäänlaista yhteyttä häneen, ja muistaneet häntä sairasloman aikana.

Minä kyllä muistin häntä ja kävin tapaamassa viemisineen.  En enää tule noin tekemään jatkossa.

olla että sairautesi ja sinun tukitarpeesi on liikaa ystävällesi. Oletko saanut ammattiapua? Sitä yleensä tarjotaan jos ihminen sairastuu vakavaan sairauteen.

Ystäväni sairastui syöpään ja halusin ja yritin parhaani tukea ja auttaa häntä, mutta en riittänyt. Hänen tukitarpeensa oli liian suuri minulle. Hän halusi ainoastaan jutella syövästään ja miksi juuri hän sairastui. En ole terapeutti enkä osaa vastata fiksusti/viisasti hänen jatkuvaan kyselyyn.

Hän lopetti kaikki maitotuotteiden ja sokerin syömistä, ja suuttui kun en suostunut samaan. Hän oli vakuuttunut että maitoa ja sokeria aiheuttavat syöpää, ja siksi en olisi saanut käyttää niitä. Se oli minulle liikaa, en puutu aikuisten ruokatottumuksiin, enkä halua että joku kieltää minua syömästä esimerkiksi jugurttia.

Kiitokset kaikista normaaleista ja ystävällisistä neuvoista ja vinkeistä.

Olen onnellinen sen takia, että minulla on muitakin ja vieläkin läheisempiä tukijoita ympärilläni ja vierelläni oma ihana puoliso ja aikuiset lapset perheineen.

Sitten on paljon ihania muita läheisiä naispuolisia ystäviä kuin tuo yksi, jota olen erehdyksissäni pitänyt hyvänäkin ystävänä, mutta siihen hänestä ei näköjään sittenkään ole.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti "ystäväsi" pitää sinuun etäisyyttä ihan syystä. Kuulostat aikamoiselta vaatijalta ja uhriutujalta. Toivot hänelle pahaa, koska hän ei ole salamana apunasi eikä lue ajatuksiasi. Ystävyys on vastavuoroista ja vapaaehtoista, ei toisella ole velvollisuutta soittaa.

Ota itse yhteyttä, jos kaipaat toisen tukea. Jos hän ei halua olla kanssasi yhteyksissä, kunnioita hänen päätöstään ja etsi seuraa muualta.

Kaikkea hyvää kuitenkin paranemiseen.

Juu näin teen tuon ihmisen suhteen, kuten neuvoit, en enää oikeastaan edes kaipaa tuota ns. teennäistä ystävääni, joka odottaa vaan muilta, että häntä muistettaisiin. Itse hän ei pysty, eikä kyke muutoinkaan minkäänlaiseen ystävyyden ylläpitämiseen.

Jo vuosia sitten kuulin häneltä itseltään, kun hän itse sairastui, ja oli pitkällä sairaslomalla työstään, niin hän ihmetteli minulle, että kummallista, etteivät hänen läheisimmätkään työkaverit ottaneet minkäänlaista yhteyttä häneen, ja muistaneet häntä sairasloman aikana.

Minä kyllä muistin häntä ja kävin tapaamassa viemisineen.  En enää tule noin tekemään jatkossa.

Eihän tuollaisessa "ystävyydessä" ole mitän järkeä. Et taida edes pitää hänestä? Miksi haluat yhteydenottoa joltain, jota et kunnioita etkä kaipaa?

Sinun kannattaa varmasti jatkaa omaan suuntaasi ja panostaa ihmisiin, joista todella välität ja joiden seura antaa sinulle voimia.

Vierailija kirjoitti:

0/5 - kas kun ei trollille mikään tarjottu ratkaisu kelpaa.

Ehkä ne täällä usein vastaantulevat vastarannankiisket, jotka hakevat apua johonkin, mutta sitten mikään apuehdotus ei kuitenkaan ole hyvä tai sopiva, ovat joko trolleja, vahvan psyykkisen defenssin omaavia tai vähä-älyisiä - mitä lie - mutta ne, jotka apua tarvitsevat oikeasti _ja_ ovat valmiita vastaanottamaan apua, saavat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin hyviä apuneuvoja täältä virtuaalitodellisuudesta, kun näitä ketjuja lukevat, eli vaikka joku vänkääkin vastaan, niin joku toinen saattaa asiasta hyötyä. Tämä tällaisena yleishuomioina vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti "ystäväsi" pitää sinuun etäisyyttä ihan syystä. Kuulostat aikamoiselta vaatijalta ja uhriutujalta. Toivot hänelle pahaa, koska hän ei ole salamana apunasi eikä lue ajatuksiasi. Ystävyys on vastavuoroista ja vapaaehtoista, ei toisella ole velvollisuutta soittaa.

Ota itse yhteyttä, jos kaipaat toisen tukea. Jos hän ei halua olla kanssasi yhteyksissä, kunnioita hänen päätöstään ja etsi seuraa muualta.

Kaikkea hyvää kuitenkin paranemiseen.

Juu näin teen tuon ihmisen suhteen, kuten neuvoit, en enää oikeastaan edes kaipaa tuota ns. teennäistä ystävääni, joka odottaa vaan muilta, että häntä muistettaisiin. Itse hän ei pysty, eikä kyke muutoinkaan minkäänlaiseen ystävyyden ylläpitämiseen.

Jo vuosia sitten kuulin häneltä itseltään, kun hän itse sairastui, ja oli pitkällä sairaslomalla työstään, niin hän ihmetteli minulle, että kummallista, etteivät hänen läheisimmätkään työkaverit ottaneet minkäänlaista yhteyttä häneen, ja muistaneet häntä sairasloman aikana.

Minä kyllä muistin häntä ja kävin tapaamassa viemisineen.  En enää tule noin tekemään jatkossa.

Eihän tuollaisessa "ystävyydessä" ole mitän järkeä. Et taida edes pitää hänestä? Miksi haluat yhteydenottoa joltain, jota et kunnioita etkä kaipaa?

Sinun kannattaa varmasti jatkaa omaan suuntaasi ja panostaa ihmisiin, joista todella välität ja joiden seura antaa sinulle voimia.

Kiitos, niin olen jo tehnytkin.  Säälittävää vaan sen puoleen, että tuo kyseinen ystäväni on menettänyt jo aikaisempiakin ystävyyksiään ja ihan omalla käytöksellään.  Nyt sitten on vuorossa jo toisen hänen kummilapsensa äiti, joka ei aio olla enää tekemisissä! Oli tosiaan virhearvio ottaa lapseni kummitädikseen tuonkaltainen mielenterveydeltään epävakaa ihminen.