Mitä mieltä vanhempieni suhtautumisesta lastenlapsiinsa?

Mitä mieltä olet tästä:



sisarellani on useampi lapsi ja hän tarvitsee jatkuvasti apua omilta vanhemmiltaan. Meillä vastaavasti on vain yksi lapsi ja näemme vanhempiani aika harvoin, koska se edellyttää aina meidän menoa heille ja vanhempani ovat siis joko sisarellani lapsia hoitamassa tai lapset heillä hoidossa.



Olen kritisoinnut vanhempiani siitä, etteivät huomioi meidän lasta lähes millään tavoin, lastenlapset ovat täysin eri asemassa. Vanhempani vastaavat, että onhan selvää, että sisartani täytyy auttaa, koska heillä niin paljon stressiä ja hommaa. Minun mielestäni sisareni miehineen on tilanteen täysin " itse aiheuttanut" ja siten myös saisi vastuustaan itse vastata. En ymmärrä, että vanhempieni aikaa ja voimia täytyy jatkuvasti käyttää hyväksi. Toki vanhempani haluavat myös auttaa, mutta sitten ovat liian väsyneitä tekemään mitään muuta.



Olen vihainen siitä, että lapsia ja lastenlapsia voi kohdella niin eri tavalla. Teenkö väärin, kun kritisoin vanhempiani siitä, että ovat aina sisareni luona auttamassa (eivätkä koskaan tule vapaaehtoisesti meille?)?

Meillä ei siis oikein ole lastenhoitoapuja tai muita turvaverkkoja olemassa, miehen suku asuu kauempana.



Onko muita vastaavia kokemuksia?

nimim. kihisee taas tänään raivosta...