Kerroin töissä syöpädiagnoosistani, työkaverit myötäelävät mutta lähiesimies pyysi minua "miettimään tarkkaan mitä henk.koht. asioita jaan työyhteisölle"

Nyt sitte johonkin kunnon kannabisöljy-hoitoklinikalle Coloradoon. Siellä se on laillista. Unohdat nämä kemoterapiat, joissa annetaan myrkkyä, joka tuhoaa kaikkea muutakin, kuin vain syöpäsoluja. Kemolla kuolet.

Kesällä oli siitä brittiläisestä pojasta iltalehdessä, joka parani kannabisöljyllä leukemiasta, johon annettii vain viikko kaksi elinaikaa.

Lääkkeet löytyy luonnosta, eivät lääketehtaiden tuotteista, joiden tarkoitus on vain rahastus. Raha siinä määrää, eikä moraali. Ei saa olla liian hyväuskoinen.

Itse kerroin syöpädiagnoosistani avoimesti, mutta en asialla enempää työtovereitani vaivannut ja aika moni sen tuntui unohtavankin. Työntohinassa asiaa ei pahemmin ikinä ehditty puimaan ja korviini ei juoruja ainakaan kantautunut. Oli kuitenkin helpottavaa kertoa asiasta. Oli mukavaa kuitenkin kun läheisimmät työtoverit kyselivät vointia ja muut suhtautuivat minuun kuten ennenkin.

Olen sairaanhoitajana kirurgisella osastolla ja kyllä käyntini syöpätaudeilla olisivat työyhteisöni korviin kantautuneet.

Aloittajalle hatunnosto rohkeudesta kertoa. Työtovereihin kaikkea puimista ei kannata jättää vaan vertaistukiryhmät, psykologit jne ovat puimista varten, mutta sen käsityksen aloituksestasi sainkin että tarkoitus oli vain avoimesti kertoa tilanne. Voimia sinulle!

Nyrkkisääntö on, että älä liikaa kerro sairauksistasi. Et tehnyt mitään virhettä kertoessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi ja kannattaa kertoa, ei asia ole mikään salaisuus tai häpeä.

Voi olla, että esimiehellä itsellään joitain huonoja kokemuksia ja ehkä ajatteli, että käy raskaaksi kun työkaverit kyselevät voinnistasi. Jotkut voivat alkaa karttaakin, koska eivät tiedä miten päin olla. 

Ehkä työnantajan mielessä oli nimenomaan toiste päin... Muille voi käydä raskaaksi, jos ap alkaa käyttää ystävien puutteessa työkavereitaan uskottuina, joille kuten itsekin sanoi "puida asiaa". Se voi laittaa joitakin työkavereita sellaiseen asemaan, jossa ei halua olla. Jos työkaveri on muutenkin ystävä, niin toki hän varmaan siinä tapauksessa haluaa vapaaehtoisesti toimia olkapäänä sairastuneelle läheiselle/työkaverille. Mutta kaikki eivät halua sekoittaa yksityistä ja työmaailmaa. Osa ei halua olla uskotun ja olkapään roolissa, vaan keskittyä työpaikalla vain töihin.

Mitä ihmeen robotteja teidän työpaikalla oikein on? Missä ihmisyys?

Cat kirjoitti:

Nyrkkisääntö on, että älä liikaa kerro sairauksistasi. Et tehnyt mitään virhettä kertoessasi.

Mikä ihmeen nyrkkisääntö?? Kuka sellaisen on keksinyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi ja kannattaa kertoa, ei asia ole mikään salaisuus tai häpeä.

Voi olla, että esimiehellä itsellään joitain huonoja kokemuksia ja ehkä ajatteli, että käy raskaaksi kun työkaverit kyselevät voinnistasi. Jotkut voivat alkaa karttaakin, koska eivät tiedä miten päin olla. 

Ehkä työnantajan mielessä oli nimenomaan toiste päin... Muille voi käydä raskaaksi, jos ap alkaa käyttää ystävien puutteessa työkavereitaan uskottuina, joille kuten itsekin sanoi "puida asiaa". Se voi laittaa joitakin työkavereita sellaiseen asemaan, jossa ei halua olla. Jos työkaveri on muutenkin ystävä, niin toki hän varmaan siinä tapauksessa haluaa vapaaehtoisesti toimia olkapäänä sairastuneelle läheiselle/työkaverille. Mutta kaikki eivät halua sekoittaa yksityistä ja työmaailmaa. Osa ei halua olla uskotun ja olkapään roolissa, vaan keskittyä työpaikalla vain töihin.

Mitä ihmeen robotteja teidän työpaikalla oikein on? Missä ihmisyys?

Työnantaja ei ole vastuussa vain ap:n hyvinvoinnista vaan kaikkien työntekijöiden työhyvinvoinnista. Muillakin työkavereilla voi olla omia murheita, joiden kanssa jo sinnittelevät, eivätkä jaksa työpaikalla keskittyä muiden murheiden ja sairauksien käsittelyyn. Mielestäni on ihan kohtuullista, että tällainen asia otetaan huomioon eikä se ole mitenkään ihmisyydestä pois.

Vierailija kirjoitti:

Niin mulle kävi melkein samoin, tosin kyseessä ei ollut syöpä vaan munasarjakystat jotka aiheuttivat voimakasta kipua ja kerroin avoimesti työpaikallani mikä homman nimi on ja että menen niitä poistattamaan. Esimies kutsui luokseen ja sanoi toivovansa etten jakaisi noin "intiimejä" vaivoja työpaikalla, että joku voi kiusaantua.

Vaikuttiko asiaan kun esimies on ikäiseni mies.. ei muuten asiaa sitten kommentoinut, toivotteli voimia. Mutta ainut kiusaantuja taisi olla esimies itse :D

Ällöä. Pitäisit moiset vaivat omana tietonasi. Vähän sama kuin Riutta Väisänen sen alapään pattinsa kanssa. Yksinkertaisesti too much information!!

Tukeutuu vertaistukeen. Työkaverini otti syöpälääkkeet kahvipöydässä jotta kaikki näki. Kukaan ei kehdannut sanoa mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ehkä noin avoimesti kertoisi. Se on kuitenkin työpaikka ja ns. viralllinen paikka. Kyllähän monella työpaikalla tulee tai on tiedossa, että jollain tietyllä henkilöllä on syöpä. Voi tulla pitkä sairasloma tai voi palata töihin vaikka kaljuna. Usein varmaan itsekin henkilö kyllä sanoo sairastuneensa syöpään. Eikös lääkärintodistuksessa ole sairaskoodikin nähtävillä? Mutta eihän näitä asioita saa työpaikalla levittää.

Siis viestistäsi saa vähän sen kuvan, että olet alkanut enemmänkin avautumaan, kun kerrot, ettei sinulla ole perhettä/läheisiä. Tuo on väärin kollegoja ja työyhteisöä kohtaan. Tietenkin voit avautua enemmän esim. tilanteessa, jossa työpaikallasi on joku läheisempi ystävä, jonka kanssa olet enemmän tekemisissä. Mutta jos joku kollega alkaisi kunnolla avautua sairaudestaan, olisi se tosi kiusallista.

Monille työtoverit ovat myös ystäviä ja en näe ongelmaa asioitten juttelusta esim tauoilla. Jos itse kiusaantuu, voi keskittyä puhelimen räpläämiseen ja syömiseen. Mikä tahansa auttaa syöpähoitojen keskellä on sallittua, rankat ajat on aloittajallakin edessä ja jos työkavereilta saa tukea niin antaa palaa!

Avautuvathan julkkiksetkin vaivoistaan lehdille :D

Tuossa viestissänihän kirjoitin, että jos on läheisempi ystävä, voi avautua enemmän. AP:n viestistä sain kuvan, ettei hänellä niin paljoa ystäviä ole, joten ajattelin, ovatko kollegatkaan niin läheisiä. Työpaikka on kuitenkin aina työpaikka. Ei siellä ole tarkoitus olla osoittamassa empatiaa ja tukemassa työkavereita vaikean ajan keskellä, vaan siellä ollaan töissä. Jos on vielä tullut lähiesimieheltä sanomista, niin ei hyvä. Sairauden takiahan on kuitenkin irtisanomissuojassa. Ihan oikeasti olisin ihan omaksi parhaaksi työpaikalla puhumatta liikaa henk. koht. asioista ja etsisin ammattiapua/jäisin sairaslomalle, jos on liian kova paikka. Oikeasti ei työpaikalle kannata tuoda mukanaan henk.koht. elämän ongelmia, koska ne kääntyvät tätä henkilöä itseään vastaan. En ymmärrä alapeukkujen määrää, jonka sain.

...Ja toivon AP:lle pikaista paranemista! :) Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä, ajattelen vain, etteivät nuo jutut käänny sinua itseäsi vastaan.

Tuota itsekin parhaillaan mietin kun huomenna selviää onko rintasyöpää vai ei. Kerronko työkavereille vai pelkästään pomolle? En osaa päättää. Vaikka toisaalta pomo  aika herkästi kertoo muitakin asioitani toisille työkavereille, joten tulee se sitten muidenkin tietoon. Olen aika uusi työntekijä eikä työkavereissa ole ystäviä vaikka hyvin tullaankin kaikkien kanssa toimeen. Mitä tällaisessa tilanteessa osaa päättää, tuleeko pahantahtoisia juoruja jos ei kerro? kohtahan sen sitten tietää kaikki kylällä jos yhdelle kertoo. Asian kokeneet, neuvokaa, pliis.

Kerroppa mahdollisimman yksityiskohtaisesti tulevasta leikkauksesta ruokatunnilla, niin joku saattaa pitää sinua hieman omituisena. 

Joo, ei tuollaista voi suomessa työpaikalla kertoa.

Jos poissaoloja ihmetellään, pitää vain todeta että tuli taas ryypättyä niin paljon etten päässyt tulemaan, se kyllä ymmärretään.

Itse kerroin esimiehelle ja lähimmille työkavereille ja ilmoitin että ei ole salaisuus. Eli jos ihmiset kyselevät, voi kertoa totuuden siitä, miksi olen saikulla pitkään jne. Ei lähtenyt turhat juorut leviämään. Työyhteisö oli kannustava ja paras vertaistuki löytyi itseasiassa töyhteisöstä. Henkilöt, jotka olivat itse käyneet vastaavan läpi tulivat kysymään, haluanko keskustella ja käytiin heidän kanssaan läpi kokemuksia ja itselle ainakin tuli siinä vaiheessaa olo että kyllä tästä selvitään. Eli riipunee täysin työyhteisöstä ja ilmapiiristä. Omalla työpaikalla on hyvä, avoin ja kannustava ilmapiiri.