Te joille on diagnosoitu kakkostyypin kaksisuuntainen

Tosi laajoja kysymyksiä sinulla. Yritän vastata jotenkin.

Täytin 2-tyypin kaksisuuntaisen diagnostiset kriteerit jo vuosia sitten SCIDhaastattelussa. Psykiatri halusi kuitenkin odottaa josko oireiluni olisi ollut iän mukana ohimenevää, esim. persoonallisuushäiriöstä johtuvaa. 2-tyypin bipo ja epävakaa ovat niin kovin samankaltaisia. Nyt diagnoosi papereissa viimeisimmän osastojakson jälkeen, oireilu jatkunut ennen virallista diagnoosia siis likipitäen 10 vuotta, ensimmäinen masennuskausi tosin jo melkein 15 vuotta sitten.

On vaikea sanoa missä vaiheessa hypovaiheet tulivat kuvaan mukaan. Olen aina ollut persoonaltanikin hyvin ailahteleva ja herkästi innostuva. Nuorena käytin paljon päihteitä ja niiden vaikutus peitteli sitten tietenkin sairaudesta johtuvaa käyttäytymistä. 

Sairauteni painottuu toistuviin, pitkähköihin ja vakaviin masennuksiin. Olen kärsinyt jaksottaisesta, toistuvasta itsetuhoisesta masennuksesta ja näitä kausia on enemmän kuin pystyn laskemaan. En muista kaikkia enää. Masennusvaihe kestää viikoista kuukausiin. 

Hypomanioita olen oppinut tunnistamaan vasta viimeisen noin 5-6 vuoden ajan. Ne kestävät useimmiten maksimissaan viikkoja, yleensä n. 5-14 vrk. Tällöin unentarpeeni vähenee normaalista n.10h yöunesta alle viiteen tuntiin yössä. Saatan siivota keskellä yötä, joka on siis minulle epätyypillistä vaikka jollekin ehkä normaalia, tai saatan saada ajatuksia alan vaihtamisesta tai vaikka siitä että minun pitäisi saada aikaiseksi taidenäyttely (en ole siis minkään sortin taiteilija).

Käytän rahaa ehkä hieman impulsiivisemmin kuin muulloin, mutta varsinaista tuhlailua tai muuta täysin vastuutonta käyttäytymistä ei esiinny. Joisin todella mielelläni alkoholia ja lähtisin baariin tanssimaan (näin tein nuorempana), mutta olen luopunut siitä. Ajatuksia päässä on yht'aikaa enemmän kuin ehtii käsittelemään ja tämä kuuluu ulospäinkin kun en pysy keskusteluissa aiheessa. Puhun kuin papupata.

Olen myös aloitellut koulutuksia, kouluja ja hakenut uusia työpaikkoja hypoissani. Teen kavereille ja tutuille lupauksia, joo tottakai autan koiranulkoilutuksessa/muutossa/lastenhoidossa/myyjäisiin leipomisessa/missä tahansa. Hypojen jälkeen en jatkakaan kouluissa/koulutuksissa, lupaukset jäävät täyttämättä ja häpeä on valtava ja vaivun taas masennukseen. Olen täysin sokea omien voimavarojeni rajallisuudelle kun hypo on päällä.

Minulla ei ole tällä hetkellä varsinaista lääkitystä. Käytän unilääkettä jos näyttää siltä että olen menossa hypoon, eli laitan itseni nukkumaan normaaliaikaan kemiallisesti. Elämän säännöllisyys, rutiinit (samaan aikaan nukkuminen, syöminen jne) pitävät tällä hetkellä oireet hallinnassa. Pidän (mieliala)päiväkirjaa ja käyn terapiassa. Minulla on myös kotona mielialalääkitys (ketiapiini+lamictal) jonka voin aloittaa jos siltä tuntuu ja soittoyhteys avo-osastolle, jonne ottavat minut sisään jos heillä tilaa ja tunnen sitä tarvitsevani.

Tämä hoito ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä ja olen taistellut aika pitkään jotta se on ammattilaisten puolelta hyväksytty. Olen vuosien saatossa tavannut tosi monia eri hoitajia ja lääkäreitä ja suhtautuminen on ollut ristiriitaista. Olen kuitenkin aina kokenut lääkekokeiluiden aikana voivani paljon huonommin kuin ilman lääkkeitä. Tämä ei ole suurimmalle osalle se paras vaihtoehto, koska se vaatii itsetuntemusta ja oman sairauden ymmärtämistä sekä tukea lähipiiristä, mutta kun kysyit niin vastaan niin kuin asia kohdallani on.

Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle.

Erilaisia mielenterveysongelmia hoidettu 20 vuotiaasta asti, mutta bipo diagnoosin sain vasta yli 30 vuotiaana.

Tällä hetkellä lääkkeetön, ei sairaalajaksoja.

Hoidan itseäni päihteettömyydellä ja säännöllisillä rutiineilla. Kun alkaa päässä surisemaan, vetäydyn kotiin virikkeettömään olemiseen (en siis ala esim öisin siivoamaan tai lähde pitkille pyörälenkeille vaikka kuinka tekisi mieli), ja masennuskausien tullessa annan itselleni sen levon, jota tarvitsen.

Hypomanioihin liittyy liiallista alkoholin käyttöä, estottomuutta, tarvetta tehdä nopeita elämänmuutoksia. Siihen liittyy myös liiallista itseluottamusta sekä yleistä varomattomuutta (kaikki maailman ihmiset ovat parhaita ystäviäni). Toisin kuin usein koetaan, minulla olo ei ole kovinkaan hyvä, koska ärtymys ja keskittymiskyvyn puute haittaa normaalia olemista. On vaikea saada juonta poukkoilevista ajatusmöykyistä.

Miksi kysyt?

Diagnoosin sain 19-vuotiaana. Olin ollut 13-vuotiaasta saakka vakavasti masentunut, mutta hoidon piiriin pääsin vasta 16-vuotiaana. Silloin sain siis ensimmäisen masennusdiagnoosin, mutta toki tiesin olleeni jo vuosia masentunut sitä aiemminkin. Hoidon alettua kokeilin yli kymmentä masennuslääkettä, mutta mistään ei ollut apua. Osa vaan pahensi tilannetta.

Sitten yritin itsemurhaa ja minut laitettiin suljetulle osastolle. Siellä tehtiin pitkän kaavan psykologisia testejä ja sainkin sairaalassa sitten sen kaksisuuntaisen diagnoosin.

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sain diagnoosin melkein heti kun aloitin terapian.

Hypomaniajaksoissa liikuin kymmeniä kilometrejä päivässä (normaalisti en liiku yhtään), harrastin seksiä kymmenien miehien kanssa (normaalisti en edes uskalla puhua miehille), tuhlailin järkyttäviä summia vaatteisiin (olen kyllä shopaholic muutenkin mutta hypomaniassa meni täysin yli, ostin mm 8 talvitakkia), nukuin noin viisi tuntia yössä (normaalisti tarvitsen vähintään 10 h unta), sain hulluja päähänpistoja (mm. myin itseäni).

Hoitona tällä hetkellä vaan lääkitys. Terapiassa en enää käy.

Tiesittekö ensin itse että teillä on tämä vai vasta kun joku sen teille kertoi?

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sekamuotoinen on yleisemmin käytetty termi. En jaksa kitjoittaa enempää, vaikka tiedän asiasta todennäköisesti enemmän kuin sinä...

Vierailija kirjoitti:

Sain diagnoosin melkein heti kun aloitin terapian.

Hypomaniajaksoissa liikuin kymmeniä kilometrejä päivässä (normaalisti en liiku yhtään), harrastin seksiä kymmenien miehien kanssa (normaalisti en edes uskalla puhua miehille), tuhlailin järkyttäviä summia vaatteisiin (olen kyllä shopaholic muutenkin mutta hypomaniassa meni täysin yli, ostin mm 8 talvitakkia), nukuin noin viisi tuntia yössä (normaalisti tarvitsen vähintään 10 h unta), sain hulluja päähänpistoja (mm. myin itseäni).

Hoitona tällä hetkellä vaan lääkitys. Terapiassa en enää käy.

Kuulostaa enemmän manialta.

Ei virallista diagnoosia, eikä lääkitystä. Pääasiassa maniaa, jota alkoholi pahensi. Lyhyitä masennuskausia kunnes mania taas iski.

Maniassa halusin muuttaa elämääni mahdollisimman paljon, myin tavaraa, vaihdoin kämppää, sanoin itseni irti, erosin, muutin ulkomaille.. You name it. Halusin vaan ELÄÄ täysillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sekamuotoinen on yleisemmin käytetty termi. En jaksa kitjoittaa enempää, vaikka tiedän asiasta todennäköisesti enemmän kuin sinä...

Et varmaan sitten jaksa vastata, mutta kuitenkin kerron että tiedän kyllä termin sekamuotoinen.

Tällä läheiselläni on 1-tyypin diagnoosi ja hänellä oireisiin kuuluvat sekamuotoiset jaksot, mutta ne tarkoittavat sitä että hän on todella masentunut mutta siihen kuuluu piirteitä maniasta. Hän on siis surullinen ja ahdistunut ja itsetuhoinenkin mutta samalla todella levoton ja puhuu sekavia, siis hyvin aktiivinen. Normaalissa masennuksessa hän on vain apaattinen.

En tiennyt että sekamuotoinen voi tarkoittaa jotain muutakin kuin tällaista oireiden päällekäisyyttä.

Mä en oikeasti jaksaisi sanoa aiheesta mitään, mutta kysymykseesi siitä millaista hypomania on, voi vastata. Masennus lienee alkanut jo, koska se tulee kellolleen samaan aikaan, joka vuosi.

Olen erittäin luova ihminen. Hypomaniassa koen voimakasta euforiaa, olo on erittäin kevyt. Siis ihan fyysisesti tunnen itseni höyhenen keveäksi. Ajatus on kiihtynyt ja nopea. Haltioidun helposti. Näen kaikki värit huomattavasti kirkkaampina ja luon todella nopeasti yhteyksiä eri asioiden välille ja näen kokonaisuuksia. Rajaton itseluottamus, varomattomuus... onhan näitä!

Masentuneena ajattelu on jähmeää ja hidasta, kehonkieli köyhtyy, samoin muisti. Nk. omaelämäkerrallinen muisti ja nk. laajentunut tietoisuus kutistuu.

Olen tällainen, aina. Ja juuri tällä hetkellä vihaan itseäni sydämeni pohjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sekamuotoinen on yleisemmin käytetty termi. En jaksa kitjoittaa enempää, vaikka tiedän asiasta todennäköisesti enemmän kuin sinä...

Et varmaan sitten jaksa vastata, mutta kuitenkin kerron että tiedän kyllä termin sekamuotoinen.

Tällä läheiselläni on 1-tyypin diagnoosi ja hänellä oireisiin kuuluvat sekamuotoiset jaksot, mutta ne tarkoittavat sitä että hän on todella masentunut mutta siihen kuuluu piirteitä maniasta. Hän on siis surullinen ja ahdistunut ja itsetuhoinenkin mutta samalla todella levoton ja puhuu sekavia, siis hyvin aktiivinen. Normaalissa masennuksessa hän on vain apaattinen.

En tiennyt että sekamuotoinen voi tarkoittaa jotain muutakin kuin tällaista oireiden päällekäisyyttä.

Työnnä ne oireiden päällekäisyydet perseeseesi ja lakkaa katsomasta "läheistäsi" sen diagnoosin läpi niin alat ymmärtää asioita niin kuin ne kuuluu ymmärtää.

Kamalia tollaiset "läheiset".

Mulla esimerkiksi saattaa mielialat vaihdella laidasta laitaan hyvin nopealla syklillä. Aamulla voi olla euforiaa ja illalla suunnittelen bussin alle hyppäämistä.

Mä ajattelen omaa sairauttani niinkuin veneenä. Jos keikutat laitaa jompaankumpaan suuntaan, niin pian se heilahtaa toiseen suuntaan. Mitä enemmän keikutat, sitä holtittomammaksi se keinunta menee. Mun tehtävä on pyrkiä säilyttämään se tasapaino keskellä. Siihen auttaa juuri se säännöllisyys. Illalla nukkumaan ja aamulla herääminen samaan aikaan, yms yms. Ei voi antaa oireiden ja mielialojen viedä, koska pian olisin pohjassa.

T. 2

Ja ei tullut itselle mieleen ennen kuin perheenjäsenelle tehtiin sama diagnoosi. Siinä kohti hakeuduin itse tutkimuksiin samankaltaisten oireiden vuoksi.

-2

Vierailija kirjoitti:

Mulla esimerkiksi saattaa mielialat vaihdella laidasta laitaan hyvin nopealla syklillä. Aamulla voi olla euforiaa ja illalla suunnittelen bussin alle hyppäämistä.

Mä ajattelen omaa sairauttani niinkuin veneenä. Jos keikutat laitaa jompaankumpaan suuntaan, niin pian se heilahtaa toiseen suuntaan. Mitä enemmän keikutat, sitä holtittomammaksi se keinunta menee. Mun tehtävä on pyrkiä säilyttämään se tasapaino keskellä. Siihen auttaa juuri se säännöllisyys. Illalla nukkumaan ja aamulla herääminen samaan aikaan, yms yms. Ei voi antaa oireiden ja mielialojen viedä, koska pian olisin pohjassa.

T. 2

Onneksi aivojaan voi myös kouluttaa. Tunteensäätelytaitoja voi kehittää, huolimatta tästä kaikesta. T. Toinen samanlainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sekamuotoinen on yleisemmin käytetty termi. En jaksa kitjoittaa enempää, vaikka tiedän asiasta todennäköisesti enemmän kuin sinä...

Et varmaan sitten jaksa vastata, mutta kuitenkin kerron että tiedän kyllä termin sekamuotoinen.

Tällä läheiselläni on 1-tyypin diagnoosi ja hänellä oireisiin kuuluvat sekamuotoiset jaksot, mutta ne tarkoittavat sitä että hän on todella masentunut mutta siihen kuuluu piirteitä maniasta. Hän on siis surullinen ja ahdistunut ja itsetuhoinenkin mutta samalla todella levoton ja puhuu sekavia, siis hyvin aktiivinen. Normaalissa masennuksessa hän on vain apaattinen.

En tiennyt että sekamuotoinen voi tarkoittaa jotain muutakin kuin tällaista oireiden päällekäisyyttä.

Työnnä ne oireiden päällekäisyydet perseeseesi ja lakkaa katsomasta "läheistäsi" sen diagnoosin läpi niin alat ymmärtää asioita niin kuin ne kuuluu ymmärtää.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, häntä kun en ole vastaavaa kokenut. Kyseessä on ihminen joka on kasvattanut minut, toinen vanhemmistani. Vasta hönen diagnoosinsa jälkeen olen kyennyt ymmärtämään miksi hän toimii kuten toimii.

Meillä on nykyisibn hyvät välit ja autan häntä, hänen toiveestaan, myös näissä sairauteen liittyvissä asioissa. Olen käynyt siis mukana lääkärissä ja tavannut häntä kun hän on suljetulla osastolla. Hän on itse kertonut sairaudestaan ja osan näen tietysti päälle päin myös. Olen myös pyrkinyt lukemaan aiheesta paljon että paremmin ymmärtäisin koko kuviota: sairastunutta, sairautta, hoitoja ja hoitajia.

Siksi tuossa kysyinkin, jos joku osaisi vielä valaista asiaa lisää, ymmärtäisin silloin paremmin. Tämä kun on minulle sydämen asia, rakastan "läheistäni".

Jos olet trolli, onneksi olkoon. Minulle tuli paha mieli, onnistuit.

Jos olet todellinen ihminen, vaikuttaa siltä ettei sinua ole tarpeeksi kuultu ja ymmärretty ja käännät sen vihaksi kaikkia kohtaan. Siinä tapauksessa olen pahoillani puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on aika vaikea löytää tietoa joteb hyvä aloitus siinä mielessä.

Monet luulee että kaksisuuntainen on ihan erilainen sairaus kuin se oikeasti on: siis että kaikki on sellaisia holtittomia ylösalas hetkessä tyyppejä.

Mä näin taannoin (ehkä jopa vuosia sitten) suomalaisessa tv-ohjelmassa sellasen tytön joka opiskeli ammattiin ja sanoi että hällä diagnosoitu 2-suuntainen ja että mielialat vaihtelee päivän aikana laidasta laitaan. Mä ajattelin silloin ja kyllä edelleenkin että tyttöparalla väärä diagnoosi koska eihän ne niin äkkiseltäön pitäisi muuttua. Lähisukulaisellani siis 2-suuntainen johon tämän perustan.

Sitten kuitenkin törmäsiin sellaiseen termiin kuin rapid cycling, nopeasyklinen, tässä yhteydessä ja kiinnostaisi tietää tarkoittaako se tosiaan sitä etä voi päivässä mennä ihan laidasta laitaan? Kamala ajatus kun katsonut sitä läheisen kamppailua syvästä masennuksesta täyteen maniaan...

Sekamuotoinen on yleisemmin käytetty termi. En jaksa kitjoittaa enempää, vaikka tiedän asiasta todennäköisesti enemmän kuin sinä...

Et varmaan sitten jaksa vastata, mutta kuitenkin kerron että tiedän kyllä termin sekamuotoinen.

Tällä läheiselläni on 1-tyypin diagnoosi ja hänellä oireisiin kuuluvat sekamuotoiset jaksot, mutta ne tarkoittavat sitä että hän on todella masentunut mutta siihen kuuluu piirteitä maniasta. Hän on siis surullinen ja ahdistunut ja itsetuhoinenkin mutta samalla todella levoton ja puhuu sekavia, siis hyvin aktiivinen. Normaalissa masennuksessa hän on vain apaattinen.

En tiennyt että sekamuotoinen voi tarkoittaa jotain muutakin kuin tällaista oireiden päällekäisyyttä.

Työnnä ne oireiden päällekäisyydet perseeseesi ja lakkaa katsomasta "läheistäsi" sen diagnoosin läpi niin alat ymmärtää asioita niin kuin ne kuuluu ymmärtää.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, häntä kun en ole vastaavaa kokenut. Kyseessä on ihminen joka on kasvattanut minut, toinen vanhemmistani. Vasta hönen diagnoosinsa jälkeen olen kyennyt ymmärtämään miksi hän toimii kuten toimii.

Meillä on nykyisibn hyvät välit ja autan häntä, hänen toiveestaan, myös näissä sairauteen liittyvissä asioissa. Olen käynyt siis mukana lääkärissä ja tavannut häntä kun hän on suljetulla osastolla. Hän on itse kertonut sairaudestaan ja osan näen tietysti päälle päin myös. Olen myös pyrkinyt lukemaan aiheesta paljon että paremmin ymmärtäisin koko kuviota: sairastunutta, sairautta, hoitoja ja hoitajia.

Siksi tuossa kysyinkin, jos joku osaisi vielä valaista asiaa lisää, ymmärtäisin silloin paremmin. Tämä kun on minulle sydämen asia, rakastan "läheistäni".

Jos olet trolli, onneksi olkoon. Minulle tuli paha mieli, onnistuit.

Jos olet todellinen ihminen, vaikuttaa siltä ettei sinua ole tarpeeksi kuultu ja ymmärretty ja käännät sen vihaksi kaikkia kohtaan. Siinä tapauksessa olen pahoillani puolestasi.

Analyysisi minusta ei nyt ihan osunut eikä uponnut. Katso sitä ihmistä. Ja työnnä ne kirjat pois. Unohda se, mitä olet lukenut.

Ja ihan tiedoksi... trollitkin on ihan oikeita ihmisiä.