Onko miesystävän mykkäkoulu vallankäyttöä vai ahdistuneisuutta?

"Miehelläsi", murjottavalla,lapsellisella nynnyllä ei ole valtaa, ainakaan sinuun ellet anna sitä hälle myöntymällä temppuiluusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Opittu tapa ja hyväksi havaittu.

Tämä on se minulle käsittämätön asia. Että mitä hyvää mykkäilijä ajattelee vaikenemisella saavansa? Mitkä ovat hänen tavoitteensa? Kun minun nähdäkseni siitä seuraa vain pahaa. Millä tavalla hyväksi havaittu se tapa siis on? Ap

Tavoite on alistaa sinut. Eli että jatkossa hyväksyt häneltä mitä vain. Ja että itsetuntosi heikkenee ja todellisuustajusi myös. Koska alat analysoida hänen käytöstään niin ajattelet häntä jatkuvasti ja elämäsi alkaa pyöriä hänen ympärillään. Rupeat miettimään terveenä osapuolena, että mitä teit väärin. Ja yrität muuttua ja tanssia hänen pillinsä mukaan ja alat varoa sanojasi ja tarkkailla itseäsi. Sinusta tulee hermoraunio.

Tunnistan tämän itsessäni. Eli nyt minun on saatava kelkka kääntymään. Helpointa olisi vain ottaa totaalietäisyys. Mutta sanoinko tuolla jo aiemmin, että elämme samoissa piireissä ja tulen tapaamaan häntä tulevaisuudessakin. Joten sellainen fiksu tapa pitäisi löytää, missä välit säilyy ainakin jollain tavalla toimintakuntoisina. Mutta missä minä olisin paremmassa turvassa.

Saa antaa hyviä vinkkejä, jos jollain on! Ap

Minunkin mielestäni vaikuttaa siltä, että mies tahallaan yrittää päästä suhteestanne eroon. Erityisesti, koska liikutte samoissa piireissä, hän ei voi suoraan asiaa sanoa.

Jos mies ei ole puheliasta mallia, ehdotan että pelkästään toteat hänelle että ei tästä taida tulla mitään. Jos mies kysyy tarkemmin syytä niin voit selittää, mutta jos hän ei osaa puhua (tai tahtoo itsekin erota) ei hän tule aiheesta tarkemmin kysymään. Älä ala selittää tai perustella, jos mies haluaa ottaa marttyyriasenteen niin hän sen ottaa sanoit mitä tahansa.

En usko että välinne menevät oudoksi. Jos mies oikeasti suhteen kanssasi haluaa, hän voi tuossa vaiheessa kuitenkin asian ilmaista ja voitte keskustella ongelmista. Luultavasti lopulta molemmat on helpottuneita tilanteen loppumisesta ja välit tulevat järkeväksi aika nopeasti.

Kiitos rohkaisusta!

Olen ollut tämän viikon vain kamalan loukkaantunut, kun jälleen kerran oli mykkäilytilanne. Oon vain miettinyt, että miten kukaan voi olla kenellekään niin tyly, eikö minulla ole hänelle mitään merkitystä.

Mutta kun tässäkin tätä aikani vatvon, niin ehkä voisin nähdä asian huvittuneemmin. Että kylläpä mies käyttäytyy lapsellisesti. Aikuinen mies on kuin peukaloa imevä. Onhan se huvittava mielikuvitusnäky. Ja voisin nauraa myös itselleni, että kylläpä kesti kauan, ennen kuin meni jakeluun, että mies ei oikeasti halua minun seuraani. Olenpa kovakalloinen. Ap

Sinulla on oikeus olla loukkaantunut ja toisaalta on luonnollista haluta vastauksia. Jos mies ei tähänkään asti ole suuremmin tunteistaan puhunut, niin älä odota häneltä anteeksipyyntöjä tai selityksiä. Et tule niitä saamaan. Sen vuoksi sinun on myös turha loukkaantumisestasi hänelle kertoa. Mies ei luultavasti kykene käsittelemään omia tunteitaan edes oman pään sisällä, puhumattakaan siitä että puhuisi niistä ääneen. Lisäksi jos liikutte samassa kaveripiirissä, ei mies halua riskeerata sitä että puhuminen vaikeuttaisi asioita.

Voithan alkuun pohdiskella asiaa hetken ja katsoa, ottaako mies sinuun yhteyttä? Ilmaiseeko hän mitään merkkiä siitä, että suhteenne kiinnostaisi?

Taitaa sillä olla huolia, paskz olo. Miehet vetäytyy kun on huolia.

Uskomatonta, mutta minä tosiaan päätin tässä tänään päivän mittaan teidän kanssanne, että ero tulee. Ja nyt olen helpottunut. Niin helpottunut, että äsken jo naurattikin tuo yksi otsikko. Minun täytyy kyllä kerrata tätä ketjua vielä, etten vahingossa luisu ajatuksissani takaisin vanhaan.

Mutta nyt on hyvä olo. Ootte kyllä uskomattomia! Wau teille! Ap

Tsemppiä sulle tulevaan ja toivottavasti jatkossa löydät miehen, joka pystyy normaaliin kommunikaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Ero olisi tosiaan varmaankin molemmille helpotus. Siinä jää enää se ongelma minulle, että joudun seuraamaan sivusta miten mies räpiköi elämäänsä eteenpäin. Enkä usko hänen noilla taidoilla saavuttavan toivomaansa onnea. Minun pitää päästä jotenkin sinuiksi sen kanssa, etten pystynyt antamaan hänelle onnea enkä auttamaan häntä onnen saavuttamisessa.

Mutta tämän pitäisi olla pienempi asia käsitellä siihen verrattuna, ettei enää tarvitse joka tapaamisella jännittää miten solmuun tilanteet tällä kertaa menee. Ap

Parisuhteen tehtävä ei ole pelastaa toista tai tehdä toisen elämästä onnellista. Kyllä siinä pitää tasavertaisesti haluta ja pyrkiä yhteiseen päämäärään, olla yhdessä onnellisempia kuin erikseen. Ei parisuhteen tarkoitus voi olla sekään, että sinä "uhraudut" ja autat toista ongelmissa tai paremman elämän saavuttamisessa.

Kannattaa myös pohtia sitä, miten merkityksellistä sinulle on "pelastaa" toinen? Laitatko muut aina itsesi edelle ja näet oman arvon siinä, paljonko pystyt muita auttamaan? Koska jos näin on, olet vaarassa joutua suhteisiin vielä ongelmallisempien miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa sillä olla huolia, paskz olo. Miehet vetäytyy kun on huolia.

Ihan varmasti on. Täytyyhän sen tajuta itsekin, ettei sillä ihmissuhteet oikein toimi. Ei sitä siihen kaveripiiriinkään muistaisi kukaan kutsua mukaan, jos en minä sitä tekisi. Ja välillä muistuttelen jotain muuta, että muista laittaa sillekin viesti.

On siinä huolta kerrakseen, kun ei osaa ihmissuhteita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa sillä olla huolia, paskz olo. Miehet vetäytyy kun on huolia.

Ihan varmasti on. Täytyyhän sen tajuta itsekin, ettei sillä ihmissuhteet oikein toimi. Ei sitä siihen kaveripiiriinkään muistaisi kukaan kutsua mukaan, jos en minä sitä tekisi. Ja välillä muistuttelen jotain muuta, että muista laittaa sillekin viesti.

On siinä huolta kerrakseen, kun ei osaa ihmissuhteita. Ap

Käytännössä sinä olet siis kannatellut miestä hyvin paljon niin parisuhteessa kuin kaveripiirissä. Miksi teet niin? Ilmeisesti miehen sosiaalinen kyvyttömyys jotenkin osuu herkkään kohtaan sinua ja haluaisit tehdä hänen elämästään parempaa? Ei se ole sinun tehtäväsi, vaan kyllä miehen pitää itse kyetä huolehtimaan suhteistaan. Hän on kuitenkin aikuinen.

Mies on ilmeisesti tottunut siihen, että aina joku hoitaa asiat hänen puolestaan, erityisesti jos hän on itsekin puhunut siitä miten "asiat vain tapahtuvat hänelle".

Asiassa on myös se surullinen puoli, että on hyvin mahdollista, ettei mies ole sinuun suunnattoman ihastunut. Jos hän on hyvin sosiaalisesti rajoittunut, saatoit olla harvoja naisia, joihin hänellä on mahdollisuus. Voi kuitenkin olla, että hän itse ujouden takana olisi kiinnostunut aivan erilaisesta ihmisestä. Vaikka olet ns. ymmärtäväinen miehen suhteen, ei se tarkoita että hänen automaattisesti pitäisi sinuun rakastua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen se mököttäjä, joka meni riidoissa lukkoon eikä pystynyt loukkaantumiselta (henkisesti) ja vihalta sanomaan mitään. Sitten opettelin siihen, että en mökötä vaan sanon silläkin uhalla, että toista koskee. Annan tulla täyslaidallisen, haukun, mollaan, otan mukaan kaiken, mikä ottaa päähän ja millä voin ärsyttää. En säästele sanoja, annan tunteiden näkyä. Pistän niin kipeästi kuin voin ja osoitan halveksuntaani.

Tilanne on nykyisin se, että meillä raivotaan joka päivä. Huudan  miehelle ihan kaikesta, koska mä voin! Ennen mietin hetken, tunninkin, mutta en enää. Jos mies huomauttaa mistä tahansa, niin en mykisty vaan huudan takaisin,-

Ennen olin onnellisempi.

Ei tuo ole yhtään sen parempi tapa kuin mököttäminenkään. Itselle riidattomuus ja kyky keskustella myös hankalista asioista on ollut yksi tärkeimmistä parinvalintakriteereistä.

Ennen pystyin sen mököttämisen ja itseni keräämisen jälkeen aikuiseen keskusteluun, mutta kun mököttäminen oli miehelle ongelma, niin opettelin siitä pois. Nyt riitelen tasavahvasti ja solvaan niin, että mies varmasti loukkaantuu, utta muistutan hänelle, että tämä on juuri sitä, mitä hän halusi.

lapsuudenkodissani äitiin oli usein mykkäkoulussa. pahimmillaan kuukausia kerrallaan. oli kamalaa katsoa ja nähdä todellista välinpitättömyyttä, noinkin piiitkiä aikoja. hän oli mykkäkouluajat aina huomioimatta täysin vihansa kohdetta. monesti kohde oli isämme, mutta välillä myös me lapset. syytä tälle en tiedä, tai sitä, mitä hän tavoitteli tuolla käytöksellään.

up

On totta, että minussa on vahvana sellainen auttajan, pelastajan ja palvelijan puoli. Olen sen tiedostanut jo ennen tätä suhdetta.

Ensin päätinkin vain suhtautua mieheen avoimesti ajatellen, että katsotaan nyt ensin kuka hän on ennen kuin tuomitsen hänet tylsäksi ja ikäväksi tyypiksi. Sitten hän odottamatta alkoi avautumaan minulle elämästään ja sen myötä lähennyimme. Kun olihan se imartelevaa, että hän kertoi yksinäisyydestään ja peloistaan, joista ei ole ikinä kenellekään kertonut.

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen se mököttäjä, joka meni riidoissa lukkoon eikä pystynyt loukkaantumiselta (henkisesti) ja vihalta sanomaan mitään. Sitten opettelin siihen, että en mökötä vaan sanon silläkin uhalla, että toista koskee. Annan tulla täyslaidallisen, haukun, mollaan, otan mukaan kaiken, mikä ottaa päähän ja millä voin ärsyttää. En säästele sanoja, annan tunteiden näkyä. Pistän niin kipeästi kuin voin ja osoitan halveksuntaani.

Tilanne on nykyisin se, että meillä raivotaan joka päivä. Huudan  miehelle ihan kaikesta, koska mä voin! Ennen mietin hetken, tunninkin, mutta en enää. Jos mies huomauttaa mistä tahansa, niin en mykisty vaan huudan takaisin,-

Ennen olin onnellisempi.

Ei tuo ole yhtään sen parempi tapa kuin mököttäminenkään. Itselle riidattomuus ja kyky keskustella myös hankalista asioista on ollut yksi tärkeimmistä parinvalintakriteereistä.

Ennen pystyin sen mököttämisen ja itseni keräämisen jälkeen aikuiseen keskusteluun, mutta kun mököttäminen oli miehelle ongelma, niin opettelin siitä pois. Nyt riitelen tasavahvasti ja solvaan niin, että mies varmasti loukkaantuu, utta muistutan hänelle, että tämä on juuri sitä, mitä hän halusi.

Hyvä. Nyt sinä olet oppinut molemmat ääripäät. Seuraava vaihe on, että opettelet jotain siltä väliltä. Sillä siinä on paljon aluetta siinä välimaastossakin. Tsemppiä sen löytämiseen!