Lue keskustelun säännöt.
www.jouluapua.fi
19.10.2017 |
Jos sinulla on mahdollisuus auttaa vähävaraisia joulun alla, millä perusteella valitset avunsaajan?
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen tilanteen kuvauksesta ei todennäköisesti käy ilmi onko hakijaperhe suomalainen. Todennäköisesti on? Vaatiihan tuo jo melko hyvää suomenkielen taitoa laatia tuonne hakemus.
Suomenkieliset perheet ovat kakkosluokan kansalaisia Suomessa: etkö sitä tiedä?
Ainakin romaniperheet aktivoituvat alkusyksystä ja alkavat kysellä Facebookissakin, milloin voi esittää avustusryhmissä jouluavun tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako joku kenties jotakin lapsuudessaan väkivaltaisen äitinsä työkyvyttömäksi vaurioittamalle köyhälle, jolle joulunaika lapsuustraumoista johtuen on edelleenkin vuoden synkin ja kammottavin aika?
Jos tuollainen henkilö hakee jouluavustuksia, niin miksi joku ei antaisi?
Olen se äitini vaurioittama köyhä, ja jo tämä kommentti auttoi ja lämmitti paljon: kiitos siitä!
"Poika 17v: Vaatekoko XXL-XXXL, kengän koko 47. Lakanasetti, kylpypyyhe, herkut. Pitää pelaamisesta ja toivoisi voivansa käydä punttisalilla tai uimahallissa."
"2- ja -5 vuotiaiden poikien hoitovapaalla oleva yksinhuoltajaäiti. Poikien isät ovat ulkomaalaisia ja siksi pojilla ei ole ns. toista sukua ollenkaan."
Yksi suosikkitoiveista oli mm. 6-vuotiaalle reppu (Fjällraven) :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin toiveita, paljon pyydettiin ihan vaan vaatteita ja käytettyjä leluja. Kiitos Ap vinkistä, taidankin laittaa muutaman paketin menemään. Meillä on paljon hyväkuntoisia legoja, barbeja ym. leluja jäänyt lapsilta.
Ymmärrän että köyhyys on subjektiivista. Köyhyys suomessa ei ole samanlaista kuin afrikassa. Monsti kysytään miksi köyhä ei saisi nauttia elämästä, tai miksi köyhän lapsi ei saisi saada toivoa myös pleikkaria. Eikö köyhä saa olla lihava tai juoda alkoholia. No saa mutta ihmetyttää se että vaikka tupakka laitetaan lapsen joululahjan edelle. Elämä on täynnä valintoja.
Osallituin viimejuonuna jouluapua keräykseen. Ostin jouluruokia, niihin meni ehkä 30 euroa. Kun koitin ehdottaa aikaa että voisin tuoda ne niinse ei käynyt perheen äidille koska oli juuri silloin menossa ripsihuoltoon. Tuli tunne et mitähän **ttua, se ripsihuolto maksaa varmaan enemmän kuin ne ruoat mitä olin viemässä ja joista kovasti oli puute. No myöhemmin kun vein ruoat niin huomasin että oli mamma muutenkin viimeisen päälle laitettu, oli rakennekynttä, suuria tatuointeja, hiustenpidennys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa oli, että äiti sairastaa vakavaa masennusta (osissa oli, että sairastunut vuosia) tai muuta mielenterveyden häiriötä ja silti lapsia oli useampi ja nuorimmat ihan vauvoja. En ymmärrä.
Joskus miettinyt että osallistuisi, mutta tuntuu tympeältä ajatukselta että lahja menisikin jollekkin huijarille joka ei edes tarvitse koko lahjaa. Kun ei itsekkään ihan varoissaan ole, niin tuollainen ajatus on suorastaan luontaantyötävä. Voi kun voisikin jotenkin vaikka tutustua perheeseen ja todeta se rahattomuus oikeasti ennenkuin ostelee mitään lahjoja.
Avustusjärjestöjä on liian helppo huijata. Ja toisekseen, jos lapsella on joku nisti-vanhempi, niin kuka estää tätä vaikka myymästä sitä lahjaa saadakseen lisää aineita?
Sijaisperheessä eläville lapsille voisin lahjoittaa, heillä tarve on varmasti aito, koska lapsia ei ihan helpolla huostaanoteta, olisiko sellaista tahoa, jonka kautta voisi toimittaa huostaanotetuille (väliakaisesti tai ei) lapsille lahjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että köyhyys on subjektiivista. Köyhyys suomessa ei ole samanlaista kuin afrikassa. Monsti kysytään miksi köyhä ei saisi nauttia elämästä, tai miksi köyhän lapsi ei saisi saada toivoa myös pleikkaria. Eikö köyhä saa olla lihava tai juoda alkoholia. No saa mutta ihmetyttää se että vaikka tupakka laitetaan lapsen joululahjan edelle. Elämä on täynnä valintoja.
Osallituin viimejuonuna jouluapua keräykseen. Ostin jouluruokia, niihin meni ehkä 30 euroa. Kun koitin ehdottaa aikaa että voisin tuoda ne niinse ei käynyt perheen äidille koska oli juuri silloin menossa ripsihuoltoon. Tuli tunne et mitähän **ttua, se ripsihuolto maksaa varmaan enemmän kuin ne ruoat mitä olin viemässä ja joista kovasti oli puute. No myöhemmin kun vein ruoat niin huomasin että oli mamma muutenkin viimeisen päälle laitettu, oli rakennekynttä, suuria tatuointeja, hiustenpidennys jne.
Tuosta asiasta puhutaan aina silloin tällöin Facebookin avustusryhmissä. Mä olen aina ajatellut, että tottakai köyhällä saa olla ihan mitä vaan, mutta silloin köyhä ei tarvitse minun rahojani ruokaan tai joulunsa järjestämiseen.
Olen itse pienituloinen enkä lahjoita enää mihinkään. Syy yksinkertaisesti siinä, että liian usein avuntarvitsijat tienaavat enemmän kuussa kuin minä- mutta minä saan ostettua lapsilleni runsaat joululahjat, ruoat pöytään joulunakin jne. ilman euronkaan avustusta.
Vaatepyynnöt voivat kuulostaa viattomilta, mutta niistä juuri käy ilmi, että kyse on pelkästä taktikoinnista: ei osteta itse lapselle perusjuttuja, koska ne voi pyytää muiltakin. Jos oikeasti tarvitsee apua joulun alla, kyllä silloin pyytää lapselleen jotain, mitä tämä on toivonut lahjaksi.
Yleensä nämä samat perheet kiertävät eri avustusryhmissä ruinaamassa milloin mitäkin, ruoka saadaan avustuksena myös. Voi vaan kysyä, mihin se elämiseen tarkoitettu tukiraha sitten menee...tuskin ainakaan säästöön lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisin perhettä/yksinäistä, joka ei ole ilmiselvästi syypää itse omaan ahdinkoonsa. Typeryydestä ja aliskuudesta en halua palkita, kannustaa vaan jatkamaan samaan malliin.
Eli:
- 1-3 lasta max.
- ei lemmikkejä jos ei ole rahaa hoitaa edes lasten tarpeita (=edes pari joululahjaa per muksu kerran vuodessa!)
- ei pitkäaikaistyöttömille mitään jos perheessä on monta pientä lasta (= miksi lapsia liuta hommattu jo ennestään vaikeaan tilanteeseen -> typoeryyttä -> järjen köyhyys luultavasti syy työttömyyteenkin)
- kotona asuvat täysi-ikäiset myös nounou jos heidän varjollaan kerjätään rahaa ja lahjuksia muilta (eli selitetään, että perheessä niin ja niin monta lasta, joille pitäisi nyt hommata lahja ja osoittautuu, että puolet jo aikuisia...)
Kyllä:
- äkillinen yh-tilanne (leski, ero)
- järkevä määrä lapsia
- järkevät lahjatoiveet
- ei lemmikkejä
- työt +, työttömyys ok jos ei elämäntapa
Tämä on juuri samaa settiä kuin kerjääminen ylipäänsä. Mitä enemmän annat, sitä enemmän ja useammin haaskalle ilmaantuu porukkaa. Röyhkeydellä ei ole rajoja ja osa ihmisistä ei tunne mitään häpeää kyniessään muilta kaiken, mitä irti lähtee. Koko elämä maksatetaan muille ja tämä jatkuu niin pitkään kuin sen annetaan jatkua. Ei kai "köyhä" mene koskaan itse töihin ja priorisoi rahan käyttöään kun ei siihen ole tarvis. Joku muu kuitenkin aina hoitaa ja ottaa vastuun, aina joku höppänä hyväuskoinen säälii ja haluaa itselleen hyvän omatunnon kun jouluna kiikuttaa lahjan "köyhälle" ja on tehnyt osansa paremman maailman eteen.
Tämä pummimisen malli siirtyy vielä näppärästi opittuna tapana lapsillekin kun kaiken saman voi saada ilmaiseksi mitä muut omilla rahoillaan ostavat. Ja kierre on valmis. Yhdessä vielä tottakai morkkaavat joulupöydässä porvareita ja syyttävät ahdingostaan. Eivät näe mitään epäkohtia omassa touhussaan. Ei tietysti ole lasten vika, mutta lasten parhaaksi olisi, että köyhyys ja valintojen seuraukset todella näkyisivät perheen arjessa kunnolla. Tämä on ainoa tapa saada kierre katkaistua, jospa lapset eivät haluaisi toistaa vanhempiensa virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on monien tässäkin ketjussa jo mainitsema: mistä ihmeestä löytäisi ne ylpeät ja omista asioistaan parhaansa mukaan huolehtivat mutta vaikeuksiin joutuneet ihmiset??
Ei sellaiset halua mennä nettiin/seurakuntaan/sossuun itkemään omaa tilannettaan ja vaatimaan lahjoituksia, he haluavat pärjätä omillaan ja itse.
Hurjan mielelläni lahjoittaisin iloa esim. mitättömällä eläkkeellä sinnittelevälle mummolle tai pienituloiselle yh-äidille, joka kaipaisi pientä helpotusta arkeen.
MUTTA kun nämä vakiovaatijat ovat juuri näitä itse tilanteensa aiheuttaneita ja kaikilta tahoilta apua kinuavia, niin kuin tässäkin ketjussa on monesti käynyt ilmi.
En osallistu. Vituttaa muutenkin, että palkkakuitista näkee miten joka kuukausi isot summat valuvat näiden pummien elättämiseen. Lopuilla rahoilla kustannan joulun omalle perheelle.
En lahjoita joulukeräyksiin mitään koska omassa tuttavapiirissäni on parikin tapausta näitä "olen tässä tumput suorassa ja odotan että joku muu hoitaa hommat / maksaa kulut" . Molemmilla iso perhe mutta ei kykyä ottaa itse vastuuta vaan aina ollaan vinkumassa että pitää saada sitä, tätä tai tuota, jonkun muun pitää järjestää lapsille virikkeitä, maksaa harrastukset, se joulunvietto yms.
Uskomattoman röyhkeää.
Vierailija kirjoitti:
"2- ja -5 vuotiaiden poikien hoitovapaalla oleva yksinhuoltajaäiti. Poikien isät ovat ulkomaalaisia ja siksi pojilla ei ole ns. toista sukua ollenkaan."
Öh, oma valinta....?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri samaa settiä kuin kerjääminen ylipäänsä. Mitä enemmän annat, sitä enemmän ja useammin haaskalle ilmaantuu porukkaa. Röyhkeydellä ei ole rajoja ja osa ihmisistä ei tunne mitään häpeää kyniessään muilta kaiken, mitä irti lähtee. Koko elämä maksatetaan muille ja tämä jatkuu niin pitkään kuin sen annetaan jatkua. Ei kai "köyhä" mene koskaan itse töihin ja priorisoi rahan käyttöään kun ei siihen ole tarvis. Joku muu kuitenkin aina hoitaa ja ottaa vastuun, aina joku höppänä hyväuskoinen säälii ja haluaa itselleen hyvän omatunnon kun jouluna kiikuttaa lahjan "köyhälle" ja on tehnyt osansa paremman maailman eteen.
Tämä pummimisen malli siirtyy vielä näppärästi opittuna tapana lapsillekin kun kaiken saman voi saada ilmaiseksi mitä muut omilla rahoillaan ostavat. Ja kierre on valmis. Yhdessä vielä tottakai morkkaavat joulupöydässä porvareita ja syyttävät ahdingostaan. Eivät näe mitään epäkohtia omassa touhussaan. Ei tietysti ole lasten vika, mutta lasten parhaaksi olisi, että köyhyys ja valintojen seuraukset todella näkyisivät perheen arjessa kunnolla. Tämä on ainoa tapa saada kierre katkaistua, jospa lapset eivät haluaisi toistaa vanhempiensa virheitä.
Komppaan tätä! Harmiksi käy toki niitä lapsia, jotka ovat nyt just tässä tilanteessa, mutta jeesaamalla ja lahjuksia syytämällä ei tosiaan saada muutosta aikaa sukupolvien välissä. Ja se muutos on pidemmälle päälle paljon parempi kuin hetkellisesti ilahduttavat joululahjat parina jouluna.
Voisin auttaa jotain yksinhuoltajaäidin teinipoikaa mutta sen ikäisille on vaikeaa ostaa sopivia ja mieleisiä vaatteita koska heillä ovat kehitysvaiheen vuoksi valtavat kokoerot. Kuinka 150-senttistä hintelää poikaa voi auttaa jokin XL-kokoinen takki tai toistenpäin?
Nyt kun tuo koko otettiin taas esille, niin kyllä se vain on niin, että lihottava ruoka on usein edullisempaa ja helpompaa, ja masentuneena ei välttämättä pysty ottamaan huomioon ruoan terveellisyyttä ja liikuntaa. Itse asun ns. paremmalla alueella ja valtaosa asukkaista on hoikkia ja urheilullisia, vähävaraisemmilla alueilla taas on pulskempaa väkeä.
Yksi ystävänikin on aina ollut hoikka, mutta lihoi arviolta 20 kiloa kun elämässä tapahtui kerralla monta ikävää asiaa (mm. kuoleman tapaus perheessä, oma sairastuminen, potkut töistä ja tosi heikko rahatilanne). Nyt hänellä alkavat asiat mennä parempaan suuntaan ja paino on pudonnut samaa tahtia.
Tuo laihuuden ja köyhyyden kombo varmaan pitää enemmän paikkansa sellaisissa maissa, jossa ei ole saatavilla juuri mitään sosiaaliturvaa tai ruoka-apua. Silloin otetaan tasan se mitä saadaan kadulla kerjäämällä eikä kysytä saisiko mieluummin rahaa ruoan sijaan. Ei silloin ole edes mahdollisuutta päästä nettiin kerjäämään pleikkaria.