Naisena olon tuskaa..(huumoria peliin)

Tässäpä pieni esimerkki naisena olosta, ja siitä mitä kaikkea sitä

tuleekaan kauneuden eteen tehtyä.



Kaikki karvanpoistokeinot ovat huijaavat uskomaan helppoon, kivuttomaan

karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja

nyt...kylmävaha.



Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja

laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan

tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.



Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään

kuumavahaklimppeja, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät

ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.



Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen, mutta

taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin.



Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa

vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja

pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt

täysille. Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin

mieleen.)



Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin... Okei,

ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan.

Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain,

ylöspäin..Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.



Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää käyttäen

laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista peittyi

aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys

sisäänpäin ja VETO!

Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa taas

jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen henkäisy ja

VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa...

Palaan pikkuhiljaa normaaliin ja vilkaisen " palkintoani" , vahan peittämää

turkkiani.



Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja

kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja?

Miksi vaha on melkein kokonaan irronnut? Mihin ihmeeseen se on voinut

joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä

karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan vahaa.

Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!! Raavin kehoni intiimeintä, herkintä

kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen

seuraavan ison erehdyksen. Kuten

muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä.



Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari

paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa. Mietin

hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä

sitten pulpahtavat silmät päästä



Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä!

Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä kuin siedän

ja astun veteen. Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen

pois...?Väärin!



Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai

leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas.



Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se

lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei

muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti.



Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten

hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.



Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella " peppuni ja pimppani on

liimautunut ammeeseen" . Tammy halusi tietää tarkasti, missä kohtiinpeppuani

vaha on. " Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes

yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.



Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy

vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.

" Tajuathan" , hän sanoi, " että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa

tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt

vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."



Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti

partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu

umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja

SITTEN repiä vaha höylällä veks!



Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin paketista

voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä ja aloin kiljua

riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois.

Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne

kaikki pois höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa.

Vahapaketin laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin

sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!



Huomenna aion värjätä tukkani.



Olkaa varovaisia tytöt, kauneden hoidossa on vaaransa!