Lue keskustelun säännöt.
Apua, sosiaali-ja terveysalalla työskentelevät!!
20.10.2017 |
Olen ollut sosiaalialalla lähes 10 vuotta. Mutta nyt työpaineet on käyneet niin koviksi, etten saa työasioita pois mielestäni. Ja en voi asiasta kenellekään puhuakaan, koska minulla on vaitiolovelvollisuus. Työkavereillekaan en voi vapaa-aikana soittaa enkä vaivata. Miten saatte vapaa-ajalla erittäin vaikeat työasiat saa pois mielestä? Esimerkiksi lapsen kiirellisen sijoituksen jälkeen tai asiakkaan uhkailun jälkeen tavallisen oman arjen viettäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Varsinkin, jos tilanteet eivät ole aina menneet niin sanotusti kuin oppikirjassa. Ja työkaverit ei kaikissa tilanteissa edes ole. Olen etsinyt muualta töitä, mutta en ole löytänyt muualta töitä.
Kommentit (33)
Minä kieltäytyisin yksin menemästä, jotain selkärankaa täytyy olla johdollakin, ei ketään voi pakottaa menemään tuollaisiin tilanteisiin, niin kauan kun suostut olemaan sylkykuppi olet.
En myöskään ymmärrä miksi työpaikassa ei voisi puhua nimillä vaikeista tapauksista, kaikillahan siellä on sama vaitio-olovelvollisuus ulospäin.
Paska johto teidän "firmassa", aika usein vika on siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys työpaikkasi työsuojeluhenkilöstöön. Tekevät arvioinnin, onko yksintyöskentely riski, johon työnantajan on puututtava. Riski voi olla uhkailuun liittyvä ja myös ilman toisten tukea tehtävän työn aiheuttama riski.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys työpaikkasi työsuojeluhenkilöstöön. Tekevät arvioinnin, onko yksintyöskentely riski, johon työnantajan on puututtava. Riski voi olla uhkailuun liittyvä ja myös ilman toisten tukea tehtävän työn aiheuttama riski.
Eli luottamusmieheeen yhteys? Työsuojelu valtuutettu ei ole ennenkään tehnyt asioille mitään. Olen kiitollinen kaikille vinkeistä. Tämä auttaa edes vähän.
Itse tässä pitää ruveta rajoja laittamaan ja mihin suostuu ja mihin ei. Kukaan muu ei niistä välitä mitä työntekijöille kuuluu tai miten me jaksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut samalla alalla työskentelevät, joudutteko kotikäynneille ilman työparia?
Mä oon töissä aikuissosiaalityössä. Teen mieluiten kotikäynnit yksin, mutta pakko ei ole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis sosiaalityöntekijä koulutukselta? Koulutuksen tietäminen auttaisi miettimään vaihtoehtoja.
Arvaan, että olet töissä Oulussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet I.K, niin kerro, voin tulla juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen vaihtamaan alaa tai työpaikkaa. Niin tein itsekin, kun tajusin ettei ketään kiinnosta työhyvinvointi. Lähiesimieskin tuntui olevan aivan pihalla mitä tapahtuu. Parasta oli, kun hän alkoi todella kiireisen vuorn jälkeen vielä valittamaan miten yksin pikkuasia oli hoitamatta. Miten olisi ollut "kiitos", että niissä olosuhteissa pärjäsimme niinkin hyvin..?
Mille alalle olet siirtynyt töihin? Lastensuojelussa työskentely ei ole enää ihmisen hommaa. Teet työtä niska limassa. Kiitosta ei esimiehiltä saa. Ja asiakkailta saat valituksia, joudut toimimaan kaikkien ihmisten pahan olon roskakorina.
Esimiehelle on sanottu useasti työtilanteesta liittyen työntekijöiden vähyyteen asukasmäärään nähden , mutta mitään asialle ei tapahdu. Kuulemma ei ole voi palkata lisää työntekijöitä taloudellisiin resursseihin vedoten. Työkaverit vaihtuu ympärillä jatkuvasti, koska kaikki hakeutuvat muihin hommiin. Ap