Ei tullut kosintaa vaan sopimus

Miten sattui juuri tällainen avaus tänään eteen. Juuri muistelin tyttärelle meidän alkuaikaamme ja naimisiinmenoamme.

Olemme olleet naimisissa 25 vuotta, joten aikaahan näistä muistelmista on. Mutta mieheni on samanlainen. Ei romanttisuutta pätkääkään. Lisäksi epäilen, että miehellä on tarkkaavaisuushäiriö tai sitten vain taivaanrannanmaalari joissain asioissa.

Mutta meillä ei myöskään mitään kosintoja kuulunut. Maistraatti oli kyllä minun valinta. Mutta esteettömyystodistuksen hakukin meinasi jäädä, kun mies haahuili muita asioita. Hyvä kun sain ajoissa hänet raahattua sinne maistraattiin :)

Ensimäiseen synnytykseenkin mentiin niin, ettei miehellä ollut kiirettä, kun alkoi vain rauhassa keitellä kaffeeta ja laitella itselleen aamupalaa, vaikka ähkin supistuksissa, että meidän varmaan tarvis kuule lähteä.

Mutta tähän mieheen rakastuin ja joissain asioissa hän on erilainen kuin minä, joten rakastan niitä erilaisuuksiakin, vaikka ne ovat ottaneet päähän aika lailla välillä. Mutta vuosien varrella olen oppinut tuntemaan häntä paremmin ja ymmärrän, mistä ne johtuu, joten enää en niistä mykkäkoulua pistä pystyyn.

Ja etteikö rakastaisi minua. Tekisi vaikka mitä minun puolesta, mutta kun tuo järjestelykyky ja organisointi on vähän hukassa, niin saattaisi keitellä kahvit ja haakuilla jotain muuta ensin, ennen kuin hoksaisi, että ai niin, minun piti tehdä rakkaani puolesta se vaikka mitä :D

Nuorten kanssa ollaan opittu siihen, että isille pitää sanoa suoraan, mitä sen pitää tehdä ja sanoa, että koska tekee sen. Niin sitten homma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden kauppa. Häähömpötykset menneet liian pitkälle siihen nähden mitä avioliitto nykyään on. Mies haluaa sinut vaimokseen. Ole onnellinen siitä, jos se on mitä sinäkin haluat. Olkaa onnellisia.

Mitkä ihmeen häähömpötykset? Ap:lla ei ole mitään häähömpötyksiä, ei yhtään mitään, siinä se ongelma. Vaihda sinä massareplysi häihin liittyviin ketjuihin ja lue aloitus tästä eteenpäin.

Tarkoitin tietysti tätä koko hässäkkää mukaanlukien tämä tässä paljon puhuttu kosinta. Mikä pipossa noin kiristää? Mitä väliä, jos loputulos on se mitä on haluttu.

Jos halusit jotain romanttista, niin mikset kosinut itse ja järjestänyt siihen jotain kivaa? :) Ymmärrän, että toki on tavallaan kivempaa olla romanttisen yllätyksen kohteena kuin sen järjestäjä. Mutta jos jo etukäteen tiesit, että mies stressaa asiasta ja ei ole sen "tyylinen", niin miksi ihmeessä jätit homman hänen harteilleen? Miksi se oli juuri hänen tehtävänsä/velvollisuutensa? Ymmärsin tekstistä, että olet varmaan kuitenkin itsekin ajatellut naimisiinmenoa ennen tätä tilannetta.

En minäkään oleta, että joskus joku järjestää minulle jotain suurta ja ihanaa. Ei sellaista voi toiselta mielestäni olettaa tai vaatia :)

Mun mielestä ap:n pitää puhua miehelle ja kertoa että toivoo muunlaiset häät kuin mies. Sitten tuleekin pariskunnalle pieni tulevaisuutta ennustava testi: pystyttekö tekemään asiassa kompromissin vai ette?

Jos ette, sitten kannattaa purkaa kihlaus. Edellytyksiä onnelliseen suhteeseen ei ole.

Avioliitto on elämän tärkeimpiä päätöksiä. Nykyään Suomessa se perustuu vain ja ainoastaan tunteisiin ja tasa-arvoon. Jos nämä puolet eivät tule esiin edes avioliitosta sopimisessa, niitä ei tule löytymään avioelämästäkään. Häät ovat siinä tapauksessa turhat.

Ap:n pitää nyt uskaltaa kertoa mitä ajattelee ja tuntee. Jos mies ei kykene kertomaan tunteistaan ja toiveistaan, hän ei ole kypsä kumppani.

Jos ap antaa asian mennä kuten nyt näyttää, hän tulee katumaan asiaa koko loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitse vielä.

Jos mies ei tahdo ilahduttaa sua nyt, se tahtoo sitä vielä vähemmän muutaman vuoden päästä.

Avioliitto ei paranna suhdetta mitenkään.

Mulla on muuten sama kokemus. Valitsin huomenlahjankin itselleni, koska muuten en olisi saanut mitään. Ekana hääpäivänä en saanut mieheltä lahjaa. Se ei hänestä kuulunut hänelle. Olimme 15 v. naimisissa. 10-vuotispäivänä se jostain syystä antoi mulle lahjan.

Yäk.

Huomenlahjahan on ihan kuin maksu seksistä!

Sinä et tainnut saada huomenlahjaa 😊 Ja kyllä, myös minä annoin miehelleni huomenlahjan, kuten hänkin minulle.

Teidän yhteinen elämä mennään sitten myös miehen ehdoilla ja ilman "hömppää".

Haluatko sellaisen avioliiton?

Kyllä kunnioittava ja rakastava mies saisi muutakin sanottua kuin 'kai se on sama panna esteettömyydet vetämään". Ei se nyt mikään ihan sama ole!

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen rehvastelee maailmalla tasa-arvollaan, mutta haluaa oikeasti olla 50-lukuinen höpsähtänyt amerikkalaisteini, jonka elämän suurin onni on tulla kosituksi erikoisella ja näyttävällä tavalla täytenä yllätyksenä. Sen jälkeen nainen voikin ilmoittaa, että sun rahat on mun rahat,koska ollaan tasa-arvoisia ja perheessä on kaikki yhteistä.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Jos halusit jotain romanttista, niin mikset kosinut itse ja järjestänyt siihen jotain kivaa? :) Ymmärrän, että toki on tavallaan kivempaa olla romanttisen yllätyksen kohteena kuin sen järjestäjä. Mutta jos jo etukäteen tiesit, että mies stressaa asiasta ja ei ole sen "tyylinen", niin miksi ihmeessä jätit homman hänen harteilleen? Miksi se oli juuri hänen tehtävänsä/velvollisuutensa? Ymmärsin tekstistä, että olet varmaan kuitenkin itsekin ajatellut naimisiinmenoa ennen tätä tilannetta.

En minäkään oleta, että joskus joku järjestää minulle jotain suurta ja ihanaa. Ei sellaista voi toiselta mielestäni olettaa tai vaatia :)

Koska mies kielsi minulta tämän. Hänen mielestään naiset ei kosi miehiä vaan toisin päin. Siksipä vähän jopa luulin että jotain panostustakin olisi voinut olla.

Ap

Annatko miehen toiveiden mennä edelle joka asiassa? Häät on kuitenkin aika ainutlaauinen juttu, ja sellainen asia minkä monet haluaa kokea. Niitä juhlia on sitten kiva muistella myöhemmin, ja ompahan tullut juhlittua jotain edes kunnolla, eikä vain aina menty kaikessa helpoimman ja ankeimman kaavan kautta. Sun pitää saada häät, koska ne on sulle tärkeät. jotkut miehet ei vain ole kiinnostuneita häistä, ja heille on ihan sama vaikka homma hoidettaisiin maistraatissa joku arki-ilta. toisaalta on myös ihan sama vaikka olisi juhlatkin. Eli onko se mahdollisimman arkinen ja tylsä maistraattivihkiminen miehellesi jotenkin erityisen tärkeä juttu? Kenties tärkeämpi kuin hääjuhla olisi sinulle? 

Sanot miehelle että sinä haluat häät kaikilla mausteilla. se on asia josta olet haaveillut pitkään, ja piste. Mies sitten miettiköön, haluaako kävellä ylitsesi näin tärkeässa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitse vielä.

Jos mies ei tahdo ilahduttaa sua nyt, se tahtoo sitä vielä vähemmän muutaman vuoden päästä.

Avioliitto ei paranna suhdetta mitenkään.

Mulla on muuten sama kokemus. Valitsin huomenlahjankin itselleni, koska muuten en olisi saanut mitään. Ekana hääpäivänä en saanut mieheltä lahjaa. Se ei hänestä kuulunut hänelle. Olimme 15 v. naimisissa. 10-vuotispäivänä se jostain syystä antoi mulle lahjan.

Yäk.

Huomenlahjahan on ihan kuin maksu seksistä!

Sinä et tainnut saada huomenlahjaa 😊 Ja kyllä, myös minä annoin miehelleni huomenlahjan, kuten hänkin minulle.

Minä en saanut huomenlahjaa. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Olin aika ällistynyt siksi, kun ystäväni kertoi saaneensa mieheltä huomenlahjan hääyötä seuraavana aamuna kiitokseksi hääyöseksistä. Neitsyt ei kyllä ollut.

Mutta toisaalta, samainen nainen odotti, että mies kysyi hänen kättään isältään ja maksoi konjakkipullon hänestä ja sitten isä luovutti ystäväni miehelleen alttarilla.

Joten huomenlahja maksuksi seksistä sopi hänelle oikeastaan aika hyvin.

Mieheni ehdottomasti kielsi kosimasta, se on miehen tehtävä se. Puhui joskus ihan suhteen alussa siitä, miten upean kosinnan ansaitsisinkaan ja miten hän tahtoo panostaa siihen, kyselikin aina toisinaan asioista mistä pidän, milloin minkäkin varjolla. Teki asiasta ihan ihmeellisen ohjelmanumeron muutenkin ja sen takia odotinkin tyhmänä jotain todella suureellista.

Kosi lopulta omassa sotkuisessa työhuoneessaan kun oli ensin pyytänyt minua oikolukemaan tekemänsä raportin. Kieltäydyin jopa ensimmäisellä kerralla kun en tajunnut sitä kosinnaksi, mutta kysyi sitten uudelleen ja tyhmänä suostuin. Harmitti muuten todella kauan, tai no, vieläkin vähän, etenkin ne miehen sanat siitä, että ansaitsen jotain hienoa kun olen niin upea ja ihana nainen ja muuta roskaa, mitä ei sitten tarkoittanutkaan. Mies saa kyllä luvan järjestää aivan jumalattoman upeat 10v hääpäiväjuhlallisuudet.

Kosintaa surkeampi tilanne on se jos sinulla ei ole mitään sanavaltaa häihinne! Otat ne vanhempasi mukaan jos haluat. Se on myös sun elämäsi iso päivä ja kompromissi pitää löytyä. Et voi tanssia miehen pillin mukaan siinä.

Rakkauteen kuuluu, että haluaa välillä ilahduttaa raakstamaansa ihmistä ja todellakin rakkauteen kuuluu ottaa toisen toiveet huomioon.

Tuollaisen miehen kansa tulet vain katkeroitumaan. Koskaan et tule tuntemaan itseäsi hänelle tärkeäksi tai rakastetuksi.

Ymmärrän hyvin tuntojasi ap, ja tietenkin saat olla harmistunut. Oma mieheni ei myöskään ole oikein ollenkaan romanttinen, joten kosinta tuotti aikoinaan päänvaivaa meille molemmille.

Väittäisin olevani monissa asioissa realisti ja ylipäätään jalat maassa -ihminen, mutta kyllä välillä kaipaan romantiikkaa. Tämä sitten muotoutui päässäni ajatukseksi siitä, että jos romantiikkaa ei muuten tiedossa erityisemmin ole, niin kyllä kosinta saisi sentään olla romanttinen. Riitoja aiheesta oli monta, mutta ei kyllä enää kaduta: kosinta oli todella romanttinen ja intiimi, ja lisäksi miehen näköinen eli spontaani ja luonnonläheinen.

On varmasti monia, joka eivät voi tätä ymmärtää. Olimme kosinnan tapahtuessa olleet ja asuneet jo vuosia yhdessä ja teimme kaikki suuret päätökset elämässä yhdessä ensin niistä keskustellen. Vastaavasti myös naimisiinmenosta oli monta kertaa puhuttu ja molemmille oli selvää, että naimisiin tullaan jossain vaiheessa menemään (tästäkin joku varmaan miettii, että emmekö olleet sitten jo kihloissa, kun naimisiinmeno oli päätetty).

Niin, miksi sitten kaipasin romanttista kosintaa? Sanoisin, että ihan sen takia, että kaipaan romantiikkaa elämääni. Ei, romantiikka ei ole tärkeintä elämässäni, enkä kaipaa jatkuvia suuria eleitä ja lahjoja arkeeni. Rakastan miehessäni niin montaa eri asiaa, ja yksi näistä asioista on kaltaiseni rationaalinen suhtautuminen elämänvalintoihin. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että emme me ole yhdessä vain sen takia, että se on kivaa ja arkemme toimii pääsääntöisesti hyvin. Olemme yhdessä myös, koska meidän välillämme on sellaista yhteenhioutumisen ja toisen tuntemisen kautta syntynyttä rakkautta, joka on arjen yläpuolella. Ja välillä sitä vain kaipaa kuulla toiselta, miten tärkeä, korvaamaton ja ihana on.

Välillä, kun elämä tympäisee, mietin tuota ihanaa hetkeä, kun kaikki tuntui täydelliseltä. Enkä vaihtaisi sitä muistoa mihinkään.

Samaan aikaan täällä toisessa ketjussa syyllistetään miestä, jotka tekevät monta kosintaa peräjälkeen.

Olette te naiset jonninjoutavaa sakkia. Ei teihin pitäisi kunnon miesten sotkeentua ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitse vielä.

Jos mies ei tahdo ilahduttaa sua nyt, se tahtoo sitä vielä vähemmän muutaman vuoden päästä.

Avioliitto ei paranna suhdetta mitenkään.

Mulla on muuten sama kokemus. Valitsin huomenlahjankin itselleni, koska muuten en olisi saanut mitään. Ekana hääpäivänä en saanut mieheltä lahjaa. Se ei hänestä kuulunut hänelle. Olimme 15 v. naimisissa. 10-vuotispäivänä se jostain syystä antoi mulle lahjan.

Ei se ole noin mustavalkoista, että jos ei halua tehdä jotain täysin epäluonteenomaista ja tökeröltä tuntuvaa ei muka halua missään asiassa miellyttää.

Tuota noin, minkälaiselle ihmiselle olisi täysin epäluonteenomaista esimerkiksi varata jääkaappiin skumppapullo ja leivokset, joilla juhlistaa kihlausta? Minkälaisen ihmisen mielestä tällainen olisi tökeröltä tuntuvaa? Onko skumpan juominen jotain niin erikoista joidenkin mielestä, että se menee jo aivan epäluontevaksi keikaroinniksi moinen :D ? Outoa.

Olen aivan samaa mieltä kuin moni muu, että avioitumisesta sopiminen, oli sitten virallista kosintaa tai ei, on yksi parisuhteen suurista virstanpylväistä, kohokohdista. Jos siinä ei ole romantiikkaa, niin milloin sitten. Toki tähänkin tulee nyt kommentteja, että no meillä ainakin hyvä arki on tärkeintä, eikä mikään feikattu romantiikka kosinnan yhteydessä. Tietenkin toisen ilahduttaminen arjessa merkitsee enemmän kuin yksi tietty hetki, mutta ihmettelen kyllä kuinka paljon tällaiset miehet sitten vaimoaan huomioivat muulloinkaan.

Ap, minusta sulla on ihan hyvä syy olla pettynyt. Voisitteko käydä yhdessä ostamassa sormukset ja laittaa ne sormiin vaikka romanttisella illallisella? Mutta mieti nyt oikeasti vielä, arvostaako ja rakastaako mies sua oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harkitse vielä.

Jos mies ei tahdo ilahduttaa sua nyt, se tahtoo sitä vielä vähemmän muutaman vuoden päästä.

Avioliitto ei paranna suhdetta mitenkään.

Mulla on muuten sama kokemus. Valitsin huomenlahjankin itselleni, koska muuten en olisi saanut mitään. Ekana hääpäivänä en saanut mieheltä lahjaa. Se ei hänestä kuulunut hänelle. Olimme 15 v. naimisissa. 10-vuotispäivänä se jostain syystä antoi mulle lahjan.

Ei se ole noin mustavalkoista, että jos ei halua tehdä jotain täysin epäluonteenomaista ja tökeröltä tuntuvaa ei muka halua missään asiassa miellyttää.

Tuota noin, minkälaiselle ihmiselle olisi täysin epäluonteenomaista esimerkiksi varata jääkaappiin skumppapullo ja leivokset, joilla juhlistaa kihlausta? Minkälaisen ihmisen mielestä tällainen olisi tökeröltä tuntuvaa? Onko skumpan juominen jotain niin erikoista joidenkin mielestä, että se menee jo aivan epäluontevaksi keikaroinniksi moinen :D ? Outoa.

Olen aivan samaa mieltä kuin moni muu, että avioitumisesta sopiminen, oli sitten virallista kosintaa tai ei, on yksi parisuhteen suurista virstanpylväistä, kohokohdista. Jos siinä ei ole romantiikkaa, niin milloin sitten. Toki tähänkin tulee nyt kommentteja, että no meillä ainakin hyvä arki on tärkeintä, eikä mikään feikattu romantiikka kosinnan yhteydessä. Tietenkin toisen ilahduttaminen arjessa merkitsee enemmän kuin yksi tietty hetki, mutta ihmettelen kyllä kuinka paljon tällaiset miehet sitten vaimoaan huomioivat muulloinkaan.

Ap, minusta sulla on ihan hyvä syy olla pettynyt. Voisitteko käydä yhdessä ostamassa sormukset ja laittaa ne sormiin vaikka romanttisella illallisella? Mutta mieti nyt oikeasti vielä, arvostaako ja rakastaako mies sua oikeasti.

Ei meille tule erikseen mitään kihlasormuksia eikä julkisteta kihlausta muutenkaan. Mennään naimisiin ja kerrotaan ihmisille sitten. Itselläni haluttaisi pitää kahta sormusta niin kuin naimisissa olevat naiset yleensä pitää, mutta tuntuuhan se hassulta jos ei ole varsinaista "virallista" kihla-aikaa ollenkaan.

Olen tässä miettinyt että jotain romanttista olisi kiva saada ja kokea kihlauksen kunniaksi. Taidan järjestää meille kivan illallisen kynttilöineen yms. Ja ostan vaikka kimpun kauniita kukkia pöytään. Sanon sitten miehelle että nyt juhlitaan kihloja vaikkei meillä mitään kosintaa tai sormuksia olekaan. Sillä tavoin saan itse jotain kivaa eikä miehen tarvitse "alistua" naisen kosittavaksi eikä järjestää itse mitään.

Ap

Hei ap, se kosinta, vihkiminen jne. heijastelee avioliiton merkitystä. Jos kosinta on sopimus eikä edes mikään juhlallinen sopimus... Insinöörityyppiset raksaäijätkin valmistautuu juhlallisemmin urakkasopimusten allekirjoittamiseen kuin mitä olet nyt hyväksymässä mieheltäsi... Avioliiton luulisi merkitsevän jonkinlaista vilpitöntä tunnetason sitoutumista ja toisen arvostamista sellaisena ihmisenä jonka varaan sydämensä ja elämänsä haluaa luottaa. Hääjuhlassa(yms.) tuodaan se päätös osaksi yhteisöä ja luodaan sille liitolle konkreettinen tila ja rajat ihmisten mielissä.

Se että sinulle ei ole mitään ikinä järjestetty eikä sinua huomioitu, ja miehesi on tässä tekemässä samoin, ei varmaan ole sattumaa ja yhteinen tekijä on sinä. Varmaan olet miehessä nähnytkin jotain tuttua ja ymmärrät ettei hän halua sitä huomiota itse. Mutta liitossa ei ole kyse pelkästään siitä mitä minä haluan ja koen mukavaksi, vaan myös miten kohtelen, hoidan ja kunnioitan puolisoani ja tätä meidän välistä suhdetta.

Sinun kannattaisi puhua miehen kanssa ja sanoa että otat takaisin sen "ei tarvitse tehdä mitään mikä ei tunnu hyvältä". Sinä haluat että puolisosi haluaa tehdä asioita sinun vuoksesi vaikka ei välttämättä muusta syystä haluaisi niitä tehdä. Ja sinun täytyy myös opetella riittävällä selkeydellä kertomaan mitä haluat.