Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä aina ehdotetaan eroa?
18.10.2017 |
Jos suhteessa on jotain pientäkin vikaa (ts. mies ei esim. halua naimisiin, mutta arki sujunut hyvin vuosien ajan) niin palstalla ehdotetaan eroa ja ydinperheen rikkomista? Kuinka heppoisin perustein ihmiset täällä oikein eroavat? Ja sitten itketään, että yh:t ja uusperheet ovat saatanasta. Kyllähän ihan normaalistikin ihmissuhteet ovat vaikeita eivätkä asiat mene kuin ajattelee.
t. ei toisen ketjun ap
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Parisuhteet ovat vapaaehtoisia järjestelyjä, joiden tarkoitus on tuottaa onnellisuutta molemmille osapuolille. Mihinkään muuhun en parisuhdetta tarvitse – en taloudelliseen turvaan, en elämän helpottamiseen, en omien tavoitteideni saavuttamiseen. Jos parisuhde ei tee minua onnellisemmaksi, ei ole kirjaimellisesti mitään syytä olla parisuhteessa.
2. Useimmat ongelmat, jotka ovat niin vakavia, että niistä avaudutaan palstalla, ovat myös sellaisia, jotka estävät parisuhdeonnen aikalailla pysyvästi. Tyypillinen esimerkki olisi se, että kumppanilla on alhaisempi libido, mikä tuottaa paljon pettymystä, torjutuksi tulemisen tunnetta, häpeää ja itsetunnon rapautumista. Tällaiset ongelmat ovat merkkejä yhteensopimattomuudesta, eivätkä ne yleensä korjaannu.
3. Siispä aika usein suosittelen eroa.
Olet kyyninen.
Parisuhteen tarkoitus EI ole tuottaa pelkästään onnellisuutta osapuolille. Parisuhde on kiintymyssuhde. Kahden aikuisen välinen rakkaus sisältää läheisyyttä eli luottamusta ja halua paljastaa sisimpänsä, intohimoa eli fysiologista virittämistä seksuaaliseen haluun ja sitoutumista eli päätöksen rakastaa toista.
Nykyisin huippukokemusten etsiminen ja rakkauden samastaminen intohimoon johtavat lyhytjänteisiin ihmissuhteisiin. Tämä on keskeisin ongelma, joka täällä selvästi toistuu. Miehille vaikeuksien syynä on yleensä sukupuolielämän ongelmat, naisille miehen omavaltaisuus ja alistamispyrkimykset. Lisäksi naisten lisääntynyt neuroottisuus ja impulssiivisuus ja epävakaus ovat myös yhteydessä parisuhteen ongelmiin.
Sovinnollisuus ja harkitsevuus puolestaan liittyy selvästi parisuhteen tyydyttävyyteen. Alkuvaiheessa pareilla on riitoja, mutta ne vähenevät kun toista osapuolta aletaan ymmärtää. Täällä pitäisikin enemmän kannustaa ihmisiä sovittelemaan riitojaan ja opettelemaan toista osapuolta.
Huomaa omassa tekstissäsi erityisesti sana "kahden". Suhteessa on siis kaksi osapuolta. Onko sinusta oikein, jos toinen elää kuin sika pellossa eikä piittaa mistään mitään, ja toisen pitäisi vaan olla sovinnollinen, harkitseva ja opetella toista osapuolta?
No, olisi se epäilemättä kestävän liiton tae, mutta tuskin kukaan on sellaisessa perheessä tyytyväinen saati sitten onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle parisuhde on luontainen tarve olla yhdessä turvallisen ja minua arvostavan ihmisen kanssa, saan keskustella syvimmistä asioistani luotettavan ihmisen kanssa ja tiedän saavani tukea myös silloin, kun minulla menee huonosti.
Okei. Minulla ei ole mitään "luontaista tarvetta" olla parisuhteessa. Osaan olla ja viihdyn oikein hyvin sinkkunakin, enkä ole riippuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos olen yhdessä jonkun kanssa, kumppanini voi luottaa minun olevan siinä, koska hän tekee minun elämästäni parempaa kuin se olisi ilman häntä. Ei-tarvitseva rakkaus on ainakin minusta sitä puhtainta rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Parisuhteet ovat vapaaehtoisia järjestelyjä, joiden tarkoitus on tuottaa onnellisuutta molemmille osapuolille. Mihinkään muuhun en parisuhdetta tarvitse – en taloudelliseen turvaan, en elämän helpottamiseen, en omien tavoitteideni saavuttamiseen. Jos parisuhde ei tee minua onnellisemmaksi, ei ole kirjaimellisesti mitään syytä olla parisuhteessa.
2. Useimmat ongelmat, jotka ovat niin vakavia, että niistä avaudutaan palstalla, ovat myös sellaisia, jotka estävät parisuhdeonnen aikalailla pysyvästi. Tyypillinen esimerkki olisi se, että kumppanilla on alhaisempi libido, mikä tuottaa paljon pettymystä, torjutuksi tulemisen tunnetta, häpeää ja itsetunnon rapautumista. Tällaiset ongelmat ovat merkkejä yhteensopimattomuudesta, eivätkä ne yleensä korjaannu.
3. Siispä aika usein suosittelen eroa.
Olet kyyninen.
Parisuhteen tarkoitus EI ole tuottaa pelkästään onnellisuutta osapuolille. Parisuhde on kiintymyssuhde. Kahden aikuisen välinen rakkaus sisältää läheisyyttä eli luottamusta ja halua paljastaa sisimpänsä, intohimoa eli fysiologista virittämistä seksuaaliseen haluun ja sitoutumista eli päätöksen rakastaa toista.
Nykyisin huippukokemusten etsiminen ja rakkauden samastaminen intohimoon johtavat lyhytjänteisiin ihmissuhteisiin. Tämä on keskeisin ongelma, joka täällä selvästi toistuu. Miehille vaikeuksien syynä on yleensä sukupuolielämän ongelmat, naisille miehen omavaltaisuus ja alistamispyrkimykset. Lisäksi naisten lisääntynyt neuroottisuus ja impulssiivisuus ja epävakaus ovat myös yhteydessä parisuhteen ongelmiin.
Sovinnollisuus ja harkitsevuus puolestaan liittyy selvästi parisuhteen tyydyttävyyteen. Alkuvaiheessa pareilla on riitoja, mutta ne vähenevät kun toista osapuolta aletaan ymmärtää. Täällä pitäisikin enemmän kannustaa ihmisiä sovittelemaan riitojaan ja opettelemaan toista osapuolta.
Huomaa omassa tekstissäsi erityisesti sana "kahden". Suhteessa on siis kaksi osapuolta. Onko sinusta oikein, jos toinen elää kuin sika pellossa eikä piittaa mistään mitään, ja toisen pitäisi vaan olla sovinnollinen, harkitseva ja opetella toista osapuolta?
No, olisi se epäilemättä kestävän liiton tae, mutta tuskin kukaan on sellaisessa perheessä tyytyväinen saati sitten onnellinen.
Kyllä, kahden! Molempien pitää tehdä parisuhteen eteen töitä, jotta se toimisia. Läheisyyden mallit ollaan opittu varhaislapsuudesta ja jos toisella osapuolella on ongelmia, fiksumpi voi yrittää siinä auttaa. Siksi parisuhteen alkuaika on usein sellaista myrskyä, kunnes opitaan tuntemaan toinen osapuoli. Tällä selittyy myös se, miksi pitkään liitossa olevat kokevat olevansa onnellisempia kuin ne, jotka etsii koko ajan sitä täydellisyyttä (he siis sekoittavat rakkauden intohimoon, jotka ovat kaksi eri asiaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen tarkoitus EI ole tuottaa pelkästään onnellisuutta osapuolille.
Vähintäänkin mielenkiintoinen väite. Mitä muita syitä minulla pitäisi olla parisuhteessa olemiselle kuin se, että koen parisuhteen tekevän elämästäni parempaa? Mitä muita funktioita parisuhteella on esimerkiksi sinulle itsellesi?
En ole tuo, joka kirjoitti. Suhde voi olla onnellinen, mutta ei se aina onnea ole. Puoliso voi sairastua, itse voi sairastua, työttömyys ym. vaikuttavat suhteeseen.
Tämä ei vastaa kysymykseeni. Kysyin, mitä muita syitä ihmisillä on olla parisuhteessa kuin se, että parisuhde tekee heistä onnellisempia. Parisuhteeseen ryhdytään siis, koska tavoitellaan suurempaa onnellisuutta. Tuo tavoite voi onnistua tai epäonnistua, välillä sujua paremmin ja välillä huonommin, mutta toive onnellisemmaksi tulemisesta se on se parisuhteen fuktio (ainakin minulle).
Jos jollakulla on muita omasta mielestään hyviä syitä olla parisuhteessa kuin se, että parisuhde lisää onnellisuutta, haluaisin todellakin kuulla niistä!
Minäpä kerron yhden syyn: ero ei ehkä tekisi sen onnellisemmaksi. Siksi on sama olla parisuhteessa edelleen, kun siihen sisältyy kuitenkin paljon muutakin kuin parisuhteen: yhteisen kodin, yhteisen sosiaalisen verkoston, yhteisiä lainoja, yhteisen elämäntavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen tarkoitus EI ole tuottaa pelkästään onnellisuutta osapuolille.
Vähintäänkin mielenkiintoinen väite. Mitä muita syitä minulla pitäisi olla parisuhteessa olemiselle kuin se, että koen parisuhteen tekevän elämästäni parempaa? Mitä muita funktioita parisuhteella on esimerkiksi sinulle itsellesi?
En ole tuo, joka kirjoitti. Suhde voi olla onnellinen, mutta ei se aina onnea ole. Puoliso voi sairastua, itse voi sairastua, työttömyys ym. vaikuttavat suhteeseen.
Tämä ei vastaa kysymykseeni. Kysyin, mitä muita syitä ihmisillä on olla parisuhteessa kuin se, että parisuhde tekee heistä onnellisempia. Parisuhteeseen ryhdytään siis, koska tavoitellaan suurempaa onnellisuutta. Tuo tavoite voi onnistua tai epäonnistua, välillä sujua paremmin ja välillä huonommin, mutta toive onnellisemmaksi tulemisesta se on se parisuhteen fuktio (ainakin minulle).
Jos jollakulla on muita omasta mielestään hyviä syitä olla parisuhteessa kuin se, että parisuhde lisää onnellisuutta, haluaisin todellakin kuulla niistä!
Minäpä kerron yhden syyn: ero ei ehkä tekisi sen onnellisemmaksi. Siksi on sama olla parisuhteessa edelleen, kun siihen sisältyy kuitenkin paljon muutakin kuin parisuhteen: yhteisen kodin, yhteisen sosiaalisen verkoston, yhteisiä lainoja, yhteisen elämäntavan.
"Olisi liian hankalaa erota" on varmaan monelle aika yleinen syy olla yhdessä jonkun kanssa. Itse en pidä tuota hyvänä syynä, mutta ihmiset ovat toki erilaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle parisuhde on luontainen tarve olla yhdessä turvallisen ja minua arvostavan ihmisen kanssa, saan keskustella syvimmistä asioistani luotettavan ihmisen kanssa ja tiedän saavani tukea myös silloin, kun minulla menee huonosti.
Okei. Minulla ei ole mitään "luontaista tarvetta" olla parisuhteessa. Osaan olla ja viihdyn oikein hyvin sinkkunakin, enkä ole riippuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos olen yhdessä jonkun kanssa, kumppanini voi luottaa minun olevan siinä, koska hän tekee minun elämästäni parempaa kuin se olisi ilman häntä. Ei-tarvitseva rakkaus on ainakin minusta sitä puhtainta rakkautta.
Rakkauden käsitteeseen kuuluu tahto olla yhdessä. Rakastavaiset ovat myös kaikkivoipia. Ehkä sinun kohdallasi ei siis suhteessa ole kyse rakkaudesta, vaan tavoitteesi on älyllinen, "tehdä elämästäsi parempaa". Olisiko esimerkiksi miehen paksu lompakko, jota voisit käyttää vapaasti, elämäsi paremmaksi tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen tarkoitus EI ole tuottaa pelkästään onnellisuutta osapuolille.
Vähintäänkin mielenkiintoinen väite. Mitä muita syitä minulla pitäisi olla parisuhteessa olemiselle kuin se, että koen parisuhteen tekevän elämästäni parempaa? Mitä muita funktioita parisuhteella on esimerkiksi sinulle itsellesi?
En ole tuo, joka kirjoitti. Suhde voi olla onnellinen, mutta ei se aina onnea ole. Puoliso voi sairastua, itse voi sairastua, työttömyys ym. vaikuttavat suhteeseen.
Itse olen vähän vastaavanlaisella asenteella lähtenyt nykyiseen suhteeseeni. Parisuhteen tarkoitus on tuottaa onnellisuutta. Olen edelleen minä, miehen kanssa on mukava viettää aikaa ja jos tästä tulee ikävää, niin ei ole pakko olla yhdessä. 8:n vuoden jälkeen olen edelleen onnellinen. Isoja riitoja ei ole, joskus olen kiireessä saattanut turhan rumasti tiuskaista miestä siirtymään pois edestä, siinäpä se pahin sitten taitaakin olla. 8:n vuoden aikana on ollut työttömyyttäkin pahempaa, eli opiskelua. Lisäksi oma sairastumiseni ja kuolemanpelko ja lapsen (lievä mutta krooninen) sairaus.
Olen edelleen onnellinen. Miehen kanssa tunnen vahvaa yhteenkuuluvuutta ja kunnioitan häntä suuresti. Hän on kohtelias, auttavainen, huumorintajuinen ja oma-alotteinen. Edelleen olen sitä mieltä, että olen parisuhteessa saadakseni siitä onnellisuuden tunnetta ja ikuisen ystävän, en laskujen jakajaa ja kotitöissä auttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle parisuhde on luontainen tarve olla yhdessä turvallisen ja minua arvostavan ihmisen kanssa, saan keskustella syvimmistä asioistani luotettavan ihmisen kanssa ja tiedän saavani tukea myös silloin, kun minulla menee huonosti.
Okei. Minulla ei ole mitään "luontaista tarvetta" olla parisuhteessa. Osaan olla ja viihdyn oikein hyvin sinkkunakin, enkä ole riippuvainen toisen ihmisen läsnäolosta. Jos olen yhdessä jonkun kanssa, kumppanini voi luottaa minun olevan siinä, koska hän tekee minun elämästäni parempaa kuin se olisi ilman häntä. Ei-tarvitseva rakkaus on ainakin minusta sitä puhtainta rakkautta.
Rakkauden käsitteeseen kuuluu tahto olla yhdessä. Rakastavaiset ovat myös kaikkivoipia.
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
Olen hetero, joten miesten lompakot eivät kiinnosta.
Palstalla vallitseva mentaliteetti nyt vain on se että heti ollaan kädet pystyssä kun tulee ensimmäinen vaikeus eikä edes yritetä vaan luovutetaan heti. Missasin bussin ja seuraava menee vasta viiden minuutin päästä, ei kai tässä enää kannata edes yrittää mennä duuniin vaan ottaa sovinnolla saikkupäivä. Lapsi sai huonon numeron kokeesta, ei kai tässä kannata enää edes yrittää hankkia koulutusta vaan parempi ruveta katselemaan ammatteja joihin pääsee huonoillakin todistuksilla. Mies oli tänään jotenkin omituinen, väsyneen oloinen, varmaan sillä on toinen nainen joten taisi sitten olla siinä tämä avioliitto. Tuskin tästä enää kuitenkaan päästäisin takaisin normaaliin suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalla vallitseva mentaliteetti nyt vain on se että heti ollaan kädet pystyssä kun tulee ensimmäinen vaikeus eikä edes yritetä vaan luovutetaan heti. Missasin bussin ja seuraava menee vasta viiden minuutin päästä, ei kai tässä enää kannata edes yrittää mennä duuniin vaan ottaa sovinnolla saikkupäivä. Lapsi sai huonon numeron kokeesta, ei kai tässä kannata enää edes yrittää hankkia koulutusta vaan parempi ruveta katselemaan ammatteja joihin pääsee huonoillakin todistuksilla. Mies oli tänään jotenkin omituinen, väsyneen oloinen, varmaan sillä on toinen nainen joten taisi sitten olla siinä tämä avioliitto. Tuskin tästä enää kuitenkaan päästäisin takaisin normaaliin suhteeseen.
Kun ihmiset avautuvat täällä parisuhdeongelmistaan, he eivät puhu mistään sellaisesta, että mies oli tänään väsynyt. He puhuvat todella vakavista jutuista, jotka vaarantavat heidän hyvinvointinsa, mielenterveytensä ja jopa fyysisen turvallisuutensa: kumppani halveksii ja mitätöi, on lopettanut seksin eikä pidä asiaa ongelmana, juo liikaa, laiminlyö lapsia tai on väkivaltainen.
Luovuttaminenhan on hyvä juttu. Jos luovut huonosta suhteesta nyt etkä kymmenen vuoden päästä, säästät kymmenen vuotta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, aina suositellaan eroa.
Kertoo paljon av-mammoista. Ja iso osahan aktiivipalstailijoista on selvästi alaikäisiä (vrt. se "vela" joka aloitti ketjun. Ikää 16 v. No saattoihan se olla trollikin). Mutta nuoruus ja kypsymättömyys paistaa monesta kommentista läpi.
Ei siinä mitään, jokainen on nuori joskus. Mutta ei aikuisen tietenkään pidäkään ottaa täydestä kovin kypsymättömiä elämänohjeita.
N49 (sivuhuomautus: naimisissa yli 20 vuotta)
Vierailija kirjoitti:
Jep, aina suositellaan eroa.
Kertoo paljon av-mammoista. Ja iso osahan aktiivipalstailijoista on selvästi alaikäisiä (vrt. se "vela" joka aloitti ketjun. Ikää 16 v. No saattoihan se olla trollikin). Mutta nuoruus ja kypsymättömyys paistaa monesta kommentista läpi.
Ei siinä mitään, jokainen on nuori joskus. Mutta ei aikuisen tietenkään pidäkään ottaa täydestä kovin kypsymättömiä elämänohjeita.
N49 (sivuhuomautus: naimisissa yli 20 vuotta)
Niinpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska suhteen pitäisi pidemmän päälle tuoda enemmän plussia kuin miinuksia. Olla voimavara muuta maailmaa vastaan eikä rasite. Ja jos kumppani kohtelee jatkuvasti ja pitkään kylmästi/huonosti ja kommenteissa selviää että halua muuttua tai puhua ei sillä kumppanilla ole, niin miksi pitäisi pysyä siinä suhteessa? Lasten takia? Lapset aistivat perheen tunnelmaa ja vanhempien kitkaisia välejä vaikka ei ääneen riideltäisikään. Rakkaudettoman parisuhteen seuraaminen antaa lapsille huonon mallin elämään. Samoin kuin jos toinen puoliso lusmuaa kaikista kotitöistä. Siitä lähtee malli sille seuraavalle polvelle. Ero on usein kaikille lopuksi paras ratkaisu.
Toki jos apua otetaan vastaan niin parisuhde voi pelastua. Usein kuulostaa että haluja ei ole, eikä ketään voi pakottaa pariterapiaan/muuttumaan yms. Ei se tarkoita että toisen pitää kiltisti vuosia kääntää sitä toista poskea. Jokaisella on yksi elämä, yksi lapsuus. Tehkää niistä parhaita mahdollisia uhraamatta itseänne.
Ihmiset saisi erota herkemmin. Ei nyt mistään yhdestä hankalasta viikonlopusta, mutta jos takana on jo vuosien laiminlyöntiä, kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä niin ei sitä pidä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle on normaalia, että ihmissuhteet ovat vaikeita eivätkä mene, niin kuin haluaisi?
Sellaiselle, jonka lapsuuden parisuhdemallit ovat olleet vaikeita suhteita.
Niin ja läheisriippuville, kynnysmatoille, marttyyreille, ihmisille jotka on täysin rajattomia ja elävät muille. Sellaiset ihmiset pitää selviönä, että parisuhde on aina kurjaa ja vaikeaa ja niin kuuluukin olla. Sellaista oli heidän lapsuuden kodissaan ja sen mallin he on itsekin saaneet ja kaikissa suhteissa toteuttaneet. Valitaan joku epäsopiva henkilö suhteeseen ja sitten roikutaan siinä oman fyysisen ja henkisen terveyden uhalla koska sellaisia parisuhteet nyt on, loputonta kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla vallitseva mentaliteetti nyt vain on se että heti ollaan kädet pystyssä kun tulee ensimmäinen vaikeus eikä edes yritetä vaan luovutetaan heti. Missasin bussin ja seuraava menee vasta viiden minuutin päästä, ei kai tässä enää kannata edes yrittää mennä duuniin vaan ottaa sovinnolla saikkupäivä. Lapsi sai huonon numeron kokeesta, ei kai tässä kannata enää edes yrittää hankkia koulutusta vaan parempi ruveta katselemaan ammatteja joihin pääsee huonoillakin todistuksilla. Mies oli tänään jotenkin omituinen, väsyneen oloinen, varmaan sillä on toinen nainen joten taisi sitten olla siinä tämä avioliitto. Tuskin tästä enää kuitenkaan päästäisin takaisin normaaliin suhteeseen.
Oletko sinäkin näitä ihmisiä, että joku kun ottaa yhden asian esille niin luulet että se on ainoa asia mitä on tapahtunut koko aikana? Yleensä se on jokin järjettömän pieni asia kun katkaisee kamelin selän ja sen takana on satoja pahoja ja vaikeita asioita joista ei halua edes puhua eikä kohdata koska voimia ei vielä ole. Tänne ei myöskään mielellään laita kovin tunnistettavaa aineistoa koska jutut kiertää ja tutut tunnistaa. Tiedätkö kun sinun kaltaiset persoonat on todella rasittavia ihan kaikissa kohtaamisissa kun et ymmärrä että asioiden taustalla on aina jotain suurempaa, sinä näet vain paskavuoren huipun silloin kun joku sitä kasaa alkaa esitellä. Tämä olisi sinunkin hyvä tajuta ja kaltaistesi. Otetaan joku kevyt asia esiin ja tunnustellaan mikä on vastaanotto ennen kuin lyödään eteen koko karmeus. Sinä olet niitä ihmisiä joille ei tunnustelun jälkeen mitään sitten enää sanotakaan ja jäät luuloon, että toinen valittaa turhista.Et ymmärrä ihmistä. Sinulle ei kannata avatua.
Varmaan siksi, että täällä on ihmisillä omakohtaisia kokemuksia siitä, että on ensin kituutettu ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Siinä tilanteessa vähintäänkin toinen on onneton ja onnettomuus johtaa riitoihin. Sitten ollaan erottu ja nurkan takaa löytyy parempi. Parempi siksi, että nyt tiedetään paremmin, minkälaisen ihmisen kanssa kannattaa olla yhdessä. Siinä sitten rakkauskuplassa mennään naimisiin ja ostetaan talot ja tehdään lapset ja totta kai kehotetaan kaikkia muitakin kituuttajia eroamaan, koska se on hyväksi todettu ratkaisu. Ei siksi että se eksä oli huono ihminen vaan siksi että eksän kanssa ei sovittu yhteen.
En kyllä keksi yhtäkään syytä, miksi haluaisin elämääni vaikean ihmissuhteen ja että pitäisin sitä vielä tyydyttävänä. Hyvän ja säilyttämisenarvoisen ihmissuhteen merkki on se, ettei se ole vaikea.
Mustavalkoisuus ja kärjistykset leimaavat vahvasti anonyymiä nettikeskustelua. Kuka jaksaisi kirjoittaa tai lukea satojen sivujen perusteluja?