Musiikkia joka koskettaa teitä syvästi kyyneliin asti liikuttaen?
Itselläni löytyi uusi sellainen viimeperjantaisen Juha Tapion Vain elämää -jakson jälkeen: erittäin kaunis "Rakastettu"-kappale, jonka ohjelmassa esitti tunteella Kaija K. . Se kestoavasi kyynelkanavani kerta toisensa jälkeen vielä jälkeenpäinkin kuunnellessani Juhan kertoman tarinan sekä hänen oman alkuperäisen videonkin. Myös luettuani biisin kauniit ja kovin merkitykselliset lyriikat. Juhan "Ohikiitävää" on itselläni myös toinen sellainen. Useita muitakin löytyy....
Koen tietynlaisen musiikin toimivan kuin porttina omaan elämään ja/tai kauniisiin muistoihin vapauttaen hetkessä tunteet vaikka autoa ajaessa, keikoilla, elokuvissa... `:) Pidän itseäni herkkänä, mutta koen ominaisuuden olevan samalla myös vahvuuteni, jolla puran itseäni vaikeina aikoina. Mielummin värejä kuin vain tasaista harmaata!
Kenelläkään samanlaisia efektejä/tunnetiloja musiikista?
Kommentit (51)
Itse en pysty kuivin silmin kuuntelemaan Johanna Iivanaisen ja Turku Jazz Orchestran tulkintaa Nuoruustangosta.
Froikkareiden Jotkut Päivät On Kultaa. Silmäkulma kostuu joka kerta kun sen kuulee.
Vähän eri genreä mulla: Arvo Pärtin musiikki (virolainen säveltäjä). Requiem, pienemmät kuoroteokset, jousikvartetit.
Händelin Messias-oratoriosta sopraanoaaria I know my Redeemer liveth.
Schubertin lied Du bist die Ruh Monica Groopin laulamana.
Randy Crawfordin KAUNIS klassikko Almaz, jossa alussa herkkä intro pianolla:
räppi on niin armotonta pjaskaa että tulee itku jos joutuu kuuntelee
Jos sä tahdot niin.... vuodesta 2012 asti ollu surujeni laulu.
Ei mikään biisi itketä joka kerta. Joskus jos sopiva hetki on ja tulee jokin koskettava musiikkikappale niin voi toki kyynel nousta silmänurkkaan.
Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta uruilla soitettuna.
Natalie Merchant- My Skin yksi parhaista. .
Sarah mclachlan - i will remember you
Leona Lewis- Bleeding Love siiheen liittyvän muiston takia, rip rakas.
Sia Breathe - Me
Nyt loppuu ikävästi aika, kun muitakin olisi ollut.
Tietyssä tunnetilassa eli jos kovasti ikävöin jotain rakasta kauempanaa asuvaa ystävää niin Eurooppa 3:n Älä unohda minua. Tuo sai taannoin enemmän kyynelehtimään.
Sitten Yön Särkynyt enkeli. Erään ikävemmän elämässäni tapahtuneen episodin jälkeen tosin en enää ole sitä ollenkaan pystynyt kuuntelemaan Niin rakas kappale kun se aiemmin olikin.
Toki, mutta klasaria mulle kiitos! Melkein mikä tahansa oikealla hetkellä mutta ainakin: Wagner, Tristan & Isolde alkusoitto ja loppukohtaus; Mozartin c-mollimessu, Et incarnatus est; Beethovenin 3. sinfonia, marche funebre; monen monet Schumannin hitaat osat... ja Beethovenin... Mahlerin 9. sinfonian viimeinen osa... ooppera-aarioita on niin monta, ettei niitä jaksa edes luetella. Ja Sibeliuksen Finlandia tietty. Ei-klassisista itkettäviä löytyy vähemmän, mutta ainakin Primavera Marizan esittämänä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Finlandian alku. Joka ikinen kerta.
Mikä tässä itkettää?
Tarinaa Randy Crawfordin Almaz-kappaleen kauniinhaikean sanoituksen synnystä:
"Almaz" was written about a couple of Ethiopian refugees who were neighbours of Crawford's. The man asked Crawford to write a song about his wife, who was named Almaz (which means "diamond" in Amharic, Arabic and a number of other languages). In the song, the singer reflects on their rare form of love.
In Crawford's own words, "I witnessed this perfect love affair between them, although she was considerably younger than him. This beautiful couple with their baby. As refugees they were looking for 'a world where love survives'. Wiki
Ulver: Shadows of The Sun
🇺🇦🇮🇱