Lue keskustelun säännöt.
Olen draamakuningatar, eikä se ole niin huono ominaisuus kuin väitetään
19.10.2017 |
Minut on jo lapsena perheeni toimesta nimetty draamakuningattareksi. Vanhempani ja sisarukseni ovat enemmän hillittyjä viilipyttyjä. Tällaisella leimalla olen siis kulkenut koko ikäni, ja se määrittää omakuvaani aika paljon.
Tässä maailmassa ei draamakuningattaria arvosteta. Sana herättää hyvin negatiivisia mielleyhtymiä, eikä ihan syyttäkään. Joskus (kuten tänään) koen kuitenkin epäreiluna sen, miten tällaista luonnetta kuin omani pidetään automaattisesti huonona, ja tällaisia ihmisiä jotenkin kyvyttöminä hillitsemään itseään jne.
Miten taipumus draamaan sitten ilmenee? Ainakin minun tapauksessani voimakkaina tunnereaktioina niin iloihin kuin suruihinkin. Tunnen kaiken voimakkaasti, ja minun on vaikea kätkeä tunteitani. Otan myös paljon paineita ja stressiä mm. opiskeluista ja töistä, kenties enemmän kuin moni muu. Minulle on aina naureskeltu, kun olen hermoillut esim. tenttejä niin hirveästi. Epäonnistumiset olen ottanut aina raskaasti, ja toisaalta onnistumiset saavat minut täyden riemun valtaan.
Reaktioni eivät kuitenkaan ole mitenkään äärimmäisiä (enkä esim. suuttuessani ole tietenkään väkivaltainen tai mitään sellaista, mikä olisi todella huolestuttavaa), eikä minussa siis ole mitään "vikaa". Muistan kuitenkin jo yläasteen kuraattorin todenneen, että jotkut ihmiset elävät elämänsä kuten ajaisivat autolla pelkästään kolmosvaihteella, kun taas toiset vaihtavat ykkösestä vitoseen tunnetilojen vaihdellessa. Tämä vertaus kolahti.
Minä en ole täysin pahoillani siitä, että olen dramaattiseksi luonteeksi leimattu. Minusta on ihan mukavaa tuntea voimakkaasti. Viilipytty-perheenjäsenteni elämä on seesteisempää, ja he kai ajattelevat enemmän järjellä monia asioita, mutta on siinäkin joskus puolensa että tuntee vahvemmin. (Kunhan se ei siis johda holtittomaan käytökseen, jolloin kyseessä ehkä olisikin jo mielenterveyden ongelma.) Mielestäni on epäreilua, että kaltaisiani luonteita usein pilkataan ja väheksytään. Itse en ole useimmiten jaksanut pahastua tokaisuista, että olen aina niin dramaattinen, mutta joskus se kuitenkin tuntuu pahalta kun omaa luonnetta naureskellaan.
Muita draamaattisia?
Kommentit (58)
Temperamenttieroja on kuitenkin olemassa ilman että toisessa olisi vikaa, suomalaiset on tyypillisesti tunneilmaisulta hillittyjä ja tasaisia. Sen sijaan on kulttuureja, joissa on tyypillisempää olla äänekäs, dramaattinen ja tunteellinen. Siis uloskinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidetaan puhua sitten vähän eri asioista täällä. Hankalaahan termien määrittely on, kun draamakuningatarkin tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Minä en edes ole ihan nuori enää, kuten edellinen kirjoittaja arveli. Olen käytännön kokemuksesta oppinut säätelemään käytöstäni niin, etten olisi ärsyttävä. Minun piireissäni nimenomaan suurta tunteellisuutta on nimitetty draamailuksi, ja siispä olen aina pitänyt itseäni draamakuningattarena. Uskallan kuitenkin sanoa että en ole itsekäs. Minulla on puolisokin, joka on liittynyt siihen kuoroon joka nauraa (joskin hyväntahtoisesti) sille että elän vähän vauhdikkaammassa tunteiden vuoristoradassa kuin muut. Puoliso saa kyllä kokea senkin puolen, että otan todella raskaasti kaikki riidat ja loukkaukset. Mutta vaikka olen dramaattinen, en ole dramab*tch kuten joku täällä sanoi :) En riehu enkä raivoa, vaan olen enemmän "OMG OMG OMG" -tyyppiä.
Ap
Ap, olet ilmeisen rasittava ja itsekeskeinen ihminen. Tunnen yhden kaltaisesi ja kierrän hänet kaukaa.
Huomaatko, kuinka innokkaasti tuot itseäsi esiin jo tässä palstalla? Uhhuh. Toivottavasti me emme koskaan tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ilmeisen rasittava ja itsekeskeinen ihminen. Tunnen yhden kaltaisesi ja kierrän hänet kaukaa.
Huomaatko, kuinka innokkaasti tuot itseäsi esiin jo tässä palstalla? Uhhuh. Toivottavasti me emme koskaan tapaa.
Enpä kyllä keksi miten voisin aloittaa itseäni koskevan ketjun tuomatta itseäni esiin :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ilmeisen rasittava ja itsekeskeinen ihminen. Tunnen yhden kaltaisesi ja kierrän hänet kaukaa.
Huomaatko, kuinka innokkaasti tuot itseäsi esiin jo tässä palstalla? Uhhuh. Toivottavasti me emme koskaan tapaa.
Enpä kyllä keksi miten voisin aloittaa itseäni koskevan ketjun tuomatta itseäni esiin :D
Ap
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Lue nyt oikein huolella tämä oma ketjusi läpi, siitä nimittäin välittyy tällainen sanoma: Minä, minä, minä, minun tunteet, minä, minä, minulla nyt vain oikeus temppuilla ihan miten vain, koska minun tunteet, MINÄ!!!
Haluaisitko myös perustella otsikkoasi, miksi tämä draamakuningatar-ominaisuutesi ei ole niin huono ominaisuus kuin väitetään. Siis mm. missä mielessä ei ole huono ja kenen näkökulmasta? Mihin ylipäätään pyrit tällä aloituksellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle draamakuningatar/kuningas tarkoittaa ihmistä joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei sellaista joka vaan tuntee voimakkaasti. Draamailija kuvittelee toisten olevan vastuussa hänen tunteistaan, ja odottaa toisilta niihin vastakaikua. Hän ei ikään kuin riitä itselleen, vaan muiden pitää osallistua hänen tunteisiinsa. Usein hänen on pakko järjestää erilaisia kohtauksia, joilla hän tutkii omia ja toisten tunteita ja niihin vaikuttavia asioita, koska ei osaa käsitellä niitä sanallisesti, ei osaa keskustella eikä luota toisiin ja itseensä.
Jos joku kokee itsekseen omassa kopperossaan ilon ja surun vuoristorataa, ei häntä voi suoriltaan sanoa draamailijaksi, koska draamailija haluaa nimenomaan vetää ne muut ihmiset omaan vuoristorataansa mukaan. Se on draamailijan elinehto.
Tämä.
Olin just viisi päivää matkalla työkaverin kanssa, joka osoittautui draamakuningattareksi. Nyt tuntuu että tarvitsen toiset viisi päivää toipumiseen tuosta draamailusta. Se vaan pilasi matkan ja uuvutti mut kokonaan.
Ja huom. olen itse tunteellinen ja temperamenttinen tyyppi. Mutta draamailussa on kyse muusta: mun työkaverin tilanteessa näkyi olevan joku nuoruuden trauma, jossa hänen pitää aina saada parasta, parempaa kuin muut, ettei tuntisi olevansa huonompi. Joka hinnasta piti kuitenkin tingata, koska vaikka vaati parasta ei tietysti voi maksaa täyttä hintaa siitä. Eikä hänen korkeutensa tietenkään voi noudattaa palveluntarjoajan sääntöjä vaan siinäkin pitää saada erityiskohtelu tai kiukuttelu alkaa. Nämä draamailijat näkevät itsensä aina erityistapauksina, mutta kun maailma ei heidän ihmeellisyyttään tunnusta, niin sitten ollaan koko aika törmäyskurssilla joka asiassa. Lasken nämä draamailijat samaan kastiin kuin ne pikkulapset jotka heittäytyvät selälleen itkemään kaupassa karkkihyllyllä, elleivät saa karkkia. Tunteen syvyyttä, pyh.
Minulla on voimakas tunne-elämä mutta sitä ei todellakaan moni pääse todistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ilmeisen rasittava ja itsekeskeinen ihminen. Tunnen yhden kaltaisesi ja kierrän hänet kaukaa.
Huomaatko, kuinka innokkaasti tuot itseäsi esiin jo tässä palstalla? Uhhuh. Toivottavasti me emme koskaan tapaa.
Enpä kyllä keksi miten voisin aloittaa itseäni koskevan ketjun tuomatta itseäni esiin :D
Ap
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta vastaan silti. Lue nyt oikein huolella tämä oma ketjusi läpi, siitä nimittäin välittyy tällainen sanoma: Minä, minä, minä, minun tunteet, minä, minä, minulla nyt vain oikeus temppuilla ihan miten vain, koska minun tunteet, MINÄ!!!
Haluaisitko myös perustella otsikkoasi, miksi tämä draamakuningatar-ominaisuutesi ei ole niin huono ominaisuus kuin väitetään. Siis mm. missä mielessä ei ole huono ja kenen näkökulmasta? Mihin ylipäätään pyrit tällä aloituksellasi?
Jos luet itse huolella ketjun läpi, löydät kommenttini jossa esitän muutamia syitä miksi tämä ominaisuus ei ole huono. Olen myös yrittänyt korostaa epäilijöille että en "temppuile ihan miten vain", vaan kyse on siitä että olen koko elämäni saanut kuulla naureskelua siitä että olen niin tunteellinen. Siksi aloitin ketjun; halusin sanoa että mielestäni se naureskelu ihmisen luontaiselle ominaisuudelle ei aina ole ihan reilua, ja halusin kuulla onko meitä muitakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle draamakuningatar/kuningas tarkoittaa ihmistä joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei sellaista joka vaan tuntee voimakkaasti. Draamailija kuvittelee toisten olevan vastuussa hänen tunteistaan, ja odottaa toisilta niihin vastakaikua. Hän ei ikään kuin riitä itselleen, vaan muiden pitää osallistua hänen tunteisiinsa. Usein hänen on pakko järjestää erilaisia kohtauksia, joilla hän tutkii omia ja toisten tunteita ja niihin vaikuttavia asioita, koska ei osaa käsitellä niitä sanallisesti, ei osaa keskustella eikä luota toisiin ja itseensä.
Jos joku kokee itsekseen omassa kopperossaan ilon ja surun vuoristorataa, ei häntä voi suoriltaan sanoa draamailijaksi, koska draamailija haluaa nimenomaan vetää ne muut ihmiset omaan vuoristorataansa mukaan. Se on draamailijan elinehto.
Tämä.
Olin just viisi päivää matkalla työkaverin kanssa, joka osoittautui draamakuningattareksi. Nyt tuntuu että tarvitsen toiset viisi päivää toipumiseen tuosta draamailusta. Se vaan pilasi matkan ja uuvutti mut kokonaan.
Ja huom. olen itse tunteellinen ja temperamenttinen tyyppi. Mutta draamailussa on kyse muusta: mun työkaverin tilanteessa näkyi olevan joku nuoruuden trauma, jossa hänen pitää aina saada parasta, parempaa kuin muut, ettei tuntisi olevansa huonompi. Joka hinnasta piti kuitenkin tingata, koska vaikka vaati parasta ei tietysti voi maksaa täyttä hintaa siitä. Eikä hänen korkeutensa tietenkään voi noudattaa palveluntarjoajan sääntöjä vaan siinäkin pitää saada erityiskohtelu tai kiukuttelu alkaa. Nämä draamailijat näkevät itsensä aina erityistapauksina, mutta kun maailma ei heidän ihmeellisyyttään tunnusta, niin sitten ollaan koko aika törmäyskurssilla joka asiassa. Lasken nämä draamailijat samaan kastiin kuin ne pikkulapset jotka heittäytyvät selälleen itkemään kaupassa karkkihyllyllä, elleivät saa karkkia. Tunteen syvyyttä, pyh.
Juu no minä en käyttäydy noin enkä ole mitenkään oikeutettu erityiskohteluun :D Käytöstavat ovat kunnossa, kiitos kunnollisen kasvatuksen ja terveen järjen. Käyttämäni "draamakuningatar"-termi on nyt selvästi väärä, en arvannut mitä se niin monille tarkoittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli draamakuningatar, mikä oli todella rasittavaa. Aikuinen ihminen riehuu ja hilluu. Olin varmaankin jo 6-vuotiaana järkevämpi kuin äitini. Ei semmoista itsekeskeistä riehumista millään jaksa.
Blaah, taas on lupaava ketju pilattu pahansuovilla oletuksilla ja jankkaamisella. Ap:n mistään viestistä ei saa kuvaa itsekkäästä maailman kuningattaresta, vaan tunteella elävästä ihmisestä jota on loukattu nauramalla hänen luonteelleen. Minä olen samanlainen. Mielenrauhani järkkyy helposti sekä hyvistä että huonoista tapahtumista, joskus turhan paljon, eivätkä kaikki sitä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle draamakuningatar/kuningas tarkoittaa ihmistä joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei sellaista joka vaan tuntee voimakkaasti. Draamailija kuvittelee toisten olevan vastuussa hänen tunteistaan, ja odottaa toisilta niihin vastakaikua. Hän ei ikään kuin riitä itselleen, vaan muiden pitää osallistua hänen tunteisiinsa. Usein hänen on pakko järjestää erilaisia kohtauksia, joilla hän tutkii omia ja toisten tunteita ja niihin vaikuttavia asioita, koska ei osaa käsitellä niitä sanallisesti, ei osaa keskustella eikä luota toisiin ja itseensä.
Jos joku kokee itsekseen omassa kopperossaan ilon ja surun vuoristorataa, ei häntä voi suoriltaan sanoa draamailijaksi, koska draamailija haluaa nimenomaan vetää ne muut ihmiset omaan vuoristorataansa mukaan. Se on draamailijan elinehto.
Tämä.
Olin just viisi päivää matkalla työkaverin kanssa, joka osoittautui draamakuningattareksi. Nyt tuntuu että tarvitsen toiset viisi päivää toipumiseen tuosta draamailusta. Se vaan pilasi matkan ja uuvutti mut kokonaan.
Ja huom. olen itse tunteellinen ja temperamenttinen tyyppi. Mutta draamailussa on kyse muusta: mun työkaverin tilanteessa näkyi olevan joku nuoruuden trauma, jossa hänen pitää aina saada parasta, parempaa kuin muut, ettei tuntisi olevansa huonompi. Joka hinnasta piti kuitenkin tingata, koska vaikka vaati parasta ei tietysti voi maksaa täyttä hintaa siitä. Eikä hänen korkeutensa tietenkään voi noudattaa palveluntarjoajan sääntöjä vaan siinäkin pitää saada erityiskohtelu tai kiukuttelu alkaa. Nämä draamailijat näkevät itsensä aina erityistapauksina, mutta kun maailma ei heidän ihmeellisyyttään tunnusta, niin sitten ollaan koko aika törmäyskurssilla joka asiassa. Lasken nämä draamailijat samaan kastiin kuin ne pikkulapset jotka heittäytyvät selälleen itkemään kaupassa karkkihyllyllä, elleivät saa karkkia. Tunteen syvyyttä, pyh.
Juu no minä en käyttäydy noin enkä ole mitenkään oikeutettu erityiskohteluun :D Käytöstavat ovat kunnossa, kiitos kunnollisen kasvatuksen ja terveen järjen. Käyttämäni "draamakuningatar"-termi on nyt selvästi väärä, en arvannut mitä se niin monille tarkoittaa.
Ap
No kas kummaa, kaikki muut tietävät mitä käsite tarkoittaa, mutta sinä olet näköjään kuvitellut itse sille jonkun positiivisen merkityksen. Läheisesi ovat sanoneet että olet "draamakuningatar", joten se tarkoittaa, että he pitävät sinua rasittavana.
Ja näin sanoo Urban Dictionnary: "Drama Queen. Someone who turns something unimportant into a major deal. Someone who blows things way out of proportion when ever the chance is given. "
Ap:lle ja suurimmalle osalle kommentoijista voi suositella Keltikangas-järvisen kirjoja temperamenteistä. Ap siis tarkoittaa, että hän synnynnäinen temperamentti on sellainen, että hän tuntee vahvasti ja näyttää myös tunteitaan. Perheessään muut joko ovat tunteiltaan tasaisempia ja/tai sitten eivät ilmaise niitä yhtä näkyvästi. Kyse on erilaisista temperamenttipiirteistä, kumpikaan ei ole huono tai hyvä. Esimerkiksi itsekäs voi olla kumpi tahansa. On väärin, että perheessäsi on naurettu sinulle.
Itse olen varsin tasainen luonne, enkä juuri näytä tunteitani ulospäin. Oma tyttäreni taas on samanlainen kuin ap. Ikäväähän se on, jos me kaikki oltaisiin samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle draamakuningatar/kuningas tarkoittaa ihmistä joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei sellaista joka vaan tuntee voimakkaasti. Draamailija kuvittelee toisten olevan vastuussa hänen tunteistaan, ja odottaa toisilta niihin vastakaikua. Hän ei ikään kuin riitä itselleen, vaan muiden pitää osallistua hänen tunteisiinsa. Usein hänen on pakko järjestää erilaisia kohtauksia, joilla hän tutkii omia ja toisten tunteita ja niihin vaikuttavia asioita, koska ei osaa käsitellä niitä sanallisesti, ei osaa keskustella eikä luota toisiin ja itseensä.
Jos joku kokee itsekseen omassa kopperossaan ilon ja surun vuoristorataa, ei häntä voi suoriltaan sanoa draamailijaksi, koska draamailija haluaa nimenomaan vetää ne muut ihmiset omaan vuoristorataansa mukaan. Se on draamailijan elinehto.
Tämä.
Olin just viisi päivää matkalla työkaverin kanssa, joka osoittautui draamakuningattareksi. Nyt tuntuu että tarvitsen toiset viisi päivää toipumiseen tuosta draamailusta. Se vaan pilasi matkan ja uuvutti mut kokonaan.
Ja huom. olen itse tunteellinen ja temperamenttinen tyyppi. Mutta draamailussa on kyse muusta: mun työkaverin tilanteessa näkyi olevan joku nuoruuden trauma, jossa hänen pitää aina saada parasta, parempaa kuin muut, ettei tuntisi olevansa huonompi. Joka hinnasta piti kuitenkin tingata, koska vaikka vaati parasta ei tietysti voi maksaa täyttä hintaa siitä. Eikä hänen korkeutensa tietenkään voi noudattaa palveluntarjoajan sääntöjä vaan siinäkin pitää saada erityiskohtelu tai kiukuttelu alkaa. Nämä draamailijat näkevät itsensä aina erityistapauksina, mutta kun maailma ei heidän ihmeellisyyttään tunnusta, niin sitten ollaan koko aika törmäyskurssilla joka asiassa. Lasken nämä draamailijat samaan kastiin kuin ne pikkulapset jotka heittäytyvät selälleen itkemään kaupassa karkkihyllyllä, elleivät saa karkkia. Tunteen syvyyttä, pyh.
Juu no minä en käyttäydy noin enkä ole mitenkään oikeutettu erityiskohteluun :D Käytöstavat ovat kunnossa, kiitos kunnollisen kasvatuksen ja terveen järjen. Käyttämäni "draamakuningatar"-termi on nyt selvästi väärä, en arvannut mitä se niin monille tarkoittaa.
Ap
No kas kummaa, kaikki muut tietävät mitä käsite tarkoittaa, mutta sinä olet näköjään kuvitellut itse sille jonkun positiivisen merkityksen. Läheisesi ovat sanoneet että olet "draamakuningatar", joten se tarkoittaa, että he pitävät sinua rasittavana.
Ja näin sanoo Urban Dictionnary: "Drama Queen. Someone who turns something unimportant into a major deal. Someone who blows things way out of proportion when ever the chance is given. "
Tiedätkö läheisteni lukeneen urban dictionarya....? Voin melkoisella varmuudella sanoa että esim. omat vanhempani eivät käytä minusta mitään nimitystä negatiivisessa mielessä, ilmaistakseen että olen rasittava. Jos nyt voitaisiin vaikka unohtaa tämä ilmaisu ja keskittyä siihen mitä itse asiassa olen kertonut itsestäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ja suurimmalle osalle kommentoijista voi suositella Keltikangas-järvisen kirjoja temperamenteistä. Ap siis tarkoittaa, että hän synnynnäinen temperamentti on sellainen, että hän tuntee vahvasti ja näyttää myös tunteitaan. Perheessään muut joko ovat tunteiltaan tasaisempia ja/tai sitten eivät ilmaise niitä yhtä näkyvästi. Kyse on erilaisista temperamenttipiirteistä, kumpikaan ei ole huono tai hyvä. Esimerkiksi itsekäs voi olla kumpi tahansa. On väärin, että perheessäsi on naurettu sinulle.
Itse olen varsin tasainen luonne, enkä juuri näytä tunteitani ulospäin. Oma tyttäreni taas on samanlainen kuin ap. Ikäväähän se on, jos me kaikki oltaisiin samanlaisia.
Kiitos tästä kommentista <3 Olisin jättänyt koko ketjun aloittamatta jos olisin tiennyt että koko homma kääntyy kiistelyksi termistä draamakuningatar, ja epäilyiksi että omat perheenjäsenenikin ovat itse asiassa tarkoittaneet koko elämäni ajan sanoa että olen rasittava ihminen.
Yritin myös tuota sanoa, että perheessäni muut kuin minä ovat tasaisempia luonteita, ja se tulkittiin tietysti niin että mielestäni heillä ei ole tunteita ollenkaan. Näinhän asia ei tietenkään ole enkä ole niin sanonut. Minä vaan olen isossa perheessämme se ainut erilainen, ja nostaminen tikun nokkaan on joskus tuntunut ilkeältä, vaikkei sitä pahalla olekaan tarkoitettu.
Ap
Itsekin tunnen ja eläydyn voimakkaasti, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua sitä draamakuningattaruudeksi. Itselleni ja lähipiirilleni draamakuningatar on se, jonka pitää kääntää kaikki itseensä, loukkaantua lähes kaikesta (esim. Jos sisaruksella on merkkipäivä ja pitää luopua omasta valokeilasta toisen takia) ja järjestää kohtauksiaa ties mistä. Oma napa ja tunteet ovat tärkeimmät, kun taas muiden vain pitäisi muka sopeutua siihen.
Eipä kyllä koskaan ole kukaan valittanut/kokenut negatiiviseksi itkupilliyttäni tai innokkuuttani. Tiedostan tunteeni hyvin ja esitän tunneherkkyyteni usein huumorin kautta ("jospa ei katsota titanicia tänään, ellet halua itsekin hukkua - kyyneliini" -tyylisesti).
Vierailija kirjoitti:
Hyvä!
Siskoni on myös draamakuningatar ja antaa valloittavalla persoonallaan niin paljon meille läheisille. Hän on rakkain ihminen minulle.
Ihmissuhteet hänellä eivät meinanneet toimia, mutta on löytänyt nyt vierelleen miehen joka viehättyy hänen luonteestaan. Ovat ihana pari ja ensi kesänä häät.
Oikein odotan kaasoilua bridezillan kanssa joka osaa nykyään jo nauraakin pahimmille ylilyönneilleen :)
Mutta tuossa se avain on ihmisessä kuin ihmisessä piirteineen: Tajuaako omat ylilyönnit ja antaako muille tilaa.
T. Ex-draamailija, joka vaan muuttui iän myötä. "Molemmat minät" silti tärkeitä ja rakkaita ja tarpeellisia eri elämänvaiheista
Olet varmaan rasittava, jos ylireagoit jatkuvasti. Toiset kertovat sinulle pelkkiä sattumuksia, sinä teet niistä elämää suurempia. Eikä sinua saa rauhoittumaan. En haluaisi elää ihmisen kanssa, joka on kuin autokuski, joka ei välitä nopeusrajoituksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle draamakuningatar/kuningas tarkoittaa ihmistä joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan, ei sellaista joka vaan tuntee voimakkaasti. Draamailija kuvittelee toisten olevan vastuussa hänen tunteistaan, ja odottaa toisilta niihin vastakaikua. Hän ei ikään kuin riitä itselleen, vaan muiden pitää osallistua hänen tunteisiinsa. Usein hänen on pakko järjestää erilaisia kohtauksia, joilla hän tutkii omia ja toisten tunteita ja niihin vaikuttavia asioita, koska ei osaa käsitellä niitä sanallisesti, ei osaa keskustella eikä luota toisiin ja itseensä.
Jos joku kokee itsekseen omassa kopperossaan ilon ja surun vuoristorataa, ei häntä voi suoriltaan sanoa draamailijaksi, koska draamailija haluaa nimenomaan vetää ne muut ihmiset omaan vuoristorataansa mukaan. Se on draamailijan elinehto.
Tämä.
Olin just viisi päivää matkalla työkaverin kanssa, joka osoittautui draamakuningattareksi. Nyt tuntuu että tarvitsen toiset viisi päivää toipumiseen tuosta draamailusta. Se vaan pilasi matkan ja uuvutti mut kokonaan.
Ja huom. olen itse tunteellinen ja temperamenttinen tyyppi. Mutta draamailussa on kyse muusta: mun työkaverin tilanteessa näkyi olevan joku nuoruuden trauma, jossa hänen pitää aina saada parasta, parempaa kuin muut, ettei tuntisi olevansa huonompi. Joka hinnasta piti kuitenkin tingata, koska vaikka vaati parasta ei tietysti voi maksaa täyttä hintaa siitä. Eikä hänen korkeutensa tietenkään voi noudattaa palveluntarjoajan sääntöjä vaan siinäkin pitää saada erityiskohtelu tai kiukuttelu alkaa. Nämä draamailijat näkevät itsensä aina erityistapauksina, mutta kun maailma ei heidän ihmeellisyyttään tunnusta, niin sitten ollaan koko aika törmäyskurssilla joka asiassa. Lasken nämä draamailijat samaan kastiin kuin ne pikkulapset jotka heittäytyvät selälleen itkemään kaupassa karkkihyllyllä, elleivät saa karkkia. Tunteen syvyyttä, pyh.
Juu no minä en käyttäydy noin enkä ole mitenkään oikeutettu erityiskohteluun :D Käytöstavat ovat kunnossa, kiitos kunnollisen kasvatuksen ja terveen järjen. Käyttämäni "draamakuningatar"-termi on nyt selvästi väärä, en arvannut mitä se niin monille tarkoittaa.
Ap
No kas kummaa, kaikki muut tietävät mitä käsite tarkoittaa, mutta sinä olet näköjään kuvitellut itse sille jonkun positiivisen merkityksen. Läheisesi ovat sanoneet että olet "draamakuningatar", joten se tarkoittaa, että he pitävät sinua rasittavana.
Ja näin sanoo Urban Dictionnary: "Drama Queen. Someone who turns something unimportant into a major deal. Someone who blows things way out of proportion when ever the chance is given. "
Tiedätkö läheisteni lukeneen urban dictionarya....? Voin melkoisella varmuudella sanoa että esim. omat vanhempani eivät käytä minusta mitään nimitystä negatiivisessa mielessä, ilmaistakseen että olen rasittava. Jos nyt voitaisiin vaikka unohtaa tämä ilmaisu ja keskittyä siihen mitä itse asiassa olen kertonut itsestäni.
Ap
Mutta mitä keskustelua sä tästä haluat? Jos nyt tarkoitit vain, että olet tunteellinen ja mahdollisesti koet tunteet jotenkin syvemmin kuin lähipiirisi, tai ainakin näkyvämmin, niin mitä sitten. Ihmisillä on erilaisia temperamentteja, eikö tämä ole aika itsestäänselvää. Kaipasitko siis vertaistukea, vinkkejä omien tunteiden hillitsemiseen, arvostella niitä "kivikasvoja" vai siis mitä?
Draamakuningatar ei tarkoita henkilöä, joka vain on tunteellinen, vaan siihen nimenomaisesti liittyy draamailu.
Vaikutat tekstisi perusteella hyvin nuorelta, joten tietynlainen mustavalkoinen ajattelu, draamailu ja itsekeskeisyys varmaan selittyvät iälläsi. Kuitenkin iän myötä varmaan - toivottavasti - opit itsekontrollia ja analysoimaan tunteitasi ja tilanteiden kokonaisuutta, ottamaan rennommin (ei tarkoita ettetkö silti saattaisi kokea tunteita voimakkaasti).