Onko täällä kukaan joutunut luopumaan koirasta sen takia, että koira on liian haastava?

Onko kasvattajalta tullut mitään apua tilanteeseen? 

Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.

Ihan tavallista koiranpennun / nuoren koiran käytöstä. (Noutaja on vielä semmoinen, että en kyllä itselle edes harkitsi. ) Sairastelut toki ikävää. Mutta koiran kanssa nyt on vaan kaikkea aina välillä. Hyvä että teillä on jo kouluttaja apuna. Alkakaa myös harrastaa jotain. Esim nosework on hyvää aivotyötä, sekin rasittaa koiraa, ei pelkkä lenkki.

Labbis ja uroslabbis etenkään ei ole mikään helppo rotu, vaikka noutajista aina automaattisesti niin arvellaankin. Toisaalta koiralla on nyt varmaan murkkuikävaihe muutenkin alkamassa ja joillakin unohtuu kaikki aiemmin opittu vähäksi aikaa, tulee kaikenlaisia pelkoja, rähinöitä, tottelemattomuutta. Silloin ei kannata hirveästi koiralta vaatiakaan vaan keskittyä vähäksi aikaa ihan perusasioihin, riittävään lepoon, syömiseen, sopivaan liikkumiseen (yliaktiivista koiraa ei juoksuttamalla rauhoiteta vaan se menee vaan ylikierroksille ja on entistä levottomampi) ja muuhun aktivointiin. Esim. hajutyöskentely, klikkerillä erilaisten temppujen opettaminen jne. Paljon luvallista purtavaa kuten rustoluita, oikeita naudan/hevosen tms. sääriluita ym. koska pureskelu rauhoittaa. Koiralle oma tila, jossa sitä ei häiritä ja jossa se saa välillä rauhoittua. Lenkkiympäristö valittava niin, ettei ole täynnä ärsykkeitä, esim. juuri pyöräilijöitä, juoksijoita, kiljuvia lapsia, vieraita koiria. Reaktiivisen koiran kanssa kohtaamisia harjoitellaan vähän kerrallaan ja niin, että on mahdollista ottaa etäisyyttä ja rauhoittua. Vaikka autolla johonkin metsätien varteen ja siellä polulle juoksentelemaan, paljon hajujen haistelua, vaikka namien etsimistä sammaleen seasta jne. Täytyy yrittää kehua paljon ja kieltää vähemmän.  Murkkukoirilla on kuten ihmisteineilläkin huono itsetunto ja ovat vähän aikaa hukassa itsensä kanssa. Hyvä kun olette jo hakeneet kouluttajalta apua. Ongelmat eivät kouluttajankaan avulla korjaudu hetkessä vaan niihin sitkeästi panostamalla saadaan kuukausien aikana sitten hedelmää. Täytyy vaan sitoutua niihin menetelmiin ja pitää kiinni niistä eikä vaihtaa koko ajan keinosta toiseen. Opettele rauhoittumaan myös itse. Koira haistaa sinusta ja muista erottuvat hermostumiskemikaalit ja hormonit ja lukee äksyä ja kireää ilmettä ja liikehdintää ja hermostuu itsekin lisää. Tutustu Youtubessa hyviin videoihin ja hommaa kirjallisuutta, esim. Grisha Stewartin BAT -menetelmä. 

Otimme vahinkopentuna syntyneen koiran. Siinä oli paimenkoiraa ja metsästyskoiraa. En tarkemmin kerro mitä rotuja, mutta molemmat vaativat tarkan koulutuksen. Yhdistelmästä syntynyt pentu ei oppinut suhtautumaan lapsiin, vaan hyökkäili ennalta arvaamattomasti päin. Koira sai elää vuotiaaksi, mutta sen jälkeen veimme sen lopetettavaksi., koska meilestämme se ei ollut koulutettavissa.  Otimme uuden pennun taustoista, jotka tunsimme hyvin ja saimme kasvatettua hyvän perhekoiran.

Aloittajan koira on vielä nuori ja se tulee muuttumaan paljon jo seuraavan vuoden aikana. Vielä en löisi hanskoja tiskiin, vaan yrittäisin jaksaa koiran pahimman teini-iän yli.

Koiran ruokavaliota voisi todellakin tarkastella, sillä sopimaton ruokavalio saattaa vaikuttaa paitsi koiran terveyteen, myös pahentaa käytösongelmia. 

Kokenutkin koiranomistaja voi kohdata pennun, joka vie alkuun voimat aika tavalla kokonaan. Meilläkin on ollut useita koiria, aina laumanvartijasta sakemanniin. Nyt meillä on parivuotias seropi, joka on saanut minut niin nöyräksi, että koskaan en vähättele kenenkään väsymystä haasteellisen koiran kanssa.

Meidänkin seropimme on todellinen arkajalka, vaikka sillä on ollut erittäin turvallinen ja vakaa kotiympäristö. Kaikki uusi on pelottavaa, joten tutkimme yhdessä milloin mitäkin lepattavaa muovipressua tai pudonnutta hanskaa. Nyt sillä on todettu krooninen silmäsairaus, joten saattaa olla, että huonontuva näkö pitää sen jatkossakin hieman epävarmana. Remmissä ja autossa se on kuin riivattu raivoten kaikille vielä kaiken koulutuksen jälkeenkin, jos emme muistuta koiraa aina välillä siitä, että hiljaisuus on hyve ja vahtivietille ei tarvitse antautua kokonaan.

Ensimmäisenä kesänä se puri nilkkamme niin verille, että arvet paranivat vasta joulun tienoilla. Silloin se olikin kasvanut jo niin isoksi, että ylsi lenkeillä puremaan käsistä ja reisistä, joten nilkat saivat parantua. Vaikka jossain vaiheessa tuntui, että se ei koskaan lopeta, näykkiminen on jäänyt nyttemmin pois kokonaan.

Koiramme ulkoilee juosten metsässä kolme tai neljä kertaa päivässä, saa jatkuvaa koulutusta ja sillä on erittäin rauhalliset ja motivoituneet omistajat. Näin meillä on pärjätty ja koira on jo ihan mukava, vaikka ei koskaan helpoksi muutukaan. Rakastava ja hellä se on puremisista huolimatta ollut koko ajan, joten on ollut voimia jatkaa koulutusta,  Metsässä jouduin kuitenkin pahimpina aikoina esim. sitomaan koiran toisinaan hihnasta puuhun ja istumaan itse hetkeksi lähelle huokaisemaan, jotta jaksoin jatkaa rauhallisena eteenpäin. 

Voimia vain aloittajalle. Koira ei ole tahallaan vaativa ja kyllä se oppii vielä paljon aikuistuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.

Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää. 

Tuli itselläkin tippa silmään, kun luin tätä. Vähän herkällä mielellä olen minäkin, kun koiranpentu vie ihan kaikki voimat. Tuntuu kuin vauva-aika lasten kanssa pahimmillaan. En olisi ikinä uskonut... Meillä myös epävarma koira ja voimat on ihan loppu. Meilläkin koira on loukannut itseään tapaturmaisesti jo pikkupentuna, raivoaa eläinlääkärissä ja vieraille ihmisille rähjää ihan hulluna. Takki on tällä hetkellä ihan tyhjä ja mietin jopa sellaista, että jos koira sairastuisi jotenkin parantumattomasti niin kyseeseen voisi tulla eutanasia. En tietenkään toivo pienelle rakkaalle pennulle tällaista oikeasti, mutta nyt kun on ihan väsyksissä niin tuollaisiakin kamalia ajatuksia tulee mieleen. Tsemppiä ap!

Etsisin koiralle uuden kodin. Älä turhaan koe syyllisyyttä, kyllä se on koirallekin todennäköisesti parempi vaihtoehto. Tuon tyyppisen koiran kanssa ei ole helppoa ja jos nyt jo koet, että voimat on loppu, niin on viisaampaa luopua. Epävarma koira tarvitsee varman omistajan.

Miten treenaatte esim pyöräilijän kohtaamista ja mikä sinulla on koiralle palkkana? Miten hyvin koira seuraa sinua ja miten treenaatte kontaktia? Tuo on hankala ikä, jos yhtään lohduttaa. Parissa kuukaudessa voi tapahtua jo iso muutos. Vaatii silti työtä ja harjoittelua. Paljon.

Jos on uros niin kantsii kastroida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.

Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää. 

Se mitä koulutus pitää sisällään on paljon oleellisempaa, kuin takertua johonkin sanamuotoon. Esim. Nykyajan johtajan tulee olla reilu, motivoiva, selkeä, tarvittaessa jämäkkä ja hänellä tulee olla taito etsiä alaisten vahvuudet ja käyttää niitä hyväksi. Miksi tämä ei voisi toimia koiralle?

Vierailija kirjoitti:

Miten treenaatte esim pyöräilijän kohtaamista ja mikä sinulla on koiralle palkkana? Miten hyvin koira seuraa sinua ja miten treenaatte kontaktia? Tuo on hankala ikä, jos yhtään lohduttaa. Parissa kuukaudessa voi tapahtua jo iso muutos. Vaatii silti työtä ja harjoittelua. Paljon.

Jos on uros niin kantsii kastroida.

Aran ja epävarman uroksen kastrointi on usein melkoinen riski. Kun uros menettää testosteronin tuoman itsevarmuuden niin monesti seurauksena on pelkoaggressiivisuutta, puree ensin kyselee sitten, voi alkaa raivota kaikille koirille eikä pelkästään uroksille etc.

Itselläni on arka uros ja elämä helpottui huomattavasti murrosiän jälkeen. Enää ei koira lamaantunut paikoilleen tärisemään jokaisesta lepattavasta muovipussista ja reippaasti kävelee lähes missä tahansa. Edelleen on epäileväinen mutta niin paljon helpommin käsiteltävissä kuin pienempänä.

Aran koiran kanssa on oma käytös suunnattoman tärkeää, koira huomaa herkästi hihnan kiristymiset, askeltahdin muutoksen, jopa hengityksen tahdin ja reagoi niihin. Omistajan tulee käyttäytyä jännissä paikoissa korostetun rauhallisesti.

Outoa että kasvattaja on pistänyt aran pennun lapsiperheeseen ja vielä ensimmäiseksi koiraksi. Tarkoitan sanoa, että koira ei välttämättä ole haastava, te olette vain väärä perhe sille.

Ei se ole koiran vika.. Oon huomannut, että labbikset on usein hankalia ja en ymmärrä, miksi sellainen pitää ottaa (ensimmäiseksi?) koiraksi, jos ei ole valmis todella sitoutumaan. Ne pitää kouluttaakin niin, että se on melkein kuin toinen työ jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.

Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää. 

No sanavalinta taisi tosiaan olla väärä. Kouluttaja kuitenkin vahvensi minua enemmän, koska koira niin epävarma ja aiheutti myös minussa sitä samaa, joten siinäpä olikin kiva kierre. Tyytyväinen olen tuohon, koska elo helpottui tosi paljon. Ap:n koira on pentu, joten osa käytöksestä johtuukin varmaan siitä, mutta nuo käytösmallithan vahvistuu mikäli niihin ei nyt puututa. Tietysti on hyvä erottaa mikä on vain pentuilua ja mikä jotain muuta ja siinä varmasti tuo kouluttaja on hyvänä apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös aika haastava koira jolla pelkotiloja ym. Meille oli apua sellaisesta kouluttajasta, joka vahvisti minun johtajuutta. Lenkkirähinät loppui kuin seinään ja samoin autoille uhittelu. Joskus vieläkin saattaa tulla molempia, mutta nykyään osaan katsoa omaa toimintaani ko. hetkellä, kun ennen kiinnitin huomiota vain siihen koiran toimintaan. Meillä on hiukan lipsumista joissain asioissa, kun on toinenkin koira, mutta se taas toimii kuin ajatus. Sinuna tosiaan lähtisin vahvistamaan tuota suhdetta koiraan, koska nyt vaikuttaa kertomasi perusteella, että se johtajuus on kateissa. Lisäksi kaikkien perheenjäsenten on siihen sitouduttava. Minkälaista ruokaa koira syö? Meillä molemmat koirat allergisia erinäisille jutuille ja niistä nuorempana mm. korvavaivaa. Molemmat nyt vuosia olleet raakaruoalla ja kaikki vaivat poissa. Kannattaa varmaan teettää testit tai jos vakuutuskorvaukset jo tapissa, niin sitten itse kokeilemalla. Sikaa ja nautaa en itse syötä juurikaan. Kana, kala, poro, hevonen ym. ja lisäksi sinkkiä, magnesiumia, D-vitamiinia ja öljyjä. Toivottavasti tästä vuodatuksesta jotain apuja. Kannattaa myös liittyä johonkin labbisryhmään, niin saa sieltäkin apuja kun varmaan jollain toisellakin on/ ollut samoja ongelmia. Tsemppiä teille.

Nämä johtajuuskoulutushommat eivät ole enää tätä päivää. 

Tänä päivänä vähätellään ja halveksutaan johtajuutta koiranpidossa ja sen kyllä huomaa. Aloittajan ongelmat kertovat juuri puutteellisesta johtajuudesta, ei muusta. Namikouluttajat julistavat ensi töikseen koiransa johtajat kerettiläisiksi joita ei pidä kuunnella ja näin varmistavat oman asiakaskuntansa riittävyyden. Ongelmakoiria riittää ja makupalojen kanssa telkutaan loputtomiin.

Osaavan johtajan perheessä ei koira ikinä edes kehitä tuollaisia käytösongelmia. Koiria olen pitänyt jo 25 vuotta, vaativia rotuja, ja oppinut miten ongelmat ehkäistään ennakolta. Koira luottaa pätevään johtajaan ja kun se luottaa, se tottelee.

Vierailija kirjoitti:

Otimme vahinkopentuna syntyneen koiran. Siinä oli paimenkoiraa ja metsästyskoiraa. En tarkemmin kerro mitä rotuja, mutta molemmat vaativat tarkan koulutuksen. Yhdistelmästä syntynyt pentu ei oppinut suhtautumaan lapsiin, vaan hyökkäili ennalta arvaamattomasti päin. Koira sai elää vuotiaaksi, mutta sen jälkeen veimme sen lopetettavaksi., koska meilestämme se ei ollut koulutettavissa.  Otimme uuden pennun taustoista, jotka tunsimme hyvin ja saimme kasvatettua hyvän perhekoiran.

Viisautta!!!

Joskus suurin rakkauden osoitus on päästää täältä pois.

Kaikista koirista ei tule yhteiskuntakelpoisia, ja se on jalostuksen tulos.

Jos pentueessa on yksikin hermoheikko yksilö, ei yhtäkään pentua tulisi käyttää jalostukseen.

Siirtyvät huonot geenit eteen päin myös silloin.

Ja jos joku kukkahattu tästä pahoittaa mielensä, niin byyhyy.

Miksi te otatte niitä piskejä? Suurin osa koirista on pelkkiä energia- ja rahasyöppöjä joilla on vieläpä massiivinen ekologinen jalanjälki. Ei omaa elämänlaatua kannata uhrata massan mukana kulkemiseen.

T. Koirienystävä, joka kuitenkin ajattelee omilla aivoillaan

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole koiran vika.. Oon huomannut, että labbikset on usein hankalia ja en ymmärrä, miksi sellainen pitää ottaa (ensimmäiseksi?) koiraksi, jos ei ole valmis todella sitoutumaan. Ne pitää kouluttaakin niin, että se on melkein kuin toinen työ jos tarve vaatii.

Ei voi kauheasti syyttää niitä jotka hankkivat labbiksen ensimmäiseksi koiraksi ja lapsiperheeseen, kun se on se koira mitä ensimmäiseksi suositellaan jos kysyy tähän mielipiteitä. Kai ihmisillä on siitä vähän vääriä käsityksiä. Sitähän on vielä käyttölinjaistakin, jonka kanssa varmasti saa vääntää vielä enemmän. Ja sitten taas tuollainen pelokkuus, eihän se riipu rodusta vaan on yksilöllinen ominaisuus. Vaikea tuollaista on ennakoida.

Noutajia pidetään helppoina koirina.

Oma kultainen noutajamme oli ulkoillessa tosi hankala parivuotiaaksi saakka, ja koko ikänsä hiukan arvaamaton muita koiria kohtaan.

Mutta kuitenkin rauhoittui iän myötä ja oppi vaikka mitä, rakasti ihmisiä ja ainoaksi miinukseksi sanoisin suuren koon.

Aika auttaa yleensä.