Puolison haluttomuus, muuten toimiva suhde -ero?

Kyllä tässä on takana toinen mies. Tivaa mieheltä, oletko kiinnostunut miehistä. Totuus paljastuu.

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

On myös epäreilua läväyttää tuollaiset vaihtoehdot ainoina mahdollisena: ero tai vieraat, koska ne ei ole kaikille se varteenotettava vaihtoehto. Aika ikävä punnintatilanne. Sama kun joku alkaisi tuosta noin vaan muuttamaan jotain asioita radikaalisti ja sanois toiselle et ota tai jätä. Ei mielestäni kuulu hyvään suhteeseen tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Mulla sama tilanne. En halua erota. Suhde on muuten niin hyvä, että voittaa seksin ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Oletko käynyt jossain asiantuntijalla? Lääkärillä? Psykologilla? Seksuaaliterapiassa? Kyllä aina voi sentään yrittää jotain. Ja vähintä mitä voi tehdä on se, että antaa puolisolle myötätuntoa eikä vaan käpertyä itseen ja läväytä eteen sopimattomia vaihtoehtoja, joista valita huonoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Ehkä sekään ei välitä kun sinäkään et selvästi välitä hänen tunteistaan.

Voiko parisuhdettaan toimia ilman haluja ja siten että toisen halut jatkuvasti torjutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Eli et ole tehnyt mitään muuta kuin esittänyt ultimatumeja... nii just. Ei tule edes mieleenkään, et voisit itse tehdä jotain.

Jos haluton osapuoli ei tunnusta ongelmaa ja toimi aktiivisesti sen ratkaisemiseksi, tilanne ei tule koskaan muuttumaan. Silloin vaihtoehdot ovat ero ja kärsiminen.

Minulle kolme kuukautta seksittömyyttä ilman mitään merkkejä paremmasta on raja, jonka jälkeen lähden. Jos toinen ei saa kolmessa kuukaudessa myönnettyä, että jotain pitäisi tehdä, ei niin tule tapahtumaan myöhemminkään.

En ole vielä eronnut, mutta kunhan lapset ovat hieman isompia, niin nostan kytkintä. Eipä ole vaimoa pitkään aikaan seksi tai edes halailu kiinnostanut. Ollaan kuin kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Oletko käynyt jossain asiantuntijalla? Lääkärillä? Psykologilla? Seksuaaliterapiassa? Kyllä aina voi sentään yrittää jotain. Ja vähintä mitä voi tehdä on se, että antaa puolisolle myötätuntoa eikä vaan käpertyä itseen ja läväytä eteen sopimattomia vaihtoehtoja, joista valita huonoin.

Unohdin sanoa etten ollut tuo kenelle vastasit.

Avainhan on tietysti, ainakin alkuun, tilanteesta keskusteleminen ja itsetutkiskelu - mistä tämä johtuu. Ap:n ongelma on nyt siis lähinnä siinä, ettei puoliso suostu puhumaan asiasta.

Tämä on ihan samanlainen parisuhdeongelma kuin kaikki muutkin - ne pitää selvittää yhdessä. Toisen osapuolen syyttely ei auta mitään vaan molempien pitäisi työskennellä asian eteen. Ei vain toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Ehkä sekään ei välitä kun sinäkään et selvästi välitä hänen tunteistaan.

Milläköhän tavalla minun mielestäsi siis pitäisi toimia?

Kuulostaa siltä, että parisuhteenne ongelma ei ole haluttomuus, vaan se, että teillä on erilaiset tarpeet. Sun on päätettävä, mitkä asiat elämässä ovat sinulle prioriteetteja ja mistä olet valmis niiden vuoksi joustamaan tai luopumaan. Sen jälkeen on helpompi elää muita syyttelemättä ja tehdä oikeanlaisia ratkaisuja itsensä vuoksi.

Täällä yksi haluton. Tilanne alkoi jo kauan sitten, lähti parisuhteen ulkopuolisesta kriisistä, joka vaikutti meihin molempiin negatiivisesti. Kumpikaan ei halunnut seksiä pitkään aikaan. Paranimme haluttomuudesta eri tahtiin, eikä mieheni ymmärtänyt oman haluttomuutensa loputtua etten ole vielä valmis. Asia alkoi hiertää. Keskustelimme, yritimme hakea syitä ja seurauksia. Teimme töitä yhdessä tilanteen parantamiseksi. Luulin että tilanne on hyvä, mutta ilmeisesti mies vain luovutti, sillä jonkin aikaa myöhemmin hän alkoi humalassa syytellä minua pihtaamisesta vaikkei ollut itsekään tehnyt alotteita. Hän ei ole puhunut asiasta tämän jälkeen.

Enää aikoihin mies ei ole koskenut minuun hellivästi. Hän vain kourii joskus humalassa, muttei pidä sylissä. Hän ei auta kotitöissä, vaan teen lähes kaiken yksin. Koen ettei hän arvosta minua. Miksi näkisin vaivaa ihmisen eteen sängyssä, kun hän ei ole koskaan edes kiittänyt minua mistään mitä teen meidän kotimme eteen.

Taitaa olla peli menetetty meillä...

Vierailija kirjoitti:

Eli tilanne on se, ettei puoliso halua enää seksiä (paitsi todella harvakseltaan). Aloitteita en enää jaksa tehdä itsekään, jatkuva torjutuksi tuleminen alkaa todella masentamaan ja katkeroittamaan. Suhde on kyllä muuten kaikin puolin toimiva ja jatkunut pitkään. En vaan jaksa uskoa muutokseen, kun toinen ei edes voi puhua asiasta eikä pidä asiaa ongelmana. Aina kyse on vaan muka olosuhteista tms. Itse en halua mitään toimintaa vastahakoisen ihmisen kanssa. Onko kukaan eronnut seksin puutteen takia toimivasta parisuhteesta? Kyllähän tämä tosiaan varmaan pidemmällä tähtäimellä aiheuttaa muitakin ongelmia...

Meillä sama tilanne. Muuten ihana ja toimiva parisuhde, vain läheisyys puuttuu ja seksikin vähenee. Nyt edellisestä kerrasta yli 3 viikkoa. Olin niin toivonut että nyt teinin ollessa reissussa pari päivää olisimme voineet nauttia läheisyydestä ja seksistä mutta ei, miehelle ei tullut edes mieleen moinen. Tehtyäni 90% aloitteista lähes 20v en enää jaksa olla se joka ehdottelee.

No, eilen tilanne sitten kärjistyi taas kerran. Olen miettinyt jo pitkään josko sopisimme etten edes odota enää mitään häneltä ja lopettaisimme harvat seksikerratkin. Ne kun tulee ihan puskista enkä ehdi millään lailla valmistautumaan niihin jolloin  nautintokin jää vajaaksi.

Keskustelimme asiasta ihan asiallisesti vaikka minua toki rupesi jossain vaiheessa itkettämään - olisi  hirveää lopettaa seksikin kun se on kuitenkin osa sitä mitä eniten kaipaan ja tarvitsen. Sanoin miehelle että hän voi hoitaa omat tarpeensa omin käsin tai muualla enkä itsekään aio homehtua vielä tässä iässä - en siis kieltäydy jos joku läheisyyttä tarjoaisi tulevaisuudessa v(tätä tuskin tapahtuu). Erota en silti halua.

Eihän siitä taas mitään tullut. Mies kokee että "kaikki" on hänen syytään ja aina vaan syyllistän vaikka kyse on vain erilaisista tarpeista. Itsehän ehdotin luopumista omista tarpeistani hänen hyväkseen?

En enää tiedä mitä tekisin. Naiseuteni kuivuu kokoon kuin rusina eikä mun pää kestä tällaista. Haluan kosketusta niin että kipeää tekee!

Mielestäni suhteessa ei ole reilua jättää toista pitkällä tähtäimellä ilman seksiä.. joko itse harrastaa tai antaa käydä hakemassa muualta, jos yhdessä haluaa olla muuten..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ekaa kertaa elämässäni tässä nyt puolen vuoden hiljainen jakso. ei vaan tee mieli. Olen miehelleni sanonut että voidaan erota jos hän haluaa. Hän ei halua. En minäkään, mutta en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä ja hyvää elämää, jokaisen täytyy tehdä se oma elämä onnelliseksi. Olen myös sanonut että minulle kyllä käy että hän käy vieraissa, mutta sitten sama oikeus on minullakin, kunhan haluni taas heräävät. Ei halua  sitäkään. Vaikea juttu.

No minusta on väärin perustella asiaa tuosta näkökulmasta "minä en voi ottaa vastuulleni miehen viihdyttämistä" Tämä asia on sellainen, jossa molempien on yritettävä, jos suhdetta halutaan jatkaa. Seksi kuuluu kuitenkin oletusarvoisesti suhteeseen ja se joka tekee "normiin" muutoksen, on myös mielestäni velvollinen tekemään asialle jotain.

Mitä sille voi tehdä jos ei vain kertakaikkiaan tee mieli? Ei se ole jokin vipu tai nappi päässä että no nyt mä haluan, aletaan hommiin! Jos halua ei ole, seksi vain toisen mieliksi voi tuntua todella pahalta, siitä huolimatta että itse olisi "päättänyt" että nyt haluan kokeilla. Ei se ole jotain mitä voi itse päättää jos kärsii haluttomuudesta ja sen pakottaminen vain pahentaa tilannetta: tulee ahdistusta, seksi sattuu, seuraava kerta tuntuu vielä pahemmalta. Kaikista hirveintä on kuitenkin tajuta että oma puoliso ei joko näe tai ei välitä siitä että toinen kärsii seksistä.

Oletko käynyt jossain asiantuntijalla? Lääkärillä? Psykologilla? Seksuaaliterapiassa? Kyllä aina voi sentään yrittää jotain. Ja vähintä mitä voi tehdä on se, että antaa puolisolle myötätuntoa eikä vaan käpertyä itseen ja läväytä eteen sopimattomia vaihtoehtoja, joista valita huonoin.

Unohdin sanoa etten ollut tuo kenelle vastasit.

Avainhan on tietysti, ainakin alkuun, tilanteesta keskusteleminen ja itsetutkiskelu - mistä tämä johtuu. Ap:n ongelma on nyt siis lähinnä siinä, ettei puoliso suostu puhumaan asiasta.

Tämä on ihan samanlainen parisuhdeongelma kuin kaikki muutkin - ne pitää selvittää yhdessä. Toisen osapuolen syyttely ei auta mitään vaan molempien pitäisi työskennellä asian eteen. Ei vain toisen.

Mutta tuossa tapauksessahan tuo haluton oli ihan äimänä, että mitä hän voi muka tehdä asialle? Olen samaa mieltä, että yhteinen ongelma ja yhteistyöllä pitää pyrkiä ratkaisemaan. Veikkaan, että aivan äärimmäisen harvoin toimitaan niin. Yleensä nimenomaan ohjataan sitä halukkaampaa olemaan kärsivällinen ja hienotunteinen, eikä toisinpäin. Toinen lyö jarrut päälle ja toinen loukkaantuu.

Musta se lähtökohta et ikäänkuin vain sen halukkaan osapuolen tulee kaikilla keinoilla pyrkiä miellyttämään ja huomioimaan toista, on hyvin epäreilu ja johtaa epätasa-arvoon suhteessa. Sillä halukkaallakin on tunteet, jotka vois joskus ottaa huomioon. sen lisäksi että on viety tuosta noin vaan oleellinen osa parisuhteesta, saa osakseen torjuntaa ja usein myös kiukuttelua. Kyllä se herättää paljon epämieluisia tunteita. Ja tähän päälle pitäisi vaan pyrkiä miellyttämään toista kaikin tavoin.