Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa tietokone/konsolipeliä, jossa ei perustu sorminäppäryyteen ohjaimella
20.10.2017 |
Eli kaikki ammunta-, miekkailu,- ajo-, hyppimis-, -painimis- ym peli EIEIEI.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta on turha keskustella pelinörttien kanssa. Sama kuin puhuisi Hollywood-tuottajille todellisesta diversiteetistä. Raha määrittää, eikä teinipoika (joka nyt kuitenkin on yleisin kuluttaja) mitään omaperäistä hae, se hakee koukkua.
Ei ole teinipoika yleisin tietokonepelien kuluttaja. Pelaajien keski-ikä on 37 vuotta. https://www.is.fi/digitoday/art-2000001539106.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Just sinun kaltaiset aivovammaiset ihmiset pilaavat pelimaailman. Peleistä on tullut liian helppoja sunlaisten vuoksi, kasuaali scrubien takia pthyi.
T: Aina vaikein taso startti
Luultavasti suurin osa pelaajista on enemmän minun kaltaisiani kuin sinun. Muistaakseni tutkimusten mukaan pelaajien keski-ikäkin on lähellä neljääkymmentä, ja luulen että useimmille sen ikäisille haastetta tuottaa ihan tarpeeksi ruuhkavuodet, ei ole aikaa eikä energiaa kauheasti hakea haasteita enää peleistä.
Minäkin muuten joskus koitin oikeasti vaikeana pidettyä peliä kun eräs tuttu kovasti vakuutti että se voittaminen alkaa tuntua palkitsevalta sitten kun vaan jaksaa yrittää vaikka kuolee monia kertoja yrittäessään voittaa jonkun bossin. Tämä peli oli Dark Souls 3, jonka sain synttärilahjaksi. Mutta plääh, en kyllä kokenut mitään palkitsevuutta. Ankeat maisemat, ei mitään muuta kuin taistelua, ja sekin tosiaan turhauttavan vaikeaa. Joo, kyllä minä lopulta voitin ne otukset mitä vastaan tuli, mutta en tuntenut mitään suurta onnistumisen tunnetta siitä. Lähinnä turhautuneisuutta siitä että tuhlasin aikaani tämmöisen turhauttavaan kökköön. Mutta hyvä että sellaisiakin pelejä on niitä kaipaaville.
Dark souls pelit ei ole vaikeita, pitää vain lukea ja muistaa vihollisen liikepaternit.
Miinaharava? Ainiin miina viittaa sotaan ei käy... prkl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Just sinun kaltaiset aivovammaiset ihmiset pilaavat pelimaailman. Peleistä on tullut liian helppoja sunlaisten vuoksi, kasuaali scrubien takia pthyi.
T: Aina vaikein taso startti
Luultavasti suurin osa pelaajista on enemmän minun kaltaisiani kuin sinun. Muistaakseni tutkimusten mukaan pelaajien keski-ikäkin on lähellä neljääkymmentä, ja luulen että useimmille sen ikäisille haastetta tuottaa ihan tarpeeksi ruuhkavuodet, ei ole aikaa eikä energiaa kauheasti hakea haasteita enää peleistä.
Minäkin muuten joskus koitin oikeasti vaikeana pidettyä peliä kun eräs tuttu kovasti vakuutti että se voittaminen alkaa tuntua palkitsevalta sitten kun vaan jaksaa yrittää vaikka kuolee monia kertoja yrittäessään voittaa jonkun bossin. Tämä peli oli Dark Souls 3, jonka sain synttärilahjaksi. Mutta plääh, en kyllä kokenut mitään palkitsevuutta. Ankeat maisemat, ei mitään muuta kuin taistelua, ja sekin tosiaan turhauttavan vaikeaa. Joo, kyllä minä lopulta voitin ne otukset mitä vastaan tuli, mutta en tuntenut mitään suurta onnistumisen tunnetta siitä. Lähinnä turhautuneisuutta siitä että tuhlasin aikaani tämmöisen turhauttavaan kökköön. Mutta hyvä että sellaisiakin pelejä on niitä kaipaaville.
Dark souls pelit ei ole vaikeita, pitää vain lukea ja muistaa vihollisen liikepaternit.
Minä kyllä myönnän että jouduin jopa youtubesta katsomaan joidenkin bossien suhteen että miten ne on mahdollista voittaa, ja sittenkin yrittämään 20 kertaa :D Mutta mulla tosiaan on 20 vuoden historia helpoimmilla vaikeustasoilla pelaamisesta ja lisäksi vaikeina pidettyjen pelien välttelystä, joten omaa huonoutta se pääosin on. Tosin jopa mun pikkuveli, joka koodaa pelejä työkseen ja pelaa enemmän puhtaita toiminta- ja taistelupelejä piti ko. peliä hyvin vaikeana.
Oisko sitten Firewatch tai The Long Dark -pelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan vieläkin kun olin 10v ja pelasin kotona medal of honoria ja haloa. Tuttava perhe tuli käymään.
Tämän perheen poika kurkisti huoneeni ovesta ja minä pyysin peremmälle. Hän oli kauhistunut ja peloissaan kun pelasin ampumispelejä. Tarjosin ohjainta hänen käteensä, että hän voisi tyydyttää virtuualiveren himonsa. Hän kieltäytyi ampumasta pixeli vihollisia. Loin häneen hölmistyneen katseen ja kysyin miksi?
Hän vastasi ettei tykkää ampumisesta vaan seikkailupeleistä. Hänestä tuli myöhemmin elämässään homo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi että tuli ikävä Heroes Of Might and Magicia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, en ehtinyt lukea koko ketjua mutta entä ns. point and click -adventure pelit kuten Monkey Islandit? Uudemmista esim. Sam&Max, Thimbleweed County.
Everybody's Gone to the Rapture on ainakin sellainen kiva kävelysimulaattori.
Myös Hellblade: Senua's Sacrifice sisältää melko yksinkertaista pulmanratkontaa (erilaisten merkkien etsimistä luonnosta ja muusta ympäristöstä), mutta toisaalta kyseisessä pelissä on myös jonkinverran taistelukohtauksia (miekkailua) joten ei taida ap:lle soveltua.
Telltale Gamesin pelit ovat myös aika hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sims ja simcity.
Dragon age origins on hyvä kun siinä voi laittaa pauselle jos tykkää roolipeleistä ja miekkailusta kuitenkin :)
Luulisin kyllä että Dragon Aget on juuri sitä tyyliä mitä ap ei halua. Muutenkin, jos tuontyyppistä haluaa kokeilla niin miksi jotain muinaista Dragon Age Originsia, miksei sitten sarjan uudempaa Inquisitionia, tai vaikka Witcher 3:a joka on visuaalisesti hyvin kaunis. Näissä kaikissa siis on myös taistelua mutta paljon myös muuta ongelmanratkaisua, paikkojen koluamista sitä ja tätä etsien jne.
En tiedä pc:stä mutta konsoli-Inquisitionissa strategymode on ainakin ihan v***n hankala jos ei tykkää sellaisista.
Mä en ole ikinä käyttänyt sitä. Oon tosi huono pelaamaan, joten taisteluni on lähinnä hyökkäysnäppäimen hysteeristä hakkaamista. Ei siinä strategioita mietitä :D Mutta joo, oon pelannut tosiaan Inquisitionin noin läpi. Originsinkin olen pelannut, vasta Inquisitionin jälkeen ja kyllä se oli ankea graafisesti ja muutenkin verrattuna Inquisitioniin.
Inquisition onkin ehkä parempi tuollaisille kasuaalipelaajille jotka haluaa vaan rämpyttää yhtä nappulaa, eikä osaa miettiä mitä tekee. Mistäköhän muuten johtuu että naisille kaikenlainen sorminäppäryys ja motoriikka on vaikeampaa ihan pesäpallon heitosta polkupyörällä ajoon. Välillä tulee pyörätiellä vastaan naisia jotka tasapainottelee fillarillaan niin vaikean näköisesti että tulee mietittyä että kaatuukohan tuo kohta.
Ei ole sorminäppäryys minulle vaikeaa, tarvitsen sitä työssänikin paljon. Mutta, tosiaan pelit on mulle kevyttä ajanvietettä, jonka pitää olla helppoa ja kivaa. Työssäni on haasteita enemmän kuin tarpeeksi, en halua niitä peleistä. Peleissä haluan vaan painaa ja kokea olevani suuri sankari. Siksi valitsen aina helpoimmat vaikeustasot enkä viitsi opetella mitään ihmeempiä temppuja. Nautin peleissä eniten ihan maisemien katselusta ja vuoropuheluista toisten hahmojen kanssa, se taistelu on mulle vain pakollinen paha.
Just sinun kaltaiset aivovammaiset ihmiset pilaavat pelimaailman. Peleistä on tullut liian helppoja sunlaisten vuoksi, kasuaali scrubien takia pthyi.
T: Aina vaikein taso startti
Trololololololooooo
Jaa, onkin mennyt ohi aikanaan että palstalla on myös pelaaja vs kasuaali - jankuttaja näiden muiden elitistijankuttajien lisäksi.
Muista esimerkkejä siis amk-yliopisto, vuokra-omistus, jne.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, onkin mennyt ohi aikanaan että palstalla on myös pelaaja vs kasuaali - jankuttaja näiden muiden elitistijankuttajien lisäksi.
Muista esimerkkejä siis amk-yliopisto, vuokra-omistus, jne.
Itse veikkaan, että kirjoitustyylistä päätellen tuo pelaaja vs kasuaali-jankkaaja on se sama n. 32-35-vuotias mies, joka joskus vuoden 2014 syksystä alkaen toitotti täällä tasaisin väliajoin sitä, kuinka kaikki nykyaikaisia pelejä pelaavat ihmiset ovat tyhmiä, (itse kertoi pelaavansa vain retropelejä) ja naisille pelaaminen on vain "kevyttä hupsuttelua".
Viesteistä kyllä kävi jo silloin selkeästi ilmi, ettei kirjoittaja seuraa nykyistä peliteollisuutta juurikaan, eikä muutenkaan ymmärtänyt (nyky)peleistä mitään, mutta silti mutuili omia juttujaan.
Nyt on viimeiset pari vuotta ollut hiukan hiljaisempi, mutta nykyäänkin tulee aina silloin tällöin joihinkin videopelejä käsitteleviin ketjuihin noita mutuilujaan sanomaan, ja sitten loukkaantuu kun niitä kyseenalaistetaan.
Sinäsä ihan hauskaa viihdettä kyseisen kirjoittajan pöljät jutut.
Ne energiajuoma teinipojat pelaa jotain codia ja battlefieldia mikä on kasuaaleille. Day of infamy, vanhat halot, squad, pillars of eternity, fallout new vegas, cossacks 3, playerunknows battlegrounds, rainbow six siege, grim dawn, diablo 2, amnesia = näitä harvempi kasuaali pelaa. Eri juttu ne teidän sohvalla kaljaa juovat viikonloppu konsolisoturit mitkä pelaa codia ja änäriä (hyi hemmetti).