Lue keskustelun säännöt.
Sananen narsisteista ja ns. "ohutnahkaisista narsisteista"
18.10.2017 |
Näitä termejä heitellään palstalla ja muuallakin ihan miten sattuu. Tässä muutama sananen siitä, mitä narsismi on tai ei ole, ja mitä ns. "ohutnahkainen narsistisuus" on ja ei ole.
Narsistit eivät ensinnäkään ole mikään yhtenäinen ihmiskategoria, jotka ovat syntyneet samoista olosuhteista, toimivat samoilla tavoin ja ajattelevat samoilla tavoilla. Narsistisuus on spektrumi, jolle jokainen ihminen - sinäkin, lukija - lankeaa. Tuolla spektrumilla on sitten monenmoista kaduntallaajaa. Narsismin tarkoitus on edistää ihmisen oman edun tavoittelua, mikä puolestaan on jo biologisesti tärkeä osa kaikkien nisäkkäiden elämää.
Patologinen narsismi on pahimmillaan persoonallisuushäiriö, johon liittyy äärimmäistä tunnekylmyyttä ja jopa sadismia. Tämä narsismin epäterve muoto löytyy siis spektrumin ääripäästä. Patologinen narsisti ei ole se tyyppi, jonka kanssa seurustelit pari vuotta ja joka ei halunnut sitoutua vaan petti sinua naapurin Hilman kanssa, tämän jälkeen toi sinulle ruusupuskan ja luritteli sinulle rakkauslaulun, kunnes potkaisit tyypin pihalle. Tämä tyyppi saattaa kyllä olla keskimääräisesti narsistisempi, mutta ei ns. "narsisti". Patologinen narsisti on se tyyppi, joka vei sinut vihille kuukauden jälkeen, pahoinpiteli koirasi ja yhteiset lapsenne sekä sinut, karkoitti kaikki ystäväsi ja lopulta pieksi sinut sairaalakuntoon, minkä jälkeen jätti sinut yksin koska olit "itsekäs", "frigidi" ja "hullu", joka "pakotti hänet rankaisemaan itseään".
Narsistisen spektrumin toisesta ääripäästä löytyy ns. "ohutnahkainen narsisti" (englanniksi inverted narcissist - käänteinen narsisti), joka tunnetaan myös termillä läheisriippuvainen. Tämä ohutnahkaiseen narsismiin viittaava termi tuntuu hämmentävän monia palstalaisia aivan erityisesti. Kyseessä ei ole siis patologisen, julman narsistin kyynelsilmäisempi muoto, vaan kyseessä on henkilö, jolla ei ole omia rajoja, jolla on keskimääräistä hatarampi käsitys identiteetistä ja itsestä, ja kroonisen heikko itsetunto.
Käänteinen eli ohutnahkainen "narsisti" saattaa olla viehättynyt vahvoilta ja itsevarmoilta vaikuttavista kovanahkaisista narsisteista, koska heiltä itseltään puuttuu terve narsismi ja sitä kautta myös terve omakuva. Sen sijaan he projisoivat kovanahkaisen narsistisia piirteitä itseensä, jotta heillä olisi edes tavallisen kaduntallaajan verran narsismia.
Ohutnahkaisen narsistin tekevät tuhot liittyvät yleensä paksunahkaisen narsistin käytöksen kopioimiseen, tai oman moraalin ja arvojen epäilemiseen mikä saattaa johtaa siihen, että ohutnahkaisesta tulee paksunahkaisen julmuuksien hiljainen tukija. Tyypillisenä esimerkkinä perhe, missä narsisti-isä on väkivaltainen kumppaniaan ja lapsiaan kohtaan, ja läheisriippuvainen äiti järkeistää ja hyväksyy miehensä käytöksen kerran toisensa jälkeen, mahdollistaen siten lastensa kasvamisen epäinhimillisissä oloissa. Toisin kuin patologinen narsisti, läheisriippuvainen ohutnahkainen ei tunne oikeutusta tai aja omaa, tai tässä tapauksessa lastensakaan asiaa, vaan on paksunahkaisen narsistin kanssa symbioottisessa suhteessa, missä rajojen puute ja molemminpuolinen projisointi on aiheuttanut todellisuuden hämärtymisen. Terveen narsismin puuttuessa, käänteinen "narsisti" ei tunnista sitä, että hänen tai hänen lapsiensa edut eivät toteudu. Hän ei osaa ajaa omaa tai lastensa asiaa.
Juhlistakaa siis ihmiset tervettä narsismianne, pohtikaa omaa ja lähimmäistenne etua, ja tunnistakaa ja tukekaa ihmisiä, joilla ei ole rajoja ja jotka sen vuoksi antautuvat muiden rajoja tahallisesti loukkaavien ihmisten vaikutusvallan alle.
Kommentit (22)
Vain narsisti syyttäisi ja oikeuttaisi toimintansa väittämällä toista ohutnahkaiseksi narsistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut narsistit suosivat henkistä väkivaltaa enemmän kuin fyysistä.
Fyysistä väkivaltaa on hyvin harvoin ilman henkistä väkivaltaa. Ne ovat lähes väistämättä liitoksissa toisiinsa, erityisesti perheväkivaltatapauksissa, joissa fyysisen väkivallan uhka on jatkuvaa.
Mietin juuri tänään että pahoinpitelevän isän mahdollistaminen lasten elämässä äidin taholta on pakosti jonkinlaista narsismia myös. Muuten siihen ei pysty. Oma riippuvuus miehestä on tärkeämpi kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Korostaisin vielä, että narsisti osaa kyllä tehdä tuhoaan, vaikka olisi lievempikin versio. Ei tarvitse olla patologinen sellainen, jotta toisen tunteen ja tahdon voi laittaa omaan taskuunsa. Vastapuolikaan ei näissä tapauksissa ole täysin rajaton ja alistuva, kuten esimerkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin vastapuoli laittaa kyllä hanttiin. Ainakin alussa. Jotkut on kovempia luita kuin toiset. Toiset huomaavat epänormaalin nopeammin kuin toiset. Toiset uskaltavat toimia ja lähteä ennen kuin on myöhäistä.
Muuten hyvä, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö ei tarkoita, että henkilö on välttämättä väkivaltainen. Lisäksi henkinen väkivalta on siinä mielessä ongelmallista, että kukaan ulkopuolinen ei sitä välttämättä näe. Tällöin uhri on todella yksin, koska ympäristö ei reagoi hänen tilanteeseen mitenkään. Kirjoitan nyt esimerkiksi lapsesta, joka kasvaa narsistisesti häiriintyneen vanhemman kanssa. Sen ymmärtäminen, että oma vanhempi ei ollut rakastava, voi kestää pitkälle aikuisuuteen, koska mitään selvästi osoitettavaa väärää tekoa ei ole kuten esim. fyysinen väkivalta. Vanha kansa tiesi kyllä, että vakka kantensa valitsee. Jos narsistin kanssa parisuhteessa oleva olisi terve, suojelisi hän lapsia. Mutta aina narsistin kanssa päätyy olemaan läheisriippuvainen hissukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö ei tarkoita, että henkilö on välttämättä väkivaltainen. Lisäksi henkinen väkivalta on siinä mielessä ongelmallista, että kukaan ulkopuolinen ei sitä välttämättä näe. Tällöin uhri on todella yksin, koska ympäristö ei reagoi hänen tilanteeseen mitenkään. Kirjoitan nyt esimerkiksi lapsesta, joka kasvaa narsistisesti häiriintyneen vanhemman kanssa. Sen ymmärtäminen, että oma vanhempi ei ollut rakastava, voi kestää pitkälle aikuisuuteen, koska mitään selvästi osoitettavaa väärää tekoa ei ole kuten esim. fyysinen väkivalta. Vanha kansa tiesi kyllä, että vakka kantensa valitsee. Jos narsistin kanssa parisuhteessa oleva olisi terve, suojelisi hän lapsia. Mutta aina narsistin kanssa päätyy olemaan läheisriippuvainen hissukka.
Minä olin narsistisen miehen kanssa naimisissa parikyt vuotta. Hän oli syyllistävä, manipuloiva, aina oikeassa, halveksiva jos olin eri mieltä. Hän ylitti rajat.
En ole hissukka millään ulottuvuudella. Olin vain elänyt lapsuuteni isän kanssa, joka oli syyllistävä, uhkaileva ja aina oikeassa. Ymmärsin vain rakkauden väärin.
Ehkäpä ohutnahkainen narsisti paksunahkaista useammin on alistettu ja läheisriippuvainen jossakin ihmissuhteessa ja toisaalta joissain toisissa käyttäytyy paksunahkaisen tavoin?
Läheisriippuvainen marttyyri keskittyy täyttämään pakunahkaisen toiveita ja tarpeita kokien kenties pelastavansa tämän. Ja suhteessa omiin lapsiinsa hän voi olla todella tunnekylmä, julma ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja muihinkin, jotak rankaa alapuolelleen omassa tasojärjestelmässään. Ohutnahkainen todennäköisesti valitsee uhreikseen itseään heikompia ja niitä jotka ovta jotenkin hänen vallassaan, kuten juuri lapset tai avuttomat sairaat ihmiste tai eläimet.
Puolison heiketessä roolit voivat myös vaihtua ja ohutnahkainen alkaa halveksia heikoksi muuttunutta apupersoonaansa ja alkaa kohdella häntä häijysti ja väkivaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti antaa jotakin, tavaran tai rahan, se on silloin annettu. Minä päätän kuinka sen käytän. Ei hän.
Aivan kuten kaiken muunkin.
Joskus kohtaa tyyppejä jotka antaa jotakin ja jossain kohtaa se ei sitten mennytkään niin. Kaveri antoi ison kasan lastenvaatetta, ja sanoi ettei tartte tuoda takas. Kolme kertaa pesin koirankarvoja pois, ja käytin muksulla ja vein kellariin. Kysyin vielä haluaako kaveri ne takaisin eikä kuulemma halunnut.
Lahjoitin siis eteenpäin. Kaksi kuukautta myöhemmin joku kaveri oli paksuna, ja halusi tavarat takaisin. Sanoin ettei hajuakaan missä ovat. Alkoi huutaa puhelimessa ja vaatia korvauksia ja väitti ettei niitä minulle lahjoittanut.
Lastaankin hän kohteli kaltoin.
Turha kai mainita että en ole yhteyksiä yritellyt.
Nykyään varoituskellot soi hyvin nopeesti jos on tietyntyylinen ihminen liian lähellä...
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri tänään että pahoinpitelevän isän mahdollistaminen lasten elämässä äidin taholta on pakosti jonkinlaista narsismia myös. Muuten siihen ei pysty. Oma riippuvuus miehestä on tärkeämpi kuin lapset.
Tämä on ihan mieletön tabu ja jos siitä sanoo, saa yhteiskunnan vihat niskaansa.
Oma koulukaverini 30 v. on 10 vuoden sisään kolmatta kertaa naimisissa. Ensimmäisen miehensä kanssa avioitui 6 kk tuntemisen jälkeen ja lapsikin syntyi melko pian. Sitten alkoi väkivalta. Tuli ero reilun vuoden päästä, mutta hän palasi takaisin koska ei omien sanojensa mukaan osaa elää ilman miestä, aivan sama minkälainen se on. Menivät toisen kerran naimisiin. No muutaman vuoden päästä tuli taas ero, tällä kertaa harkinta-aika meni yli. Löysi toisen samanlaisen hakkaajan, joka käyttää steroideja. Meni naimisiin sentään 1,5 vuoden tuntemisen jälkeen ja haaveilevat kuulemma nyt lapsista...
En ymmärrä mikä tämän kaverini kohdalla on mennyt aikanaan pieleen, hyvässä, rikkaassa ja vakaassa perheessä kasvanut. Mutta nyt kun jälkikäteen mietin hänen käytöstään minua kohtaan nuoruudessamme, tajuan että hän on narsisti, kovanahkainen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ohutnahkainen narsisti paksunahkaista useammin on alistettu ja läheisriippuvainen jossakin ihmissuhteessa ja toisaalta joissain toisissa käyttäytyy paksunahkaisen tavoin?
Läheisriippuvainen marttyyri keskittyy täyttämään pakunahkaisen toiveita ja tarpeita kokien kenties pelastavansa tämän. Ja suhteessa omiin lapsiinsa hän voi olla todella tunnekylmä, julma ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja muihinkin, jotak rankaa alapuolelleen omassa tasojärjestelmässään. Ohutnahkainen todennäköisesti valitsee uhreikseen itseään heikompia ja niitä jotka ovta jotenkin hänen vallassaan, kuten juuri lapset tai avuttomat sairaat ihmiste tai eläimet.
Puolison heiketessä roolit voivat myös vaihtua ja ohutnahkainen alkaa halveksia heikoksi muuttunutta apupersoonaansa ja alkaa kohdella häntä häijysti ja väkivaltaisesti.
Tässä oli melko kattava kuvaus ohutnahkaisen narsistin käyttäytymisestä. Ohutnahkaisen käytökseen kuuluu lisäksi uhriutuminen, se on ohutnahkaisen pääasiallinen ilmenemistapa ja keino tunnistaa hänet. Hänen sadistiset taipumuksensa ovat pitkään piilossa muilta kuin hänen heikommiksi kokemiltaan ihmisiltä kuten hänen lapsiltaan, koska hänen masokisminsa leimaa hänen elämäänsä ja sen avulla ohutnahkainen narsisti pyrkii keräämään sympatiaa.
Ohutnahkainen narsisti on aivan yhtä sadistinen ja kateellinen kuin paksunahkainenkin narsisti, mutta pitää nuo ominaisuutensa piilossa muilta kuin heikommiksi kokemiltaan, mutta kyllä hänenkin arvonsa puheissa näkyvät, jos kuuntelee tarkkaan. Jos tapaat ihmisen, jonka elämä on traagista draamaa, hän on kuin lastuna laineilla ja muut syyllisiä, on traaginen lapsuus, traagisia parisuhteita henkisen ja fyysisenkin pahoinpitelyn kera ja hän kertoo elämästään yhden yhtenäisen uhritarinan, niin kannattaa ottaa askel taaksepäin ja miettiä kunnolla ennen kuin lähtee mukaan juttuihin.
Ohutnahkaisen väkivaltaisuus ja kateellisuus on paremmin piilossa kuin julkinarsistin, eikä hän myönnä narsistista persoonallisuushäiriötä niin kuin paksunahkainen usein tekee. Paksunahkaisen mielestä narsismi on nimittäin ihan jees. Ohutnahkainen ja paksunahkainen ovat usein parisuhteessa keskenään, ellei sitten ohutnahkainen ole valinnut uhria, jota kohtaan käyttäytyy kuten paksunahkainen - hyvä analyysi edeltävällä kommentoijalla.
Ohutnahkainen on omasta mielestäni kylmäävämpi kuin paksunahkainen ja yleisempi häiriö naisella. Olen itsekin mennyt lankaan ja uskonut ohutnahkaisen jutut kumppanistaan, mikä jälkeenpäin harmittaa. Ne olivat todennäköisesti voimakkaasti väritettyjä tai kokonaan valetta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ohutnahkainen narsisti paksunahkaista useammin on alistettu ja läheisriippuvainen jossakin ihmissuhteessa ja toisaalta joissain toisissa käyttäytyy paksunahkaisen tavoin?
Läheisriippuvainen marttyyri keskittyy täyttämään pakunahkaisen toiveita ja tarpeita kokien kenties pelastavansa tämän. Ja suhteessa omiin lapsiinsa hän voi olla todella tunnekylmä, julma ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja muihinkin, jotak rankaa alapuolelleen omassa tasojärjestelmässään. Ohutnahkainen todennäköisesti valitsee uhreikseen itseään heikompia ja niitä jotka ovta jotenkin hänen vallassaan, kuten juuri lapset tai avuttomat sairaat ihmiste tai eläimet.
Puolison heiketessä roolit voivat myös vaihtua ja ohutnahkainen alkaa halveksia heikoksi muuttunutta apupersoonaansa ja alkaa kohdella häntä häijysti ja väkivaltaisesti.
Näin juuri, tämä kuvaa täysin erästä tuntemaani. Hänellä ei ole ollut normaaleja parisuhteita lainkaan. Vain näitä, missä halveksii puolisoaan, käyttää hyväksi ja rääkkää julmasti tai sitten sellasia, missä itse joutuu rääkätyksi. Halveksii heikkoutta ja ihailee voimakkuutta ja "karismaattisuutta", näkyy kyllä puheissa, kun osaa kuunnella.
Näin oikean patologisen ja erittäin väkivaltaisen narsistin lapsena, on ihan helvetin ärsyttävää kun asia kuitataan lauseella ”luulet vaan, se on muotidiagnoosi, ei kaikki ole narsisteja”.
Ei ole ei, mutta JOTKUT ON. Ja tämä ”muoti” vie siis pohjan pois oikean narsistin uhrin kärsimykseltä ja helvetilliseltä kohtelulta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ohutnahkainen narsisti paksunahkaista useammin on alistettu ja läheisriippuvainen jossakin ihmissuhteessa ja toisaalta joissain toisissa käyttäytyy paksunahkaisen tavoin?
Läheisriippuvainen marttyyri keskittyy täyttämään pakunahkaisen toiveita ja tarpeita kokien kenties pelastavansa tämän. Ja suhteessa omiin lapsiinsa hän voi olla todella tunnekylmä, julma ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja muihinkin, jotak rankaa alapuolelleen omassa tasojärjestelmässään. Ohutnahkainen todennäköisesti valitsee uhreikseen itseään heikompia ja niitä jotka ovta jotenkin hänen vallassaan, kuten juuri lapset tai avuttomat sairaat ihmiste tai eläimet.
Puolison heiketessä roolit voivat myös vaihtua ja ohutnahkainen alkaa halveksia heikoksi muuttunutta apupersoonaansa ja alkaa kohdella häntä häijysti ja väkivaltaisesti.
Hyvä kuvaus. Mulla isä väkivaltahullu narsisti, äiti on (tai OLI) normaali. Mutta se äiti on lapsilleen tyly ja julma, muille mukava ja mairea.
Ajan saatossa kuitenkin äiti muuttui pahemmaksi ja nyt eläkkeellä on täysi hirviö! Alkaa olla jo pahempi kuin narsisti itse. Ihan törkeää loukkausta, uhkailua, kiristämistä, henkistä väkivaltaa. One pohtinut että mikä tän selittää? Onko tämä ”tukholma-syndrooma” ja läheisriippuvainen mahdollistaja liittyy ”voittajaleiriin” alkamalla toimia samoin itse? Va oikeasti onko tämä transfromaatio ohutnahkaiseksi? En tiedä. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä ohutnahkainen narsisti paksunahkaista useammin on alistettu ja läheisriippuvainen jossakin ihmissuhteessa ja toisaalta joissain toisissa käyttäytyy paksunahkaisen tavoin?
Läheisriippuvainen marttyyri keskittyy täyttämään pakunahkaisen toiveita ja tarpeita kokien kenties pelastavansa tämän. Ja suhteessa omiin lapsiinsa hän voi olla todella tunnekylmä, julma ja käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ja muihinkin, jotak rankaa alapuolelleen omassa tasojärjestelmässään. Ohutnahkainen todennäköisesti valitsee uhreikseen itseään heikompia ja niitä jotka ovta jotenkin hänen vallassaan, kuten juuri lapset tai avuttomat sairaat ihmiste tai eläimet.
Puolison heiketessä roolit voivat myös vaihtua ja ohutnahkainen alkaa halveksia heikoksi muuttunutta apupersoonaansa ja alkaa kohdella häntä häijysti ja väkivaltaisesti.
Hyvä kuvaus. Mulla isä väkivaltahullu narsisti, äiti on (tai OLI) normaali. Mutta se äiti on lapsilleen tyly ja julma, muille mukava ja mairea.
Ajan saatossa kuitenkin äiti muuttui pahemmaksi ja nyt eläkkeellä on täysi hirviö! Alkaa olla jo pahempi kuin narsisti itse. Ihan törkeää loukkausta, uhkailua, kiristämistä, henkistä väkivaltaa. One pohtinut että mikä tän selittää? Onko tämä ”tukholma-syndrooma” ja läheisriippuvainen mahdollistaja liittyy ”voittajaleiriin” alkamalla toimia samoin itse? Va oikeasti onko tämä transfromaatio ohutnahkaiseksi? En tiedä. Outoa.
Ottamatta kantaa äitiisi, niin narsistinen persoonallisuushäiriö on peräisin hyvin varhaisista vaiheista eli se ei puhkea äkillisesti aikuisena. Toki muut voivat huomata sen vasta siinä vaiheessa, kun saavat tietoa narsistisesta persoonalisuushäiriöstä. Ohutnahkainen ja paksunahkainen kärsivät siis molemmat ihan samasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Hyvä kirja aiheesta on Riitta Hyrckin Haavoittunut itsetunto - ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus. Netissäkin on Hyrckin kirjoituksia aiheesta. Itselleni tuo kirja oli aikoinaan aikamoinen ahaa-elämys nimenomaan ohutnahkaisen narsistin käyttäytymisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vain narsisti syyttäisi ja oikeuttaisi toimintansa väittämällä toista ohutnahkaiseksi narsistiksi.
Kyllä se on ihan ammattikirjallisuudesta luettu asia, että paksu- ja ohutnahkainen narsisti usein ovat keskenään parisuhteessa. Ei tietenkään aina, mutta nimenomaan ohutnahkainen etsii paksunahkaista, paksunahkaiselle käy kuka tahansa, jolla on heikot rajat.
Kyllä jotkut narsistit suosivat henkistä väkivaltaa enemmän kuin fyysistä.