Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa tietokone/konsolipeliä, jossa ei perustu sorminäppäryyteen ohjaimella
20.10.2017 |
Eli kaikki ammunta-, miekkailu,- ajo-, hyppimis-, -painimis- ym peli EIEIEI.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Sitten vaan googlailet mitä tarkoittaa seikkailupeli (engl. adventure game) ja etsit mieleisesi. Seikkailupeleillä tarkoitetaan ihan muuta kuin Tomb Raider tyyppiset räiskintähyppelyt jotka on tavallaan seikkailua nekin, mutta menee enempi shooter-osastolle genrenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään peli perustu sorminäppäryyteen vaan reflexeihin ja aivojen kykyyn antaa käsky nopeasti painaa tiettyä nappia eli aivonäppäryyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Sitten vaan googlailet mitä tarkoittaa seikkailupeli (engl. adventure game) ja etsit mieleisesi. Seikkailupeleillä tarkoitetaan ihan muuta kuin Tomb Raider tyyppiset räiskintähyppelyt jotka on tavallaan seikkailua nekin, mutta menee enempi shooter-osastolle genrenä.
Joo olen minä paljon sellaisiakin seikkailupelejä pelannut joissa ei ole juurikaan taistelua. Kuitenkin suosikit peleistä taitaa olla niiden joukosta joissa on taisteluakin. Esim. Witcher- ja Assassin's Creed peleistä olen tykännyt tosi paljon. Niiden peluu taisteluiden osalta onnistuu hyvin menetelmällä hakkaa ohjaimen hyökkäysnäppäintä, ja saa uppoutua hienoihin menneisyyden tai fantasiamaailmoihin.
Nuo missä ammutaan on mulle liian moderneja, en jotenkin tykkää nykyajan maisemista, aseista tms. Menneisyys hyvin tehtynä virtuaalimaailmana kiehtoo, siksi olen päätynyt esim. noita Assassin's Creedejä pelaamaan vaikka ne on aika taistelupainotteisiakin. Mutta kävellä vaan Ezio Auditorena 1400-luvun Firenzen tai Venetsian katuja, on se hienoa :)
Vierailija kirjoitti:
Pelimaailma on ihan järkyttävän sulkeutunut ja omalla tavallaan vanhoillinen. Joka sen kiistää, on jo sokeutunut. 80 % peleistä on ollut ihan samaa räiskintää viimeiset 20 vuotta.
Älä tuu mummeli tai homppeli pilaamaan mun maailmaa. Mä haluun taitopohjaisia ampumispelejä missä veri roiskuu ja kypärät lentää päästä kun tulee nappi otsaan. Hemmetti kun teidän pitää tunkea joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minecraft ja Sims taitaa olla suosittuja ns. tyttöjen pelejä. Pysyttele niissä. Tosimiehet pelaa CoDia ja juo energiajuomia.
Kukaan tosimies ei pelaa codia.
Vierailija kirjoitti:
Divinity Original Sin
Pillars of eternity on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Kaikki EAn pelit on kasuaaleille. Mä en koske EAn ja activisionin höyryäviin lantakasoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Just sinun kaltaiset aivovammaiset ihmiset pilaavat pelimaailman. Peleistä on tullut liian helppoja sunlaisten vuoksi, kasuaali scrubien takia pthyi.
T: Aina vaikein taso startti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelimaailma on ihan järkyttävän sulkeutunut ja omalla tavallaan vanhoillinen. Joka sen kiistää, on jo sokeutunut. 80 % peleistä on ollut ihan samaa räiskintää viimeiset 20 vuotta.
Taidetaan ajatella nyt ihan eri pelimaailmoja ja ylipäätään eri tavalla peleistä ja pelillisyydestä, jotka ovat todella laajoja käsitteitä. VR-peleissä keksitään jatkuvasti uusia asioita, Pokemon Go-tyyppiset todellisen maailman kanssa limittyvät jutut ovat tulleet, pelejä voi pelata useilla eri laitteilla ja niin edelleen. Jo pelkästään Steamin arvosteluja lukemalla selviää miten paljon ihmiset arvostavat nimenomaan uutta ja tuoretta näkökulmaa.
On ihan yhtä perusteltua sanoa, että television tarjonta ei ole muuttunut mihinkään pariinkymmeneen vuoteen. Kuten ei elokuvat, kirjallisuus ja ties miten moni muukaan asia, vaikka todellisuus on ihan toista kuin mitä äkkiseltään katsottuna näyttää.
Television tarjonta on muuttunut radikaalisti 20 vuodessa. Nykyään TV2 jopa näyttää tietokonepelaamista (mikä on täysin järjetöntä). Rintamäkeläisistä on kuljettu hiukan eteenpäin. Myös kirjallisuus on merkittävästi nyt kuin Thomas Mannin aikaan.
Odotan milloin peliteollisuus keksii klassismin/modernistin/postmodernismin/sen jälkeisen ajan.
Football manager ainut mitä tarvitset.
Hyvästi muu elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään peli perustu sorminäppäryyteen vaan reflexeihin ja aivojen kykyyn antaa käsky nopeasti painaa tiettyä nappia eli aivonäppäryyteen.
Tuo on juuri sorminäppäryyden määritelmä.
Helpottaisi jos tietäisi millä ap pelaa.
Kaikkien ehdottamat The Sims ja Minecraft onnaa nyt millä vaan onneksi. Jos saa olla mikä vaan alusta niin itselle tulee mieleen myös esimerkiksi Stardew Valley, Telltalen kaikki pelit (toki ne ovat lähes poikkeuksetta scifi/fantasia/zombie tyyliä), Pokemonit, Animal Crossing, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outlastit, niissä ei ole zombikauhua, kauhua tosin muuten, mutta ei vaadita sorminäppäryyttä. ;)
Vakavasti, entäs kävelysimulaattorit? Ei vaadi sorminäppäryyttä, tai ole pelottavia. Vanishing of Ethan Carter, What remains of Edith Finch, Everybody's gone to the rapture nyt esimerkkeinä. Lisäksi ainakin pc:lle ja mobiililaitteille (iOS ja Android) on olemassa hidden object -pelejä, joita on monella eri teemalla. Osassa myös pulmanratkontaa. Googlaa esim big fish games Inc, joka julkaisee niitä. Osa näistä on myös konsoleille (esim semmoinen kuin enigmatis)
Tästä aiheesta on turha keskustella pelinörttien kanssa. Sama kuin puhuisi Hollywood-tuottajille todellisesta diversiteetistä. Raha määrittää, eikä teinipoika (joka nyt kuitenkin on yleisin kuluttaja) mitään omaperäistä hae, se hakee koukkua.
Cities: Skylines
Civilization 6
seikkailupelit, ei siis tasohyppelyt vaan tyyliin monkey island
Lisäys: csi-pelit. Saatavilla pc, PS3 ja wii. Uudemmille konsoleille ei kai ole, mutta hyviä ovat, rikostutkintaa, eivät pelottavia tai vaadi sorminäppäryyttä.
PS4:lle näkyy olevan tuommoinen kuin Sherlock Holmes: Devil's daughter, joka on jotain sellaista mitä haen. Ihan vaan tiedoksi, kun keskustelu nyt on kuumentunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Just sinun kaltaiset aivovammaiset ihmiset pilaavat pelimaailman. Peleistä on tullut liian helppoja sunlaisten vuoksi, kasuaali scrubien takia pthyi.
T: Aina vaikein taso startti
Luultavasti suurin osa pelaajista on enemmän minun kaltaisiani kuin sinun. Muistaakseni tutkimusten mukaan pelaajien keski-ikäkin on lähellä neljääkymmentä, ja luulen että useimmille sen ikäisille haastetta tuottaa ihan tarpeeksi ruuhkavuodet, ei ole aikaa eikä energiaa kauheasti hakea haasteita enää peleistä.
Minäkin muuten joskus koitin oikeasti vaikeana pidettyä peliä kun eräs tuttu kovasti vakuutti että se voittaminen alkaa tuntua palkitsevalta sitten kun vaan jaksaa yrittää vaikka kuolee monia kertoja yrittäessään voittaa jonkun bossin. Tämä peli oli Dark Souls 3, jonka sain synttärilahjaksi. Mutta plääh, en kyllä kokenut mitään palkitsevuutta. Ankeat maisemat, ei mitään muuta kuin taistelua, ja sekin tosiaan turhauttavan vaikeaa. Joo, kyllä minä lopulta voitin ne otukset mitä vastaan tuli, mutta en tuntenut mitään suurta onnistumisen tunnetta siitä. Lähinnä turhautuneisuutta siitä että tuhlasin aikaani tämmöisen turhauttavaan kökköön. Mutta hyvä että sellaisiakin pelejä on niitä kaipaaville.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.