Kerroin töissä syöpädiagnoosistani, työkaverit myötäelävät mutta lähiesimies pyysi minua "miettimään tarkkaan mitä henk.koht. asioita jaan työyhteisölle"

Olipa tökerö esimies :o jaksamista syöpähoitoihin!

Et mokannut, vaan toimit mielestäni fiksusti. 

Meidän yksikössämme kahdella työntekijällä oli syöpä, vanhemmalla työntekijällä rintasyöpä ja minulla parantumaton syöpä. Muuten järkevä esimies kertoi minulle, että hän on varmistanut kaikilta ryhmäläisiltä, etteivät meidän sairautemme häiritse heitä...

Tietysti voi ja kannattaa kertoa, ei asia ole mikään salaisuus tai häpeä.

Voi olla, että esimiehellä itsellään joitain huonoja kokemuksia ja ehkä ajatteli, että käy raskaaksi kun työkaverit kyselevät voinnistasi. Jotkut voivat alkaa karttaakin, koska eivät tiedä miten päin olla. 

Minusta toimintasi kuulostaa ihan normaalilta. Hienoa kertoa asiasta lähemmille työkavereille, jos se sinusta tuntuu oikealta. Esimiehen reaktiota vähän ihmettelen.

Tsemppiä hoitoihin.

Meillä ainakin on tosi tiivis työporukka ja jaetaan ilot ja surut, lasten ja lastenlasten virstanpylväät yms. Ikähaitarikin on parikymppisistä (minä nuorimpana) yli kuusikymppisiin. Syöpä on niin iso asia, että en todellakaan ymmärrä miksi se pitäisi pitää vain omana tietona. Työkavereiden seurassa kuitenkin vietetään todella iso osa ajasta ja varmasti huomaisivat jotain muutenkin, niin kuin sanoit. Lähiesimies puhuu nyt ihan höpöjä eikä varmaan vain itse osaa suhtautua asiaan mitenkään järkevästi. Hyvä että työkavereilta saat tukea! Ja mielettömästi tsemppiä sinulle! <3

Luulen että esimies ei oikein osannut suhtautua asiaan. Ehkä hänellä on omia huonoja kokemuksia. Itse äitini rintasyövästä toipumista vierestä seuranneena olen huomannut millainen "mörkö" syöpä on monelle. Ja erityisesti miehet mieltävät että rintasyöpä-rinnanpoisto-vajaavainen nainen..

Te olette molemmat oikeassa. On evarmaan hyvä kertoa, ainakin lähimmille kollegoille, mutta tuskin haluat tehdä asiasta mitään jokapäiväistä kahvihunevatvonnan aihetta. Se voi käydä todella raskaaksi ja tulee vielä vastaan sellaisiakin kokemuksia, joita et halua kaikille jakaa. Niiden tullessa on vaikeampi kieltäytyä keskustelemasta niistä, jos on aikaisemmin ollut kovin avoin. Eli kannattaa aloittaa rajojen vetäminen hyvissä ajoin.

Niin mulle kävi melkein samoin, tosin kyseessä ei ollut syöpä vaan munasarjakystat jotka aiheuttivat voimakasta kipua ja kerroin avoimesti työpaikallani mikä homman nimi on ja että menen niitä poistattamaan. Esimies kutsui luokseen ja sanoi toivovansa etten jakaisi noin "intiimejä" vaivoja työpaikalla, että joku voi kiusaantua.

Vaikuttiko asiaan kun esimies on ikäiseni mies.. ei muuten asiaa sitten kommentoinut, toivotteli voimia. Mutta ainut kiusaantuja taisi olla esimies itse :D

No kyllä minä kiusaantuisin jos joku vieraampi kollega noin avoimesti kertoisi sairauksistaan. En tietäisi mitä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Te olette molemmat oikeassa. On evarmaan hyvä kertoa, ainakin lähimmille kollegoille, mutta tuskin haluat tehdä asiasta mitään jokapäiväistä kahvihunevatvonnan aihetta. Se voi käydä todella raskaaksi ja tulee vielä vastaan sellaisiakin kokemuksia, joita et halua kaikille jakaa. Niiden tullessa on vaikeampi kieltäytyä keskustelemasta niistä, jos on aikaisemmin ollut kovin avoin. Eli kannattaa aloittaa rajojen vetäminen hyvissä ajoin.

Mutta ei ole esimiehen tehtävä päättää tai oikeastaan edes ohjeistaa, mitä asioita alainen itsestään voi kertoa muille. Esimiehellä on vaitiolovelvollisuus, mutta henkilöllä itsellään oikeus keskustella omista asioistaan. Ne, jotka eivät halua asioita kuulla, voivat varmasti poistua keskustelusta, ellei kyse ole jostain pakollisesta palaverista, jossa asiaa käydään läpi. (Silloin toki olisi oikeus puuttua asiaan.)

On aivan turhaa ja tilannetajutonta esimieheltä aiheuttaa jo valmiiksi ikäviä uutisia saaneelle alaiselle mielipahaa tällaisella käytöksellä.

No en ehkä noin avoimesti kertoisi. Se on kuitenkin työpaikka ja ns. viralllinen paikka. Kyllähän monella työpaikalla tulee tai on tiedossa, että jollain tietyllä henkilöllä on syöpä. Voi tulla pitkä sairasloma tai voi palata töihin vaikka kaljuna. Usein varmaan itsekin henkilö kyllä sanoo sairastuneensa syöpään. Eikös lääkärintodistuksessa ole sairaskoodikin nähtävillä? Mutta eihän näitä asioita saa työpaikalla levittää.

Siis viestistäsi saa vähän sen kuvan, että olet alkanut enemmänkin avautumaan, kun kerrot, ettei sinulla ole perhettä/läheisiä. Tuo on väärin kollegoja ja työyhteisöä kohtaan. Tietenkin voit avautua enemmän esim. tilanteessa, jossa työpaikallasi on joku läheisempi ystävä, jonka kanssa olet enemmän tekemisissä. Mutta jos joku kollega alkaisi kunnolla avautua sairaudestaan, olisi se tosi kiusallista.

Itse olen niin uusi työpaikallani etten kyllä noin henkilökohtaisia asioita jakaisi mutta toiset ovat avoimempia. Tiedän muutamankin työkaverin aika intiimeistäkin vaivoista (esim. yksi sai keskenmenon ja tilitti sitä kahvitauolla ja toisen isä kuoli tapaturmaisesti). Mikäs siinä puhua jos kokee että siitä on apua. Työkavereilta saa vertaistukea/empatiaa jne. Itse kyllä koin oloni hankalaksi, en saanut sanottua muuta kuin että "olen pahoillani". Muut onneksi halasivat ja toivat kakkua ja suklaata ja tsemppasivat. Toisaalta siis hyvä että ihmiset uskaltavat luottaa työtovereihin noin hyvin. Jaksamisia ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette molemmat oikeassa. On evarmaan hyvä kertoa, ainakin lähimmille kollegoille, mutta tuskin haluat tehdä asiasta mitään jokapäiväistä kahvihunevatvonnan aihetta. Se voi käydä todella raskaaksi ja tulee vielä vastaan sellaisiakin kokemuksia, joita et halua kaikille jakaa. Niiden tullessa on vaikeampi kieltäytyä keskustelemasta niistä, jos on aikaisemmin ollut kovin avoin. Eli kannattaa aloittaa rajojen vetäminen hyvissä ajoin.

Mutta ei ole esimiehen tehtävä päättää tai oikeastaan edes ohjeistaa, mitä asioita alainen itsestään voi kertoa muille. Esimiehellä on vaitiolovelvollisuus, mutta henkilöllä itsellään oikeus keskustella omista asioistaan. Ne, jotka eivät halua asioita kuulla, voivat varmasti poistua keskustelusta, ellei kyse ole jostain pakollisesta palaverista, jossa asiaa käydään läpi. (Silloin toki olisi oikeus puuttua asiaan.)

On aivan turhaa ja tilannetajutonta esimieheltä aiheuttaa jo valmiiksi ikäviä uutisia saaneelle alaiselle mielipahaa tällaisella käytöksellä.

Päinvastoin. On esimiehen tehtävä ohjeistaa käyttäytymistä jos joku alkaa mennä tielle, jolla ihan varmasti tulee ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

No en ehkä noin avoimesti kertoisi. Se on kuitenkin työpaikka ja ns. viralllinen paikka. Kyllähän monella työpaikalla tulee tai on tiedossa, että jollain tietyllä henkilöllä on syöpä. Voi tulla pitkä sairasloma tai voi palata töihin vaikka kaljuna. Usein varmaan itsekin henkilö kyllä sanoo sairastuneensa syöpään. Eikös lääkärintodistuksessa ole sairaskoodikin nähtävillä? Mutta eihän näitä asioita saa työpaikalla levittää.

Siis viestistäsi saa vähän sen kuvan, että olet alkanut enemmänkin avautumaan, kun kerrot, ettei sinulla ole perhettä/läheisiä. Tuo on väärin kollegoja ja työyhteisöä kohtaan. Tietenkin voit avautua enemmän esim. tilanteessa, jossa työpaikallasi on joku läheisempi ystävä, jonka kanssa olet enemmän tekemisissä. Mutta jos joku kollega alkaisi kunnolla avautua sairaudestaan, olisi se tosi kiusallista.

Monille työtoverit ovat myös ystäviä ja en näe ongelmaa asioitten juttelusta esim tauoilla. Jos itse kiusaantuu, voi keskittyä puhelimen räpläämiseen ja syömiseen. Mikä tahansa auttaa syöpähoitojen keskellä on sallittua, rankat ajat on aloittajallakin edessä ja jos työkavereilta saa tukea niin antaa palaa!

Avautuvathan julkkiksetkin vaivoistaan lehdille :D

Eettisesti oikein, mutta käytännössä väärin. Mikäli teille tulee YT-näytelmiä, pääset poispotkittavien listoille. Heikkouksia käytetään aina yksilöä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te olette molemmat oikeassa. On evarmaan hyvä kertoa, ainakin lähimmille kollegoille, mutta tuskin haluat tehdä asiasta mitään jokapäiväistä kahvihunevatvonnan aihetta. Se voi käydä todella raskaaksi ja tulee vielä vastaan sellaisiakin kokemuksia, joita et halua kaikille jakaa. Niiden tullessa on vaikeampi kieltäytyä keskustelemasta niistä, jos on aikaisemmin ollut kovin avoin. Eli kannattaa aloittaa rajojen vetäminen hyvissä ajoin.

Mutta ei ole esimiehen tehtävä päättää tai oikeastaan edes ohjeistaa, mitä asioita alainen itsestään voi kertoa muille. Esimiehellä on vaitiolovelvollisuus, mutta henkilöllä itsellään oikeus keskustella omista asioistaan. Ne, jotka eivät halua asioita kuulla, voivat varmasti poistua keskustelusta, ellei kyse ole jostain pakollisesta palaverista, jossa asiaa käydään läpi. (Silloin toki olisi oikeus puuttua asiaan.)

On aivan turhaa ja tilannetajutonta esimieheltä aiheuttaa jo valmiiksi ikäviä uutisia saaneelle alaiselle mielipahaa tällaisella käytöksellä.

Päinvastoin. On esimiehen tehtävä ohjeistaa käyttäytymistä jos joku alkaa mennä tielle, jolla ihan varmasti tulee ongelmia.

Olen kanssasi erimieltä. Sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu työpaikallekin. Esimiehen työnjohto-oikeus ei ulotu esim. kahvipöytäkeskusteluihin, jos kyse on vain omien asioiden jakamisesta eikä mistään kiusaamisesta, häirinnästä tai epäasiallisesta kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Eettisesti oikein, mutta käytännössä väärin. Mikäli teille tulee YT-näytelmiä, pääset poispotkittavien listoille. Heikkouksia käytetään aina yksilöä vastaan.

No mutta tämä tilanne ei muuttuisi miksikään vaikkei kollegoille kertoisikaan. Joka tapauksessa poissaolot ja lääkärintodistukset on ilmoitettava esimiehelle/henkilöstöosastolle, jolloin ne tulevat kyllä yt-tilanteissa tietoon päättäville tahoille

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi ja kannattaa kertoa, ei asia ole mikään salaisuus tai häpeä.

Voi olla, että esimiehellä itsellään joitain huonoja kokemuksia ja ehkä ajatteli, että käy raskaaksi kun työkaverit kyselevät voinnistasi. Jotkut voivat alkaa karttaakin, koska eivät tiedä miten päin olla. 

Ehkä työnantajan mielessä oli nimenomaan toiste päin... Muille voi käydä raskaaksi, jos ap alkaa käyttää ystävien puutteessa työkavereitaan uskottuina, joille kuten itsekin sanoi "puida asiaa". Se voi laittaa joitakin työkavereita sellaiseen asemaan, jossa ei halua olla. Jos työkaveri on muutenkin ystävä, niin toki hän varmaan siinä tapauksessa haluaa vapaaehtoisesti toimia olkapäänä sairastuneelle läheiselle/työkaverille. Mutta kaikki eivät halua sekoittaa yksityistä ja työmaailmaa. Osa ei halua olla uskotun ja olkapään roolissa, vaan keskittyä työpaikalla vain töihin.

Kaikki jostain syystä kuvittelee, että työlkavereilta tulee aina ja kaikissa tilanteissa tulemaan tukea ja empatiaa. Oikeasti se tulee olemaan juorunhaluista ja vähän vahingoniloista uteliaisuutta, sulta tiukataan ykstyiskohtia voinnistasi ja hoidoistasi silloin kun haluaisit unohtaa olevasi sairas, kysellään yksityisasioita kenen sattuu kuullen kun olet liian väsynyt ja pahoinvoiva selittämään mitään, sun oletetaan luistavan töistä ja sua tullaan syyttämään siitä ja jos teillä on vaikka kymmenen hengen työyhteisö, sieltä löytyy ainakin kaksi, jotka aktiivisesti käyttää tätä sua vastaan.

On ok sanoa kerran, että tämmöinen tilanne on, mutta ei kannata lähteä sille linjalle, että suostuu puimaan sairauksiaan ja toimimaan yleisenä sirkuseläimenä.

Esimies pelkää oman asemansa puolesta. Hän ei voi vaatia sinulta kovaa työtahtia, koska kaikki tietävät tilanteesi ja hän vaikuttaisi siinä ilkeältä. Ei nyt oikein itse tiedä miten sinuun tulisi suhtautua ja onko normaali työmäärä edelleen sopiva. Ehkä kannattaa jutella hänen kanssaan avoimesti siitä miten sairaus vaikuttaa työntekoosi.