Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä aina ehdotetaan eroa?
18.10.2017 |
Jos suhteessa on jotain pientäkin vikaa (ts. mies ei esim. halua naimisiin, mutta arki sujunut hyvin vuosien ajan) niin palstalla ehdotetaan eroa ja ydinperheen rikkomista? Kuinka heppoisin perustein ihmiset täällä oikein eroavat? Ja sitten itketään, että yh:t ja uusperheet ovat saatanasta. Kyllähän ihan normaalistikin ihmissuhteet ovat vaikeita eivätkä asiat mene kuin ajattelee.
t. ei toisen ketjun ap
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle parisuhde on luontainen tarve olla yhdessä turvallisen ja minua arvostavan ihmisen kanssa, saan keskustella syvimmistä asioistani luotettavan ihmisen kanssa ja tiedän saavani tukea myös silloin, kun minulla menee huonosti.
Okei. Minulla ei ole mitään "luontaista tarvetta" olla parisuhteessa. Osaan olla ja viihdyn oikein hyvin sinkkunakin, enkä ole riippuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos olen yhdessä jonkun kanssa, kumppanini voi luottaa minun olevan siinä, koska hän tekee minun elämästäni parempaa kuin se olisi ilman häntä. Ei-tarvitseva rakkaus on ainakin minusta sitä puhtainta rakkautta.
Rakkauden käsitteeseen kuuluu tahto olla yhdessä. Rakastavaiset ovat myös kaikkivoipia. Ehkä sinun kohdallasi ei siis suhteessa ole kyse rakkaudesta, vaan tavoitteesi on älyllinen, "tehdä elämästäsi parempaa". Olisiko esimerkiksi miehen paksu lompakko, jota voisit käyttää vapaasti, elämäsi paremmaksi tekemistä?
En ole hän, mutta rahaa voi tehdä itsekin, rakkautta ei voi synnyttää yksin. Ja itse ymmärsinnsen juuri niin, että hän ei tarvitse rahallista mahdollistajaa, autokuskia, isää lapsille jne vaan ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa on terve rakkaus ilman muita välinearvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan 50-vuotiaaksi noin puolet ovat ensimmäisessä avioliitossaan. Nämä puolet, jotka ovat siis eronneet, eroavat useammin ja he ovat täällä palstalla yliedustettuina. Erojen alullepanijat ovat tutkimusten mukaan myös useimmiten naiset, eli sekin täsmää tänne.
Siis yli puolet 50-vuotiaista on ensimmäisessä avioliitossaan, vai yli puolet 50-vuotiaista naimisissa olevista on ensimmäisessä avioliitossaan?
Perho & Korhonen (1999, 2003, 2006b) viitaten, keskimääräinen avioitumisikä on 26 vuotta, välillä 15-42 vuotta. Noin puolet 50-vuotiaana ensimmäisessä avioliitossaan ja alle kymmesosa uudessa avioliitossa.
Avoliitossa oli miehistä 22 prosenttia, naisista 14 prosenttia. Naiset avioituvat vähän nuorempina kuin miehet, mikä voi näkyä siinä, että naisista oli eronnut 50 vuoden ikään mennessä viisi prosenttia enemmän kuin miehistä.
Avioeron läpi käyneistä oli naisista kolmannes ja miehistä neljäsosa. Avioliitosta erottiin keskimäärin 32-vuotiaana.
Kertokaa tyhmälle, millä nämä prosenttimäärien erot selittyy? Onko miehet keskenään avoliitossa, kun niitä on 22% ja naisia vaan 14%?
Eroaako osa pareista, joissa nainen on nuorempi, juuri siinä kynnyksellä, kun mies on jo ylittänyt 50 mutta nainen ei vielä?
Huomaatko , että ei ne ole samat ihmiset, jotka ehdottavat eroa ja parkuvat uusperheistä ja yh:sta?
Ei se lestadiolaisten ihanne ikuisesta avioliitosta ole niin autuas, että sen vuoksi kannattaisi uhrata oma ja lasten elämä. Parisuhde voi hyvinkin olla saatanasta ja vaikka "jumalan silmien edessä" olisi liitto solmittu, silti liiton on saattanut saattaa alkuun itsePiru.
Mitä vaihtoehtoja ap sellaisessa tilanteessa ehdottaisi? Että kärsivä osapuoli kirkastaisi marttyyrikruunuaan rukoilemalla anteeksiantoa sillä vaikeammalle puolisolle vai mitä?
Jos elämä parisuhteessa on kaikin puolin huonompi kuin yksinään uutta parempaa parisuhdetta odottaen tai yksinhuoltajana, niin miksi ihmeessä vapaassa länsimaassa enää jatkaisi eikä eroaisi?
Kyllä sellaista ihmistä katsotaan kuin hullua joka kruunuaan kirkastaen kehuu jaksaneensa huonossa suhteessa jo viisi/kymmenen/kaksikymmentä/X vuotta. Miksi ihmeessä? Etkö arvosta itseäsi yhtään? Mitä luulet saavasi palkinnoksi?
Jos tarvitaan muutosta suhteen jatkumiseksi ja toinen osapuoli ei halua muuttaa mitään itsessään tai toimintatavoissaan, niin ollaan umpikujassa. Elämä on opettanut ettei toista ihmistä voi muuttaa, muutoksen aina lähdettävä ihmisestä itsestään. Edes Rakkaudella ei voi muuttaa toista. Jos on täysi umpikuja, niin ero on paras ratkaisu.
Minulle epätyydyttävä ihmissuhde on niin iso stressitekijä, että ehdottomasti mielummin eroan. Joku toinen taas valitettavasti saa turvaa jopa huonosta ihmissuhteesta, koska äiti/isäkin rääkkäsi häntä ja se on merkki rakkaudesta.