Lue keskustelun säännöt.
Ei tullut kosintaa vaan sopimus
17.10.2017 |
Sovimme avomiehen kanssa että menemme naimisiin. Päätös on ihana ja olen siitä ikionnellinen. Rakastan miestä todella paljon ja haluan olla hänen kanssaan elämäni loppuun saakka. Se vain harmittaa että pienestä tytöstä asti haaveilemani romanttinen kosinta jäi saamatta... Mies tietää että olisin tykännyt edes jostain panostuksesta, mutta hän sanoi ettei se tunnu hänelle omalta jutulta. Mies oli ottanut myös aiheesta paineita ja stressiä... Totta kai sanoin hänelle ettei mitään mikä ei tunnu hyvältä tarvitse tehdä. Jostain syystä minun kohdallani ei kukaan halua panostaa mitään erityistä. En ole saanut yllätysjuhlia, suunniteltuja treffejä tai mitään mikä vaatisi jotain suunnittelua ja panostamista. Itse olen mukana järjestämässä näitä muille ja lähipiirissäni tapahtuu useinkin vaikka mitä panostuksia, mutta minä vain en ole koskaan kohteena. Ajattelin että koska mies tietää kuinka tärkeä asia kosinta minulle on ja kuinka olen kaivannut jotain panostusta koko ikäni, että hän viitsisi edes hieman panostaa... Häitäkään ei tule vaan menemme maistraattiin kahdestaan (koska mies ei halua muuta). Onko väärin olla asiasta surullinen? Tiedän kyllä että rakkaus ja itse avioliitto on tärkeintä.
Kommentit (58)
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun pääsisi edes sinne maistraattiin. Olisin maailman onnellisin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Ai että suomalainen ei voi kosia romanttisesti? On sullakin jutut.
No tottakai olet surullinen kun toinen ei viitsi nähdä pienintäkään vauvaa. Onhan se itsekästä.
Tämä tosin ei ole oikea paikka kysyä tällaista, kun naiset kilpailevat sillä, kuka on kaikkein vaatimattomin ja martyyrein. Eivät tajua, kuinka noloa on olla koko elämänsä muiden ovimatto :)
Vierailija kirjoitti:
Sovimme avomiehen kanssa että menemme naimisiin. Päätös on ihana ja olen siitä ikionnellinen. Rakastan miestä todella paljon ja haluan olla hänen kanssaan elämäni loppuun saakka. Se vain harmittaa että pienestä tytöstä asti haaveilemani romanttinen kosinta jäi saamatta... Mies tietää että olisin tykännyt edes jostain panostuksesta, mutta hän sanoi ettei se tunnu hänelle omalta jutulta. Mies oli ottanut myös aiheesta paineita ja stressiä... Totta kai sanoin hänelle ettei mitään mikä ei tunnu hyvältä tarvitse tehdä. Jostain syystä minun kohdallani ei kukaan halua panostaa mitään erityistä. En ole saanut yllätysjuhlia, suunniteltuja treffejä tai mitään mikä vaatisi jotain suunnittelua ja panostamista. Itse olen mukana järjestämässä näitä muille ja lähipiirissäni tapahtuu useinkin vaikka mitä panostuksia, mutta minä vain en ole koskaan kohteena. Ajattelin että koska mies tietää kuinka tärkeä asia kosinta minulle on ja kuinka olen kaivannut jotain panostusta koko ikäni, että hän viitsisi edes hieman panostaa... Häitäkään ei tule vaan menemme maistraattiin kahdestaan (koska mies ei halua muuta). Onko väärin olla asiasta surullinen? Tiedän kyllä että rakkaus ja itse avioliitto on tärkeintä.
Mielestäni ei ole lainkaan väärin olla hieman pettynyt. Ei olisi paljoa vaatinut ostaa edes vaikka ruusupuskaa ja kuoharipullon kaappiin ennen tätä keskustelua. Mitä jos ehdottaisit, että menisitte vaikka viikonloppulomalle esim. Tallinaan tai ihan vaikka Suomessa johonkin kylpylään juhlistamaan onneanne? Vaikka miehen aloitteesta ei tämä tulekaan, niin jos sinulle tulisi hieman parempi mieli asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen nainen rehvastelee maailmalla tasa-arvollaan, mutta haluaa oikeasti olla 50-lukuinen höpsähtänyt amerikkalaisteini, jonka elämän suurin onni on tulla kosituksi erikoisella ja näyttävällä tavalla täytenä yllätyksenä. Sen jälkeen nainen voikin ilmoittaa, että sun rahat on mun rahat,koska ollaan tasa-arvoisia ja perheessä on kaikki yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai olet surullinen kun toinen ei viitsi nähdä pienintäkään vauvaa. Onhan se itsekästä.
Tämä tosin ei ole oikea paikka kysyä tällaista, kun naiset kilpailevat sillä, kuka on kaikkein vaatimattomin ja martyyrein. Eivät tajua, kuinka noloa on olla koko elämänsä muiden ovimatto :)
Pienintä VAUVAA.? Miten se liittyy kosintaan. Sanoiko ap että on raskaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Eli mielestäsi en olisi saanut odottaa edes kysymystä "tulisitko vaimoksi?" Tai "mennäänkö naimisiin?". Nyt mies vain totesi että kaipa sen esteiden tutkinnan voi laittaa vetämään. Siinä oli minun kosinta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Eli mielestäsi en olisi saanut odottaa edes kysymystä "tulisitko vaimoksi?" Tai "mennäänkö naimisiin?". Nyt mies vain totesi että kaipa sen esteiden tutkinnan voi laittaa vetämään. Siinä oli minun kosinta...
Ap
Kun nainen kuukausitolkulla selittää, että haluaa kosinnan, niin mies tekee juuri noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen rehvastelee maailmalla tasa-arvollaan, mutta haluaa oikeasti olla 50-lukuinen höpsähtänyt amerikkalaisteini, jonka elämän suurin onni on tulla kosituksi erikoisella ja näyttävällä tavalla täytenä yllätyksenä. Sen jälkeen nainen voikin ilmoittaa, että sun rahat on mun rahat,koska ollaan tasa-arvoisia ja perheessä on kaikki yhteistä.
Eihän se ole niin että romanttisuus tarkoittaa jotain 50-luvun meininkiä! Ihmeellinen ajatuksenjuoksu sinulla...
Miksi haluat naimisiin miehen kanssa joka ei ole innostunut menemään sinun kanssasi naimisiin? Tuosta tulee mieleen että mies ei halua nykyistä suurempia sitoumuksia kanssasi ja suostuu kun painostetaan, tietää mikä poru olisi jos kieltäytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Eli mielestäsi en olisi saanut odottaa edes kysymystä "tulisitko vaimoksi?" Tai "mennäänkö naimisiin?". Nyt mies vain totesi että kaipa sen esteiden tutkinnan voi laittaa vetämään. Siinä oli minun kosinta...
Ap
Kun nainen kuukausitolkulla selittää, että haluaa kosinnan, niin mies tekee juuri noin!
Olemme kerran kuusivuotisen suhteen aikana käyneet vakavan keskustelun aiheesta... Muuten kyllä ymmärtäisin.
Ap
Harkitse vielä.
Jos mies ei tahdo ilahduttaa sua nyt, se tahtoo sitä vielä vähemmän muutaman vuoden päästä.
Avioliitto ei paranna suhdetta mitenkään.
Mulla on muuten sama kokemus. Valitsin huomenlahjankin itselleni, koska muuten en olisi saanut mitään. Ekana hääpäivänä en saanut mieheltä lahjaa. Se ei hänestä kuulunut hänelle. Olimme 15 v. naimisissa. 10-vuotispäivänä se jostain syystä antoi mulle lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat naimisiin miehen kanssa joka ei ole innostunut menemään sinun kanssasi naimisiin? Tuosta tulee mieleen että mies ei halua nykyistä suurempia sitoumuksia kanssasi ja suostuu kun painostetaan, tietää mikä poru olisi jos kieltäytyisi.
Mies on puhunut avioliitosta ihan oma-aloitteisesti ja haluaa kyllä naimisiin mutta ei mitään "hömppää".
Ap
En siis tosiaan olisi kaivannut mitään älytöntä spektaakkelia, vaan ihan vain pienen kivan hetken meidän välillä missä mies olisi oikeasti kosinut ja osoittanut että tämä on tärkeä juttu ja että hän on ajatellut minuakin. Hääasiassa mennään oikeastaan täysin miehen pään mukaan, itse olisin voinut järjestää pienet häät tai ottaa edes vanhempani maistraattiin mukaan. Nyt tuntuu ettei missään asiassa voi ajatella minua... Mutta toki saan ihanan ja hyvän miehen aviomieheksi ja se on tärkeintä. Harmittaa vain kun tuntuu ettei minun mielipiteillä ja tunteilla ole tässä asiassa mitään väliä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En siis tosiaan olisi kaivannut mitään älytöntä spektaakkelia, vaan ihan vain pienen kivan hetken meidän välillä missä mies olisi oikeasti kosinut ja osoittanut että tämä on tärkeä juttu ja että hän on ajatellut minuakin. Hääasiassa mennään oikeastaan täysin miehen pään mukaan, itse olisin voinut järjestää pienet häät tai ottaa edes vanhempani maistraattiin mukaan. Nyt tuntuu ettei missään asiassa voi ajatella minua... Mutta toki saan ihanan ja hyvän miehen aviomieheksi ja se on tärkeintä. Harmittaa vain kun tuntuu ettei minun mielipiteillä ja tunteilla ole tässä asiassa mitään väliä.
Ap
Mitä jos sanosit sille miehelle mitä haluat. Tai tietenki, jos mieluummin leikit marttyyriä niin anna mennä vaan.
Menkää edes jollekin pienelle häämatkalle. Vaikka viikonlopuksi kylpylään tai jotain. Ettei se nyt mene niin, että käytte maistraatissa arkivaatteissa ja sitten Koti-Pizzan kautta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ole mikään Jenkkilä. Tuollaiset jutut eivät kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Suomlainen kosinta
N: "Mä oon paksuna"
M: " ..... Pakko varmaan mennä naimisiin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen rehvastelee maailmalla tasa-arvollaan, mutta haluaa oikeasti olla 50-lukuinen höpsähtänyt amerikkalaisteini, jonka elämän suurin onni on tulla kosituksi erikoisella ja näyttävällä tavalla täytenä yllätyksenä. Sen jälkeen nainen voikin ilmoittaa, että sun rahat on mun rahat,koska ollaan tasa-arvoisia ja perheessä on kaikki yhteistä.
Eihän se ole niin että romanttisuus tarkoittaa jotain 50-luvun meininkiä! Ihmeellinen ajatuksenjuoksu sinulla...
Ja sinulta puuttuu kyky ymmärtää kokonaisuuksia!
Miten nainen voi kokea olevansa tasa-arvoinen, jos hän ei kykene keskustelemaan avioitumisesta asiallisesti sen sijaan, että odottaa miehen kosivan ylllätyksenä? Onko nämä niitä samoja naisia, joiden mielestä avioehto tarkoittaa automaattisesti eroaikeita ja joiden pitää saada tietää miehen tulot sentilleen, että voi vaatia niistä 50% omaan käyttöönsä?
Minusta kosintaa odottavilta naisilta voitaiisin ottaa pois niin ajokortti, passi kuin äänestysoikeuskin. Mitä ne niillä tekevät, kun mies kuitenkin on se, joka tekee suuret päätökset kuten sen, mennäänkö naimisiin.
Ei oo väärin olla surullinen ja kannattaa jutella miehen kanssa tosta ettet katkeroidu.