Lue keskustelun säännöt.
Tein vaikea päätöksen ja jätän masentuneen mieheni
21.10.2017 |
En jaksa enää tätä, mies vie elämänilon minultakin. On jatkuvasti naama nurinpäin, valittaa ja syyllistää, antaa ymmärtää että minä teen hänelle pahan olon. Kaikki, mitä teen on väärin ! Käyn töissä, teen ruokaa, siivoan eli yritän pitää huushollin pystyssä. Mies nyhjää kotona kalsarit jalassa, nukkuu tai juo kahvia ja ravaa röökillä. Kun tulen kotiin, vastassa on pahantuulinen ja pahanhajuinen ukko joka ottaa suurena loukkauksena jos odotan hänen hakevan maitoa tai vievän roskapussin ! Valittaa "metelistä" kun teen ruokaa tai siivoan.
Ei edes syö, vaan eläisi makealla ja suuttuu kuin lapsi kun en tuonutkaan kaupasta karkkipussia tai keksejä, kun käsken hakea itse paukkuu ovet.
OLen koettanut tukea ja ymmärtää, kävimme jopa yhdessä juttelemassa miehen masennuksesta ja vaikutuksesta parisuhteeseen. Miehellä siis todettu vaikea masennus 2v sitten , oireita on kuitenkin ollut jo pitkään. Diagnoosin jälkeen mies tuntui kuitenkin jotenkin antavan periksi ja väittää, ettei voi edes vessaa vetää "kun masennus"! On lihonut useita kiloja ja olemus muuttunut pultsarimaiseksi.
Olen piru vie koettanut ymmärtää ja tukea, nähdä ihmisen johon aikoinaan rakastuin, ajatella että masennus puhuu eikä mies, mutta nyt meni kuppi nurin. Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää! Mies saa jäädä rivariimme ja minä etsin vuokra-asunnon kaupungilta. Ainoa lapsemme on jo 17 v ja asuu omillaan, eli ei onneksi ole pieniä lapsia joille pitäisi yrittää selittää tilanne. Että äiti rakastaa isiä muttei jaksa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Eli jätät sairaan ihmisen heitteille? Huolehdi nyt kuitenkin ensin, että miehellä on kunnon hoitokontakti tai joku muu sukulainen/ystävä joka auttaa miestäsi. Koska avun tarpeessa mies selkeästi on, jätetyksi tuleminen voi jopa olla sellainen "viimeinen niitti" joka johtaa masennuksen pahenemiseen ja itsetuhoisuuteen. Helppoa tuollaisen ihmisen kanssa ei ole, sen uskon ja tiedän (itsekin vaikean masennuksen kokeneena), mutta tukea tuossa tilanteessa tarvitsee kun ei itse jaksa mitään eikä kykene mihinkään.
On säännöllinen lääkärikontakti ja lisäksi veljensä auttaa tarvittaessa.
a.p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran noin, ettei lapsetkaan joudu kärsimään, niin pelasta itsesi!
Tiedän, ettei ole niin helposti tehty kuin sanottu. Mutta ihanaa, että olet huomannut tuon, että saat tehdä ja tukea toista niin kauan kuin sinussa on kaloriakaan energiaa jäljellä. Ja silti se ei auta yhtään. Mies vain ottaa ja ottaa, mutta ei nouse kaikesta saamastaan huolimatta milliäkään ylöspäin.
Ei erokaan häntä paranna. Mutta ei ole mitään järkeä siinäkään, että sinä joudut samaan jamaan. Vaikka lapset ovatkin jo aikuisia, niin on heille kuitenkin tärkeää, että on edes yksi vanhempi, jolla on toimintakyky tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jätät sairaan ihmisen heitteille? Huolehdi nyt kuitenkin ensin, että miehellä on kunnon hoitokontakti tai joku muu sukulainen/ystävä joka auttaa miestäsi. Koska avun tarpeessa mies selkeästi on, jätetyksi tuleminen voi jopa olla sellainen "viimeinen niitti" joka johtaa masennuksen pahenemiseen ja itsetuhoisuuteen. Helppoa tuollaisen ihmisen kanssa ei ole, sen uskon ja tiedän (itsekin vaikean masennuksen kokeneena), mutta tukea tuossa tilanteessa tarvitsee kun ei itse jaksa mitään eikä kykene mihinkään.
On säännöllinen lääkärikontakti ja lisäksi veljensä auttaa tarvittaessa.
a.p
Eikä varmasti poissuljettua ole sekään, että ap auttaa tarvittaessa.
Mutta masentunt vaatii liikaa, kun vaatii, että toinen uhraa koko elämänsä hänen sairaudelleen. Kyllä yhden uhrin on riitettävä.
Miksi se ukko saisi jäädä rivariin ja sinä lähtisit vuokralle? Ukko joutaa mennä vuokralle, eihän tuollainen jaksa mitään siivota ja korjailla edes.
Se ei saa nuoren naisen pimppiä niin sitä masentaa. Kateus siellä pohjalla syntinä luuraa.
Ero varmaan hyvä. Ei kaikkia voi pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä päätös. Et voi uhrata koko elämääsi. Näet selkeästi, että diagnoosi oli oikeutus heittäytyä.
Helppo olla ottamatta vastuuta ja vaatia palvelua. Näen, että miehesi tulee pärjäämään hyvin, kun ottaa itse vastuun. (Tuossa suhteessa te tavallaan kumpikin uhriudutte, ja se syö kumpaakin)
Jos ei edes syö kunnolla, niin sehän käy niin, että aivot tekee tenän ja se masennus on siinä koko ajan. Kumin ravintoa aivot tarvitsevat niinkuin kroppakin.
Kummasti se voima löytyy, kun saa itse tehdä.
Mieti mistä luovut, että se on sinulle hyvä. Ettet jättäydy alle. Kaipaat muutosta sinäkin.
Tuo vuokralle muutto voi olla aluksi hyvä ja sitten katsoa miten toimitte.
Voimia sinulle. Hyvä ratkaisu. Pysy päätöksessäsu.
Ymmärrän hyvin sua. Oma mieheni on perusluonteeltaankin jo negatiivinen nykyään. Kaikilla muilla on asiat paremmin ja kuppi on ns.aina lähes tyhjä hänellä. Tähän liitettynä alhainen testosteroni, hoito on, mutta negatiivisuus lisääntyy. Tuntuu että tukehdun, tuntuu että voi olla oma itseni ja oma mieliala kärsii. Meillä vielä 3 lasta kotona, mutta tuntuu että en enää kauaa jaksa. Tätäkö tää elämä on, vaikeaa pelkästään, en meinaa itsekään nähdä enää asioita positiivisesti. Tuntuu että oon umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kirjoitan tätä, mies istuu vessassa röökillä. On pahalla tuulella ja pitää mykkäkoulua, koska vaihdoin lakanat ja pyysin että kävisi edes nopeasti suihkussa! Kuvottava hien ja röökin haju joka tarttuu lakanoihin ja sohvaan ja joka paikkaan. Ei tee mieli päästä sänkyyn haisemaan!
Lääkitys on, en ymmärrä miksei se auta :( Ikäänkuin mies ei tahtoisikaan voida paremmin.
a.p
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää tätä, mies vie elämänilon minultakin. On jatkuvasti naama nurinpäin, valittaa ja syyllistää, antaa ymmärtää että minä teen hänelle pahan olon. Kaikki, mitä teen on väärin ! Käyn töissä, teen ruokaa, siivoan eli yritän pitää huushollin pystyssä. Mies nyhjää kotona kalsarit jalassa, nukkuu tai juo kahvia ja ravaa röökillä. Kun tulen kotiin, vastassa on pahantuulinen ja pahanhajuinen ukko joka ottaa suurena loukkauksena jos odotan hänen hakevan maitoa tai vievän roskapussin ! Valittaa "metelistä" kun teen ruokaa tai siivoan.
Ei edes syö, vaan eläisi makealla ja suuttuu kuin lapsi kun en tuonuötkaan kaupasta karkkipussia tai keksejä, kun käsken hakea itse paukkuu ovet.OLen koettanut tukea ja ymmärtää, kävimme jopa yhdessä juttelemassa miehen masennuksesta ja vaikutuksesta parisuhteeseen. Miehellä siis todettu vaikea masennus 2v sitten , oireita on kuitenkin ollut jo pitkään. Diagnoosin jälkeen mies tuntui kuitenkin jotenkin antavan periksi ja väittää, ettei voi edes vessaa vetää "kun masennus"! On lihonut useita kiloja ja olemus muuttunut pultsarimaiseksi.
Olen piru vie koettanut ymmärtää ja tukea, nähdä ihmisen johon aikoinaan rakastuin, ajatella että masennus puhuu eikä mies, mutta nyt meni kuppi nurin. Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää! Mies saa jäädä rivariimme ja minä etsin vuokra-asunnon kaupungilta. Ainoa lapsemme on jo 17 v ja asuu omillaan, eli ei onneksi ole pieniä lapsia joille pitäisi yrittää selittää tilanne. Että äiti rakastaa isiä muttei jaksa.
Se diagnoosi saattoi olla lopullinen niitti. Sairaan ihmisen leima lopuksi elämää, eikä se diagnoosin antama stigma häviä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran noin, ettei lapsetkaan joudu kärsimään, niin pelasta itsesi!
Tiedän, ettei ole niin helposti tehty kuin sanottu. Mutta ihanaa, että olet huomannut tuon, että saat tehdä ja tukea toista niin kauan kuin sinussa on kaloriakaan energiaa jäljellä. Ja silti se ei auta yhtään. Mies vain ottaa ja ottaa, mutta ei nouse kaikesta saamastaan huolimatta milliäkään ylöspäin.
Ei erokaan häntä paranna. Mutta ei ole mitään järkeä siinäkään, että sinä joudut samaan jamaan. Vaikka lapset ovatkin jo aikuisia, niin on heille kuitenkin tärkeää, että on edes yksi vanhempi, jolla on toimintakyky tallella.
Kiitos kauniista sanoista <3
a.p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan kyseessä enää edes pelkkä masennus? Masentunut kyllä lamaantuu, mutta jos on edes jotain joka potkii eteenpäin, ei masennusta edes havaitse, ellei asiasta itse kerro muille. Kuvaus vaikuttaa siltä, ettei kaverilla ole mitään tekemistä, joten siksi hän on niin sanotusti masentunut, vaikka syy on ihan muualla. Kuvauksesta voisi päätellä, että kyseessä on työtön ihminen. Onko asia näin? No, oli miten oli, aloittaja on tekemässä päätöstä, joka vapauttanee hänet itsensä tästä helvetistä.
Itsekin olen käynyt terapiassa lievän masennuksen vuoksi, mutta apua siitä ei ollut oikeastaan ollenkaan. Lääkkeitä en ole ottanut, koska ne ovat vasta viimeinen apu. Mutta todellinen syy siihen, että ihmiset masentuvat on tietenkin eriarvoistumisessa ja syrjäyttämisessä. Ilmiötä nimeltä "syrjätyminen" ei ole olemassakaan. Tulevaisuudessa syrjäytettyjä ja vasten tahtoaan virattomia työttömiä on vielä nykyistäkin paljon enemmän. Olemme vasta hyvällä alulla kohti todellista kansakunnan laaja pahoinvointitilaa.
Kuulostaa todella oudolta vaikeasti masentuneen käytökseltä. Siis että jaksetaan olla pahalla tuulella, kiukutella, paiskoa ovia, ravata röökillä. Minäkin arvelen että on jotain muuta taustalla ja käyttää masennusta vain helppona tekosyynä käyttäytyä törkeästi.
-vaikeasti masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus kuolema kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää tätä, mies vie elämänilon minultakin. On jatkuvasti naama nurinpäin, valittaa ja syyllistää, antaa ymmärtää että minä teen hänelle pahan olon. Kaikki, mitä teen on väärin ! Käyn töissä, teen ruokaa, siivoan eli yritän pitää huushollin pystyssä. Mies nyhjää kotona kalsarit jalassa, nukkuu tai juo kahvia ja ravaa röökillä. Kun tulen kotiin, vastassa on pahantuulinen ja pahanhajuinen ukko joka ottaa suurena loukkauksena jos odotan hänen hakevan maitoa tai vievän roskapussin ! Valittaa "metelistä" kun teen ruokaa tai siivoan.
Ei edes syö, vaan eläisi makealla ja suuttuu kuin lapsi kun en tuonuötkaan kaupasta karkkipussia tai keksejä, kun käsken hakea itse paukkuu ovet.OLen koettanut tukea ja ymmärtää, kävimme jopa yhdessä juttelemassa miehen masennuksesta ja vaikutuksesta parisuhteeseen. Miehellä siis todettu vaikea masennus 2v sitten , oireita on kuitenkin ollut jo pitkään. Diagnoosin jälkeen mies tuntui kuitenkin jotenkin antavan periksi ja väittää, ettei voi edes vessaa vetää "kun masennus"! On lihonut useita kiloja ja olemus muuttunut pultsarimaiseksi.
Olen piru vie koettanut ymmärtää ja tukea, nähdä ihmisen johon aikoinaan rakastuin, ajatella että masennus puhuu eikä mies, mutta nyt meni kuppi nurin. Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää! Mies saa jäädä rivariimme ja minä etsin vuokra-asunnon kaupungilta. Ainoa lapsemme on jo 17 v ja asuu omillaan, eli ei onneksi ole pieniä lapsia joille pitäisi yrittää selittää tilanne. Että äiti rakastaa isiä muttei jaksa.
Se diagnoosi saattoi olla lopullinen niitti. Sairaan ihmisen leima lopuksi elämää, eikä se diagnoosin antama stigma häviä koskaan.
Diagnoosi tavallaan mitätöi ihmisen ja aiheuttaa ihmisyyden katkeamisen. Siinä hoidetaan sairaus pahemmaksi. Se on reaktio jota ihminen ei ole valinnut. Traumatisoi kertaalleen alkuperäisellä asialla sen sijaan antaisi ratkaisun.
Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi.Et jaksa miestäsikään ,jos itse katkeat. Autat jos pystyt.
Suosittele ihmeessä miehellesi skeematerapiaa, mikäli mikään muu terapiamuoto ei ole hänelle tehonnut. Tai osta hänelle luettavaksi Kimmo Takasen Tunne lukkosi, mikä perustuu kyseiseen terapiamuotoon. Itse olen oireillut koko elämäni ja vasta kyseinen terapiamuoto toi sellaisen läpimurron, jonka jälkeen palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja toipuminen alkoi välittömästi.
On täysin oikein ja jopa tervettä ottaa etäisyyttä, että mies saisi aikaa parantua sen sijaan, että hän käyttää sinua syyllisenä ongelmilleen. Hänen pitäisi kokea, että ongelma on hänessä, eikä muissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan tätä, mies istuu vessassa röökillä. On pahalla tuulella ja pitää mykkäkoulua, koska vaihdoin lakanat ja pyysin että kävisi edes nopeasti suihkussa! Kuvottava hien ja röökin haju joka tarttuu lakanoihin ja sohvaan ja joka paikkaan. Ei tee mieli päästä sänkyyn haisemaan!
Lääkitys on, en ymmärrä miksei se auta :( Ikäänkuin mies ei tahtoisikaan voida paremmin.
a.p
Lääkitys on ehkä väärä jos ei auta. Onko kokeiltu riittävän monia erilaisia lääkkeitä? Tai sitten diagnoosi on väärä/puutteellinen, tuossa voi olla jotain muutakin kuin masennusta, esim. jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Mies on varmaankin vihainen ja ärtynyt ennen kaikkea omaan oloonsa, mutta purkaa sen sitten sinuun.
Ap on järkyttävän kärsivällinen ja pitkäpinnainen. Maailma ei muutu siitä yhtään paremmaksi paikaksi kun sinä pilaat elämäsi tuon miehen rinnalla. Mieshän on aivan über-sika!
Toteuta myös uhkauksesi, mutta en käsitä miksi miehen pitäisi jäädä nykyiseen asuntoonne. Toisaalta ympäristön vaihdos on sinulle varmasti hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan tätä, mies istuu vessassa röökillä. On pahalla tuulella ja pitää mykkäkoulua, koska vaihdoin lakanat ja pyysin että kävisi edes nopeasti suihkussa! Kuvottava hien ja röökin haju joka tarttuu lakanoihin ja sohvaan ja joka paikkaan. Ei tee mieli päästä sänkyyn haisemaan!
Lääkitys on, en ymmärrä miksei se auta :( Ikäänkuin mies ei tahtoisikaan voida paremmin.
a.p
Lääkitys on ehkä väärä jos ei auta. Onko kokeiltu riittävän monia erilaisia lääkkeitä? Tai sitten diagnoosi on väärä/puutteellinen, tuossa voi olla jotain muutakin kuin masennusta, esim. jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Mies on varmaankin vihainen ja ärtynyt ennen kaikkea omaan oloonsa, mutta purkaa sen sitten sinuun.
Ei se lääkitys mitään autakaan, vaan ainoastaan lievittää tunneryöppyjä ja niihin liittyviä poikkeuksellisen voimakkaita fyysisiä reaktioita, joita omat ajatukset aiheuttavat. Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun vatsanpohjasta kouraisee jotain hyvää tai pahaa ajatellessa tai on hetkellisesti niin stressaantunut tai vihainen, ettei kykene kontrolloimaan tunteitaan. Siihen lääkkeet ovat tarkoitettu, eivätkä ne paranna haitallisia ajatuksia, jotka nuo tuntemukset aiheuttavat. Lääkkeiden tarkoitus on ainoastaan saada ihminen ns. vakaalle pohjalle, jolloin hän kykenisi ajattelemaan järkevästi ja terapiasta voisi olla jotain hyötyä.
Miehesi tarvitsee terapiaa ja ennen kaikkea halun itse muuttua! Mielenterveyden diagnooseilla ei ole muuta merkitystä kuin se, että niiden on tarkoitus kuvata nykytilannetta vähän niinkuin vaikka murtunut jalka tai mikä tahansa muu lääketieteellinen diagnoosi, jolloin lääkäri (ja potilas) itse tietää, mikä on todennäköinen hoitopolku ja mikä mahdollisesti korjaa oireen. Ei riitä, että oireeseen saa lääkityksen, vaan on myös tärkeää ymmärtää, mikä sen aiheutti ja ennen kaikkea miksi ihminen toimi siten, että hänelle kyseinen oire syntyi. Vain siten voi estää toistamasta samoja virheitä tulevaisuudessa.
Masennukseen on turha syödä lääkkeitä, ellei itse aiheuttajaa saada samalla poistettua. Ap ilmeisesti on pakotettu uskomaan, että kyseessä on pelkkä masennus, vaikkei asia aivan selvästi niin olekaan. Edelleen mietityttää, että onko kyseessä täysin tarpeettomaksi itsensä tunteva henkilö, ja työtön henkilö? Jos näin on, niin tilanne saattaa olla jopa hyvä vielä. Tuo makean syöminen on niin sanottua lohtusyömistä, joka kielii masennuksesta, mutta se on vain yksi oire monien joukossa. Muu käyttäytyminen voi olla henkilölle jopa ominta ja niiden taustat eivät ole välttämättä edes ap:n tiedossa. Voi olla, etteivät ne ole edes tämän masentuneen itsensäkään tiedossa olevia.
Eli jätät sairaan ihmisen heitteille? Huolehdi nyt kuitenkin ensin, että miehellä on kunnon hoitokontakti tai joku muu sukulainen/ystävä joka auttaa miestäsi. Koska avun tarpeessa mies selkeästi on, jätetyksi tuleminen voi jopa olla sellainen "viimeinen niitti" joka johtaa masennuksen pahenemiseen ja itsetuhoisuuteen. Helppoa tuollaisen ihmisen kanssa ei ole, sen uskon ja tiedän (itsekin vaikean masennuksen kokeneena), mutta tukea tuossa tilanteessa tarvitsee kun ei itse jaksa mitään eikä kykene mihinkään.