Onko täällä kukaan joutunut luopumaan koirasta sen takia, että koira on liian haastava?
Meillä on perheessämme ensimmäinen koiranpentu, 8kk labradorinnoutaja. Ajattelin ensin, että alku oli raskasta sisäsiisteys opettelun takia, aikaiset heräämiset ja pissatukset sekä villi pentu piti koko ajan säpinää yllä. Nyt pentu on ollut jo pitkään sisäsiisti ja hieman rauhoittunutkin pahimmasta. Se mikä minua kuormittaa on, että koira on noutajalle epätyypillisesti todella epävarma ja koiralla on myös ollut ihan hirveän paljon sairasteluja ja inhoaa yli kaiken eläinlääkärissä käymistä ja pistää siellä kampoihin rimpuilemalla täyttä päätä. Koira haukkuu vieraille ihmisille esim. ulkoillessa tai jos meillä käy vieraita.
Nyt minulle tuli sellainen olo, että en pärjää tuon pennun kanssa. En tiedä mitä tehdä, kun se haukkuu muille, tempoo hihnassa ja äkseeraa vaikkapa ohi ajavalle pyöräilijälle ja kotona härkkii lapsia. Namit toimi hetken, mutta ei enää. Minä en saa koiraan mitään kontaktia, jos sillä on joku villitys menossa omassa päässään. Toinen asia mikä stressaa aivan hirveästi on nuo sairastelut. Milloin mitäkin tapaturmaa tai silmätulehdusta jne. Vakuutuksen katto alkaa tulla vastaan eikä kausi ole vielä hetkeen lopussakaan. Eläinlääkärikäynnit on hirveitä koiran käytöksen takia ja rahaa palaa. Olen myös huolissani miten perheemme talous kestää, kun koira sairastelee koko ajan, miten itse jaksan; unettomia öitä on koiran takia tullut jo monta kun on niin paljon huolia. Miten selvitä tästä kaikesta vai onko ainoa järkevä vaihtoehto luopua koirasta, jos joku sen vielä huolii. Itse olen niin lopussa, että en jaksa kuin itkeä tällä hetkellä.
Joku ehdottaa varmasti koiran kouluttajaa ja sellainen onkin meillä jo kehissä. Edistystä on tullut koulutusympäristössä, mutta ei juurikaan kotioloissa.
Kommentit (30)
En ole joutunut luopumaan koirasta, mutta mulla on juuri nyt koira, jonka omistaja joutui. Koiratkin ovat yksilöitä ja joskus vaan käy niin, että juuri tämä koira ei ollutkaan sopiva juuri tähän perheeseen. Syystä tai toisesta. Tulee pitovaikeuksia, jotka pahimmillaan johtavat koiran kaltoinkohteluun.
Koirani tuli mulle 10 kk ikäisenä lapsiperheestä, jossa molemmat vanhemmat olivat päivät töissä. Koira oli liian vilkas ja isokokoinen alakoululaisen ulkoilutettavaksi, joten kaikki päivittäiset ulkoilutukset jäivät kiireisille vanhemmille. Jossain vaiheessa he huomasivat, ettei heillä olekaan riittävästi aikaa koiralle. Eikä riittävästi aikaa saada sitä tulemaan muiden koirien kanssa tai kouluttaa kulkemaan nätisti hihnassa. Raskain sydämin luopuivat, mutta katsoivat, että koiran on parempi olla toisenlaisessa kodissa. Mulla taas ei juuri muuta olekaan kuin aikaa. Lapset aikuisia ja maailmalla. Teen yrittäjänä töitä kotona ts koira ei joudu olemaan päivisinkään yksin ja pystyn joustamaan työajoistani just niin paljon kuin koira tarvitsee. Uskoisin, että tästä koirasta luopuminen oli hyvä päätös niin koiralle kuin edelliselle omistajallekin. Ja tietenkin mulle.
Meille tuli vajaa nelivuotias koira josta aikaisempi perhe luopui käytösongelmien takia. Ihan fiksu ja kiltti koira ollut alusta asti kun on saanut tarvittavan määrän huomiota ja aikaa, toisin kuin pikkulapsiperheessä oli.
Rotua en sano mutta moni pitää "haastavana", on oikeasti ihan sylivauva ja alusta asti kunnioittanut vanhempaa koiraamme, on ystävällinen muille koirille ja eläimille, tykkää lapsista jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte niitä piskejä? Suurin osa koirista on pelkkiä energia- ja rahasyöppöjä joilla on vieläpä massiivinen ekologinen jalanjälki. Ei omaa elämänlaatua kannata uhrata massan mukana kulkemiseen.
T. Koirienystävä, joka kuitenkin ajattelee omilla aivoillaan
Koirienystävä sanoo niitä piskeiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.
Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää.
Se mitä koulutus pitää sisällään on paljon oleellisempaa, kuin takertua johonkin sanamuotoon. Esim. Nykyajan johtajan tulee olla reilu, motivoiva, selkeä, tarvittaessa jämäkkä ja hänellä tulee olla taito etsiä alaisten vahvuudet ja käyttää niitä hyväksi. Miksi tämä ei voisi toimia koiralle?
Toimii. Minulla oli erittäin haastava koira. Olin luopumassa siitä, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Luin koko kesän koirapsykologin kirjoja ja lopulta keksin keinot. Tämä olisi pidempi juttu jos kirjoittaisin, mutta koulutin koirani. Sen käytösongelmat korjaantuivat. Se eli 17 - vuotiaaksi. Minulla on aivan hirveän ikävä rakasta koiraani.
Älä anna ikinä periksi. Ota yhteyttä kouluttajaan.
Jos joudut luopumaan koirasta, anna se parhaimpaan kotiin.
Älä ainakaan anna nukuttaa sitä ikuiseen uneen.
Sille on annettava mahdollisuus.
Täysin " toivottomankin" koiran kanssa on kaikki mahdollisuudet onnistua. Pitää olla äärimmäisen kärsivällinen ja johdonmukainen.
Tsemppiä, kaikki menee hyvin!
Koirasi ei kuulosta lainkaan toivottomalta tapaukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.
Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää.
Tänä päivänä vähätellään ja halveksutaan johtajuutta koiranpidossa ja sen kyllä huomaa. Aloittajan ongelmat kertovat juuri puutteellisesta johtajuudesta, ei muusta. Namikouluttajat julistavat ensi töikseen koiransa johtajat kerettiläisiksi joita ei pidä kuunnella ja näin varmistavat oman asiakaskuntansa riittävyyden. Ongelmakoiria riittää ja makupalojen kanssa telkutaan loputtomiin.
Osaavan johtajan perheessä ei koira ikinä edes kehitä tuollaisia käytösongelmia. Koiria olen pitänyt jo 25 vuotta, vaativia rotuja, ja oppinut miten ongelmat ehkäistään ennakolta. Koira luottaa pätevään johtajaan ja kun se luottaa, se tottelee.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Kun koulutin koiraani, meillä oli erikseen myös johtajuuskoulutus.
En ymmärrä mitenkään sitä että ei anneta arvoa johtajuuskoulutukselle, vaan koira viedään mieluummin piikille.
Se on väärin koiraa kohtaan. Nyt tarvitaan asiantuntemusta ja viisautta. Voin sanoa omasta puolestani, että jos en olisi panostanut johtajuuteen, koiran kanssa ei olisi tullut mistään mitään. Olisin joutunut luopumaan siitä.
Rohkaisen vieläkin, että koira ei kuulosta ollenkaan toivottomalta.
Mulle tuli koira, joka oli vähän vastaavista oloista. Koulutin sen ja kun entinen omistaja tuli vastaan noin vuoden päästä ja koira oli kuin eri koira. Mulla oli mun vanhempikin koira mukana, joka on koulutettu kans pitkälle. Entinen omistaja totesi, :"tollasen koiran mä haluan" niin kun ne on koulutettu. Toistoja on tehty useita, välillä revitty hiuksia päästä, mutta jatkettu siltikin. On kuljetettu koiria joka paikkaan, että ne sais kokemuksia. Molemmat koirat on tarvinnut erilaisen koulutuksen, mutta kumpikaan ei ollut heti ns. Kivoja koiria tullessaan. Kyl se vaan työtä vaatii, että koiran kanssa on helppoa varsinki jos on haastava rotu. Sulla on vielä nuori koira, joten koulutusta. Eikä tolle tapaturmakierteelle oikein voi mitää. Jos nyt tuntuu, ettei tästä millään tuu mitään nii etsisin uuden kodin. Se voi olla myös koiralle reiluinta.
Miksi ihmeessä pitää koiraa, joka aiheuttaa stressiä.? Ei ole pakko.
Nyt en oo asiantuntija, mutta siskon labbiksen käytös parani 100x kun se leikattiin. Siis pallit veks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte niitä piskejä? Suurin osa koirista on pelkkiä energia- ja rahasyöppöjä joilla on vieläpä massiivinen ekologinen jalanjälki. Ei omaa elämänlaatua kannata uhrata massan mukana kulkemiseen.
T. Koirienystävä, joka kuitenkin ajattelee omilla aivoillaan
Koirienystävä sanoo niitä piskeiksi?
Ei nää kaks asiaa sulje toisiaan pois :D Huomaa taas miksi koiraihmisiä pidetään hieman yksinkertaisina.
Penttilän jälkeen koira rauhoittuu.
Näykkii, kiskoo, hyppii..
Mitä pienempi rotu sen helpompi