Miten parantaa miehen itsetuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos miehellä (tai ihmisellä siis ylipäätään) on haava itsetunnossa, niin se on yleensä peräisin lapsuus/nuoruusvuosilta. Ehkä vanhempiin liittyvästä kiintymyssuhteesta tai hylkäämiskokemuksista tai ehkä koulukiusaamisesta tms. Mutta pointti on, että sinä et voi puolisona sitä haavaa parantaa, eikä se ole edes sinun tehtävä. Voit kannustaa miestä menemään esim. psykoterapiaan, jossa hän voisi työstää noita epävarmuuksiaan ja kuvitelmaansa siitä että hän ei riitä tai kelpaa ja hylätyksi tulemisen pelkoaan.

Mistään näin syvästä en ole ajatellut että olisi kyse mutta nyt kun mainitsit niin mies ei koskaan puhu lapsuudestaan, sen verran tiedän että siellä on ollut jonkin asteista väkivaltaa. Hän on itse katkaissut välit peheeseensä ennen kuin tapasimme ja hänen vanhempansa eivät tiedä että heillä on lapsenlapsi.

Noita asioita en oikein voi ottaa esille, hän vetäytyy täysin tai saattaa jopa kävellä pois koska ei halua puhua. Olen antanut olla ja hän antaa murusia silloin tällöin kun hänestä itsestään siltä tuntuu.

Eli olin oikeassa. Miehen lapsuudenperheeseen liittyy jotain niin traumaattista tai ahdistavaa, että mies on päättänyt että ei voi olla enää tekemisissä heidän kanssaan. Tuollainen lapsuudenperhe / lapsuus kyllä jättää ihmisen persoonaan tai itsetuntoon tai minäkuvaan jälkiä, ei siitä mihinkään pääse. Ja asia on miehelle edelleen niin arka tai ahdistava, että edes sinun kanssa ei pysty siitä puhumaan. 

Puhumiseen pakottaminen ei toimi, olet tehnyt ihan oikein kun et häntä painosta. Riittää, että teet selväksi että olet aina valmis kuuntelemaan, jos hän joskus haluaa kertoa. 

Tiedän miksi hän välit katkaisi eikä siihen liity traumaa mutta olen saanut käsityksen ettei lapsuus ollut niin helppo miksi se välien katkaisu oli hänelle taas helppoa.

Yhä olisin kuitenkin taipuvaisempi masennuksen ja stressin kannalle vaikka lapsuus varmasti vaikuttaa siihen miten hän niitä käsittelee.

Kai ymmärrät, että lapsuus voi vaikuttaa myös siihen, että masentuuko ihminen vai ei.

Mutta ap onko mies ennen tuota työstressiään ollut varustettu loistavalla itsetunnolla?

Hänellä on liian rankkaa töissä ja vastuu/ työkuorma painaa. 

t. yksinyrittäjä, joka tunnistaa miehesi ajatuksia itsessään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehut uskottavasti aktin yhteydessä miehesi munaa niin itsetunto kohenee nopeasti. Helppoa ja yksinkertaista siis sellaista mitä me miehet ollaan.

Tämä neuvo ei yllätä :D Seksin määrä on yksi niistä suurista syyllisyyden aiheista joten olen päätynyt vakuuttelemaan että laatu korvaa määrän. Enkä valehtele vaan vilpittömästä kerron että hän on paras ketä minulla on ollut.

Mutta oikeastaan seksitä en saa hänelle puhua tai ehdottaa koska jos hän ei juuri sillä hetkellä halua seuraa taas muutaman päivän itsensä ruoskiminen siitä ettei minulle antanut.

Sori vaan mutta miehelläsi on aika paha ongelma. Arvaappa kuinka moni mies haluaisi naisen ehdottavan seksiä? Öbaut jokainen mies joka on tai on ollut pitkässä suhteessa. Stressi on pirullinen vaiva kun se vaikuttaa kaikkeen. Olen itsekkin jonkin verran stressaaja ja mulla se ilmenee unettomuutena.

Muutaman vuoden söin siksi unilääkkeitä. Sitten löysin helpotuksen ja en ole sen koommin tarvinut lääkkeitä.

Onhan se kannabis laitonta mutta kiviäkin kiinostaa kun se helpottaa. Mulle riittää 2-4 kertaa kuukaudessa niin en stressaa/ahdistu. En sano että sopii kaikille, kunhan kerron mikä itsellä helpottaa.

Kuulostaa burnoutilta ja masennukselta. Siihen ei kehuminen auta, jos tekemistä ja stressiä on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on liian rankkaa töissä ja vastuu/ työkuorma painaa. 

t. yksinyrittäjä, joka tunnistaa miehesi ajatuksia itsessään

Komppaan tätä. Joskus tein verokortilla hommia ja olin vähällä alkaa yrittäjäksi. Siinä oli ja on edelleen niin suuri paine etten halua moista.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies saanut mitään apua lapsuuden traumoihinsa ja masennukseensa? Onko hän saanut terapiaa tai lääkitystä?

Miehesi tarina kuulostaa vähän samalta kuin isälläni, jolla oli myös hyvin vaikea lapsuus. Hän pakeni ahdistustaan ja masennustaan yrittäjän töihin, eikä kyennyt purkamaan sydäntään edes äidilleni, saati että olisi hakenut ammattiapua. Lopulta masennus paheni ja kroonistui, ja isäni joutui jäämään eläkkeelle viisikymppisenä. Huonosti voivan isän kanssa vietetty lapsuus jätti jälkensä myös meihin lapsiin. Tarinan opetus on se, että ongelmiin on tartuttava ajoissa, jotta ne eivät pahenisi.

Miehellä on lapsuudessa yksi asia josta itse sanoo ettei silloin osannut käsitellä eikä ole sitä jälkeen päin tehnyt. Kyse ei ehkä ole traumasta vaan on enemmänkin aiheuttanut tunne-elämään lukon. Tämä näkyy välillä ja silloin puhumme siitä miten käsitellään se meidän elämässä, ei siitä itse lapsuuden asiasta.

Lääkitys miehellä on ollut mikä aiheutti mm potenssiongelmia. Myös minulla on aika kattava historia mielialalääkkeistä. Kumpikaan ei enää kovin kepeästi niihin suhtaudu enkä usko että vielä ollaan siinä pisteessä että tarvitaan.

Meillä siis on hyvä keskuteluyhteys kaikessa muussa paitsi tässä mikä aiheuttaa miehelle syyllisyyttä jonka aiheuttajana tunnun olevan minä.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on liian rankkaa töissä ja vastuu/ työkuorma painaa. 

t. yksinyrittäjä, joka tunnistaa miehesi ajatuksia itsessään

Tätä minä haluan syyttää. Tietysti se lapsuus voi vaikuttaa siihen miten asiaa käsittelee. Se miksi aloituksen tein on se kun hän tekee itse itselleen lisää stressiä stressaantumalla meidän suhteesta jossa ei ole mitään stressattavaa.

Haluan että hän on suhteessa yhtä onnellinen kuin minä.

Stressi lisää tuollaista syyllisyyden tuntoa. Ei se ole helppoa olla vähän läsnä, kun haluaisi olla enemmän, mutta aika ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Stressi lisää tuollaista syyllisyyden tuntoa. Ei se ole helppoa olla vähän läsnä, kun haluaisi olla enemmän, mutta aika ei riitä. 

Jos unohdetaan lapsuuden mahdolliset traumat ja niistä spekulointi niin pystynkö mitenkään auttamaan tässä asiassa? Teen joitain pieniä paperihommia mitä osaan mutta mies haluaa tehdä itse että pysyy paremmin mukana missä mennään.

Minulla on myös työ johon palata mikäli mieheltä loppuisi työt eli taloutemme ei riipu hänestä yksin.