Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä vanhempieni suhtautumisesta lastenlapsiinsa?
07.04.2006 |
Mitä mieltä olet tästä:
sisarellani on useampi lapsi ja hän tarvitsee jatkuvasti apua omilta vanhemmiltaan. Meillä vastaavasti on vain yksi lapsi ja näemme vanhempiani aika harvoin, koska se edellyttää aina meidän menoa heille ja vanhempani ovat siis joko sisarellani lapsia hoitamassa tai lapset heillä hoidossa.
Olen kritisoinnut vanhempiani siitä, etteivät huomioi meidän lasta lähes millään tavoin, lastenlapset ovat täysin eri asemassa. Vanhempani vastaavat, että onhan selvää, että sisartani täytyy auttaa, koska heillä niin paljon stressiä ja hommaa. Minun mielestäni sisareni miehineen on tilanteen täysin " itse aiheuttanut" ja siten myös saisi vastuustaan itse vastata. En ymmärrä, että vanhempieni aikaa ja voimia täytyy jatkuvasti käyttää hyväksi. Toki vanhempani haluavat myös auttaa, mutta sitten ovat liian väsyneitä tekemään mitään muuta.
Olen vihainen siitä, että lapsia ja lastenlapsia voi kohdella niin eri tavalla. Teenkö väärin, kun kritisoin vanhempiani siitä, että ovat aina sisareni luona auttamassa (eivätkä koskaan tule vapaaehtoisesti meille?)?
Meillä ei siis oikein ole lastenhoitoapuja tai muita turvaverkkoja olemassa, miehen suku asuu kauempana.
Onko muita vastaavia kokemuksia?
nimim. kihisee taas tänään raivosta...
Kommentit (24)
Joo, siitä ei ole mitään hyötyä, että kritisoin, vanhemmat eivät korvaansa lotkauta. Tekisi mieli katkaista välit kokonaan, mutta se ei helpottaisi mun pahaa oloa yhtään ja toisaalta jäisi nekin harvat hyvät hetket pois, jolloin lapsemme nauttii heidän seurastaan... :(
voi että voi ottaa aivoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Äidin siskolla on kuusi lasta, ovat siis serkkujani. Meitä ei ole kuin kaksi, minä ja veljeni. Hieman ihmettelen kun mummo on aina vaan äitin siskolla auttamassa siellä. Olen hieman kateellinen, kun mummo ei käy koskaan meillä (johtuu myös siitä että äiti ei pyydä mummoa kylään, kun ei jaksa siivota). "
Kun olin lapsi, niin oli siis täysin sama tilanne, paitsi että minä olin lapsi, joka näki mummoa paljon vähemmän kuin serkkuni. Suunnileen nuin ajattelin silloin, olin katkera serkuilleni, koska mummo oli enemmön mummo niille, kuin minulle, se tuntui ikävältä. Tosin äitini ei kyllä pyytänyt mummoa koskaan meille, oli laiskaa siivoamaan, sen olen tajunnut nyt vasta vanhempana... :)
Ei nyt mitään traumoja ole suorastaan jäänyt, mutta kyllä harmitti kun mummo kävi serkkujen joulujuhlissa, ym. mutta ei minun ja veljeni. Että näin.
Paljonko on matkaa sisaresi ja vanhempiesi välillä ja vastaavasti teidän ja vanhempiesi välillä? Itse en koe lasteni olevan erilaisessa asemassa sen vuoksi, että äitini katsoo veljeni lapsia viikottain joskus jopa useamman päivän. Veljeni asuu samalla paikkakunnalla kun me taas 500 km:n päässä. Vaikka aikaa olisi tulla meillekin, mutta koti on aina koti ja vanhemmiten sen merkitys kasvaa. Ei enää halua muiden nurkissa pyöriä- ja sitähän se on vaikka tyttären luokse tulisi. Päin vastoin olen tosi iloinen, että äidilläni on lapsenlapsia, joiden arjessa hän voi olla täysin mukana. Suhde tulee ihan erilaiseksi kuin että asuu kauempana. Mutta ei se silti tarkoita että toinen olisi vähempiarvoinen tai vähemmän tärkeä mummin mielessä. Se että voi olla oikeasti arjessa apuna jatkuvasti tulee helposti elämän sisällöksi, kun muuten elämänpiiri uhkaa kaveta muutenkin.
Itse en koe uhkaavana sitä, että aina puhelimessa äiti aina kertoo mitä veljeni lapsille kuuluu ja mitä uutta he ovat oppineet. Ne on tärkeitä asioita äidille ja myös siten minulle. Veljeni vaimo on joskus kysellyt meidän tuntemusia asiasta mutta olen rohkaisuut heitä vaan hyödyntämään mummia niin paljon kuin mummin oma into riittää ja jaksaa. Veljeni lapset ovat minullekin tosi tärkeitä vaikka harvoin näemme.
Välimatkat ovat n. 7km ja 30km siskoni hyväksi (me siis kauempana). Näin pieni välimatka ei saisi mielestäni olla syy, vaikka kyllä meillä sitäkin joskus syynä käytetään.... :(
onko vika siis minussa..?
ap
Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa samoin kuin kuin vanhempiinsa. Ilmaise avuntarpeesi ja vie lapset mummille hoitoon. Älä laske kertoja tai vuoroja kumpi on mennyt enemmän mihinkin suuntaan. Käytä hyväksesti hoitoapua. Oletko pyytänyt apua niin, että hän ottaisi teidän lapset hoitoon? Ongelma tietenkin on, jos hän kieltäytyy. Tuo 30 km voi olla kuitenkin hankaloittava tekijä heidän suunnastaan. Kaikkihan on suhteellista, joillekin 30 km on ihan lyhyt ja joillekin pitkä. Vanhemmillesi se voi tuntua matkalta joka pitää jo suunnitella kun sisäresi luona voi pistäytyä. Itse asun Helsingissä, niin kyllä hesan sisällä voi pistäytyä jossakin mutta lähtö keravalle tuntuu jo siltä, että pitääpä ihan miettiä milloin lähtee ja viitsiikö lahteä huvikseen ajamaan. Älä siis lannistu ja syyllistä vanhempiasi vaan ala hyödyntämään myös heitä. Joskushan olisi kiva jos serkukset ovat kaikki kerralla mummolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan viitsisi vanhempiani enempää " rasittaa" eli vieraillaan kyllä heillä silloin tällöin, mutta varsinaisesti hoitoapua emme ole pyytäneet. Eikä ole hirveästi tarvettakaan.
Tämä eriarvoisuus vaan rassaa, en laskisi kertoja, jos tilanne tuntuisi edes hieman tasapuoliselta, mutta kun se on kaikkea muuta...
että sisäresi osaa hyvin hyödyntää tilannetta ja sinä taidat odotella avun tarjoamista, onko näin? Sisäresi ei pyydä vaan vaatii ja uuvuttaako siten vanhempasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse me ei oikeastaan tarvita apua, mutta haluttaisiin muuta yhteydenpitoa, leikkimistä lapsemme kanssa. Olisi kiva jos he tulisivat meille käymään tai ehdottaisivat jotain retkiä tms.
Mutta vanhempien mielestä apu ja seurustelu eivät ole verrattavia asioita. Ei varmasti olekaan, mutta tässä tilanteessa en pysty ajattelemaan täysin realistisesti. Mutta jos hankkii tsiljoona lasta, niin eikö silloin pitäisi myös itse siitä taakasta selvitä??? noin niin kuin periaatteessa...hemmetti...
pitäisikö sinun asettua puolustamaan vanhempiasi siskoosi päin? voihan olla että vanhempasi ovat niin kilttejä, etteivät voi yksinkertaisesti kieltäytyä. Sinä voit asettaa siskosi toiminnan kyseenalaiseksi hänelle- ei siis niin, että vanhempasi joutuvat välikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä vanhempani tietävät mitä tekevät. He haluavat auttaa.
Joskus haluaisin sanoa siskolleni suorat sanat, mutta siinä menisi välit kokonaan, tiedän sen.
Ja arvaa sapettaako.. " kun teillä on niiin helppoa kun teillä on vain yksi " No tuo tokaisu ei kyllä meidän ainokaista paljoa lohduta, eikä meitäkään. Kierretään vaan puukkoa haavassa, sillä tämän anokaisemme saimme todella kauan kauvattuna luovutetuilla sukusoluilla.
Joskus mietin, että onkohan vika sitten todellakin tässä, että sisarellani on 4 luomulasta suht nuorena saanut esikoisen, ja meidän vauva on tälläinen keinoalkuinen. Vanhempamme muisti toitottaa sitä kastajaisissakin koko ajan. Ei ole edes isän näköä .. no ei ole ei mutta meille kuitenkin niin rakas.
Ja mieheni vanhemmat eivät tulleet edes koko tilaisuuteen : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on valehtelematta joka viikko kurja fiilis tästä meidän tilanteesta...
Mikähän auttaisi?
Olen tosiaan miettinyt välien katkaisemista, mutta tullut siihen tulokseen, ettei se asiaa auttaisi. Kai se on vaan siedettävä, mutta hirveetä kun on koko ajan paha olo. En ymmärrä miten vanhemmat voivat suhtautua niin eri tavalla lapsiinsa (siis meidän suvustahan riittäisi kyllä muitakin juttuja kerrottavaksi, tässä ei siis todellakaan kaikki)! Itsellä tosiaan vain 1 lapsi, joten aika näyttää miten me suhtaudumme toiseen lapseen sitten kun joskus sellainen ehkä on....
Et hei haloo, teillä on tälläinenkin aarre elämässänne jos vain hänet otatte vastaan. En kyllä tiedä kuinka kauan jaksan yksipuolista yhteydenpitoa ja kuunnella " tekosyitä " miksi eivät ehdi vierailulle tai miksi heille ei nyt sovi tulla... yleensä on tosiaan et siskon lapset on just kylässä juuri olleet tai juuri tulossa. (raivostuttavaa)
Mutta ainakaan vielä en voisi hyvällä omatunnolla antaa asian olla.
Voin ainakin kokea edes yrittäneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikille muillekin!
Neuvoja en osaa antaa, kun olen itsekin näin neuvoton... :(
ap
Kun olen jutellut tuttavieni kanssa, niin vaikuttaa selvästi siltä että äidit auttavat enemmän pikkusiskot. Itse olen isosisko, ja joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan, että kun pikkusiskolla ja hänen lapsella on jotain erityistä niin äitini ryntää heti apuun, mutta hän vastaavassa tilanteessa olettaa että minä selviän lasteni kanssa yksin.
eli sama ei siis todellakaan päde meillä.
Serkkuja on jotain 10+ määrältä ja lähellä (alle 10 km) olivat tosi tärkeitä, kun he olivat mukana jokapäiväisessä elämässä. Toisaalta taas todella kaukana asuvat (yli 200 km) olivat myös spesiaaleja, koska heitä näki tosi harvoin. Itse asuimme noin 30 km päässä ja olimme jotenkin koko porukan ulkopuolisia.
Toisaalta luulen, että vanhempien ja isovanhempien suhde heijastuu myös suhteesssa lapsenlapsiin. Olemme ehkä olleet perheenä aina suvun ulkopuolisia (syinä mm. kateellisuus ja alkoholinkäyttö).
Mites teillä syntymäpäivät ja joulu jutut. Meillä kyllä näkyy ja tuntuu siinäki. Kun onhan teillä varaa YHDELLE kaikkia ostaa.
Tulee tästä viestistä niin mieleen isoäitini, jota ei meinaa saada meille kylään millään. Jos joskus tuleekin niin kohta pitää jo jonkun olla kotiin viemässä. Ainoat kerrat kun pysyy meillä pitempään on kun pyydämme häntä " avuksi" , silloin on jopa useita päivä jos hommaa riittää. Hän ei vain iästään (70-v) huolimatta osaa olla paikoillaan tekemättä mitään eli seurustella. Tuo avuksi on heittomerkeissä siksi että koskaan emme ole pyytäneet häntä varsinaisesti auttamaan vaan keksimme kevyitä pikkujuttuja saadaksemme hänet käymään ovea kauempana :) Kun käymme hänen luonaan niin silloinkin hän touhuaa koko ajan jotain samalla, hän ei kai vain osaa olla paikoillaan.
Kuitenkin tuosta viestistäsi tuli sellainen kuva, että pääosin syytät tilanteesta sisartasi? Sanoisin kuitenkin että hyvin harvassa on ne vanhemmat, joita joku lapsista ihan oikeasti pystyy pyörittämään, tätä mieltä taisit olla itsekin? Kenties vanhempasi tuntevat olonsa hyväksi voidessaan auttaa. Mitä jos keksisit juttuja tyyliin voisitteko tulla katsomaan lasta/ottaa lapsen luoksenne että saisin kunnolla siivottua/levättyä/leivottua jne? Toisin sanoen tekisit heidät tarpeelliseksi sinulle. Ei sillä ole merkitystä vaikka saisitkin tehtyä nuo hommat lapsen kanssakin jos kyse on lapsen ja isovanhempien suhteesta.
Kritisoi vaan, vaikka ei hyödyttäisikään. Lapset pitäisi AINA olla saman " arvoisia" ! Typeriä ne isovanhemmat jotka sitä eivät tajua.