Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu

Olen työskennllyt sekä yksityisesä että kunnallisessa ja

minun kokemukseni mukaan kunnallisessa lapset saivat syödä kyllä vatsansa täyteen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kyllä muutama tarvitsisi terapiaa ja makumatkoja. Näin saataisiin heidän suhtautumisensa ruokaan normalisoitua. Ei ole tervettä miten osa täällä maistamiseen suhtautuu. Nyt aikuisena teilläkin on mahdollisuus vihdoin oppia syömään monipuolisesti ja jättää ne traumat taakse.

Se on mielestäsi selkeä trauma jos henkilö pitää lihasta muttei kalasta,

ja näinollen  valitsee pääsääntöisesti lihaa lautaselleen (tehnyt näin pienestä pitäen).

Aika venyvä käsite tuo trauma.

Ei vaan se että meuhkaa ja kitisee jos pitää jotain edes maistaa. Jos saa valita mitä lautaselleen laittaa, niin laittaa sitten sitä mistä pitää. Monesti nyt päiväkodissa on laskettu niin, että sielä on vaikka perunoita ja jauhelihakastiketta ja salaatti. Jos lapsi ei sitä halua syödä, niin ei ole korvaavaa ruokaa.

Ja mitoitukset on aika tarkkoja, eli lapselle ei voi antaa vaikka lisää perunaa, jos kastike ei maistu mutta peruna maistuu.

Tai leipää niin, että maha täyttyy. Varsinkaan, jos nirsoilijoita on enemmän. Lisäksi lapsen on hyvä maistaa, koska joku ruoka mistä ei aikaisemmin pitänyt voi maistua nyt hyvältä. Maistamisen jälkeen voi sitten syödä kaiken sen mikä siitä lautaselta maistuu ja jos mitoitus sallii saa vaikka lisäleivän.

Nyt tämä muuttui mielenkiintoiseksi.

Lapselle ei voi antaa lisää perunaa, tarkkojen "mitoitusten" vuoksi?

Peruna on yksi HALVIMPIA ja EDULLISEMPIA ruoka-anesosia!

Eikö jukolauta nyky suomessa lapsi saa lisää perunaa ja leipää jos on nälkä.

Koska on mitoitettu, niin oerunaa ei lapselle tipu koska ne on laskettu?

Laskekaa uudelleen tai imoittakaa että 1 perunasäkki keskukeittiölle lisää!!

Joissakin paikoissa myös kalapuikot lasketaan tarkasti mikä on yhtä naurettava juttu , kuin kyseessä olisi jotkut lohimedaljongit mutta ei KALAPUIKOT!!! Miettikää vanhemmat, oikeasti.

Valitettavasti Suomi ja moni kunta on köyhä ja jos jostain leikataan se on lasten ruokailusta. Silloin mitoitukset on tiukat ja lisää ei tipu

Silloin säästetään....perunoista!

Kunnalla on ikioma perunanlaskija ja kalapuikkojen mitoittaja joka laskee excellillä montako puikkoa saa yksilapsi plus puoli mukia maitoa (lantrattu mielellään vedellä niin piisaa kauemmin) päälle.

Jos lapselle jää nälkä, niin se on nirsoilevan ahmatin oma syy.

Tehdään ällöruokaa niin säästyy kun kukaan ei ainakaan santsaa.

Mitä sinä siitä meille kiukuttelet? Ei ole meidän vika että päättäjät mitoittaa nämä miten mitoittaa. Vaikka vanhemmat nousisi barrikaadeille ei mitään tapahtuisi koska ei vain ole varaa. Vastahan tästä oli juttua että osaan päiväkodeista ei tule tarpeeksi ruokaa lapsille vaan joutuvat puolittamaan perunoita jne sen takia ja vaikka siitä valitetaan niin vastaus kuuluu että näin on mitoitettu.

Hei älkää keskustelko tästä aiheesta, kun noi ottaa sen heti itseensä sen"kiukutteluna".

Suomi on tosi köyhä, lasten perunat pitää siksi puolittaa kun keskukeittiö ei lähetä riittävästi ja samaan aikaan toisaalla entiset kansanedustajat nauttii muutaman tonnin täysin ilmaista ja vastikkeetonta sopeutumiseläkettä/kk  ikuisuuksiin, mutta ollaan hyshys puolikkaista perunoista kun tietty taho ei kestä "kiukuttelua". Skarpatkaa vähän hei.

Jos se sinusta on niin helppo korjata että lapset alkavat saamaan reilusti tuoretta ja hyvää ruokaa ja pystyt ohjaamaan rahat tähän niin mene ja tee asialle jotain. Ei meuhkaaminen av palstalla sitä ruokaa lisää päiväkotiin tuo. Ai mitä? Sua ei kiinnosta asia tarpeeksi että alkaisit ajaa tätä asiaa mutta kiinnostaa tarpeeksi että meuhkaa jaksat palstalla. Niin arvelinkin.

Missä tarkalleen ottaen  on väitetty että "se olisi helppoa korjata".

Se ei ole helppoa korjata koska kehityksen jarruna ovat yleensä kaltaisesi flegmaattissyyllistävällä asenteella epäsuorasti ladatut hyssyttelijät, jotka  kannustavat jopa aaveepalstalaisia  passiivisuuteen ja hiljaiseksi , syystä että muutokset tulee kaltaisillesi lampaille  tarjota valmiina eteen tuotuina ratkaisuina joista ei tarvitse edes vaivautua keskustelemaan, koska jo pelkkä niistä keskustelu on liian uuvuttavaa.  Muutos on hyvä kunhan joku tekee sen heti ja valmiiksi ja itse pääsee haukottelemaan turvaisaan karsinaansa ilman turhaa meuhkaamista. Kuulenko määkimistä? Niin arvelinkin.

Puhuit juuri myös itsestäsi. Ihan samalla tavalla sinäkin määit mutta et tee asialle mitään muuta kun läpytät huuliasi. Asiasta voi keskustella hamaan tappiin asti mutta hyvin harva jaksaa asialle mitään tehdä muuta kuin puhua. Ja se puhuminen ei itsessään mitään muuta. En ole hyssytellyt ketään hiljaiseksi vaan sanonut että turhaa meille kiukuttelet vaan mene keskustelemaan asioista niiden päättäjien kanssa jotka jotain voi jopa asioille tehdä. Itse en ala asioille mitään tekemään kun nuorimmaiseni on enää tämän vuoden päiväkodissa ja siinä missä lapseni on syödään ihan hyvin perusruokaa ja jos jonain päivänä se ruoka on semmoista että ei kunnolla maistu niin sitten syödään kotona hieman runsaammin. Ei ongelmaa meidän osalta siis..

Jos sinulla ei ole mielestäsi ongelmaa ja näinollen asia ei suoranaisesti sinua siis kosketa, niin miksi ihmeessä sinua häiritsee aaveepalstalla aiheesta "meuhkaavat" keskustelijat ja tuhlaat energiaasi moittimalla tuntemattomia keskustelijoita meuhkaajiksi ja väittämällä tietäväsi mitä he ovat asian suhteen tehneet tai jättäneet tekemättä? Mene hyvä ihminen katsomaan vaikka äänittämiäsi vanhoja emmerdaleja ja anna ihmisten meuhkata. Koska minä tässä nyt väitän että sinä varmaankin olet emmerdalejen äänittäjä etkä muuta tee asioiden hyväksi.

Jos sinä kerta olet sitä mieltä että keskustelu palstoilla muuttaa asioita parempaan päin niin muutos pitäisi jo näkyä. Tästä aiheestahan kun keskustellaan av:llä tasaisin väliajoin. Ja tätä keskustelua on käyty vuosia. Ja jos sen päälle sinä vielä aktiivisesti ajat tätä asiaa oikeassa elämässä niin asioidenhan pitäisi olla vallan mainiolla tolalla nyt eli sille keskustelulle ei pitäisi olla enää edes tarvetta.

Aika vaikeaa on asioita ajaa kun kaltaisesi dissaajat tulevat torppamaan jo ihan av-keskustelutkin, tasaisin väliajoin.

Mitä ihmettä sinä saat moisesta dissaamisesta ja vähättelystä ja tuntemattomien aliarvioimisesta?

Tulokset puhuu puolestaan. Ihmiset vaan yleensä puhuu ja puhuu mutta eivät tee mitään. Ei edes silloin kun on niistä omista lapsista kyse. Jos ihmiset oikeasti asioille jotain tekisi niin asiat olisi todellakin eri tolalla. Ei tarvitsisi perunoista itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Maustaminen on minusta positiivista ja sellaista haluan sen haluan myös lapsille olevan. Siksi en liitä siihen ehtoja, jos et maista et saa sitä tai tätä tai jos maistat mutta koska sen täytyy olla sinulle ikävää saat jotakin kivaa kun teet ensin sen ikävän maistamisen.

Pakottamalla ja ehdollista en koskaan olisi saanut tytärtäni maistelemaan ruokia. Onneksi pakkomaistamista ei myöskään ollut päiväkodissa. Hieman ennakkoluuloinen hän on edelleen mutta maistelee kyllä ruokia omaan tahtiinsa vaikka saa ruuan kanssa myös leipää.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennllyt sekä yksityisesä että kunnallisessa ja

minun kokemukseni mukaan kunnallisessa lapset saivat syödä kyllä vatsansa täyteen ruokaa.

Riippuu ruuasta, jos ruoka on sellaista kaikkien lempparia esim. Uunilenkkiä, niin ei sitä vatsantäydeltä riitä, useimmiten yksi santsiannos jokaiselle. Pitää nyt muistaa että niitä lapsia on yli 20 syömässä, se on hiukka eri asia kuin kotona jossa on keskimäärin 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Höpöhöpö. Pipon pitäminen pakkasella kuuluu näihin "joskus vaan on pakko" asioihin, ruokailu ei todellakaan, jos ei halua syödä, ei ole pakko. Jos lapsi on nälkäinen syö hän pakottamattakin ruokaa joka ei välttämättä ole sitä ykkösherkkua.

Ketään ei voida vaatia syömään jos ei maistu, menivät vanhukset kurjaan kuntoon pelkän leivän syödessään.

Mahdollisimman monenlaista oli yksi keino lisätä ruokahalua.  Olihan siinä ikään liittyvää apatiaa.

Ei paljon ole että laitoksissa saadaan hyvää ruokaa, harva viihtyy kuitenkaan.

Mä en tajua tota ollenkaan, että kyllä sitten seuraavana ruoka aikana maistuu, kaikesta ei voi, eikä pidäkkään tykätä. Ei aikuisiakaan syötetä pakolla jos ei tykkää ja sanota että kyllä seuraavaks sitten kelpaa. No ei mulle ainakaan kelpaa, olen mieluummin kokonaan ilman kuin syön mielestäni pahaa ruokaa.

En minäkään pahaa syö, joten en pakota lastakaan syömään. Maistaa pitää kyllä. Usein, jos lapsi ei halua syödä, jätän lapsen lautasen pöytään, kyllä se siitä tyhjenee leikkien tai ulkoilun jälkeen, vaikka olisi jo kylmääkin. Keittopäivänä lapan lapsen lautaselle vain perunaa ja lihaa/kalaa/kanaa/makkaraa, koska tiedän, että hän ei tykkää keitetystä porkkanasta tai niistä muista vihanneksista. Tuore porkkana kyllä menee tai porkkanasämpylä, mutta keittoporkkana ei. Miksi minä pakottaisin syömään, kun lapsi on maistanut ja todennut, että ei ole hyvää. Sitä mukavampi minulle, minä taas rakastan nimenomaan niitä vihanneksia. Joskus keitän itselleni evästä töihin ihan vain niistä keittovihanneksista.

Minun lapseltani kiellettiin leipä päiväkodissa sen takia, että hän ei syönyt leivän sitkeitä kuoria vaan vain sen sisuksen. Niin minäkin kotona teen. Kuka sitä sitkeää kovaa kuorta jaksaa jauhaa.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pahaa syö, joten en pakota lastakaan syömään. Maistaa pitää kyllä. Usein, jos lapsi ei halua syödä, jätän lapsen lautasen pöytään, kyllä se siitä tyhjenee leikkien tai ulkoilun jälkeen, vaikka olisi jo kylmääkin. Keittopäivänä lapan lapsen lautaselle vain perunaa ja lihaa/kalaa/kanaa/makkaraa, koska tiedän, että hän ei tykkää keitetystä porkkanasta tai niistä muista vihanneksista. Tuore porkkana kyllä menee tai porkkanasämpylä, mutta keittoporkkana ei. Miksi minä pakottaisin syömään, kun lapsi on maistanut ja todennut, että ei ole hyvää. Sitä mukavampi minulle, minä taas rakastan nimenomaan niitä vihanneksia. Joskus keitän itselleni evästä töihin ihan vain niistä keittovihanneksista.

Minun lapseltani kiellettiin leipä päiväkodissa sen takia, että hän ei syönyt leivän sitkeitä kuoria vaan vain sen sisuksen. Niin minäkin kotona teen. Kuka sitä sitkeää kovaa kuorta jaksaa jauhaa.

Kovien ja sitkeiden ruokien pureskelu kehittää suun motoriikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Höpöhöpö. Pipon pitäminen pakkasella kuuluu näihin "joskus vaan on pakko" asioihin, ruokailu ei todellakaan, jos ei halua syödä, ei ole pakko. Jos lapsi on nälkäinen syö hän pakottamattakin ruokaa joka ei välttämättä ole sitä ykkösherkkua.

Ahaa, eikö hän opikaan sietämään nälän tunnetta, lopeta syömisen ja näänny hitaasti anoreksiaan?

Mikäli päiväkodissanne perunat pitää puolittaa ja lapsille ei riitä näkkäriä, niin ystävällisesti kertokaa vanhemmille. Tuomme perunapussin ja näkkäriä (keräämme vaikka talkoilla) mukanamme , mutta älkää suostuko puolittamaan perunaa siksi että lapella jäi nälkä eikä perunoita ole riittävästi. Tarvitteko myös makaronia? Paljonko hoitomaksu muuten per kk on päiväkodissanne jossa mainostatte lapsen saavan lämpimän aterian aamupalan ja välipalan lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.

Metsäretkellä yhdeltä lapselta oli unohtunut eväät jotka vanhempien piti muistaa laittaa mukaan. Yleensä vanhemmat tottakai muistivat laittaa eväät lapsilleen, mutta aina joskus joku unohti ja lapsi oli ilman eväitä repussa.

Tapana oli antaa hiukan näkkäriä tai joku hedelmä/keksi päiväkodin keittiöltä ,ymv jos oli sattunut ettei äiti/isä ollut muistanut lapselle metsäevästä reppuun laittaa, ettei tule suotta paha mieli katsoa muiden eväshetkeä.

Pikkujuttu monen mielestä moinen huomaavaisuus lasta kohtaan. 

Yllättäen lton hoitajapari ilmoitti jämäkästi ettei enää ikinä näkkärin näkkäriä anneta kertaakaan yhdellekkään penskalle, ellei eväitä ole olkoon ilman että oppii.

En tiedä mitä oli siinä lapsen tarkoitus oppia mutta jäi vaivaamaan jotenkin oudosti mielen pohjalle oliko kyseessä selkeä vettumainen luonne ko hoitsulla.

What? Mun lasten pk:ssa retkieväät tulee talon puolesta, ei tarvitse eväitä väsätä aamulla mukaan. Hyvä niin, koska metsäretkeilevät usein.

Mielestäni tuossa tapauksessa tuo näkkärillä simputtaminen ja siitä motkottaminen lasten aikana oli täysin lapsellinen ja todella typerä teko aikuiselta. Tottakai lapset kertoo kotona mitä hoitaja motkottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Höpöhöpö. Pipon pitäminen pakkasella kuuluu näihin "joskus vaan on pakko" asioihin, ruokailu ei todellakaan, jos ei halua syödä, ei ole pakko. Jos lapsi on nälkäinen syö hän pakottamattakin ruokaa joka ei välttämättä ole sitä ykkösherkkua.

Ahaa, eikö hän opikaan sietämään nälän tunnetta, lopeta syömisen ja näänny hitaasti anoreksiaan?

Kyllä tuosta voi syömishäiriönkin saada tottakai kun suhde ruokaan vääristyy.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli päiväkodissanne perunat pitää puolittaa ja lapsille ei riitä näkkäriä, niin ystävällisesti kertokaa vanhemmille. Tuomme perunapussin ja näkkäriä (keräämme vaikka talkoilla) mukanamme , mutta älkää suostuko puolittamaan perunaa siksi että lapella jäi nälkä eikä perunoita ole riittävästi. Tarvitteko myös makaronia? Paljonko hoitomaksu muuten per kk on päiväkodissanne jossa mainostatte lapsen saavan lämpimän aterian aamupalan ja välipalan lisäksi?

Käytkö myös keittämässä ja valmistamassa tuomasi ruuat? Meillä ei nimittäin ole kenelläkään aikaa vaan ruoka vaan lämmitetään kun tulee keskuskeittiöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annetaan yksi leipä ja jälkkäri vaikka lapsi ei söisi mitään. On johtanut siihen, että osa lapsista jättää ihan tarkoituksella sen oikean ruuan syömättä, mutta ei voi mitään, pakko tosiaan antaa yksi leipä ja jälkiruoka, koska kuuluu siihen ateriaan.

Itse en ota heti ruokaa pois jos lapsi sanoo ettei syö, vaan kehotan kyllä syömään tai ainakin maistamaan, mutta en tee sen suurempaa numeroa, jos lapsi ei syö esim. 15-20 minuutin aikana, niin ei sitten, ruoka pois vaan ja leipä naamariin, ei se minulta ole mitenkään pois. Mutta toista leipää ei saa, jos ei ole ruokaa syönyt, tähän ei edes maistaminen vaikuta.

Ongelma on juuri tämä. Lapset oppii nopeasti että jos ei laiteta tekemään niitä ikäviä asioita niin kun jaksaa vaan odottaa aikuiset tekee tai saa muuten vain olla tekemättä. Kostautuu myöhemmin ja pahasti.

Pitääkö ruokailu olla lapselle se ikävä tekeminen?

Silloin tällöin kyllä. Niin sitä oppii ettei kaikki ole aina kivaa ja namia. Monesti jo sanottu että suurimmalle osalle lapsia ruokailu on ihan normaali tapahtuma suurimman osan aikaa ja silloin tällöin on ruokaa josta ei tykkää ja silloin voi maistaa vaikka se ei ole kivaa.

Höpöhöpö. Pipon pitäminen pakkasella kuuluu näihin "joskus vaan on pakko" asioihin, ruokailu ei todellakaan, jos ei halua syödä, ei ole pakko. Jos lapsi on nälkäinen syö hän pakottamattakin ruokaa joka ei välttämättä ole sitä ykkösherkkua.

Ahaa, eikö hän opikaan sietämään nälän tunnetta, lopeta syömisen ja näänny hitaasti anoreksiaan?

Kyllä tuosta voi syömishäiriönkin saada tottakai kun suhde ruokaan vääristyy.

Höpöhöpö mitään vääristy siitä että pitää silloin tällöin maistaa ruokaa mikä ei ole lempparia.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennllyt sekä yksityisesä että kunnallisessa ja

minun kokemukseni mukaan kunnallisessa lapset saivat syödä kyllä vatsansa täyteen ruokaa.

Joo. Edes tänä päivänä kun kaikesta säästetään ei ruokaa tule niin vähän että joku ei saisi syödäkseen tarpeeksi. Joka päivä menee ruokaa roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli päiväkodissanne perunat pitää puolittaa ja lapsille ei riitä näkkäriä, niin ystävällisesti kertokaa vanhemmille. Tuomme perunapussin ja näkkäriä (keräämme vaikka talkoilla) mukanamme , mutta älkää suostuko puolittamaan perunaa siksi että lapella jäi nälkä eikä perunoita ole riittävästi. Tarvitteko myös makaronia? Paljonko hoitomaksu muuten per kk on päiväkodissanne jossa mainostatte lapsen saavan lämpimän aterian aamupalan ja välipalan lisäksi?

Käytkö myös keittämässä ja valmistamassa tuomasi ruuat? Meillä ei nimittäin ole kenelläkään aikaa vaan ruoka vaan lämmitetään kun tulee keskuskeittiöltä.

Eikö teillä oikeasti ole monipalvelutyöntekijää joka sen hoitaa? 

Meillä eskarilainen iltapäivähoidossa. Välipala kello kaksi, siihen on osallistuttava jos on paikalla. Haen pienemmät sisarukset ensin päiväkodista koska se on matkanvarrella. Me kaiiki kolme istuaan eteisessä ja odotetaan kun esakarilaistamme istutetaan välipalapöydässä. Ei siis syö enää juuri mitään, karjalanpiirakasta ei riitä että on syönyt puolet vaan se on syötävä kokonaan. Jokapäivä meitö vanhempia kehotetaan keskustelemaan kotona näitä ruokailuista lapsen kanssa. Ei siis ruokalassakaan yleensä kuin syö osan eikä saa leipää. On todella nälkäinen kotona ja kotona kaikki maistuu.