Lue keskustelun säännöt.
Puolison haluttomuus, muuten toimiva suhde -ero?
21.10.2017 |
Eli tilanne on se, ettei puoliso halua enää seksiä (paitsi todella harvakseltaan). Aloitteita en enää jaksa tehdä itsekään, jatkuva torjutuksi tuleminen alkaa todella masentamaan ja katkeroittamaan. Suhde on kyllä muuten kaikin puolin toimiva ja jatkunut pitkään. En vaan jaksa uskoa muutokseen, kun toinen ei edes voi puhua asiasta eikä pidä asiaa ongelmana. Aina kyse on vaan muka olosuhteista tms. Itse en halua mitään toimintaa vastahakoisen ihmisen kanssa. Onko kukaan eronnut seksin puutteen takia toimivasta parisuhteesta? Kyllähän tämä tosiaan varmaan pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa muitakin ongelmia...
Kommentit (64)
Meillä puoliso oli haluton, ei halunnut seksiä, läheisyyttä eikä asiaa saanut mitenkään käsitellä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki oli hyvin ja suhdetta ei pidä pelkän seksin takia lopettaa. Uhkaili myös sillä, että tekee itselleen "jotain", jos eroamme.
Siihen päättyi keskustelu aiheesta, ja jotenkin itsekin ajattelin, ettei seksi nyt kai niin tärkeää ole.
Meni muutamia vuosia. Puolisoni tapasi naisen, jonka kanssa hän äkkiä löysi halunsa takaisin ja huomasi, ettei meidän ero niin pahasta olisikaan. Siispä erosimme.
Näin jälkeenpäin en pidä niin pahana sitä, että puoliso ei halunut seksiä - vaan sitä, että hän ei suostunut käsittelemään asiaa mitenkään ja asia ratkesi vasta, kun hänelle sattui tapahtumaan tämmöinen uusi ihastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua sitäkään. Vaikea juttu.
No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.
Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.
Oletko käynyt jossain asiantuntijalla? Lääkärillä? Psykologilla? Seksuaaliterapiassa? Kyllä aina voi sentään yrittää jotain. Ja vähintä mitä voi tehdä on se, että antaa puolisolle myötätuntoa eikä vaan käpertyä itseen ja läväytä eteen sopimattomia vaihtoehtoja, joista valita huonoin.
Unohdin sanoa etten ollut tuo kenelle vastasit.
Avainhan on tietysti, ainakin alkuun, tilanteesta keskusteleminen ja itsetutkiskelu - mistä tämä johtuu. Ap:n ongelma on nyt siis lähinnä siinä, ettei puoliso suostu puhumaan asiasta.
Tämä on ihan samanlainen parisuhdeongelma kuin kaikki muutkin - ne pitää selvittää yhdessä. Toisen osapuolen syyttely ei auta mitään vaan molempien pitäisi työskennellä asian eteen. Ei vain toisen.
Mutta tuossa tapauksessahan tuo haluton oli ihan äimänä, että mitä hän voi muka tehdä asialle? Olen samaa mieltä, että yhteinen ongelma ja yhteistyöllä pitää pyrkiä ratkaisemaan. Veikkaan, että aivan äärimmäisen harvoin toimitaan niin. Yleensä nimenomaan ohjataan sitä halukkaampaa olemaan kärsivällinen ja hienotunteinen, eikä toisinpäin. Toinen lyö jarrut päälle ja toinen loukkaantuu.
Näitä keskusteluja jonkin aikaa seuranneena olen huomannut, että tosi usein väitetään että haluttoman on pakko antaa vaikkei tee mieli. Siksi kerroin tuon puolen, miten pahalta se tuntuu, kun tyhmänä kokeilin. Ei tosiaan olisi kannattanut. Silloin en vielä ollut palstoja lueskellut eli ihan itse kuvittelin että halu tulee kun vähän kehoa painostaa.
Tämä on myös tosi herkkä asia. Veikkaan että suuri osa haluttomista syyttää itseään siitä että puoliso kärsii - kyllä me haluttomatkin voidaan tietää kuinka kauhesaa se on kauheaa kun tekee mieli muttei saa. Kun itse jo valmiiksi syyttää itseään, puolison sanat tuntuvat aika herkästi syytöksiltä.
Mä tunsin itseni maailman huonoimmaksi puolisoksi. Olisin halunnut haluta ja usein nautin puolison kanssa halailusta ja intohimoisestakin suutelusta. Kuitenkin kun olisi pitänyt mennä pidemmälle, keho tökkäsi ja ilmoitti että ei, ei käy, nyt sattuu ja tuntuu pahalta. Se tunne, kun puoliso kääntyy kerta toisensa jälkeen pettyneenä pois on ihan hirvittävä. Tuntui että petin hänet, mutten kertakaikkiaan saanut sitä inhottavaa tunnetta kehostani pois. Meidän olisi pitänyt puhua asiasta aiemmin. Paljon, paljon aiemmin.
Kyllä se tosiaan tuntui siitä toisestakin pahalta. Haitko ammattiapua? Miten siinä kävi?
Moni haluton on kokenut myös itse ihan toimivaksi tyydyttää toinen sitten muulla tavalla. Moni on kokenut, että se ei ole vastenmielistä koskea omaa rakasta ja tuottaa iloa vaihtoehtoisilla tavoilla, mikä myös itselleen sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua sitäkään. Vaikea juttu.
No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.
Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.
Oletko käynyt jossain asiantuntijalla? Lääkärillä? Psykologilla? Seksuaaliterapiassa? Kyllä aina voi sentään yrittää jotain. Ja vähintä mitä voi tehdä on se, että antaa puolisolle myötätuntoa eikä vaan käpertyä itseen ja läväytä eteen sopimattomia vaihtoehtoja, joista valita huonoin.
Unohdin sanoa etten ollut tuo kenelle vastasit.
Avainhan on tietysti, ainakin alkuun, tilanteesta keskusteleminen ja itsetutkiskelu - mistä tämä johtuu. Ap:n ongelma on nyt siis lähinnä siinä, ettei puoliso suostu puhumaan asiasta.
Tämä on ihan samanlainen parisuhdeongelma kuin kaikki muutkin - ne pitää selvittää yhdessä. Toisen osapuolen syyttely ei auta mitään vaan molempien pitäisi työskennellä asian eteen. Ei vain toisen.
Mutta tuossa tapauksessahan tuo haluton oli ihan äimänä, että mitä hän voi muka tehdä asialle? Olen samaa mieltä, että yhteinen ongelma ja yhteistyöllä pitää pyrkiä ratkaisemaan. Veikkaan, että aivan äärimmäisen harvoin toimitaan niin. Yleensä nimenomaan ohjataan sitä halukkaampaa olemaan kärsivällinen ja hienotunteinen, eikä toisinpäin. Toinen lyö jarrut päälle ja toinen loukkaantuu.
Näitä keskusteluja jonkin aikaa seuranneena olen huomannut, että tosi usein väitetään että haluttoman on pakko antaa vaikkei tee mieli. Siksi kerroin tuon puolen, miten pahalta se tuntuu, kun tyhmänä kokeilin. Ei tosiaan olisi kannattanut. Silloin en vielä ollut palstoja lueskellut eli ihan itse kuvittelin että halu tulee kun vähän kehoa painostaa.
Tämä on myös tosi herkkä asia. Veikkaan että suuri osa haluttomista syyttää itseään siitä että puoliso kärsii - kyllä me haluttomatkin voidaan tietää kuinka kauhesaa se on kauheaa kun tekee mieli muttei saa. Kun itse jo valmiiksi syyttää itseään, puolison sanat tuntuvat aika herkästi syytöksiltä.
Mä tunsin itseni maailman huonoimmaksi puolisoksi. Olisin halunnut haluta ja usein nautin puolison kanssa halailusta ja intohimoisestakin suutelusta. Kuitenkin kun olisi pitänyt mennä pidemmälle, keho tökkäsi ja ilmoitti että ei, ei käy, nyt sattuu ja tuntuu pahalta. Se tunne, kun puoliso kääntyy kerta toisensa jälkeen pettyneenä pois on ihan hirvittävä. Tuntui että petin hänet, mutten kertakaikkiaan saanut sitä inhottavaa tunnetta kehostani pois. Meidän olisi pitänyt puhua asiasta aiemmin. Paljon, paljon aiemmin.
Tuo on kyllä edelleen sitä itsekeskeisyyttä ja asian näkemistä vain omasta näkökulmasta. Asetupa hetki oikeasti siihen toisen asemaan: Tuollainen itsesi syyttäminenkin johtaa vain siihen, et puolison pitää vakuutella sulle et "et ole mikään kamala puoliso" eikä puolisolla ole mitään asiaa näyttää omia tunteitaan, kun sinua pitää vain suojella mielipahalta. Jos olisit halunnut tehdä asialle jotain, olisit varannut ajat joka mahdolliselle asiantuntijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua sitäkään. Vaikea juttu.
No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.
Asiasta on puhuttu, keskusteltu, ja olen valmis keskustelemaan lisää, ja mieheni saa puhua asiasta, ja pyytää keskustelemaan, olen valmis vaikka terapiaan, jota olen toki myös ehdottanut, mutta kyse ei olekaan paskasta parisuhteesta tai siitä ettei oma mies kiinnosta. Hän on edelleen juuri niin ihana ja rakas ja komistuukin vain. Olen käynyt lääkärissäkin. Jos mieheni ei ole onnellinen kanssani tässä tilanteessa, niin en voi oikeasti vain pakottaa itseäni seksiin, varsinkin kun mies ei ikipäivänä haluaisi seksiä niin että vastapuoli ei sitä halua. Joutuisin siis salaamaan haluttomuuteni, ja valehtelemaan että haluan seksiä. Minunko pitäisi siis valehdella miehelleni? Voin sanoa ettei hän pidä valehtelusta yhtään.
Niin kyllä, miehelläni on oikeus mielestäni erota tämän asian takia. Hän löytäisi sekunnissa paremman puolison kuin minä, mikäli paremmuutta mitataan tämänhetkisen seksuaalisen aktiivisuuden mittarilla. Ero on loppupeleissä tasa-arvoinen, sillä silloin kumpikin eroavat. Jos mieheni menee vieraaseen sänkyyn, sekin käy, mutta minulle tulee olla sama mahdollisuus myös.
Huomiona muutamalle puuaivolle sanoisin, että se ettei kerro koko elämänhistoriaansa yhdessä viestissä syntymästä eteenpäin, ei tarkoita sitä että ei sitten ole esim. käynyt rippuikoulua, tai haudannut isovanhempiaan. Viesti kertoo vain sen minkä viesti kertoo, ei yhtään enempää vaikka av-mamman mielikuvitus sinne tahtoisi lisäillä sitä sun tätä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puoliso oli haluton, ei halunnut seksiä, läheisyyttä eikä asiaa saanut mitenkään käsitellä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki oli hyvin ja suhdetta ei pidä pelkän seksin takia lopettaa. Uhkaili myös sillä, että tekee itselleen "jotain", jos eroamme.
Siihen päättyi keskustelu aiheesta, ja jotenkin itsekin ajattelin, ettei seksi nyt kai niin tärkeää ole.
Meni muutamia vuosia. Puolisoni tapasi naisen, jonka kanssa hän äkkiä löysi halunsa takaisin ja huomasi, ettei meidän ero niin pahasta olisikaan. Siispä erosimme.
Näin jälkeenpäin en pidä niin pahana sitä, että puoliso ei halunut seksiä - vaan sitä, että hän ei suostunut käsittelemään asiaa mitenkään ja asia ratkesi vasta, kun hänelle sattui tapahtumaan tämmöinen uusi ihastus.
Pelkään että itsellekin käy noin, että vaikka vuoden päästä löytyy mies jonka kanssa halut yhtäkkiä heräävätkin. Korostan kuitenkin, että en koe halua ollenkaan. En omaan mieheeni, mutta en muihinkaan. Syynä on luultavimmin monta vuotta kestänyt kaoottinen tilanne lähipiirissä, muuta en voi vaikuttaa siihen asiaan, vaikka jodun siinä olemaan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua sitäkään. Vaikea juttu.
No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.
Asiasta on puhuttu, keskusteltu, ja olen valmis keskustelemaan lisää, ja mieheni saa puhua asiasta, ja pyytää keskustelemaan, olen valmis vaikka terapiaan, jota olen toki myös ehdottanut, mutta kyse ei olekaan paskasta parisuhteesta tai siitä ettei oma mies kiinnosta. Hän on edelleen juuri niin ihana ja rakas ja komistuukin vain. Olen käynyt lääkärissäkin. Jos mieheni ei ole onnellinen kanssani tässä tilanteessa, niin en voi oikeasti vain pakottaa itseäni seksiin, varsinkin kun mies ei ikipäivänä haluaisi seksiä niin että vastapuoli ei sitä halua. Joutuisin siis salaamaan haluttomuuteni, ja valehtelemaan että haluan seksiä. Minunko pitäisi siis valehdella miehelleni? Voin sanoa ettei hän pidä valehtelusta yhtään.
Niin kyllä, miehelläni on oikeus mielestäni erota tämän asian takia. Hän löytäisi sekunnissa paremman puolison kuin minä, mikäli paremmuutta mitataan tämänhetkisen seksuaalisen aktiivisuuden mittarilla. Ero on loppupeleissä tasa-arvoinen, sillä silloin kumpikin eroavat. Jos mieheni menee vieraaseen sänkyyn, sekin käy, mutta minulle tulee olla sama mahdollisuus myös.
Huomiona muutamalle puuaivolle sanoisin, että se ettei kerro koko elämänhistoriaansa yhdessä viestissä syntymästä eteenpäin, ei tarkoita sitä että ei sitten ole esim. käynyt rippuikoulua, tai haudannut isovanhempiaan. Viesti kertoo vain sen minkä viesti kertoo, ei yhtään enempää vaikka av-mamman mielikuvitus sinne tahtoisi lisäillä sitä sun tätä.
Ei sun tarvitse alkaa muita haukkumaan, kertoo sinusta paljon. Mitäs lääkäri sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua sitäkään. Vaikea juttu.
No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.
Asiasta on puhuttu, keskusteltu, ja olen valmis keskustelemaan lisää, ja mieheni saa puhua asiasta, ja pyytää keskustelemaan, olen valmis vaikka terapiaan, jota olen toki myös ehdottanut, mutta kyse ei olekaan paskasta parisuhteesta tai siitä ettei oma mies kiinnosta. Hän on edelleen juuri niin ihana ja rakas ja komistuukin vain. Olen käynyt lääkärissäkin. Jos mieheni ei ole onnellinen kanssani tässä tilanteessa, niin en voi oikeasti vain pakottaa itseäni seksiin, varsinkin kun mies ei ikipäivänä haluaisi seksiä niin että vastapuoli ei sitä halua. Joutuisin siis salaamaan haluttomuuteni, ja valehtelemaan että haluan seksiä. Minunko pitäisi siis valehdella miehelleni? Voin sanoa ettei hän pidä valehtelusta yhtään.
Niin kyllä, miehelläni on oikeus mielestäni erota tämän asian takia. Hän löytäisi sekunnissa paremman puolison kuin minä, mikäli paremmuutta mitataan tämänhetkisen seksuaalisen aktiivisuuden mittarilla. Ero on loppupeleissä tasa-arvoinen, sillä silloin kumpikin eroavat. Jos mieheni menee vieraaseen sänkyyn, sekin käy, mutta minulle tulee olla sama mahdollisuus myös.
Huomiona muutamalle puuaivolle sanoisin, että se ettei kerro koko elämänhistoriaansa yhdessä viestissä syntymästä eteenpäin, ei tarkoita sitä että ei sitten ole esim. käynyt rippuikoulua, tai haudannut isovanhempiaan. Viesti kertoo vain sen minkä viesti kertoo, ei yhtään enempää vaikka av-mamman mielikuvitus sinne tahtoisi lisäillä sitä sun tätä.
Ok, ymmärrän. Vieraat sängyt kiinnostaa... Oletpa ovela! ;) Sit loppujen lopuksi tuo on mukamas "miehen valinta" että tuohon "ajaudutaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Höpöhöpö. Haluttomuus voi todellakin johtua vain siitä haluttomasta. Toki tuolla tavalla ei tarvitse kantaa mistään itse vastuuta. Haluttomien ei tarvitse katsoa peiliin koskaan, vika on aina jossain muussa ja he ansaitsevat ainoastaan myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Taas tällanen 50-lukulainen kannanotto. Oikein kaikki stereotypiat mukana.
Sen vaan sanon, että haluttomana yhdyntään ryhtyminen vain pahentaa haluttomuutta. Pitkään kuvittelin, ette haittaa, vaikka en itse saakaan yhdynnästä orgasmia miehen ennenaikaisen siemensyöksyn takia. Mutta se toimimattoman seksin jatkaminen vain vaikeuttaa entisestään nautinnon saamista, kun koko ajan odotat, että kohta se mies taas tulee, ei kannata innostua.
Naisilla tilanne on aika eri kuin miehillä, koska nainen voi ryhtyä yhdyntään ilman kiihottumistakin. Mies ei voi. Siksi naisilta vaaditaan "antamista" haluttomana, mutta miettiköön jokainen mies itse tykönään, kuinka kauan he itse viitsisivät vaivautua, jos ei hommasta saa mitään irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Taas tällanen 50-lukulainen kannanotto. Oikein kaikki stereotypiat mukana.
Mitäpä, jos perustelisit sen sijaan, että haukut. Tuo kommenttisi ei vie keskustelua mihinkään. Mutta sinulta taisi itse asiassa asiaperusteet jo loppua ketjun alkupäässä, kun et saanutkaan pelkästään "eroa jo!" -kommentteja, joita mitä ilmeisimmin toivoit.
Toistan. Haluttomuus on pariskunnan molempien osapuolten ongelma, ei ulkoistettavissa pelkästään toiselle.
Jos tuo on sinusta "50-lukulaista", niin ok. Keskustelua lienee turha jatkaa, koska et halua luopua marttyyrin kruunusta.
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että haluttomana yhdyntään ryhtyminen vain pahentaa haluttomuutta. Pitkään kuvittelin, ette haittaa, vaikka en itse saakaan yhdynnästä orgasmia miehen ennenaikaisen siemensyöksyn takia. Mutta se toimimattoman seksin jatkaminen vain vaikeuttaa entisestään nautinnon saamista, kun koko ajan odotat, että kohta se mies taas tulee, ei kannata innostua.
Naisilla tilanne on aika eri kuin miehillä, koska nainen voi ryhtyä yhdyntään ilman kiihottumistakin. Mies ei voi. Siksi naisilta vaaditaan "antamista" haluttomana, mutta miettiköön jokainen mies itse tykönään, kuinka kauan he itse viitsisivät vaivautua, jos ei hommasta saa mitään irti?
Seksi ei ole pelkkää yhdyntää, vaikka haluttomat aina tän näin esittääkin. Mikä siinä on niin iljettävää koskea siihen toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Taas tällanen 50-lukulainen kannanotto. Oikein kaikki stereotypiat mukana.
Mitäpä, jos perustelisit sen sijaan, että haukut. Tuo kommenttisi ei vie keskustelua mihinkään. Mutta sinulta taisi itse asiassa asiaperusteet jo loppua ketjun alkupäässä, kun et saanutkaan pelkästään "eroa jo!" -kommentteja, joita mitä ilmeisimmin toivoit.
Toistan. Haluttomuus on pariskunnan molempien osapuolten ongelma, ei ulkoistettavissa pelkästään toiselle.
Jos tuo on sinusta "50-lukulaista", niin ok. Keskustelua lienee turha jatkaa, koska et halua luopua marttyyrin kruunusta.
Sinä väität ihan pokkana, että haluttomuus ei KOSKAAN voi johtua haluttomasta ja kaipaat järkiperusteluita? Ootko ihan tosissasi?
Ja kyllä, se on molempien ongelma, jossa molemmilla on oma vastuualueensa ottaa toinen huomioon. Kuka edes väitti muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että haluttomana yhdyntään ryhtyminen vain pahentaa haluttomuutta. Pitkään kuvittelin, ette haittaa, vaikka en itse saakaan yhdynnästä orgasmia miehen ennenaikaisen siemensyöksyn takia. Mutta se toimimattoman seksin jatkaminen vain vaikeuttaa entisestään nautinnon saamista, kun koko ajan odotat, että kohta se mies taas tulee, ei kannata innostua.
Naisilla tilanne on aika eri kuin miehillä, koska nainen voi ryhtyä yhdyntään ilman kiihottumistakin. Mies ei voi. Siksi naisilta vaaditaan "antamista" haluttomana, mutta miettiköön jokainen mies itse tykönään, kuinka kauan he itse viitsisivät vaivautua, jos ei hommasta saa mitään irti?Seksi ei ole pelkkää yhdyntää, vaikka haluttomat aina tän näin esittääkin. Mikä siinä on niin iljettävää koskea siihen toiseen?
No ei tietenkään ole. Missä minä niin sanoin?
Mutta kun jos otan häneltä suihin tai vemputan käsin hänelle orgasmin, miten se edelleenkään lisää MINUN seksistä saamaani tyydytystä?
Ei niin hitto mitenkään.
Mies ei osaa tehdä minulle suulla tai käsin orgasmia, ei ole koskaan osannutkaan. Eikä vaivautunut, sen jälkeen kun itse on orkun saanut.
Yhdynnässä sain sen aiemmin, kun mieskin vielä jaksoi vähän pidempään.
Itse saan masturboiden orgasmin kyllä, mutta en halua siihen ketään observoimaan, vaan seksuaalinen mielikuvitukseni lentää vain yksin ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Taas tällanen 50-lukulainen kannanotto. Oikein kaikki stereotypiat mukana.
Mitäpä, jos perustelisit sen sijaan, että haukut. Tuo kommenttisi ei vie keskustelua mihinkään. Mutta sinulta taisi itse asiassa asiaperusteet jo loppua ketjun alkupäässä, kun et saanutkaan pelkästään "eroa jo!" -kommentteja, joita mitä ilmeisimmin toivoit.
Toistan. Haluttomuus on pariskunnan molempien osapuolten ongelma, ei ulkoistettavissa pelkästään toiselle.
Jos tuo on sinusta "50-lukulaista", niin ok. Keskustelua lienee turha jatkaa, koska et halua luopua marttyyrin kruunusta.
Kukahan tässä se marttyyri on? Lisäks päätät jo suoralta kädeltä ettei asiantuntijat voi auttaa... eikö kaikkee kannattais kuitenki kokeilla jos on kyseessä noinki iso asia?
Eikö se että kokee pahaa mieltä siitä ettei puoliso saa mitä tarvitsee ole juuri sitä toisen näkökannan katsomista?
Huomaan että tässä keskusteluketjussa mukana olevat haluttomat ovat a) nähneet puolisonsa kärsimyksen b) aloittaneet keskusteluita c) tarjonneet vaihtoehtoisia (paniikki)ratkaisuja ongelmaan. Mitä te halulliset olettekaan tarjonneet? Oletteko katsoneet asiaa puolisonne silmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se haluttomuus koskaan johdu vain haluttomasta itsestään. Yleensä syy on toimimattomassa/epätyydyttävässä seksissä. Jos seksi toimii ja joka kerta saa orgasmin, se motivoi. Jos taas orgasmia ei ole saanut vuosiin, aika harva jaksaa jatkaa.
Muita mahdollisia osatekijöitä ovat mm. uupumus, masennus, kotitöiden ja yövalvomisten kasautuminen sille haluttomalle, työstressi, parisuhderiidat, fyysiset sairaudet....
Asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Joku psykologi ei varmaan pysty asialle mitään, jos kyse on vaikkapa siitä, että (halukas) mies ei kestä laukeamatta minuuttia pidempään. Paljonko auttaa terapoida sitten naista!
Haluttoman puoliso harvoin haluaa katsoa kunnolla peiliin, tämä on oma kokemukseni. Helpompi voivotella tilannetta, uhriutua ja syyttää pelkästään toista.
Taas tällanen 50-lukulainen kannanotto. Oikein kaikki stereotypiat mukana.
Mitäpä, jos perustelisit sen sijaan, että haukut. Tuo kommenttisi ei vie keskustelua mihinkään. Mutta sinulta taisi itse asiassa asiaperusteet jo loppua ketjun alkupäässä, kun et saanutkaan pelkästään "eroa jo!" -kommentteja, joita mitä ilmeisimmin toivoit.
Toistan. Haluttomuus on pariskunnan molempien osapuolten ongelma, ei ulkoistettavissa pelkästään toiselle.
Jos tuo on sinusta "50-lukulaista", niin ok. Keskustelua lienee turha jatkaa, koska et halua luopua marttyyrin kruunusta.
Sinä väität ihan pokkana, että haluttomuus ei KOSKAAN voi johtua haluttomasta ja kaipaat järkiperusteluita? Ootko ihan tosissasi?
Ja kyllä, se on molempien ongelma, jossa molemmilla on oma vastuualueensa ottaa toinen huomioon. Kuka edes väitti muuta?
Jumalauta sä olet lukihäiriöinen. SINÄ aloit väittää muuta!
Mitä mä sanoin ekassa lauseessa. Tarkistapa.
En sanonut, etteikö myös haluttomassa olisi syytä. Sanoin, ettei haluttomuus koskaan johdu VAIN haluttomasta. Siis pelkästään!
Mene vittu runkulle. Puutteessa olo on vienyt sulta kaiken ajattelukyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon, että haluttomana yhdyntään ryhtyminen vain pahentaa haluttomuutta. Pitkään kuvittelin, ette haittaa, vaikka en itse saakaan yhdynnästä orgasmia miehen ennenaikaisen siemensyöksyn takia. Mutta se toimimattoman seksin jatkaminen vain vaikeuttaa entisestään nautinnon saamista, kun koko ajan odotat, että kohta se mies taas tulee, ei kannata innostua.
Naisilla tilanne on aika eri kuin miehillä, koska nainen voi ryhtyä yhdyntään ilman kiihottumistakin. Mies ei voi. Siksi naisilta vaaditaan "antamista" haluttomana, mutta miettiköön jokainen mies itse tykönään, kuinka kauan he itse viitsisivät vaivautua, jos ei hommasta saa mitään irti?Seksi ei ole pelkkää yhdyntää, vaikka haluttomat aina tän näin esittääkin. Mikä siinä on niin iljettävää koskea siihen toiseen?
No ei tietenkään ole. Missä minä niin sanoin?
Mutta kun jos otan häneltä suihin tai vemputan käsin hänelle orgasmin, miten se edelleenkään lisää MINUN seksistä saamaani tyydytystä?
Ei niin hitto mitenkään.
Mies ei osaa tehdä minulle suulla tai käsin orgasmia, ei ole koskaan osannutkaan. Eikä vaivautunut, sen jälkeen kun itse on orkun saanut.
Yhdynnässä sain sen aiemmin, kun mieskin vielä jaksoi vähän pidempään.
Itse saan masturboiden orgasmin kyllä, mutta en halua siihen ketään observoimaan, vaan seksuaalinen mielikuvitukseni lentää vain yksin ollessa.
No mikä sitä lisää? Ei mikään. Eikös se juuri ole se ongelma? Miksi mies ei voi saada nautintoa sillä aikaa, ku yrität(te) keksiä mistä sinä löydät halusi? Miksi ei voi antaa toiselle nautintoa, jos siitä ei ole itselle mitään haittaa.
Näitä keskusteluja jonkin aikaa seuranneena olen huomannut, että tosi usein väitetään että haluttoman on pakko antaa vaikkei tee mieli. Siksi kerroin tuon puolen, miten pahalta se tuntuu, kun tyhmänä kokeilin. Ei tosiaan olisi kannattanut. Silloin en vielä ollut palstoja lueskellut eli ihan itse kuvittelin että halu tulee kun vähän kehoa painostaa.
Tämä on myös tosi herkkä asia. Veikkaan että suuri osa haluttomista syyttää itseään siitä että puoliso kärsii - kyllä me haluttomatkin voidaan tietää kuinka kauhesaa se on kauheaa kun tekee mieli muttei saa. Kun itse jo valmiiksi syyttää itseään, puolison sanat tuntuvat aika herkästi syytöksiltä.
Mä tunsin itseni maailman huonoimmaksi puolisoksi. Olisin halunnut haluta ja usein nautin puolison kanssa halailusta ja intohimoisestakin suutelusta. Kuitenkin kun olisi pitänyt mennä pidemmälle, keho tökkäsi ja ilmoitti että ei, ei käy, nyt sattuu ja tuntuu pahalta. Se tunne, kun puoliso kääntyy kerta toisensa jälkeen pettyneenä pois on ihan hirvittävä. Tuntui että petin hänet, mutten kertakaikkiaan saanut sitä inhottavaa tunnetta kehostani pois. Meidän olisi pitänyt puhua asiasta aiemmin. Paljon, paljon aiemmin.