Onko miesystävän mykkäkoulu vallankäyttöä vai ahdistuneisuutta?

Olin ennen se mököttäjä, joka meni riidoissa lukkoon eikä pystynyt loukkaantumiselta (henkisesti) ja vihalta sanomaan mitään. Sitten opettelin siihen, että en mökötä vaan sanon silläkin uhalla, että toista koskee. Annan tulla täyslaidallisen, haukun, mollaan, otan mukaan kaiken, mikä ottaa päähän ja millä voin ärsyttää. En säästele sanoja, annan tunteiden näkyä. Pistän niin kipeästi kuin voin ja osoitan halveksuntaani.

Tilanne on nykyisin se, että meillä raivotaan joka päivä. Huudan  miehelle ihan kaikesta, koska mä voin! Ennen mietin hetken, tunninkin, mutta en enää. Jos mies huomauttaa mistä tahansa, niin en mykisty vaan huudan takaisin,-

Ennen olin onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen se mököttäjä, joka meni riidoissa lukkoon eikä pystynyt loukkaantumiselta (henkisesti) ja vihalta sanomaan mitään. Sitten opettelin siihen, että en mökötä vaan sanon silläkin uhalla, että toista koskee. Annan tulla täyslaidallisen, haukun, mollaan, otan mukaan kaiken, mikä ottaa päähän ja millä voin ärsyttää. En säästele sanoja, annan tunteiden näkyä. Pistän niin kipeästi kuin voin ja osoitan halveksuntaani.

Tilanne on nykyisin se, että meillä raivotaan joka päivä. Huudan  miehelle ihan kaikesta, koska mä voin! Ennen mietin hetken, tunninkin, mutta en enää. Jos mies huomauttaa mistä tahansa, niin en mykisty vaan huudan takaisin,-

Ennen olin onnellisempi.

Kuinka monta viikkoa mökötit ennen putkeen? Pyysitkö itse koskaan anteeksi mitään? Millaisista asioista mökötit?

Minun mieheni mökötti kerran 2 kk putkeen, syystä ettei tykännyt, että luin vauva.fi:tä. Esim kerran mökötti useamman päivän, koska en vastannut puhelimeen. Ei ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään.

Jätä se. Eikä sitten mitään "Tämä ei johdu sinusta vaan ... " -jättämistä, vaan "Tämä todellakin johtuu sinusta..."

Mies kuulostaa epäkypsältä suhteeseen ja vastuun pakoilijalta. Hän ei ole edes kykenevä jättämään sinua, vaan sekin pitää sinun tehdä, mutta jättäessäsi hänet voit kyllä kertoa, että suhteen epäonnistuminen oli myös miehen vika (vaikka kuulostaa kyllä sellaiselta, ettei ota mistään vastuuta, ja tuossakin on sitten vain raukka, joka tuli jätetyksi.)

Puhuuko mies muista asioista (suhteeseen liittymättömistä) niin, että ne vain tapahtuvat hänelle? Eli ettei ota mistään vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Opittu tapa ja hyväksi havaittu.

Tämä on se minulle käsittämätön asia. Että mitä hyvää mykkäilijä ajattelee vaikenemisella saavansa? Mitkä ovat hänen tavoitteensa? Kun minun nähdäkseni siitä seuraa vain pahaa. Millä tavalla hyväksi havaittu se tapa siis on? Ap

Minusta vaikuttaa sitä että hän haluaa sinun jättävän hänet.Häntä ei enää kiinnosta, luulis sun tajuavan sen tuosta käytöksestä.

Joo, itsellä tulee kanssa ensimmäisenä mieleen että yrittää tällä karkottaa sut pois luotaan. Ehkä ei ole tarpeeksi kypsä ihminen eroamaan fiksusti ja keskustellen, joten odottaa toisen osapuolen lähtevän kun kyllästyy mykkäkouluun. Joidenkin ihmisten on myös helpompi olla se jätettävä osapuoli kuin se joka jättää.

Vaikuttaa siltä, ettei ole tarpeeksi kypsä ihminen (pari)suhteisiin ylipäätään jos käytös on todella tota luokkaa.

Ei hänellä kieltämättä kyllä selkärankaa ole muissakaan asioissa, joten sopisi hyvin kuvaan. Hassu ristiriita on sitten se, että hän kyllä sanoo kaipaavansa parisuhdetta ja perhettä itselleen. Mutta olen täysin samaa mieltä siinä, että eihän hän edes kykene parisuhteeseen! Ap

Olen juuri tilanteessa, jossa mies viettää mykkäkoulua. Lähetetystä viestistä päätellen alkaa toipumaan. Syy mykkäkoululle on vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin jonkun kertoma astiaepisodi.  (Hän kyllä pyytää anteeksi ja vitsailee tälle omalle piirteelleen.) Tästä hankalaa tekee se, kun haluaisin nyt puhua kunnolla siitä, ettei tällainen riitely/eri mieltä olemisen-tyyli sovi mitenkään minulle. Tosi hajottavaa ja luottamusta rikkovaa. Mutta jos nyt ottaa asioita esille, niin ilmassa on uuden mykkäkoulun riski. En tiedä voiko tällaista suhdetta jatkaa, mitään ei saada selvitettyä loppuun, ei tiedä mitä voi/uskaltaa sanoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistään riidoista ei ole kysymys enkä ole salamasuuttuja eikä mies ala vaikenemisensa jälkeen puhumaan myöhemminkään. Ei edes seuraavalla tapaamisella palaa siihen miksi mykkäilee, ei pyydä käytöstään anteeksi eikä vastaa, jos kysyn aiheesta. Ap

Tässä kuvaat henkistä väkivaltaa. Tuo varsinkin suuri hälytysmerkki, että ei pyydä anteeksi eikä suostu käsittelemään asioita vaikka haluaisit. Hän kokee olevansa oikeutettu kohtelemaan sinua huonosti koska ei kunnioita sinua vertaisena. Tässä on parisuhdeväkivallan alkuaskeleet.

No voi loistavaa! Minulla on taitaa olla ihan älyttömän paljon mietittävää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Opittu tapa ja hyväksi havaittu.

Tämä on se minulle käsittämätön asia. Että mitä hyvää mykkäilijä ajattelee vaikenemisella saavansa? Mitkä ovat hänen tavoitteensa? Kun minun nähdäkseni siitä seuraa vain pahaa. Millä tavalla hyväksi havaittu se tapa siis on? Ap

Tavoite on alistaa sinut. Eli että jatkossa hyväksyt häneltä mitä vain. Ja että itsetuntosi heikkenee ja todellisuustajusi myös. Koska alat analysoida hänen käytöstään niin ajattelet häntä jatkuvasti ja elämäsi alkaa pyöriä hänen ympärillään. Rupeat miettimään terveenä osapuolena, että mitä teit väärin. Ja yrität muuttua ja tanssia hänen pillinsä mukaan ja alat varoa sanojasi ja tarkkailla itseäsi. Sinusta tulee hermoraunio.

Tunnistan tämän itsessäni. Eli nyt minun on saatava kelkka kääntymään. Helpointa olisi vain ottaa totaalietäisyys. Mutta sanoinko tuolla jo aiemmin, että elämme samoissa piireissä ja tulen tapaamaan häntä tulevaisuudessakin. Joten sellainen fiksu tapa pitäisi löytää, missä välit säilyy ainakin jollain tavalla toimintakuntoisina. Mutta missä minä olisin paremmassa turvassa.

Saa antaa hyviä vinkkejä, jos jollain on! Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen se mököttäjä, joka meni riidoissa lukkoon eikä pystynyt loukkaantumiselta (henkisesti) ja vihalta sanomaan mitään. Sitten opettelin siihen, että en mökötä vaan sanon silläkin uhalla, että toista koskee. Annan tulla täyslaidallisen, haukun, mollaan, otan mukaan kaiken, mikä ottaa päähän ja millä voin ärsyttää. En säästele sanoja, annan tunteiden näkyä. Pistän niin kipeästi kuin voin ja osoitan halveksuntaani.

Tilanne on nykyisin se, että meillä raivotaan joka päivä. Huudan  miehelle ihan kaikesta, koska mä voin! Ennen mietin hetken, tunninkin, mutta en enää. Jos mies huomauttaa mistä tahansa, niin en mykisty vaan huudan takaisin,-

Ennen olin onnellisempi.

Ei tuo ole yhtään sen parempi tapa kuin mököttäminenkään. Itselle riidattomuus ja kyky keskustella myös hankalista asioista on ollut yksi tärkeimmistä parinvalintakriteereistä.

Miks ap et vaan anna koko miehen olla? Et sä varmaan mykkää miestä havittele joten etsi uusi. Ymmärsin että homma on tapailuvaiheessa ja ei aikeitakaan syventää suhdetta että joskus muuttaisitte yhteen.

Kaikkiaan haiskahtaa ajanhaaskuulta eli jätä mietiskelyt miehestä ja tee jotain mukavaa itseksesi.

Tarjoa miehelle linkin takaa löytyvää Äityliinin herkullista maksamakkarakeittoa. Loppuu mykkäkoulu kertaheitolla.

https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…

Vierailija kirjoitti:

Jätä se. Eikä sitten mitään "Tämä ei johdu sinusta vaan ... " -jättämistä, vaan "Tämä todellakin johtuu sinusta..."

Mies kuulostaa epäkypsältä suhteeseen ja vastuun pakoilijalta. Hän ei ole edes kykenevä jättämään sinua, vaan sekin pitää sinun tehdä, mutta jättäessäsi hänet voit kyllä kertoa, että suhteen epäonnistuminen oli myös miehen vika (vaikka kuulostaa kyllä sellaiselta, ettei ota mistään vastuuta, ja tuossakin on sitten vain raukka, joka tuli jätetyksi.)

Puhuuko mies muista asioista (suhteeseen liittymättömistä) niin, että ne vain tapahtuvat hänelle? Eli ettei ota mistään vastuuta?

Selvästi tiedätte mistä on kyse. Minä nimenomaan myös haluan sanoa, että mies itse karkoittaa minut luotaan. Sitä vain mietin, että jos tuo on hänen taktiikkansa saada minut jättämään hänet, niin silloinhan se ei ole miehelle mikään uutinen, että eron aiheutti hänen oma käytöksensä. Vaan sehän olikin hänen tavoitteensa!

Mutta sitäkään en haluaisi, että hän sitten marttyyrina miettii, että taas hänet jätettiin. Kun niinhän se ei ole, että minä haluaisin jättää. Vaan hän itse on aiheuttanut sen, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ja juuri tuohon olen joskus kiinnittänyt humiota, että mies on muutenkin sellainen, että asiat vain tapahtuvat hänelle, hänellä on huono tuuri tai että eihän sille minkään voi - menee miten menee. Eli hän ei näe omaa mahdollisuuttaan vaikuttaa esim. siihen mitä työtehtäviä hänelle lankeaa tai missä hän on töissä. Ilmeisesti tämäkin sitten kuuluu "taudinkuvaan". Ap

Kuulostaa sosiaalisesti hyvin taitamattomalta tapaukselta. Jotenkin tuo kaikki sopii kuvaan. Ei vain osaa kommunikoida omista ajatuksista ja tunteistaan kuten aikuiset. Vahva veikkaus, että hänellä on/ollut myös voimakas äitihahmo elämässään. Jokatapauksesessa kaikki viittaa vahvasti siihen, että ei jatkoon. Jos on pakko olla tekemisissä jatkossakin niin en välttämättä alkaisi suoraan avautumaan siitä, että eron syy on hänen persoonassaan, koska villi veikkaus on, ettei hän osaisi sitäkään ottaa kovin kypsästi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa sosiaalisesti hyvin taitamattomalta tapaukselta. Jotenkin tuo kaikki sopii kuvaan. Ei vain osaa kommunikoida omista ajatuksista ja tunteistaan kuten aikuiset. Vahva veikkaus, että hänellä on/ollut myös voimakas äitihahmo elämässään. Jokatapauksesessa kaikki viittaa vahvasti siihen, että ei jatkoon. Jos on pakko olla tekemisissä jatkossakin niin en välttämättä alkaisi suoraan avautumaan siitä, että eron syy on hänen persoonassaan, koska villi veikkaus on, ettei hän osaisi sitäkään ottaa kovin kypsästi.

Tämä kuulostaa fiksulta. Itse olen se, joka ehdotti avautumista: "Tämä todellakin johtuu sinusta...", mutta ei sitä ehkä kannata, jos joutuu jatkossakin olemaan tekemisissä. Lisäksi tuollaisessa avautumisessa voi lähteä mopo käsistä ja sitten on se kahjo ämmä.

Itse seurustelin liian kauan vastuunpakoilijan kanssa ja jättäessäni hänet annoin tulla aika täyslaidallisen tekstiä, koska kaipa olisin halunnut, että hän edes silloin olisi tajunnut jotain omasta vastuustaan. Taisi olla turhaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Opittu tapa ja hyväksi havaittu.

Tämä on se minulle käsittämätön asia. Että mitä hyvää mykkäilijä ajattelee vaikenemisella saavansa? Mitkä ovat hänen tavoitteensa? Kun minun nähdäkseni siitä seuraa vain pahaa. Millä tavalla hyväksi havaittu se tapa siis on? Ap

Tavoite on alistaa sinut. Eli että jatkossa hyväksyt häneltä mitä vain. Ja että itsetuntosi heikkenee ja todellisuustajusi myös. Koska alat analysoida hänen käytöstään niin ajattelet häntä jatkuvasti ja elämäsi alkaa pyöriä hänen ympärillään. Rupeat miettimään terveenä osapuolena, että mitä teit väärin. Ja yrität muuttua ja tanssia hänen pillinsä mukaan ja alat varoa sanojasi ja tarkkailla itseäsi. Sinusta tulee hermoraunio.

Tunnistan tämän itsessäni. Eli nyt minun on saatava kelkka kääntymään. Helpointa olisi vain ottaa totaalietäisyys. Mutta sanoinko tuolla jo aiemmin, että elämme samoissa piireissä ja tulen tapaamaan häntä tulevaisuudessakin. Joten sellainen fiksu tapa pitäisi löytää, missä välit säilyy ainakin jollain tavalla toimintakuntoisina. Mutta missä minä olisin paremmassa turvassa.

Saa antaa hyviä vinkkejä, jos jollain on! Ap

Minunkin mielestäni vaikuttaa siltä, että mies tahallaan yrittää päästä suhteestanne eroon. Erityisesti, koska liikutte samoissa piireissä, hän ei voi suoraan asiaa sanoa.

Jos mies ei ole puheliasta mallia, ehdotan että pelkästään toteat hänelle että ei tästä taida tulla mitään. Jos mies kysyy tarkemmin syytä niin voit selittää, mutta jos hän ei osaa puhua (tai tahtoo itsekin erota) ei hän tule aiheesta tarkemmin kysymään. Älä ala selittää tai perustella, jos mies haluaa ottaa marttyyriasenteen niin hän sen ottaa sanoit mitä tahansa.

En usko että välinne menevät oudoksi. Jos mies oikeasti suhteen kanssasi haluaa, hän voi tuossa vaiheessa kuitenkin asian ilmaista ja voitte keskustella ongelmista. Luultavasti lopulta molemmat on helpottuneita tilanteen loppumisesta ja välit tulevat järkeväksi aika nopeasti.

Tarkoituksena siis sanoa, että älä ala haukkua miestä tai yksilöidä hänelle, miten on käyttäytynyt väärin. Keskustele hänen kanssaan neutraalisti ja totea, että sinulla on tunne että ette ole oikeita toisillenne ja aistit samaa fiilistä miehen puolelta. Sen jälkeen vain lopetat, ja ainoastaan vastaat jos mies jotain tarkempaa kysyy. Minulla on tunne, että naiset ovat yleensä niitä jotka haluavat sekä selittää että selityksiä. Miehet hoitaa asiat mieluummin ilman suurempia jutteluita, todeten vaan että ei tästä nyt tullut mitään. Erityisesti jos kyse ei ole vuosien avioliitosta vaan kevyemmästä tapailusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa sosiaalisesti hyvin taitamattomalta tapaukselta. Jotenkin tuo kaikki sopii kuvaan. Ei vain osaa kommunikoida omista ajatuksista ja tunteistaan kuten aikuiset. Vahva veikkaus, että hänellä on/ollut myös voimakas äitihahmo elämässään. Jokatapauksesessa kaikki viittaa vahvasti siihen, että ei jatkoon. Jos on pakko olla tekemisissä jatkossakin niin en välttämättä alkaisi suoraan avautumaan siitä, että eron syy on hänen persoonassaan, koska villi veikkaus on, ettei hän osaisi sitäkään ottaa kovin kypsästi.

Minullakin on vahva veikkaus, että hänellä on ollut voimakas äitihahmo elämässään. Olen tavannut äitinsä pari kertaa ja niistä tapaamisista on jäänyt epämiellyttävä olo, jota en kuitenkaan osaa paremmin selittää. Sen paremmin en äitiä tunne eikä mies ole häntä minulle halunnut analysoida. Muut tutut, jotka tuntevat äidin, sanovat kaikki häntä erikoiseksi ihmiseksi. En tiedä mitä he sillä tarkoittavat.

Erokeskusteluun mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että sanoisin vain, että jos hän joskus haluaa keskustella ongelmistaan / elämästään / elämän jumittamisesta, niin minulla on hänelle näkökulmia. Eihän tuotakaan varmasti ikinä tule tapahtumaan, mutta jäisi ainakin itselle vähän parempi mieli. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Opittu tapa ja hyväksi havaittu.

Tämä on se minulle käsittämätön asia. Että mitä hyvää mykkäilijä ajattelee vaikenemisella saavansa? Mitkä ovat hänen tavoitteensa? Kun minun nähdäkseni siitä seuraa vain pahaa. Millä tavalla hyväksi havaittu se tapa siis on? Ap

Tavoite on alistaa sinut. Eli että jatkossa hyväksyt häneltä mitä vain. Ja että itsetuntosi heikkenee ja todellisuustajusi myös. Koska alat analysoida hänen käytöstään niin ajattelet häntä jatkuvasti ja elämäsi alkaa pyöriä hänen ympärillään. Rupeat miettimään terveenä osapuolena, että mitä teit väärin. Ja yrität muuttua ja tanssia hänen pillinsä mukaan ja alat varoa sanojasi ja tarkkailla itseäsi. Sinusta tulee hermoraunio.

Tunnistan tämän itsessäni. Eli nyt minun on saatava kelkka kääntymään. Helpointa olisi vain ottaa totaalietäisyys. Mutta sanoinko tuolla jo aiemmin, että elämme samoissa piireissä ja tulen tapaamaan häntä tulevaisuudessakin. Joten sellainen fiksu tapa pitäisi löytää, missä välit säilyy ainakin jollain tavalla toimintakuntoisina. Mutta missä minä olisin paremmassa turvassa.

Saa antaa hyviä vinkkejä, jos jollain on! Ap

Minunkin mielestäni vaikuttaa siltä, että mies tahallaan yrittää päästä suhteestanne eroon. Erityisesti, koska liikutte samoissa piireissä, hän ei voi suoraan asiaa sanoa.

Jos mies ei ole puheliasta mallia, ehdotan että pelkästään toteat hänelle että ei tästä taida tulla mitään. Jos mies kysyy tarkemmin syytä niin voit selittää, mutta jos hän ei osaa puhua (tai tahtoo itsekin erota) ei hän tule aiheesta tarkemmin kysymään. Älä ala selittää tai perustella, jos mies haluaa ottaa marttyyriasenteen niin hän sen ottaa sanoit mitä tahansa.

En usko että välinne menevät oudoksi. Jos mies oikeasti suhteen kanssasi haluaa, hän voi tuossa vaiheessa kuitenkin asian ilmaista ja voitte keskustella ongelmista. Luultavasti lopulta molemmat on helpottuneita tilanteen loppumisesta ja välit tulevat järkeväksi aika nopeasti.

Kiitos rohkaisusta!

Olen ollut tämän viikon vain kamalan loukkaantunut, kun jälleen kerran oli mykkäilytilanne. Oon vain miettinyt, että miten kukaan voi olla kenellekään niin tyly, eikö minulla ole hänelle mitään merkitystä.

Mutta kun tässäkin tätä aikani vatvon, niin ehkä voisin nähdä asian huvittuneemmin. Että kylläpä mies käyttäytyy lapsellisesti. Aikuinen mies on kuin peukaloa imevä. Onhan se huvittava mielikuvitusnäky. Ja voisin nauraa myös itselleni, että kylläpä kesti kauan, ennen kuin meni jakeluun, että mies ei oikeasti halua minun seuraani. Olenpa kovakalloinen. Ap

Ero olisi tosiaan varmaankin molemmille helpotus. Siinä jää enää se ongelma minulle, että joudun seuraamaan sivusta miten mies räpiköi elämäänsä eteenpäin. Enkä usko hänen noilla taidoilla saavuttavan toivomaansa onnea. Minun pitää päästä jotenkin sinuiksi sen kanssa, etten pystynyt antamaan hänelle onnea enkä auttamaan häntä onnen saavuttamisessa.

Mutta tämän pitäisi olla pienempi asia käsitellä siihen verrattuna, ettei enää tarvitse joka tapaamisella jännittää miten solmuun tilanteet tällä kertaa menee. Ap

Vallankäyttöä, riippuu tietysti syystä. Eräs sukulaisnainen harrasti mykkäkouluja, jos miehensä uskalsi edes kysyä erästä mieltä painavasta asiasta. Mies oppi muutaman kerran jälkeen, ettei saa edes kysyä. Kysymys oli halusta olla keskustelematta asiasta, joka toiselle on ongelma ja itse ei halua tehdä asian suhteen mitään. Olisin neuvonut miestä, että naisen alettua viikon päästä puhumaan, niin kannattaisi aloittaa taas "niin, meillä jäi kesken..." Mies lopulta antoi periksi ja ei ole asiasta enää puhunut, mutta on selvästi pettynyt ja katkera. Yritti sittemmin erota, mutta rouva uhkasi tappaa itsensä, joten sekin jäi siihen.

Kysymys oli siitä, että mitä nainen meinaa alkaa elämässä tekemään. Sillä hetkellä ei opiskellut, ei käynyt töissä. Mies halusi tietää, missä mennään ja millaisella aikataululla meinaa asian kanssa edetä. Naiselle tämä oli myrkkyä, koska ajatus oli varmaan jo silloin olla tekemättä mitään koskaan. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin edelleen on tekemättä mitään ja mies on kypsän alistunut asiaan, vaikka tämä oli koko suhteen kynnyskysymys pitkään. Ainoastaan ennen naimisiin menoa nainen haki kouluun, koska mies ei olisi muuten mennyt naimisiin. Häät oli heinäkuussa, elokuun alussa perui koulupaikkansa...